Uimakamat olivat messissä, mutta kun saavuttiin lammelle niin ei se keli enää niin helteinen ollut. Ja eikun asiaan eli piikkaria metskaa. Tutut kuviot ja onget veteen.
Pakko oli käyttää tilaisuutta hyväksi ja laittaa Duracelli kuvaamaan. Voi elämä sitä kuvien määrää mikä kameran muistikorttia kuritti. Gepardin lailla Duracelli lauko 110 kuvaa sekunnissa.
Piikkareita ei kauan tarvinnut hakea. Kymmeneen minuuttiin kaikilla kolmella komeili uusi vuosifongo Piikkimonnista. Mulla numero 37. Paulal 27. Duracellil tais tulla vasta vuoden kolmas.
Ongittiin kuitenkin ihan kokonaiset 15 minuuttii ja Duracelli vetäs ainokaisen Ruutanan. Hänelle fongo numero 4.
Tohon oli hyvä päättää maratoonarimainen lajinhaku rasti.
9.6. oli tarkoitus täydentää Elis-Arkistoa vähintäänkin viidellä lajilla. Kohteina olivat Turska, Nokkakala, Isosimppu, Vaskikala ja Kampela. Merireissua oli suunniteltu varmaan vuoden ajan tai ainakin aktiivisemmin 6 kuukauden ajan.
Meitä oli 3 jannuu lähös eliksiä jahtaa, sekä kippariks hommattu Kalakettu.
www.kalakettu.fi
Opas alan eliitistä ja välineet sen mukaiset.
Lauantai ilta venähti pitkälti sunnuntain puolelle kun virittelin viimeisiä fongaushärpäkkeitä. Reilu nelisen tuntii unta palloon ja kello herätti. Markku ja Weksu kurvasivatkin kohta pihaan ja eiku matkaan. Kohdesatama ei ollut kaukana. Kirkkonummen alueelta startattiin ulommas. Linkistä liikkuvaa kuvaa.
http://www.youtube.com/watch?v=HysB66muJUU
Ensimmäinen laji oli Turskan pilkintä. Suosiolla vaihdoin himasta raahatun siikavavan Weksun jäämeri-vapaan. Syvyyttä ei ollut huimasti jotain 30m jos oikein kuulin tuulessa ja tuiskussa. Pilkillä oli painoa 250g. Pilkkiin kalanpala syöttiä ja pilkin ylle koukkulitka. Ja eiku veivaa ylös alas. Kaiku lupaili kaiken näköistä hirviösilakoista metrin monstereihin. Vaan eivätpä pilkkimme kelvanneet.
Pyörittiin aikamme hehtaarin alueella ja veivattiin ranteet saikkukuntoon, mutta ei nypyn nypyy. Oli aika vaihtaa lajia. Alunperin suunnitelma oli 8 tunnin reissusta. Turskaa pilkkiessä ei vielä tiedetty, että Nokkakala-projekti veisi koko loppureissun. Isosimppu, Kampela ja Vaskikala -välineistö sai lojua venheessä rauhassa. Ja eiku nokkista metskaa. Siirtymiset paikasta A paikkaan B hoitui kätevästi nupit kaakossa.
http://www.youtube.com/watch?v=aEqSK43MW7M
Videokamera veti ekaa kertaa jonkun häiriön " Recording error" ja kalastuksesta en saanut haluamaani pätkää.
http://www.youtube.com/watch?v=QE-nuHMMC8E
Aallokko oli siedettävää ja yksinoikeudella ryntäsin keulakorokkeelle horjumaan. Täytyy myöntää että 6-7 tunnin tasapainoilu pisti pohkeet spagetiksi.
Nakeltiin mitä ihmeellisempiä Nokkakalaviritelmiä luotojen ympärillä. Ja kun luoto oli kertaalleen koluttu kolmen piiskaajan voimin niin pikasiirtymä seuraavalle mestalle. Kyllä kerkes kaikennäköistä viehettä ja uittotyyliä ja koukkutapsia esitellä Nokkikselle. Mikään vain ei kelvannut.
Tässä legendaarinen Markun villasukka (Silk Hook) , siis silkkilankarulla jonka pitäisi sotkeutua Nokkiksen hampaisiin. Vaan eivätpä olleet niin nälkäisiä, että olisivat purreet kiinni. Yhteensä 5 Nokkakala havaintoa tehtiin. Nokkakalat seurasivat eleettömänä torpeedona vieheitä ja säntäsivät metrin etäisyydellä syvyyksiin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin näin Nokkakalan ja hetki oli extreme-fongarille sykähdyttävä. Adrenaliini valui ja pumppu hakkasi.
Keli oli mainio ja melkein oli riittävästi vaatetta päällä. Kuvista ei aisti kylmää puhuria. Maisemat olivat täydellisiä jos kalastajalta kysytään. Varmaan ois hauki purru jerkkiin jos ois halunnu taikka taimen truttaan jos vedenlämmön perusteella se olisi haettu.
Elämme mielenkiintoisia hetkiä kun blogin päivitys on pois kalastuksista. Taas pitäisi olla menossa, mutta pitäisihän kaikesta keretä jotain kirjoittamaan. Reissuista saisi vaikka kuin hyviä raportteja jos niitä kirjoittelisi synkkänä syysiltana. Mut mun on mentävä kalaan. Tsorit :)
Nokkakala-projekti on nyt saanut alkusysäyksen ja emme lepää ennenkuin nokkis on kaikkien kolmen fongarin listoilla. Näkemisiin. Ja kiitokset. Markku, Weksu ja Kalakettu!