Rekoordien jälkeen

Mitäs kaikkee sitä onkaan puuhailtu? No ton viime tekstin jälkeen lähettiin samana yönä hakee hietatokkoo. Luulin jo löytäneeni semmoisia kunnes RKTL antoi tuomion että mustatokkoja ovat.

Suomenlinnaan lähdettiin kiukulla hakee säynettä, mut kiukku laantui ja oli todella rentouttavaa fiilistellä hienois maisemis ja mahtavas kelis. Hymy oli taas pitkästä aikaa naamalla vaik ei säynettä tyrskyisistä salmista löytynytkään.

Välil kerettiin hakee fongoja myös naisväelle. Rouval Allikkosalakka ja Gepardille elämän eka Hopearuutana.

Kesän vimonen reissu suunnataan luoteis-pirkanmaalle jossa mökkeillään kyrösjärvellä ja kalastellaan lähi koskilla. Tavoitteena on löytää kauan kaivattu säyne. Kyrösjärvestä myös ankerias, made, sulkava ja kuhaennätys. 36. lajia kasassa ja puuttuvat 4 pitäs repiä kiukulla. En tiedä jaksaisko tällästä rumbaa toista vuotta peräkkäin. Jos nyt sais säyneen ja sit yks kivennuoliaispaikka natsais niin eiköhän se ankerias ja made kaiveta jostain. Hietatokot kuulemma siirtyneet syvemmälle ja pitäs melkeen sukeltamalla mennä onkimaan niitä. Joitain öitä voi uhrata tietyst kampelalle kun tos kotivesillä liikkuvat. Mitäköhän ne kyrösjärven muikut muuten syä. Kelpaiskohan perholitka tai joku minikoukku litka? Ja eiku kamoja pakkaamaan. Soronoo ja Matti kukkaroon laita!

Tupla Elämänpinna Tokot

Tällä tasolla millä liikutaan niin harvinaista herkkua vedellä yössä 2 uutta elämänpinnaa. Eilen päästiin yllättäen duunista pari tuntii ajois niin aateltiin Paulan kans suunnata mustatokkojahtiin ennen hietatokkojahtia. Se oli 9. reissu mustatokkomestoille. Tässä vaiheessa ja tällä tasolla kaikki alkaa olla sellaista salatiedettä että mitään ei voi julkisesti paljastaa paikoista. Vain anonyymejä kuvia voi ottaa. Ei varmasti miellytä bloginlukijaa. Mutta nää paikat ratkoo toukokuussa Kalamaraton titteleitä. Saavuttiin siis salaisille mestoille, joita oli tullut jo ihan tarpeeks tahkottuu ja joissa emäntä oli rökittänyt ukkoa mustatokollisesti 2-0. Puserossa velloi jo ajatus kirouksesta minkä mustatokot olivat ylleni langettaneet. Onget lompsahtivat jordaaniin jo tottuneesti, samoille paikoille. Ei paljon ollut odotuksia ja olo oli rento. Rentona on hyvä onkia ja matosyötit saivatkin lojua pohjassa hieman rauhallisemmin kuin silloin kun puristaa vavasta ja röökiä palaa ketjussa. Leppoisa tunnelma ja rauhallisetko liikkeet aiheuttivat sen että 30min onginnan seurauksena syvyyksistä nousi elämäni ensimmäinen mustatokko. Aikamoinen körmy :)

Siinä se nyt on. Mustatokot Antti 1 - Paula 4. Ei niin nöyryyttävä tilasto enään.

Ilta oli tyyni , olo rento, hymyä kasvoilla , hyvää seuraa. ( kymmenestä reissusta se ainoa jolloin Paula ei kiukutellut). Sää ja ilma ja vedenkorkeus kaikki lupasivat odottaa hyviä tuloksia hitetokko jahdilta. Ja eikun kalaan. Saavuttiin omalle salaiselle pikku pläntille josta aisti että nyt irtoo. Ja irtoohan sielt kun tarpeeks kauan jaksaa otsalampun ja ledisoihdun valos perspystys jordaanis kykkii. Sinilevän määrä oli taas aikamoinen mutta nyt taisteltiin. Oiskohan tunti mennyt kun löysin ensimmäisen tokon. Yritin saada sitä nappaamaan 26 koukkuun ja madonpalaan mut ei niin ei. Valo houkutteli kohta paikalle parhaimmillaan 5 tokkoa yhteen keilaan. Isommat tokot eivät olleet nälkäisiä, mutta pienemmä tokot jotka kaivautuivat hiekkaa niin että vain pää näkyi, olivat. Isommat tokot ?hietatokot? Hakivat suojaa siimalevän seasta. Pienemmät tokot ?liejutokot? kaivautuivat hiekkaan ja värisyttivät hiekkaa päällensä ja odottivat suu ammollaan syöttiä. Kävivätpä viel ahnaasti kiinnikkin. 3 Tämmöistä pikkutokkoa (n.35mm) sainkin helposti koukutettua.

Siinä niit nyt sit olis näytillä. Kuvat ovat RKTL:n tutkijan  tarkasteltavina tällä hetkellä. Voimme vain arvailla mitä merkkiä nämä ovat. Itse sain kuitenkin näitä livenä tutkia ja pyrstön tyvestä löytyi kaikilla ankkurimainen täplä joka viittaisi liejutokkoon. Kumpikin kuitenkin kelpaa koska ihan kumpi vaan on elämänpinna ja vuoden 36. fongaus.

Emäntä vetelis dunkkuun jos paljastaisin meidän ensimmäisen salaisen mestamme tarkemmin. Jalat kutisi 1,5 tunnin sinileväkylvyn jälkeen kiitettävästi. Menkää vaan etsiskelemään. 40-"ÄIJÄ"-Fongari-Raja lähestyy. Helppoja puuttuvia :Säyne, sulkava, hieta/liejutokko, ankerias, kivennuoliainen, made, nieriä, lohi, kampela , mistähän näitä lähtis hakemaan?

Äkkiä jotain positiivista ennenkuin joku kerkee lukee vuodatukset.

Vaihteeks oli mustis/mutu/hietatokko -ilta edessä. Aloitettiin kuitenkin ensin lirkkimällä kaloja jotka mun mielest vois olla mutuja. Päivän valossa ne kuitenkin pysyvät just ja just lirkkien ulottumattomissa. Polaroideil olen kuitenkin tarkkaan seurannut tälläisten pikkukalaparvien käytöstä normionkimisen ohella. Ei yltänyt taaskaan kunnolla 80cm lirkkillä päivämutujen nenien eteen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt niiden olevan mutuja ja rasti hylättiin aika pikaisesti tuloksettomana kalanpoikasten kiusaamisena. Kutina kuitenkin jäi vellomaan ajatuksiin.

Vaihettiin mestaa ja alettiin simona sijottelee mustatokko-onkia. Kauaa ei emäntä kerenny onkimaan kun vapa notkahti ja syvyyksistä nousi emännän elämän 3. mustatokko (mulla 0). Emännälle vuosipinna nro 23.

Jatkettiin mustisjahtia toiveikkaina parisen tuntia ja siihen ne tokot sitten jäivätkin vaikka mukana oli meidän lisäksi alan ammattilaisia. Ilma oli mitä mahtavin. Meri oli tyyni. Alettiin lopettelee mustisjahtia ja pohdittiin seuraavaa lajia ilman suurempia erimielisyyksiä. Kaverilta pääs joku ehdotus ääneen ilmoille ja kauaa ei tarvinnut houkutella 50% Antista ja Paulasta mukaan. Mutukohde olikin sopivan lyhyen matkan päässä ja suoritettiin lirkkimarssi kun auringon viimeiset säteet valaisivat polkua. Lirkit esiin , 26 koukkua ja 2mm toukan rääpälettä syötiksi. Tutun oloisia pikkukalaparveja singahteli siellä täällä. Onneksi yks onneton puri koukkuun ja saatiin tunnistukseen tämmöinen pikkukala.

Jos tää nyt sitten on semmoinen MUTU niin olen näitä havainnut aikaisemminkin ja jopa aikaisemminkin samalta illalta ja maanantai-illalta ja eräältä kolmanneltakin illalta. Parvit on jotain 10-50 yksilöö. Kohtalaisen arkoja ja varvovasti purevia. Liikkuvat lujaa ohi ja kiertelevät ja osuvat taas kohdille. 22 koukku on niille liian suuri. Kiitokset kaverille opastuksista. Eli jos tää on mutu niin elämänpinna ja vuoden 34. fongaus. Jatkossa tuskin on vaikeuksia näitä nostella. Uskon että saan niitä nostettua muutenkin kuin otsalampun valossa. Eiliset tunteenpurkaukset ovat historiaa ja matka kohti 40 lajia/vuosi , jatkuu taas täynnä uskoa ...