Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Härkäsimppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Härkäsimppu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Härkäsimppua ja Kivinilkkaa 23.-24.3 Airistolla

Aurinko valaisi aikaisin matalan majamme Airiston juppikylässä. Meri-ilman käheyttämät kurkut hoivattiin aamu-teellä ja alettiin valmistautua viikonlopun mittaiseen pilkkikarkeloon.



Eväät reppuun, kamat kantoon ja eiku muutama satametrii jäille. Alotuskohta oli päätetty edellisillan lopetuskohtaan. Mulla oli mielessä 3-piikki, silakka, kampela, säyne. Paula lähti tavoittelemaan kivinilkka pongoa. No näillä leveyspiireillä ei kovin kauaa nilkan suhteen rimpuiltu. Kallion eest alotettiin ja ekaks Paula nyki Ahvenen ja jo toka kala oli Kivinilkka. Paulan fongo numero 7.



Ja eiku Kalliolle kiipeämään ja haistelemaan missä seuraavat fongot luuraa?


Heikoimmillaan jäätä oli 6 kairanpyöräytystä eli arvion mukaan alle 10cm. Varovainen piti olla. Väylältä kun löytyy syvyyttä useita kymmeniä metrejä ja virtaukset voivat olla arvaamattomia. Kallion edustalla pyörittiin aikamme ja jossain vaihees päätettiin lähtee Weksun vinkkaamalle kampela mestalle, matalalle hiekkapohjalle. Kallion edustalta nousi Simppua, nilkkaa, ahventa ja muutama kuore. Kampelamestoil tuli sitten vain pikku ahventa jatkuvalla syötöllä.

Nälkä alkoi jo kurnimaan ja päätettiin lähtee Paraisille idylliseen maaseutumaisemaan täyttämään masut ja eväspussukat. Honkkarista haettiin myös siikaviritykset ja oikeen harvinaisen pirteet kastemadot.

Maaseutumatkailu koitettiin pitää lyhyehkönä, että jääaika on megalomaaninen. Kun päästiin takas jäille niin taivas oli verhoutunut harmaaseen pilvimassaan.

Meno jatkui kuitenkin samanlaisena. Simppua, kivinilkkaa ja kuoretta nous 18 metristä.



Näköjään on sitä aurinkokin ajoittain pilkahtanut.



Katteltiin monta kertaa pohjoispuolen reimarin suuntaan että millon 3 hengen pilkkiporukka luovuttais ja päästäis meidät sinne. Reimarisuunnitelma oli tehty jo Paraisten Pitseria Venetzias.


Jossain vaihees reimari-porukka häipyi ja suoritettiin pikamarssi mestoille. Kuvassa taustalla kalliomestat.


Kuoretta nous hyvin ja sitä käytettiin paloina hajustamaan pystyä ja tasuria. Sit annoin 10cm palasen lillua pohjas mateen toivos. Ja eiköhän sit härkäsimppu ollut syönyt senkin. Melkoisia ahmatteja.


Pikkasen säikähdin, kun pohjaonki viritys, 10cm kuoreenpalal, hyppäs metrin kohti reikää. Tein vastaiskun ja  kuvittelin kelaavani madetta ylös. Ei saamari, Simpunpää sieltä reijästä putkahti.


Siin se on suu täys kuoretta.

Paulal tuli vilu ja hän lähti ilta kuuden aikoihin lämmittää saunaa. Mä jäin kaijuttaa syvyyksiä ja ettii penkkoja.
Samal osuin johonkin ahven parveen kun tuli 3 vähän isompaakin ylös. Aurinko alkoi laskemaan ja mikäs siin oli istua pilkillä. Ihastella auringonlaskua ja venailla että pääsee pitkän pilkkipäivän päätteeksi valmiiseen saunaan.

Päivä pulkassa ja kohti saunan lämpöä. Ilta jatkui vedonlyöntien ja pilkkisuunnitelmien säestämänä. Sunnuntaiksi oli luvattu täydellistä keliä.

Sunnuntai 24.3. Täydellisen kelin pilkkipäivä


Sunnuntai tarkoitti myös lähtöpäivää ja suuntasin hyvissä ajoin jäälle seiskan jälkeen. Paula jäi pakkaa kamat ja sivoo mökin. Avaimetkin sai tiputtaa 100 metrin päähän postilaatikkoon mökistä.

No mut kun pääsin jäälle niin tajus et ei jumansviidu tääl ei tuule yhtään ja aurinko paistaa.


Sunnuntaihin mennes mua ei oltu siunattu viel ainoallakaan fongolla. Asiaan piti tehdä pikanen korjaus. Virittelin salaiset HYSHYS-vehkeet ja lähdin 3-piikki mehtälle. Kun ei ole varma onko alueella 3-piikkia, on indikaattorit herkistettävä maksimiin. Ja kun hetken kuluttua oikealla korkeudella alkoi indikaattori väpättää niin oli onneni kukkuloilla. Oiskohan joku viides vastaisku tuonut toivotun tuloksen ja vuoden 9. FongoBongo oli kädessäin :)


Reissu oli jo taydellinen. Paulal 2 uutta fongoa ja mullakin nyt 1. Edessä täydellinen pilkkipäivä täydellisessä kelissä. Ei tarvinnut hammasta kiristää. Kaikki oli vaan plussaa.

Venailin siin että Paulakin saapuis jäille niin seuraani liittyi Lintubongari megalomaanisen järkkärinsä kanssa. Kertoi että eilen bongasi Merikotkan. No mainitsin että mä oon kalabongari ja sitten homma menikin aivan överiksi. Lintubongari kertoi että oli eilen lähistöllä pilkillä ja sai semmosen lajin mistä meikä vain unelmoi. Sanoin että suoraan sinne ja näytät paikan ja välineet. Lintubongari oli varma fongauksestaan ja nostin kaikki simput ja nilkat jäälle ja kysyin ettei varmasti ollut mikään näistä. EI! Lintubongari oli varma asiastaan ja sanoi että oli Googlettanut ja tarkkojen tutkimuksien jälkeen päätynyt erääseen lajiin.


Paulakin saapui mestoil ja kun Lintubongari kuvaili meidän kivinilkkoi ni aattelin ettei hän pahastu jos mä kuvaan lintubongarin. Tietysti mainitsin että mistä löytää mun blogini. Armottomasti saalistettiin jymy-ylläri-fongobongoo.

Aurinkoinen tyyni keli oli todellakin aktivoinut simput ja nilkat. Kuoreet olivat ihmeellisesti kadonneet täysin. Sunnuntaina ei ainuttakaan kuoretta. Nilkkoja ja simmpuja joka nostolla.


Totta kai mä kuvittelin joka nostol et nyt tulee JYTKY mut ei niin ei. Nautiskeltiin elämästä minkä kerkes. Alla olevan kuvan simppu punnattiin ni vaaka näytti lukemia 270g.


Joskus kannattaa sitoo tapsit tarpeeks kauas pilkistä. Alla kuvassa ainut tuplatärppi.



Kuvailtiin videoita ja katteltiin vierestä seilaavia laivoja.





Videokamera ei tullut mukaan ja pirkka-digikamera sai kelvata. Patterit loppu just kun kävelin laivaa kohti.

Lopuks yritettiin viel Paulal 3-piikkii mut ei löytyny. Kotimatkalle lähdettiin akut ladattuina ja niin hyvillä mielin etten muista. Tota HYSHYS-kalaa on turha Udella. Ehkä Weksu on tiedon ansainnut jos kehtaa kauniisti pyytää :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Airisto 22.3. Päivä 1.

Kello löi 14:00 ja suunnattiin suoraan duunista kohti Airiston Aurinkoa. No pitihän sitä käydä koppasee herkkukori S-marketista matkaan ja täyttää lisäks masut Pitseria Venetzian huippu hyvil pitsoil. Kamat heivattii kierteellä mökkiin ja 17:00 tietämillä liidettiin jäällä. Ekaks mul oli mieles yks kaijutus projekti mikä lopullisesti lopettais pähkäilyn siitä kuinka paljon vettä on Airiston laiturin pääs. No ensimmäinen reikä piti kairaa emännäl mut tokan reijän sai kairaa jo kaijul. Vettä oli 16,5 metrii mikä on hiukan vähemmän kuin veikkasin. Itte arvelin 20 metriä.




Laiturin päässä ei muuta elämää kuin pari nypyä Paulal. Aika nopeesti suunnattiin etelänpuoleisen kallion viereen. Kairailin samalla kun etenin kalliosta väylälle päin ja nopeasti tuli stoppi kun jää heikkeni noin 10 senttiin ja laatu heikkeni kohvaksi. Katteltiin siinä yhtä hiihtäjää 100 metrii väyläl päin ja mietittii paljonkohan siel jään vahvuus. Turvallisempaa se on pilkkimistä harrastaa.



Jäätä ei ollut paljon niin 20 reikää kairas ihan hujaukses. Tarpeeks kun liikku niin alkohan sitä tulostakin tulee.



Muutama tunti taakke päi painettiin niska limas duunii. Nyt CHILLATAA!!!


Ei siin mitää penkil kerkee istuu ku emäntä on vainunnu uuden fongon.



Emännän Fongo numero 6. Härkäsimppu


Ja pääsinhän mäkin joskus kuviin. Airiston Auringon laskiessa nousi Härkäsimppu nyt myös jään päältä kelattuna.


Huomenna Paula iskee kivinilkkapopulaatioon ja meikäläinen haistelee harppauskerroksia sivutapseil. Ties vaikka Silakkaa nousis. Huomiseen Son Soronoo!!!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Perinteinen Fongaus Uusivuosi Airistolla

Pari kuukautta sitten käännettiin katseet tulevaan bongausvuoteen ja sovittiin fongausmiittinki uudeksivuodeksi Airistolle. Kokoonpano oli lähes sama mutta pikku lisäyksenä jengiin liittyi Duracell Gepardi. Säätiedotukset eivät luvanneet hyvää, eikä asiaa auttaneet joulukuun lopun myrskyt ja leudot kelit. Jäätä ei ollut nimeksikään kun sunnuntaina 30.12.2012 edessämme aukeni myräköivä Airiston laiturikompleksi. Sunnuntaina ei paljoa keretty pilkkimään ennen pimeyden laskeutumista. Siinäpä hyvä selitys omalle nollasaldolle sunnuntaille. Paulahan härkäsimpun nykäs samantein kun pilkkinsä veteen pudotti.



Weksu oli ollut ajoissa liikenteessä ja laiturit notkuivat ahvenia sekä simppuja. Mökin avaimet piti hakea Paraisilta 16:00. Ilta rauhoitettiin saunan lämmitykselle ja mökkiin kotiutumiseen.

Mites sitä Uudenvuoden aattoa muuten viettäisikään kuin fongailemalla bongausvuoden viimesiä rippeitä ja maltamattomana odottaa uuden bongailuvuoden alkua. Läksimme kohtuu ajoissa päivän valaistuessa Weksun kanssa kohti laitureita. Hetkellisesti keli oli täysin siedettävä. Odotukset olivat katossaan. Kohteena olivat Ahvenet, Särjet, Härkäsimput, Kivinilkat, Kuoreet, Silakat, Kampelat, Kuhat, Teistit, Partasimput, Elaskat, Nokkakalat, Lohet jne... No ei taaskaan mennyt ihan niiku Strömsöössä. Pari tuntii mä taisin pilkkii tyhjää ennenku ensimmäinen kala oli ylhääl. Tais olla Ahven. Tokakin tais olla samaa merkkiä. Ei paljoo ollu kuvausfiiliksiä. No kolmas fisu ansaitsi tulla kuvatuks. Tässä vaihees Weksul tais olla jo 20 fisuu pitkin laitureit ja ämpäreit.




Nihkeetä oli simputus kun joskus niihin kypsyy totaalisesti. No aattelimpa vaihtaa lajia ja iskin keltasen jigin pilkiksi ja lähdin naaraa pohjaa kuhien toivos. Siellä mitään kuhia ole. Simppuja siel o. Ja ne mitää matoja pure ku Jigiä!

Tämä kuva on Uudenvuodenpäivän simpusta kun ei itse tullut otettua aaton jigisimpuista kuvia. Lisätään kun weksulta tulee postina kuvat.

Kyllä pikkasen ihmetytti miksi simput ottivat jigiin eivätkä mehukkaaseen kastematonippuun. Aaton saldonani oli 3 simppua joista 2 jigillä. Weksu tais nykästä kans 3 simppua aattona.




Siinäpä niitä Anan ja Weksun Simputtimia. Tästä oli hyvä lähteä Paraisille täyttää massut Pitsalla. Weksu tais olla dieetillä ni joutu tyytyy kebabbiin. Illan pimeydessä paineltiin paukuttaa pommit Airiston taivaalle. Hyvä oli fongareiden köllötellä mökissä ja valmistautua uuteen kalabongaus vuoteen.

Mökki alkoi valaistua ysin pintaan 1.1.2013. Keli oli taas sen vertas karmaiseva, että naisväkeä ei voinut vähempää kiinnostaa suunnata laitureille. Onneksi kuitenkin mulle suotiin vajaa tunti avata saldot. No ei siinä menny ku 3 minuuttia kun jigisimppu oli ylhäällä.


Siis tämä samainen yksilö. Kello näytti 10:09 ja naisväki antoi mulle viel hetken aikaa yrittää muita fongobongoja. Weksu oli karannut näkymättömiin laivanrähjän taakke. No ei mulle enää irronnu mitään. Tavoitteet tuli just ja just täytettyy ja jigeilyistä jäi ihan jees fiilis. Kiitoksia Weksulle hyvästä seurasta ja tervetuloa vuoden 2013 kalalajit!!! Soronoo ja kireitä kaikille!!!

(Weksulta tuli kuvat ja löytyihän sieltä aaton jigisimppukuva)

maanantai 20. helmikuuta 2012

3. päivä

Pilkkiloman kolmannen päivän tehtävä oli tipauttaa jo useamman tunnin kivinilkka-apina selästä. Eihän se paljoa paina mut klo:11 piti olla jo menos Paraisille luovuttaa mökin avainta. Onneks tuli nukuttua sen verran huonosti että pomppasin jo 06:30 kolistelee kamoja kuntoon. Aamusta oli tulossa aurinkoinen ja sen aisti jo kauan ennen auringonnousua. Seiskan jälkeen oltiin jo menos mestoil.


Todella hiljasta oli kalojen suhteen. Pariin tuntiin tuli 1 kpl mini ahvenia, siinä kaikki. En nyt tarkalleen muista kellon aikoi mut oisko jotai kymmenen mais sit tullu se kauan kaivattu kivinilkka. Just sillä hetkellä vaihdoin 1-haaraseen koukkuun. Oisko 3-haara ollut jotenkin liikaa varovaiselle syönnille. Tiärä häntä? Todellakin pistin pileet pystyyn. Viel ois vajaa tunti aikaa noukkii se Kuha-apina (eli elämän eka pilkki-kuha, täysin käsittämättömän kokonen apina siihen nähden kauanko oon sitä metskannu 3 talven aikana).

Ihana otus... joka kerta!

Ja eiku rantsuun päi. Kivinilkka tuli 25metrist ni nyt siirryin 10 metrin syvyyteen uittaa tasuria kuhan toivos. Naisväkikin saapui ihmettelee ja lätkäsin tyypeil pilkit kouraan. Duraceelilt puuttui viä härkis mut eiköhän se junttihärkis sit koukuttanu ihtensä mun tasuriin jee.
Eli tasuril härkis 10 metrist!

Naisväki nyki tasaseen tahtiin abboo ja minäkin viel yhe. Sit tuli kello tarpeeks ja käsky kävi et menox ny! Otin viel pari kuvaa kun kamat survoin reppuun.



Ja kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi vaikka kuha ja lahna. Ehkä made tai sorva. Nähtäväks jää. Ja koskaan ei voi tietää mikä sieltä tulee, mut taivas varjelee. Voikohan helsingin vesiltä saada ryöstäjäl mateen? sano se! Ehkä se pilkkimade pitää jättää tulevil vuosille? Huomen kuhaa, ylihuomen kuhaa ja madet , joo niin met teemmä :) soronoo!!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Pilkkiloma 18.-22.2.2012 Toinen päivä

Tokan pilkkipäivän aamu sarasti Salossa kun lumimyräkkä yltyi yltymistään. Maittava aamiainen Salon Cumuluksessa lärviin ja auto kohti airiston miljoonia helppoja kivinillkoja. Kun joskus pyryn keskeltä suoriuduttiin mökkikylään niin 100 metriä ennen mökkiä auto juuttui hankeen (auraamaton tie). No eiku minilappari kouraan ja aamujumpaks 8 x 3 metrii alue lumettomaks. Jee päästiin hangesta yli. Ihan ei mökin eteen päästy kun metrinen lumivalli katkoi tien. Auto jätettiin roskakatoksen eteen. Kamat mökkiin ja hiluvitkuttimet pyyntikuntoon. Tuuli oli ihan käsittämättömän kova. Nyt pääsis uudet IMAXin lämpöhaalarit testiin. No miehän säntäsin munaravia yksikseen pelipaikoil kun kerta aikainen pilkkijä kivinilkan nappaa. Jee ei naurata vielkään. Naisväki suuntas viel Paraisil shoppailee. Ja eiku mestoil.
Noh mestoil odotti kiva ylläri kun 30cm jäänpäälinen hanki oli 100% kyllästetty vedellä. No eiku kairailee jään vahvuuksia. Pidin muuten koko päivän kirjaa montako kairanpyöräytystä tarvittiin. Kaikki osuivat 9-11 väliin. Lapparin varrel sai hyvin jäänpaksuuden mitattuu ja aika lähel 20cm joka puolel. Olin varautunut suurempiin heittoihin virtauksista johtuen. Kauaa ei muuten ekaa kalaa tarvinnu venail. Härkäsimppuhan se sielt pikana bongattiin.
Sitten seuraskin pitkä hiljanen jakso kunnes pääsin niin lähel vastapäistä kalliorantaa että olikin enää 10 metrii syvää ja abboo alko nousee. Yhe kerran testasin simppusyvyyden vetämäl pilkin ulos avannost kävelemäl pois päin. 30 askelta tarvittiin eli vajaa 30 metrii syvää. Abboi ois varmaan taas tullu vaiks hurumykket jos ois kiinnostanu. No ei kiinnosta. Veksukin sattui soittelee joskus ja mainitsin että kohta siirrytään kivinilkka jahtiin. Siitä tuli sit semmone et haluis pikana unohtaa. Varmaan 4 tuntii kuuesta tuhrasin kivinilkkajahtiin. Ei siin mitää ellei toi naisväki ois pyörähtäny mestoil ja nostanu molemmat kivinilkkoi. Paula otti härkäsimpun kans. Duraceeli vetäs siis elämän ekan kivinilkan ja koko jengin ekan täl reissul.






Naisväel ei kauaa nokka tuhissu ku tarvittavat lajit oli yläällä ja eiku mökki kutsui. Meikäläine pääs siis yksin taas raivoisasti yrittää kivinilkkaa ja nyt oli ottipelikin tiedos. Ja fitut sielt mitää tullu pari tuntii pyörin siin 15 metrin säteel ja mitää kivinilkkaa tullu. Aurinko laski ja pimeys ajoi ukkelin saunaan ja syömään. No pikasesti ne hoidettiin alta pois ja eiku elämän ekalle mademetskaus käväsylle. Mökin eteen parin metrin veteen koputtelee ryöstäjää ahvem mausteel ja pohjaonki ahvenenpalal viereen. No siin on todella tylsää puuhaa ainakin jos vettä on 30cm jään pääl ja saappaat o jotai 40mc korkeet. Reppuu ei voi uittaa eli seisoen pitää pohjaa koputel.

Ekasta madereissus vois sanoo et parempi kun menee jonkun osaavan kans jonnei mis on mateit. Tos touhus tuli sellane ankerias dejavuu. Ei niiku minkään maailman uskoo omaan tekemiseensä. Noh toista tuntii siin hieroin ryöstäjän koukkuu kovaan pohjaan ja venasin et kilikellot sois. No ei soinu.

Kello o puol ykstoist ja eiku nuksuu kun aikasin aamul o treffit kivinilkan kans. Ei kai toikaan ny sit täysin turha päivä ollu. Hemmetin nopeest ne vaan menee. Joku laji ku alkaa ketuttaa ni siinä unohtuu muut ja sit hakataan päätä seinään. Ei tarvinnu kuhaa, kampelaa, siikaa paljo yritel. Soronoo ja unta palloo!!