Translate

maanantai 10. kesäkuuta 2013

8.-9.6. Piikkareita ja villasukkia

Lauantai 8.6. aurinko porotti hellejakson viimeisiä kertoja. Ilmat olivat kylmenemässä, mutta vielä kerkeis kärventyä. Loisto kohde kärventymiselle on Hausjärveläinen HYShys-lampi. Sieltä löytyy fongarille piikkarii ja rutkuu. Perheen pienimille mahdollisuus uimiseen.

Uimakamat olivat messissä, mutta kun saavuttiin lammelle niin ei se keli enää niin helteinen ollut. Ja eikun asiaan eli piikkaria metskaa. Tutut kuviot ja onget veteen.



Pakko oli käyttää tilaisuutta hyväksi ja laittaa Duracelli kuvaamaan. Voi elämä sitä kuvien määrää mikä kameran muistikorttia kuritti. Gepardin lailla Duracelli lauko 110 kuvaa sekunnissa.



Piikkareita ei kauan tarvinnut hakea. Kymmeneen minuuttiin kaikilla kolmella komeili uusi vuosifongo Piikkimonnista. Mulla numero 37. Paulal 27. Duracellil tais tulla vasta vuoden kolmas.


Ongittiin kuitenkin ihan kokonaiset 15 minuuttii ja Duracelli vetäs ainokaisen Ruutanan. Hänelle fongo numero 4.


Tohon oli hyvä päättää maratoonarimainen lajinhaku rasti.

9.6. oli tarkoitus täydentää Elis-Arkistoa vähintäänkin viidellä lajilla. Kohteina olivat Turska, Nokkakala, Isosimppu, Vaskikala ja Kampela. Merireissua oli suunniteltu varmaan vuoden ajan tai ainakin aktiivisemmin 6 kuukauden ajan.

Meitä oli 3 jannuu lähös eliksiä jahtaa, sekä kippariks hommattu Kalakettu.

www.kalakettu.fi

Opas alan eliitistä ja välineet sen mukaiset.

Lauantai ilta venähti pitkälti sunnuntain puolelle kun virittelin viimeisiä fongaushärpäkkeitä. Reilu nelisen tuntii unta palloon ja kello herätti. Markku ja Weksu kurvasivatkin kohta pihaan ja eiku matkaan. Kohdesatama ei ollut kaukana. Kirkkonummen alueelta startattiin ulommas. Linkistä liikkuvaa kuvaa.

http://www.youtube.com/watch?v=HysB66muJUU

Ensimmäinen laji oli Turskan pilkintä. Suosiolla vaihdoin himasta raahatun siikavavan Weksun jäämeri-vapaan. Syvyyttä ei ollut huimasti jotain 30m jos oikein kuulin tuulessa ja tuiskussa. Pilkillä oli painoa 250g. Pilkkiin kalanpala syöttiä ja pilkin ylle koukkulitka. Ja eiku veivaa ylös alas. Kaiku lupaili kaiken näköistä hirviösilakoista metrin monstereihin. Vaan eivätpä pilkkimme kelvanneet.



 Pyörittiin aikamme hehtaarin alueella ja veivattiin ranteet saikkukuntoon, mutta ei nypyn nypyy. Oli aika vaihtaa lajia. Alunperin suunnitelma oli 8 tunnin reissusta. Turskaa pilkkiessä ei vielä tiedetty, että Nokkakala-projekti veisi koko loppureissun. Isosimppu, Kampela ja Vaskikala -välineistö sai lojua venheessä rauhassa. Ja eiku nokkista metskaa.  Siirtymiset paikasta A paikkaan B hoitui kätevästi nupit kaakossa.


http://www.youtube.com/watch?v=aEqSK43MW7M

Videokamera veti ekaa kertaa jonkun häiriön " Recording error" ja kalastuksesta en saanut haluamaani pätkää.

http://www.youtube.com/watch?v=QE-nuHMMC8E



Aallokko oli siedettävää ja yksinoikeudella ryntäsin keulakorokkeelle horjumaan. Täytyy myöntää että 6-7 tunnin tasapainoilu pisti pohkeet spagetiksi.

Nakeltiin mitä ihmeellisempiä Nokkakalaviritelmiä luotojen ympärillä. Ja kun luoto oli kertaalleen koluttu kolmen piiskaajan voimin niin pikasiirtymä seuraavalle mestalle. Kyllä kerkes kaikennäköistä viehettä ja uittotyyliä ja koukkutapsia esitellä Nokkikselle. Mikään vain ei kelvannut.



Tässä legendaarinen Markun villasukka (Silk Hook) , siis silkkilankarulla jonka pitäisi sotkeutua Nokkiksen hampaisiin. Vaan eivätpä olleet niin nälkäisiä, että olisivat purreet kiinni. Yhteensä 5 Nokkakala havaintoa tehtiin. Nokkakalat seurasivat eleettömänä torpeedona vieheitä ja säntäsivät metrin etäisyydellä syvyyksiin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin näin Nokkakalan ja hetki oli extreme-fongarille sykähdyttävä. Adrenaliini valui ja pumppu hakkasi.



Keli oli mainio ja melkein oli riittävästi vaatetta päällä. Kuvista ei aisti kylmää puhuria. Maisemat olivat täydellisiä jos kalastajalta kysytään. Varmaan ois hauki purru jerkkiin jos ois halunnu taikka taimen truttaan jos vedenlämmön perusteella se olisi haettu.





Elämme mielenkiintoisia hetkiä kun blogin päivitys on pois kalastuksista. Taas pitäisi olla menossa, mutta pitäisihän kaikesta keretä jotain kirjoittamaan. Reissuista saisi vaikka kuin hyviä raportteja jos niitä kirjoittelisi synkkänä syysiltana. Mut mun on mentävä kalaan. Tsorit :)

Nokkakala-projekti on nyt saanut alkusysäyksen ja emme lepää ennenkuin nokkis on kaikkien kolmen fongarin listoilla. Näkemisiin. Ja kiitokset. Markku, Weksu ja Kalakettu!




tiistai 4. kesäkuuta 2013

Puronieriää ja Ankerias-viritelmiä 1.-2.-6. Hammonjoki &Tuusulanjärvi

Oli aika laulaa Jo Joutui Armas Aika. Duracell Gepardin koulu oli taas fiksuuuksissaan päättänyt sijoittaa kevätjuhlan lauantaille. Laulettiin laulut ja pokattiin todistukset. Muutama kuva ja sitten asiaan. Kello veteli jo jotai kohti 11 aamupäivällä.

Kesälomalainen vaihtoi osoitetta ja pari Tarantellaa suuntasi Hammonjoelle koppasee pari heleppoo fongoo. Just joo heleppooo.

Reitit oli tuttui. Luvat hoituu kätevästi. Hammonrasti suoritettiin jo kuin vanhat tekijät. Edellisiltä vuosilta oli ottiperhot tiedossa. Tiesin miten erottaa vedenalainen Harjus Puronieriästä jne... Lasten leikkiä siis taas kerran.

Saavuttiin mestoille. Tuttu tervetuliais-toimikunta oli vastassa.


Moikattiin laavulla harvinaista näkyä. Perhosteleva pariskunta. Tai kun oikein miettii niin yleensäkin kalastava pariskunta. Vaihdettiin havaintoja päivän mittaan kalastuksen lomassa.


Kesä parhaimmillaan jo 1.6. Nopeasti kuitenkin huomasin että vesi on sameampaa kuin edellisillä reissuilla. Ei pystynyt erottamaan missä Harjukset luuraavat.



Puronieriät olivat kuitenkin otillaan ja niitä kiusattiin jonkun aikaa ja Fongot 36. ja 26. taskuun. Tein havainnon kilon kirjosta ja Paula yritti aikansa pinturilla. Mä kokeilin liitsillä ja lopuks Paulakin veteli liitsillä. Ei kelvannut mikään.

Fongo 36. Puronieriä.

Paula koukutti reissun isoimman Purkkarin.

Fongo 26. Puronieriä


Harjuksista ei niin mitään havaintoo ja jossain vaihees oli luovutettava ja lähettii suunnittelee sunnuntain reissui.

Tuusulanjärvi 2.6. Kevyt 14 tuntinen fisus. 


Paulal oli sunnuntaina muita menoja niin suuntasin auton kohti Järvenpäätä n.11:00. Kun saavuin Tuusulanjärven ottimestoille, niin tajusin et tääl on joku 27 varjos ja pitäis hillua ainakin 12 tuntii rantsus. Ja eiku fiksuna hakee viereisestä kaupasta aurinkovoidetta ja 2 litraa juomista. 

Pakko oli etsii se pieni varjoinen kohta rantsusta, mikä vielä hetken suojasi armottomalta porotukselta.


Kohteena olivat Karppi ja Ankerias. Ongin teleskoopilla ämpäriin täkykaloja. Aloitin Pohjaonginnan Yhdellä kalanpalalla, yhdellä Boiliella hair-rigis (taikinapallo dipattuna hunajaan) + yhdellä maissi/ mato-pohjaongella. Heitin mäskiksi kohtuu määriä maissia , kalapellettejä, vaniliinipelettejä. Jauhojakin oli messis, mutta eipä napannut houkutella enempää vääriä merkkejä paikalle.



Sorvat olivat kohtuu isoja ja yks piti punnaa. 290g.

  
Weksukin saapui mestoille joskus 15:00 aikoihin. Aurinko porotti ja varjo oli mennyttä elämää. Oli aika kärventää kroppa rantakuntoon. Ja kävihän meidän sessiota piristämäs joku ihme Pasurikatapultti. Tarina meni näin: Mä olin viel yksin rantsus kun joku etelä-eurooppalainen jäbä tuli viereen. Kyseli jollai vaikka romaniankielel asioita eikä ymmärtänyt mitään kieltä. No kielimiehenä ymmärsin et jätkän mielestä mulla on liikaa vapoja ja mun pitäs lainata yhtä hänelle. No aattelin et eikai täs nyt suurempaa vaurioo voi käydä ja lainasin hiilikuitu-teleskooppii jäbälle. 

Hyvin nopeesti tuli selväks että kalat pitää singottaa yhdellä repäsyllä 10 metrii olanyli. Weksukin pääs nautiskelee näytöksestä. En nyt viitti pistää kaverin naamakuvaa kun ei ole lupaa kysytty. Kala mikä jannul on käsis on mun onkima, mut jannu pyys mua ottaa kuvaa. Siis jannu halus et mä otan omasta lahnasta kuvan, omalla kameralla, kun hän pitää sitä :) All right ei kai siinäkään mitään pahaa. 

Jannu veteli reiluun tuntiin varmaan kassillisen pasuria ja lähti sitten perheensä kans syömään. Jotkut osaa arvostaa fisuruokaa. Mähän näen vain ne ruodot. 





Hauskaa oli koko reissu n.12:00-02:00.... 14 tuntii Ankeriaan ja Karpin perässä. Mikäs tos kärventyes. Ajoittain nostelee pasuria, sorvaa, lahnaa rantsuun ja unelmoi fongoista ja elämän bongoista.


Tulihan se iltakin joskus ja keli oli mahtavan tyyni. Huippu keli, Huippu seura ja Reissusta ei mitään valittamista.



Auringonlaskun jälkeen lisäilin  lopulta joka onkeen kalanpaloja. Luottamus oli ja on kova, että tuolla ui kohdekaloja. Toivottavasti pääsee pian uusix. Mut hydäreist ei niin välii.

http://www.youtube.com/watch?v=qH1NIjSgKTQ&feature=youtu.be

Linkistä pääsee katsomaan videopätkää hyttysistä.