Pikavisiittiä Porlassa

Lauantaiaamuna 3.9. lähettiin ajois kohti Porlan järvikeskusta. Silmissä kiiluivat miljoonat helpostikoukutettavat 5-piikit. Pienehkön reittisekoilun jälkeen (ajettiin mm. prisman parkkihallin läpi) löydettiinkin lohjanjärven rantsuun. Lirkit tanaan ja haavit ojoon. Pilkkisaappaat tietyst jalas koko kesän ollu. Lähdettiin suorittamaan fongausmarssi kohti kalanviljelyaltaita. Saavuttiin altaille ja näkyikin kultasäyneitä heti kättelyssä. Ja eikun soitto mestarifongarille että mihinköhänpäi pitäs marssia.

Saatiin koordinaatit ja oltiinkin jo aiwan vieres. Madot jonkkaan ja 10 5-piikkiä hyökkäs heti kimppuun. Tästä tulee helppoa kuin heinänteko. Ja paskat. Parituntii katoin kui miljoonilla eritavoilla 5-spigut yrittivät ahtaa 26 numeron koukkuu kitusiinsa siinä onnistumatta. Naisväel alko olee tekemisenpuutetta. Kello alkoi tikittää.

Lirkkijän taustatuki.

Pikkuhiljaa piti hivuttaa haavia jordaaniin että edes sais kuvattavaksi sen perkeleen 5-spigun. Vapavälinein Suomenennätys 39mm ja haaviten 45mm. Jos mä oisin saanu viettää tos mestas pari vuorokaut ni oisin rikkonu molemmat. Eli ainakin yks yli 45mm näky ja useampi yli 39mm sen parin tunnin aikana mitä vierailtiin mestal. Haavitsin sit tommosen 40mm kuvattavaks.

Kivannäköne otus! Illaks mentiin viel vanhankaupunginlahdel yrittää gepardille haukee mut mullehan se ainokainen tuli. Keli oli mitä mainioin. 40 lajia vuodes voip unohtaa täx wuuex.

Satatäböwarmasti wimone pikahelppo Fongo Kivennuoliainen

Eilen 24.8. mietittii et joskos vaik läksis vanhankaupungin suvannolle kattelee oisko nousukalat saapunu  mestoille meuhkaamaan. No sinne suunnattiin mut hiljasta oli. Bongattiin ainoostaan koho-onkijoita vanhankaupunginkoskella. En muista millo ois koskel viimeks käyny ettei onki-jurpoja liikkeellä. Pitkäkoski pursuaa näit heeboja ja tuskin suomea ymmärtäisivätkään. Kuvas taustal jurpot.

No joo ei kohde fisui läiskimäs ni aateltiin et joskos kävästäs illan hämärtyes sipoonjoel tsiigailee kivennuoliaisten ottihalukkuuksia. Peli mestoil saavuttiin ehkä puol tuntii liian aikasin koska ei näkyny nuoliaasia. Iski jo pelko puseroon et vesi on noussu ja fisut huuhtoutunu mereen. Suunnittelin jo lähettäväni hätäviestin alan guruille, mut sit iski pimeys ja nuoliaiset ryntäs ulos koloistaan. Ei niit muuten liian valosal löydä. Täys pimees niit oli sit joka pualel. Ahnaasti ryystivät syötit koukkuineen töttörö-suihinsa.

Siin se nyt sit kimaltelee elämäni eka kivennuoliainen. Vuosifongo numero 37. Pari mä toin himaankin , iskin pakkaseen ja kuvailin päivänvalos tänää. Mut nii romu kamera et ei parempaa kuvaa tullu, mut laitetaan ny kuva.

Siih

Siihen tais lopullisesti loppuu helpot fongot. Jatkos kädää morjestaa 5-piikkei lohjal ja jos viel jaksaa ni madetta ja ankeriasta tilanteen mukaan. Ehkä sitä hietatokkoo viel kerran. Ei taida 40 fongoo nähdä päivän valoo tänä vuonna.

Tupla Elämänpinna Tokot

Tällä tasolla millä liikutaan niin harvinaista herkkua vedellä yössä 2 uutta elämänpinnaa. Eilen päästiin yllättäen duunista pari tuntii ajois niin aateltiin Paulan kans suunnata mustatokkojahtiin ennen hietatokkojahtia. Se oli 9. reissu mustatokkomestoille. Tässä vaiheessa ja tällä tasolla kaikki alkaa olla sellaista salatiedettä että mitään ei voi julkisesti paljastaa paikoista. Vain anonyymejä kuvia voi ottaa. Ei varmasti miellytä bloginlukijaa. Mutta nää paikat ratkoo toukokuussa Kalamaraton titteleitä. Saavuttiin siis salaisille mestoille, joita oli tullut jo ihan tarpeeks tahkottuu ja joissa emäntä oli rökittänyt ukkoa mustatokollisesti 2-0. Puserossa velloi jo ajatus kirouksesta minkä mustatokot olivat ylleni langettaneet. Onget lompsahtivat jordaaniin jo tottuneesti, samoille paikoille. Ei paljon ollut odotuksia ja olo oli rento. Rentona on hyvä onkia ja matosyötit saivatkin lojua pohjassa hieman rauhallisemmin kuin silloin kun puristaa vavasta ja röökiä palaa ketjussa. Leppoisa tunnelma ja rauhallisetko liikkeet aiheuttivat sen että 30min onginnan seurauksena syvyyksistä nousi elämäni ensimmäinen mustatokko. Aikamoinen körmy :)

Siinä se nyt on. Mustatokot Antti 1 - Paula 4. Ei niin nöyryyttävä tilasto enään.

Ilta oli tyyni , olo rento, hymyä kasvoilla , hyvää seuraa. ( kymmenestä reissusta se ainoa jolloin Paula ei kiukutellut). Sää ja ilma ja vedenkorkeus kaikki lupasivat odottaa hyviä tuloksia hitetokko jahdilta. Ja eikun kalaan. Saavuttiin omalle salaiselle pikku pläntille josta aisti että nyt irtoo. Ja irtoohan sielt kun tarpeeks kauan jaksaa otsalampun ja ledisoihdun valos perspystys jordaanis kykkii. Sinilevän määrä oli taas aikamoinen mutta nyt taisteltiin. Oiskohan tunti mennyt kun löysin ensimmäisen tokon. Yritin saada sitä nappaamaan 26 koukkuun ja madonpalaan mut ei niin ei. Valo houkutteli kohta paikalle parhaimmillaan 5 tokkoa yhteen keilaan. Isommat tokot eivät olleet nälkäisiä, mutta pienemmä tokot jotka kaivautuivat hiekkaa niin että vain pää näkyi, olivat. Isommat tokot ?hietatokot? Hakivat suojaa siimalevän seasta. Pienemmät tokot ?liejutokot? kaivautuivat hiekkaan ja värisyttivät hiekkaa päällensä ja odottivat suu ammollaan syöttiä. Kävivätpä viel ahnaasti kiinnikkin. 3 Tämmöistä pikkutokkoa (n.35mm) sainkin helposti koukutettua.

Siinä niit nyt sit olis näytillä. Kuvat ovat RKTL:n tutkijan  tarkasteltavina tällä hetkellä. Voimme vain arvailla mitä merkkiä nämä ovat. Itse sain kuitenkin näitä livenä tutkia ja pyrstön tyvestä löytyi kaikilla ankkurimainen täplä joka viittaisi liejutokkoon. Kumpikin kuitenkin kelpaa koska ihan kumpi vaan on elämänpinna ja vuoden 36. fongaus.

Emäntä vetelis dunkkuun jos paljastaisin meidän ensimmäisen salaisen mestamme tarkemmin. Jalat kutisi 1,5 tunnin sinileväkylvyn jälkeen kiitettävästi. Menkää vaan etsiskelemään. 40-"ÄIJÄ"-Fongari-Raja lähestyy. Helppoja puuttuvia :Säyne, sulkava, hieta/liejutokko, ankerias, kivennuoliainen, made, nieriä, lohi, kampela , mistähän näitä lähtis hakemaan?

Äkkiä jotain positiivista ennenkuin joku kerkee lukee vuodatukset.

Vaihteeks oli mustis/mutu/hietatokko -ilta edessä. Aloitettiin kuitenkin ensin lirkkimällä kaloja jotka mun mielest vois olla mutuja. Päivän valossa ne kuitenkin pysyvät just ja just lirkkien ulottumattomissa. Polaroideil olen kuitenkin tarkkaan seurannut tälläisten pikkukalaparvien käytöstä normionkimisen ohella. Ei yltänyt taaskaan kunnolla 80cm lirkkillä päivämutujen nenien eteen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt niiden olevan mutuja ja rasti hylättiin aika pikaisesti tuloksettomana kalanpoikasten kiusaamisena. Kutina kuitenkin jäi vellomaan ajatuksiin.

Vaihettiin mestaa ja alettiin simona sijottelee mustatokko-onkia. Kauaa ei emäntä kerenny onkimaan kun vapa notkahti ja syvyyksistä nousi emännän elämän 3. mustatokko (mulla 0). Emännälle vuosipinna nro 23.

Jatkettiin mustisjahtia toiveikkaina parisen tuntia ja siihen ne tokot sitten jäivätkin vaikka mukana oli meidän lisäksi alan ammattilaisia. Ilma oli mitä mahtavin. Meri oli tyyni. Alettiin lopettelee mustisjahtia ja pohdittiin seuraavaa lajia ilman suurempia erimielisyyksiä. Kaverilta pääs joku ehdotus ääneen ilmoille ja kauaa ei tarvinnut houkutella 50% Antista ja Paulasta mukaan. Mutukohde olikin sopivan lyhyen matkan päässä ja suoritettiin lirkkimarssi kun auringon viimeiset säteet valaisivat polkua. Lirkit esiin , 26 koukkua ja 2mm toukan rääpälettä syötiksi. Tutun oloisia pikkukalaparveja singahteli siellä täällä. Onneksi yks onneton puri koukkuun ja saatiin tunnistukseen tämmöinen pikkukala.

Jos tää nyt sitten on semmoinen MUTU niin olen näitä havainnut aikaisemminkin ja jopa aikaisemminkin samalta illalta ja maanantai-illalta ja eräältä kolmanneltakin illalta. Parvit on jotain 10-50 yksilöö. Kohtalaisen arkoja ja varvovasti purevia. Liikkuvat lujaa ohi ja kiertelevät ja osuvat taas kohdille. 22 koukku on niille liian suuri. Kiitokset kaverille opastuksista. Eli jos tää on mutu niin elämänpinna ja vuoden 34. fongaus. Jatkossa tuskin on vaikeuksia näitä nostella. Uskon että saan niitä nostettua muutenkin kuin otsalampun valossa. Eiliset tunteenpurkaukset ovat historiaa ja matka kohti 40 lajia/vuosi , jatkuu taas täynnä uskoa ...

Saletisti Natsas 30

Oli keskiviikko aamu kun aloin valmistautua kivisimppujahtiin tulevana yönä. Edessä olisi aamukalastus vantaankoskella, sitten duunia ilta kybään ja sit lirkit tanaan stadin yöhön. Säätiedotukset sun muut asiat saivat minut hylkäämään karppijahdin vantaankosken suvannosta. Ei ollut esim. maissia. Kivisimpusta oli siis tuleva kolmenkybän rikkoja.

Ysiltä aloitettin kalastus vantaalla ja jo kybältä ropisi kiitettävästi vettä niskaan. Seuraksi kalaan sain Viikate Viccyn joka kiilas kirkaasti kärkipäähän jos välineiden surkeus on mittari. Jätkän 0,30 monofiili-siima vuodelta -85 katkeili kun vähän käsillä nyki. Vapa maalarinteipillä kasassa. Jätkä sai painavan lusikan lentää 10m jos oikein kovasti riuhtoi. Sitä saa mitä tilaa kun Antti päätti viedä kavereitaan kalastuksen alkeiskursseille. (Ketään en ole pyytäny vaan kaikki vinkunu mukaan).

Vantaan virtaus oli luokkaa ämpäri/sekunti ja kalat oli häipyneet karppien maille, suvannon monttuihin. Vesisateen saattelemana pakattiin kamat muutaman tunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen ja suunnattiin motonettiin missä kerroin mitä välineostoksia on ihan pakko tehdä jos aikoo kalastuksesta nauttia. Samalla kaappasin mukaan toukkia ja matoja illan simppureissua varten. Hyvin harvoin jätän tarkistamatta onko madot hengissä, mut nyt varmaan tokan kerran tänä vuonna jätin ja tokan kerran madot olivat " puolimaatunutta matovelliä". Mahtavaa!

Ja eiku duuniin ja trukki kulki taas. Ajatukset olivat jo illassa ja muutama keräilyvirhe laitettakoon simppujahdin piikkiin. Kello 22:00 kurvas Fiat Ferrari duunimestoille ja pirtsakka Paula muistutti heti mieliin että on niin ihanaa lähtää yökalaan kun herätys 05:30. No ei se mitään. Joskus miehen on oltava mies ja vaadittava lupaa tehdä jotain älytöntä lyömällä nyrkkiä pöytään siis (pyytämällä kauniisti, anelemalla polvillaan, lahjomalla) . No vihdoin päästiin rantsuun ja yhentoist pintaan alkoikin hiukan hämärtää. Ittelle 20-koon lirkki ja Paulal 22-lirkki. Ensimmäiset 20 min olivat tosi hiljaisia. Näin vain 5 3-piikkiä ja Paula 2. Kivisimpuista tietoakaan. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin syvemmälle ja heti tapahtui jotain. Simppu kävi toukkaan kiinni , nykäsin ja simppu irtos 5cm veden yläpuolel. Ei kerenny dyykkaa itämereen. Sit uhrasin taas 20min turhaan tähän samaan koloon koska ei vain kykene luovuttaa kun kerta sen himoitun simpun näkikin. Alkoi usko ja toivokin mennä ja jätin lirkin mikropohjaongex. Polttelin tupakat ja tässä vaiheessa Paula oli luovuttanut koko touhun. Otin paulan lirkin ja siirryin simppukolon läheisyyteen, mutta sijoitin tällä kertaa saman kaltaiseen koloon vielä hiukan syvemmällä. Simppu iski heti kiinni. Malttamattomana repäisin heti lirkin ylös ja koukuttuihan se pentele kuitenkin. Vuoden 2011 Kalabongaus numero 30 näki pimenneen kuun. Varmasti näki. Ei vaan myöntäny. Hiljanen kaveri koukku suussa.

 

Siin se nyt sit oli. Kiva fiilis. Vuoden alussa asetetut tavoitteet täynnä. Ei menny kauankaan kun ajatus siirtyi hietatokkoo ja mutuu. Näin se homma etenee. Piti jättää hietatokot sun muut uiskentelemaan ja päästää emäntä ansaituille parin tunnin tirsoille. Just listailin jotain lajei ihan mitä päästä löyty et mitä vois viel loppuvuonna tavoittaa : Karppi, ankerias, harjus, puronieriä, mutu, hietatokko, säyne, kivennuoliainen, mustatokko, 5-piikki, miekkasärki, lohi, sulkava, rautu, kirjoeväsimppu, muikku, kampela, made. Siinä joitain ajatuksia. Kommentoidakin saa että mikä on helppoo ja mistä. Jos ajelee vaik 300km johonkin suuntaan niin pitäs olla hyvät neuvot että irtois yhel reissul. Muuten tulee kalliiks tää touhu. Harjusta ja Lohta lukuunottamatta nää ois elämän ensimmäisiä eli elämänpinnoja.