Airisto 22.3. Päivä 1.

Kello löi 14:00 ja suunnattiin suoraan duunista kohti Airiston Aurinkoa. No pitihän sitä käydä koppasee herkkukori S-marketista matkaan ja täyttää lisäks masut Pitseria Venetzian huippu hyvil pitsoil. Kamat heivattii kierteellä mökkiin ja 17:00 tietämillä liidettiin jäällä. Ekaks mul oli mieles yks kaijutus projekti mikä lopullisesti lopettais pähkäilyn siitä kuinka paljon vettä on Airiston laiturin pääs. No ensimmäinen reikä piti kairaa emännäl mut tokan reijän sai kairaa jo kaijul. Vettä oli 16,5 metrii mikä on hiukan vähemmän kuin veikkasin. Itte arvelin 20 metriä.

Laiturin päässä ei muuta elämää kuin pari nypyä Paulal. Aika nopeesti suunnattiin etelänpuoleisen kallion viereen. Kairailin samalla kun etenin kalliosta väylälle päin ja nopeasti tuli stoppi kun jää heikkeni noin 10 senttiin ja laatu heikkeni kohvaksi. Katteltiin siinä yhtä hiihtäjää 100 metrii väyläl päin ja mietittii paljonkohan siel jään vahvuus. Turvallisempaa se on pilkkimistä harrastaa.

Jäätä ei ollut paljon niin 20 reikää kairas ihan hujaukses. Tarpeeks kun liikku niin alkohan sitä tulostakin tulee.

Muutama tunti taakke päi painettiin niska limas duunii. Nyt CHILLATAA!!!

Ei siin mitää penkil kerkee istuu ku emäntä on vainunnu uuden fongon.

Emännän Fongo numero 6. Härkäsimppu

Ja pääsinhän mäkin joskus kuviin. Airiston Auringon laskiessa nousi Härkäsimppu nyt myös jään päältä kelattuna.

Huomenna Paula iskee kivinilkkapopulaatioon ja meikäläinen haistelee harppauskerroksia sivutapseil. Ties vaikka Silakkaa nousis. Huomiseen Son Soronoo!!!