Naisväki tuli saattelee ukkelin jäille asti. Tosta se tuskien kuustuntinen lähti. Reissuun oli kuitenkin hyvin varustauduttu ja repusta löyty purtavaa ja termospullosta kuumaa juotavaa. Loppureissusta kylläkin röökit haihtui jostai kumman syystä. Hevosmiehet olivat vinkanneet huippu mestan ja eiku sinne siis.
No nih täällä ollaan eli lammassaaren edustalla. Tästä nousee kuhaa, haukee ja lahnaa minkä kerkee kiskoa. Just joo en jaksa ees kiroilla. Sieltä mitään nouse. Ei varmaan ikinä nouse enää yhtään mistään millään vieheel. Reitti kulki ensin itäpuolel lahtee ja sit länsipuolel ja sit takas itäpuolel ja loppu reissu vedettiin itärantsuu kohti vantaanjokisuuta.
Näillä paikkein tuli ainoo tapahtuma, mut sitäkin mielenkiintosempi. Ekaks ihan pientä nysväystä morrissa ja sit vastaisku. Kiinni on ja iso on. Laiska kuin uppotukki mutta kala kuitenkin. Aloin repii siimasta ylöspäin. Ja sain nostettua kaks vetäsyä ennenku morri irtos kalan huulesta kuin raapien ja reveten. Jäi hetkeks ihan mysteeriks mikä siel on. No jossai vaihees kanssapilkkijältä kuulin että Vimpa on noussu lähiaikoina. Sehän se ois voinu ollakkin. Puol reissuu vetelin tapsil ja pystyl ja jälkipuoliskon tasuril ja morril.
Samainen kanssapilkkijä osas myös kertoo että lähiaikoina on tullut 2 madetta pystypilkillä valosalla. Kerto viel tarkat kohdatkin vimpoil ja mateil. Tuolhan se samainen ukkeli on kuvissakin. Hyvin muuten oheni jäät kun läheni siltaa. Vois jatkossa pitää naskalit kaulas aina ihan periaatteesta. 6 tuntia oli kökitty ja seläs alko tuntuu jo jumitusta. Eiku kamat kasaan ja himaan itkee blogiin mikä taas kerran missäkin mättää. Mut ei mul oikeest oo tämmöstä Munat Pataan ikuisesti kokemusta. Uskaltaakohan sitä enää toivoo ikinä mitään saalista. T: Löysät Siimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti