Pikapisto Laruun, pikafongo fikkaan 4.4.

Turha sitä on aamusta iltaan seisoo jordaanilla jos fongot hoituu tällä tavalla. Duunien jälkeen suunnattiin siis Laruun. Keli oli loistava. Aurinkoa ja pieni tuulenvire. Kerrankin hommat meni just niinkuin suunniteltiin. Päästiin mestaan mihin haluttiinkin ja ensimmäinen siika ylös puoles tunnis.

Paula sai kunnian kelaa ensimmäisen rantaan. Tai mitä täs ylimääräsiä höpisemään. Antaa kuvien kertoo Larun pikafongoista. Paulalle siis nro:12 ja mulle nro:13

Pääsipähän taas treenailee ruodottomia siikafileitä. Ei oo niin helppoo kun fisut on 300-400 grammasia. Yhteensä tuli siis 3 siikaa. Muuten on fongoilut aikatauluissaan, mut mielellään näkisin jo Taimenen ja Kivinilkan listoilla. Mitäköhän sitä huomiseks keksis? Siikaa taitaa olla turha treenaa maratoniin. Tuulilukemat huomen jotai 10m/s niin voi melkein lirkitkin jättää väliin. Palataan astialle. Soronoo!!!

22.3. Siikakausi avattu

Tavoitteet eivät olleet korkealla, kun suuntasimme kevään ensi siikailu kohteeseen, karuun Laruun. Karun Larun rantoja huuhtoo puhtaat veet ja pohjan peittää hiekka ja kivikot. Siellä on siikojen hyvä olla. Auringonpaiste iskee harvasukasmatosiin ja saa ne tanssimaan kevään ensi ripaskat Karun Larun hiekkapohjalla. Tähän asti olen teksteissä kirjoittanut monisukasmatosista, mutta yhtä hyvin voivat olla harvasukas-matosia. Ken tietää, who knows? Ja asiaan. Aurinko herättää pohjan ja gourmee ateria on siioille katettuna.

Maaliskuussa ensimmäiset siikailijat valuvat rannoille. Tarkotuksena on keskeyttää lopullisesti siian harvasukasmato-kekkerit tarjoamalla pitopöytään koukkumahaisia onkimatoja. Ja tänäänhän onkijoita rannoilla riitti. Keli oli täydellinen ainakin siinä nurkkauksessa, johon saatiin vapamme mahtumaan. Nurkkauksessa oli tuulensuojaa ja tyynessä lämpöasteet kipusivat helle lukemiin. Tuulen puolella taas hilseet saivat pahemman kerran kyytiä.

Joka suuntaan riitti vapoja silmin kantamattomiin ja hyvä niin. Ainakin nähtiin , että emme olleet ainoita saaliittomia onkijoita. Ei siitä mitään tulisi jos siikafongot saisi ensimmäisellä reissulla. Kyllä tällä jengillä kohdekala muuttuu kun fongobongo taskuun vilahtaa. Parempi se on muutama reissu ainakin saada tyhjää alle. On se vaan niin kiva hetki vuodesta. Ensimmäinen aurinkoinen siikareissu keväälle. Uuden alku. Avovesi, paras vesi.

Ainahan sitä voi vaikka kokeilla Taikku Fongoo. Luulisi matalan lahden lämpenevän näillä keleillä nopeasti. Rantavettäkin voi tuijotella. Koskaan ei tiedä mikä avomeren harvinaisuus ajelehtii rantaan.

Tai vaikka tavata frendejä. Pitää vihollisen kanssa maraton-palaveria. Asian ydin oli tänään Karu Laru. Ja tulevina päivinäkin. Niin kauan, että Siika & Taikku -fongot on varmasti tälle vuodelle hallussa. Palataan taas asiaan siikailun merkeissä. Espoon Karhusaari näytti olevan ajojään ympäröimä. Tänään siellä olisi ollut turha viritellä vehkeitään. Kireitä lukijoil ja P.S. Lätkäkausi on päättynyt jo... Jotai 56 päivää kalamaratoniin. Suunnittelun-kukkas-vihkosen sivut täyttyvät kovaa vauhtia. Vuosien treenamisen päätavoite on käsin kosketeltavissa. Soronoo porot ja öttiäiset!!

Siikailua 25.26.27.4 ja taimen havaintoja

Torstaina 25.4. aamulla tehtiin pikapisto uuteen paikkaan lauttasaaressa. Duunit häiritsivät taas siikatalkoita oikein urakalla. Keli oli mainio ja vierestä nousikin parit siiat. Meille ei suotu kuin raitista ulkoilmaa. Jos ois ollu aikaa niin olisi sitä siikaa alkanut nousemaan.

Mikäs siinä auringonpaisteessa köllötellä ja punoa maratonjuonia.

26.4 Päätettiin ottaa uutta suuntaa ja aamupäivä omistettiin hienostosiioille Espoon puolella. Suuntana oli Karhusaari. Oltiin mestoilla vasta vaille ysi, mutta tilaa löytyi kuitenkin. Ennen meidän tuloa oli joku vetässy 5 siikaa, mut me ei sen pari tuntisen aikana nähty kenenkään kiskovan kalaa rantaan.

Aika kului nopeasti eikä kelikään ollut parhaasta päästä. Kerran kellot kilkattivat mutta kala ei terttunut. Rantavedestä bongasin monisukasmadon, joka on siikojen herkkua.

Iltavuoroviikon aamukalastukset ovat sellasta hosumista, ettei siinä paljoa kerkee nautiskella. Ompahan kuitenkin kuuppa jumissa vähistä yöunista ja duunissa aika kuluu nopeasti kun ei tajuu mikä maa mikä valuutta.

Ja sitten koitti se ihana viikonloppu

27.4. Lauantai-aamuna kello herätti 04:30. Yöunet jäi taas muutamaan tuntiin, mutta viikonloppu iskee sellasta energiaa kroppaan että oksat pois. Ja eiku ajoissa mestoille. Oli siel toinenkin aikanen onkija auringon noustessa. No ei sen pilvimassan läpi mitään aurinkoa aistinut. Toisella onkijalla oli jo 2 siikaa yläällä kun me alotettiin omat sessiot. Vierestä nous kolmas. Sitten alkoi meidänkin vavat notkua.

Paulalle saatiin Fongo numero 9. pois kuleksimast.

Seiskan kasin välil kerättiin siikaonget pois ja mä lähdin yksin metskaa taikkuu Larun etelä-rantsuille. Paulalla oli muita menoja.

Uimarantsu oli mukavan tyyni ja eiku viskoo lusikoita.

Perhostelijat kansoittivat uimarannan vierustaa. En nähnyt heidän väsyttelevän Taimenia tai mitään muutakaan. Tallinnan lautat aiheuttivat mukavia virtauksia rantamatalassa. Juuri tälläisten laivavirtauksien jälkeen iski kevennettyyn lusikkaan alamittainen Taimen. Fongo numero 12. tälle vuodelle.

Alamittaisesta otan fongon, koska voin kuvitella minkä määrän joutuisi tässäkin kohteessa kiskoo alamittasia, että saisi sen mitallisen.

Kello veteli vasta jotain kymmenen ja päivä oli tuonut molemmille fongoja. Kyyti tuli tilauksesta paikallee ja lähdettiin punomaan lisää juonia samalle illalle. Eli kohta mennään taas.

Sorit vaan jos yö-unien vähyys näkyy tekstin tason romahtamisena. Mut näillä mennään ja huomiseen! Soronoo ja fongoja pöytään.

Pikapisto Laruun ennen duunia 24.4.

Kello herätteli viiden aikaan vesisateen ropistessa ikkunaan. Hetki piti kelaa et onko täs mitään järkee. Teetä huiviin ja eikun menoks. Kuuden jälkeen saavuin pelipaikoille ja yksi onkija mestoilla ja juuri siinä ainoossa paikassa mihin olin menossa. No ei se mitään. Oma vaparivistö parhaan mestan vasemmalle puolelle.

Joku tunti siinä tais mennä kun naapurilla kellot kilkattivat ja siika nousi nostattamaan fiiliksiä. Tunnit kuluivat ja fiiliksetkin hyytyivät. Lisää onkijoita valui mestoille ja vaparivistöä riitti. Aallokko oli kohtuu kovaa ja vavat niiailivat vaikeuttaen tärppien havainnointia.

Kattelin viereisiä onkijoita ja ihmettelin miksi ne kattovat mua, Onko joku taas lukenut blogia. Olin kuulevinani jotain kilkatusta ja oletin että naapurin kellot soi. Lähdin tarkastelemaan omia vapoja ja naapuri huusi että sul on kala. Ota pois kun alkaa toi kilkatus kyrsimään pikkuhiljaa, kun omat kellot ei soi. Säntäsin pitkin hemmetin luikkaita kiviä kohti kauimmaisia vapoja ja siellähän vapa notkui. Ilman saikkua päästiin takas tasaselle uusi fongo vuodelle 2013 käsissä. Numero 11. Siika.

Kohta kello vetelikin viittä vaille tuplajuusto ja oli lähdettävä valmistautumaan duuniin lähtöön. Seuraavaksi sitten se kampela. Joo Joo. Soronoo! Ai niin se kalamaratonkin tulee sellasta vauhtia syliin että mitäköhän käy. Vesien lämmöt tässä eniten huolestuttaa. Kohta alkaa maraton hiljaisuus... kattellaan sit mitä julkaistaan. 24 päivää ja lähtölaukaus pamahtaa. 

2,13 kilon siika - säkki (perattuna) 15.4.2012

Siianonginta, mielenrauhaa vai rauhattomuutta. Mullehan siikapongo herahti jo hyvissä ajoin(1.4), mut naisväel on ollut vaikeuksia saada satawarma siikabongo listalle. En nyt muista monta tyhjää reissuu tohon tuli väliin, mut 12.4. torstaina oltiin karhusalmes 2,5 tuntii tyhjää nyhjäämäs.

 Kävästiinhän me Linloos 9.4. toteemas et 2 kilsan metsämarssin jälkeen siianonkijaa odotti jäämassat. Duraceelin jigitreenei ne ei kuitenkaan estäneet.

 Onhan näis siikareissuis muutakin arvoa kuin vain se pakkopulla siikapongo.

Ainahan voi bongailla vaik sydämen-mallisia kalliokuoppia jois kasvaa sammalta.











14.4 paineltiin aamust Weksun kans suvannol totee et TULVII!!

Kun Paula saapui suvannol niin päätettiin lähtee otta satawarma siikapongo larust. Kai sielkii joku 4 tuntii nyhjättii tyhjää. Tuuli oli kova ja vettä lens ajoittain niskaan. Nokka vuoti ja niskat oli kyyrys. Tosi sidukkaa jees.

Ai niin kuvashan weksu viteon kun mä lirkin 3-piikin läheseilt rantsult, mut emmää tiiä osaanks mää liittää sitä viteoo tähän? Ei se oo ku faces. Pitäisko se ol you tuubis?



Huvittavinta täs siikatouhus on ollu toi mun tupakoimisen kolminkertaistuminen. Mun mielestä on raivostuttavaa tuijotel vaboi. Pitäs varmaan lirkkii vieres ja unohtaa koko vavat. Ennen siikakautta mä olin vähentäny tupakointii johonkin 6-7 tupakkaa päivä ja tällä hetkel palaa aski päiväs. Tai ainakin viel eilen paloi.
Asiaa, päästiin jo eiliseen. Herättiin klo:05:13 ja kuuden jälkeen syöksyttiin karhusaareen totee et voi jumalauta, eilinen myräkkä oli pakannu jäät parhail paikoil. Mut se mitään. Mentiin toisil paikoil ja sielhän oli jo jengii vaik kui paljo. Sitten kirosin taas kun 70% madoista oli tehny joukkoitsarin. Voi jumalauta!!!.  No vähän tekohengitystä ja saatiin elvyytettyy parit lierot.

06:30 Karhusaari

Kamat kasaan. Nyt nousoo siikaa!! Warmasti!!!

 Keli on kuvista päätellen komia, mut kyllä me paleltiinkin. Varmaan oli edellispäivänä vilustuttu. Vieläkin päätä särkee kun tätä kirjoittaa maanantai aamuna. Aika nopeest joku vetäs meidän vasemmal puolel siian ja jonkun ajan kuluttua meilläkin kilisi. Fiilikset oli katossa. Vapa Paulalle kouraan ja nyt nousee siikapongo. Ja voi elämän kevät jumankauta prkl sielt tulee SÄRKI prkl! Sehän täst nyt viel puuttu. Jonkun tunnin pääst oikeel puolel nous siika. Sit vasemmal puolel kuulu huuto et voi jumalauta 4 tuntii ja yksi särki! No me vedettii 5 tuntii ja yks fuckin Särke.

 Kai siin vaille ykstoist hiukan alko ilma lämpenee, mut tuuli oli kylmä. Yhelttois tehtii pelimiehen veto ja päätettii lähtee tauol koittaa koho-ongel säynettä kirkkonummel.

 Sielläkin tuuli ja oja tulvi. Kuitenkin oli kova polte onkii kohol, jos vaik ei tarttis ketjus vetää röökkii.

 No eihän sielt mitää irronnu. Mut nyt oli kuitenkin uudet madot haettu kirkkiksen prismast. Prisman vieres muuten mielenkiintoinen oja. Voisko joku käydä siel onkii ja kertoo tuleeks siit mitää. Vai pitääkö kaikki tehä ain ite?

Kyl toi mun nokkaani säyneelt dunkkaa. Voisha tos jotai lahnoi ja mateitakin kirmailla? Ja eiku nokka kohti Lauttasaarta. Siinne mist mä vedin pojoni. Nyt on pakko vetää pojot kun särjetkin alkaa hilluu.

 Kai siin useampi tunti istuskeltiin kaltsil enneku ensimmäinen kello kilajast. Paulan vuosifongo numero 8. Siika , oli voitettu kantaa. Himmeistä tappio mielialoista herättiin auringon paisteeseen. Ja kellot kilkattivat koko ajan. Ei kerenny perkaa kun piti repii siikaa ylös.

 Sattuhan se isoin sit mun kohdalle ja rekoordit paukku lukemiin 720g ja 43,5cm. Kyllä oli koko jengil taas hymy herkässä.

 Viidennen siian kohdil oli pakko pistää peli poikki kun ei me enempää tarvita. Kokeilin muuten koukunirroitinta ekan kerran ja totesin loistavaksi keksinnöksi. Varsinkin kun joku paikallinen papparainen tuli neuvoo et älä liikuta sitä tikkuu vaan kalaa. Kiitos hälle. Nyt irtoo koukut vaikka perä-aukosta asti. Fiilikset oli niin huiput not oikee. Kaikki edellisten reissujen vastoinkäymiset pyyhkiyty kovalevyltä ja taas prosessorit alko raksuttaa normaalii maratooni-koodii.... eli miten otat siian maratoonis. Papparaiselt kysyin et paljonko tulee kampelaa kaudes. 1 oli vastaus. Kampela on ehkä liian kova pala maratooniin muuksi kuin rouvan tsägäily osastolle delegoitavaksi. Mut hei joo ens viikonloppuna minikalat varokoot , teit ei pelasta edes päivän valo. Tarantellat on metskaus-moodilla ja kohteena on SE-tokot, simput ja mudut. Kireit kaikil lukijoil!

1.4.2012 Aprillipäivän fongailuja

Joku lähtis faijansa Delauspäivänä hautuumaalle, mut mie kunnioitan päivää ja muistoa menemällä kalaan. Aattelin et otetaas muistolle yks Taikku ja ehkä siikafongokin. Faija bongaili lintuja ja mie siis fisuja. Kevätsesonki yhdistää näitä harrastuksia tai ainakin mun ja faijan mielest kevät on parasta aikaa ikinä. Aamul ajois könysin autosta tuulettomaan Laruun. Naisväki säntäs virpomaan. Ai saamari et tuntu mahtavalta kun vetäs -5 asteista raikasta meri-ilmaa keuhkot täytee. Tsiigasin jäätynyttä uimarantaa. Yöllä oli käyny pakkane lähellä kymmentä. No mut Paulan ottimesta oli vapaa ja muutenkin Laru näytti autiolta (hiukan spooky fiilari. Semmonen niinkuin ois    , joutunut eiliseen ja Langolieerit tulis kohta syömään eilisen maailman. Joku ehkä nähny sen leffan). Ja asiaan. Tietyst Paulan ottiviehe siimanpäähän ja piiskaa tyyntä-Itä-merta. No eipä tuottanu puoleen tuntiin toivottua tulosta. Päätin vaihtaa Solvkrokeniin keltanen pohja, mustat pilkut.

Oiskohan tunti kalasteltu ku Taikku puri solvkrokeniin. Tosi tärkee taikku, vuosifongo 12! , ku nyt pääsis vertailee Paulan kalan kans. Sit kiertelin kaartelin rantsui, kuvailin , kalastelin ja etin siikapaikkoi mut ei mihnää järkevään mestaan mahtunu. Vesikin nous muuten 1.4. jostai  0 ----> +35cm... Kattelin ku jengi tuli niin vaivalloisest hatult veks et syvää tais olla myrskyäväl polul. Jätin sit hatun väliin.

Tyhjästä tempas sellaset mainingit et HUH HUH! Ei siin vastatuuleen paljoo heittometrii kertyny.

3 kertaa kävin 8 tunnin aikana kattoo että voisko 2 Virolaista lopettaa koko läntisen niemenkärjen varaamisen 7 vavallaan. Siikamestaa siin niemen kärjes on about 200m Ja 2 Virolaista päättää varata 100 metrin pätkän koko päiväksi. Kävin pällistelee niitten vasemmal puolel , niitten vieres (heitin jopa lusikkaa hetken niitten vieres mihin pikku rakoon mahtu.) kävin niitten oikeel puolel. Söin eväät... polttelin röökii. 3 kertaa tulin paikalle valmiina onkii siikaa. Ei mitään reaktioo. Jätkil oli kauimmat vavat jossai 60 metrin pääs penkeistään. En tajuu tollast touhuu. Suomalaisii oli sit 6-8 äijää sil toisel sadanmetrin pätkäl. Vittu hermot meni ja päreet palo ja lähin sit ettii uusii mestoi. En muuten nähny et kukaan ois koko päivänä siikaa vetäny. Lähdin kiertelee länteen päin, mestoil jossa harvemmin käyn. No yhel kaltsil sit näky tuore verijälki. Leiri pystyyn ja vavat veteen. Kohta nous vuosifongo numero 13! Siika Siika Siika!!! :)

Kun pakkasin kamat ja olin lähös veks niin eiköhän siel viel joku sintti olli siiman jatkeena. Ihan jees kalastuspäivä. Ja annetaan Virolaisil anteeks kun kerta ajauduin sit parempaan paikkaan.

Sellast myräkkää oli iltapäivä et siin ei paljoo tärpei huomaa kun mainingit repii vapoja ees taas. Tuuli heiluttaa  saman verran. Kellot kilkatti ittekseen koko ajan. Kuvis ei näytä juuri miltään myräkält mut jos tonne ois soutuveneel menny ni saman tien ympäri menis venhe.