Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fongaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fongaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Härkäsimppua ja Kivinilkkaa 23.-24.3 Airistolla

Aurinko valaisi aikaisin matalan majamme Airiston juppikylässä. Meri-ilman käheyttämät kurkut hoivattiin aamu-teellä ja alettiin valmistautua viikonlopun mittaiseen pilkkikarkeloon.



Eväät reppuun, kamat kantoon ja eiku muutama satametrii jäille. Alotuskohta oli päätetty edellisillan lopetuskohtaan. Mulla oli mielessä 3-piikki, silakka, kampela, säyne. Paula lähti tavoittelemaan kivinilkka pongoa. No näillä leveyspiireillä ei kovin kauaa nilkan suhteen rimpuiltu. Kallion eest alotettiin ja ekaks Paula nyki Ahvenen ja jo toka kala oli Kivinilkka. Paulan fongo numero 7.



Ja eiku Kalliolle kiipeämään ja haistelemaan missä seuraavat fongot luuraa?


Heikoimmillaan jäätä oli 6 kairanpyöräytystä eli arvion mukaan alle 10cm. Varovainen piti olla. Väylältä kun löytyy syvyyttä useita kymmeniä metrejä ja virtaukset voivat olla arvaamattomia. Kallion edustalla pyörittiin aikamme ja jossain vaihees päätettiin lähtee Weksun vinkkaamalle kampela mestalle, matalalle hiekkapohjalle. Kallion edustalta nousi Simppua, nilkkaa, ahventa ja muutama kuore. Kampelamestoil tuli sitten vain pikku ahventa jatkuvalla syötöllä.

Nälkä alkoi jo kurnimaan ja päätettiin lähtee Paraisille idylliseen maaseutumaisemaan täyttämään masut ja eväspussukat. Honkkarista haettiin myös siikaviritykset ja oikeen harvinaisen pirteet kastemadot.

Maaseutumatkailu koitettiin pitää lyhyehkönä, että jääaika on megalomaaninen. Kun päästiin takas jäille niin taivas oli verhoutunut harmaaseen pilvimassaan.

Meno jatkui kuitenkin samanlaisena. Simppua, kivinilkkaa ja kuoretta nous 18 metristä.



Näköjään on sitä aurinkokin ajoittain pilkahtanut.



Katteltiin monta kertaa pohjoispuolen reimarin suuntaan että millon 3 hengen pilkkiporukka luovuttais ja päästäis meidät sinne. Reimarisuunnitelma oli tehty jo Paraisten Pitseria Venetzias.


Jossain vaihees reimari-porukka häipyi ja suoritettiin pikamarssi mestoille. Kuvassa taustalla kalliomestat.


Kuoretta nous hyvin ja sitä käytettiin paloina hajustamaan pystyä ja tasuria. Sit annoin 10cm palasen lillua pohjas mateen toivos. Ja eiköhän sit härkäsimppu ollut syönyt senkin. Melkoisia ahmatteja.


Pikkasen säikähdin, kun pohjaonki viritys, 10cm kuoreenpalal, hyppäs metrin kohti reikää. Tein vastaiskun ja  kuvittelin kelaavani madetta ylös. Ei saamari, Simpunpää sieltä reijästä putkahti.


Siin se on suu täys kuoretta.

Paulal tuli vilu ja hän lähti ilta kuuden aikoihin lämmittää saunaa. Mä jäin kaijuttaa syvyyksiä ja ettii penkkoja.
Samal osuin johonkin ahven parveen kun tuli 3 vähän isompaakin ylös. Aurinko alkoi laskemaan ja mikäs siin oli istua pilkillä. Ihastella auringonlaskua ja venailla että pääsee pitkän pilkkipäivän päätteeksi valmiiseen saunaan.

Päivä pulkassa ja kohti saunan lämpöä. Ilta jatkui vedonlyöntien ja pilkkisuunnitelmien säestämänä. Sunnuntaiksi oli luvattu täydellistä keliä.

Sunnuntai 24.3. Täydellisen kelin pilkkipäivä


Sunnuntai tarkoitti myös lähtöpäivää ja suuntasin hyvissä ajoin jäälle seiskan jälkeen. Paula jäi pakkaa kamat ja sivoo mökin. Avaimetkin sai tiputtaa 100 metrin päähän postilaatikkoon mökistä.

No mut kun pääsin jäälle niin tajus et ei jumansviidu tääl ei tuule yhtään ja aurinko paistaa.


Sunnuntaihin mennes mua ei oltu siunattu viel ainoallakaan fongolla. Asiaan piti tehdä pikanen korjaus. Virittelin salaiset HYSHYS-vehkeet ja lähdin 3-piikki mehtälle. Kun ei ole varma onko alueella 3-piikkia, on indikaattorit herkistettävä maksimiin. Ja kun hetken kuluttua oikealla korkeudella alkoi indikaattori väpättää niin oli onneni kukkuloilla. Oiskohan joku viides vastaisku tuonut toivotun tuloksen ja vuoden 9. FongoBongo oli kädessäin :)


Reissu oli jo taydellinen. Paulal 2 uutta fongoa ja mullakin nyt 1. Edessä täydellinen pilkkipäivä täydellisessä kelissä. Ei tarvinnut hammasta kiristää. Kaikki oli vaan plussaa.

Venailin siin että Paulakin saapuis jäille niin seuraani liittyi Lintubongari megalomaanisen järkkärinsä kanssa. Kertoi että eilen bongasi Merikotkan. No mainitsin että mä oon kalabongari ja sitten homma menikin aivan överiksi. Lintubongari kertoi että oli eilen lähistöllä pilkillä ja sai semmosen lajin mistä meikä vain unelmoi. Sanoin että suoraan sinne ja näytät paikan ja välineet. Lintubongari oli varma fongauksestaan ja nostin kaikki simput ja nilkat jäälle ja kysyin ettei varmasti ollut mikään näistä. EI! Lintubongari oli varma asiastaan ja sanoi että oli Googlettanut ja tarkkojen tutkimuksien jälkeen päätynyt erääseen lajiin.


Paulakin saapui mestoil ja kun Lintubongari kuvaili meidän kivinilkkoi ni aattelin ettei hän pahastu jos mä kuvaan lintubongarin. Tietysti mainitsin että mistä löytää mun blogini. Armottomasti saalistettiin jymy-ylläri-fongobongoo.

Aurinkoinen tyyni keli oli todellakin aktivoinut simput ja nilkat. Kuoreet olivat ihmeellisesti kadonneet täysin. Sunnuntaina ei ainuttakaan kuoretta. Nilkkoja ja simmpuja joka nostolla.


Totta kai mä kuvittelin joka nostol et nyt tulee JYTKY mut ei niin ei. Nautiskeltiin elämästä minkä kerkes. Alla olevan kuvan simppu punnattiin ni vaaka näytti lukemia 270g.


Joskus kannattaa sitoo tapsit tarpeeks kauas pilkistä. Alla kuvassa ainut tuplatärppi.



Kuvailtiin videoita ja katteltiin vierestä seilaavia laivoja.





Videokamera ei tullut mukaan ja pirkka-digikamera sai kelvata. Patterit loppu just kun kävelin laivaa kohti.

Lopuks yritettiin viel Paulal 3-piikkii mut ei löytyny. Kotimatkalle lähdettiin akut ladattuina ja niin hyvillä mielin etten muista. Tota HYSHYS-kalaa on turha Udella. Ehkä Weksu on tiedon ansainnut jos kehtaa kauniisti pyytää :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

20.1. Täsmäisku SeukkaSeläl ja tulosta tulee

Joskus pitää jonkun verran suunnitella tekemisiään. Pilkkifongoilu-polte oli särkireissun jälkeen vielä sen verran huipussaan, että oli parempi käyttää ilta seuraavan reissun suunnittelemiseen. Kohteena oli Seurasaarenselkä ja kohdefongona Kuore. Mietin että mistä tää polte johtuu, ni en voi syyttää muuta kuin kalasaalis.comin pilkkifongoilu kisaa. Vuos sit jäin kisas kaus kärestä tuloksel 9 lajia. Voittaja tais vetää jotai 13. Joo eli siis kaivelin lauantai-iltana taktiikkavihkosen esiin ja aloin piirtää reittiä selälle. Kävin läpi mitä pilkkejä käyttää ja millasista syvyyksistä Kuoretta haravois. Pilkkivavat viritin vimosen päälle ja virittelin sivutapsit valmiiks. Kuorefongo here I come!


Tosta se lähti. Voiko enään kauniimpaa keliä toivoa. Suunnitelmat olivat kristallin kirkkaat. Aloitin viime vuosina hyväksi havaituilta koordinaateilta. Olo oli luottavainen. Silppuabboo nous harvakseltaan ja kaikki sivutapsis. Miksi? Välil meni pitkiäkin aikoja et ei mitään. Ei haitannu, olo oli luottavainen koko reissun ajan. Parissa tunnissa olin edennyt reittiä n.400 metriä. Keskimäärin 8 minuuttii reijäl. Seuraava reikä 20 metrin päähän.


Puolisen kilsaa oli reikäjonoo takana ja saaliina vain abboo. 2 suurinta olivat selvästi suurempia n.200g. Takaraivossa kävi välillä ajatus tasurin uittamisesta, mut onneks pysyin suunnitelmissa. Ja sehän palkittiin piakkoin. Tärppi oli jollai tavalla tuttu, mutta ihmetys oli kuitenkin suuri kun kivinilkka saapui säteilemään elämääni. Muistan tärpin. Kaks vetäisyä ja ei potkuja ylösnousemuksen aikana.




Ihana Nilkka. SeukkaSelän eka Nilkka mulle ikinä. Kiva että lähivesiltäkin löytyy diversiteettiä. Olo oli letkee. Tästä eteenpäin kaikki fongot ois plussaa. Pidättäydyin taas suunnitelmissa ja haravoin Kuoretta eri syvyyksistä ja eri kerroksista. Tos sillan al oli muuten 20 senttii teräsjäätä. Odotin et ois ollu heikompaa. Seukkaseläl jäätä oli varmaan 30-40 senttii. Yht`Äkkiä keli muuttu aivan päälaelleen. Kivasti blosas ja muutenkin siistii tsiigail näköalapaikoil kun LuontoÄiti Määrää! Nappasin muuten pikku viteopätkänkin just enneku näkyvyys katos.

En sit tiedä toimiiks toi viteo kun en ole ennen laittanu näit. Kirjotelles ei ainakaan pyöri.

No mut jos ei pyöri ni alla semmonen kuva et eiköhän siitä aisti mitä tapahtu.


Lähin takaspäi selälle ja seurasin sellast railoo mikä jatku ja jatku vaan. Suunta oli otettu aloituskoordinaateille. Joskushan sinne päästiin ja fiilis huippu vaik mitää kuoretta näkynykkään. Sit yhel reijjäl nous kaks isoo kiiskee. Niitä siin ihmettelin ja taas nyki. Terävämpi ku kiiski, mut ei rätätätä niiko ahven. Ei Jumaleissön! Son KUORE! :D Ta Daa! Ja eiku Bileet pystyy. Alotuskohasta Kuore, niiko monena aikasempanakin vuotena.



Päivä oli täydellinen. Aurinko laski kun fongoja ropisi. Mut hei kyyti oli tulos noutamaan vast tunnin pääst. Eiku Simona virittelee Tasuri-MegaKurkulla.


Tasuri-MegaKurkku siks ku Seukkaseläl ei tod uiskentele Kuhia siellä täällä. Ne pitää houkutella jostai viereisistä lahdista paikalle. No tuli sielt yks tärppi tunnis mut ei haitannu. Oli jo pimeää ku pakkailin kamat. Taas kerran täydellinen fongailuBongailu päivä. Tuli fongot 6 ja seiska. Näillä kalasaalis.comin pilkkifongoilukisan jaettu ykössija ainakin hetkeks. Ja eiku suunnittelee ensviikonloppuu. JESH! :D

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kalamaraton 2012 - Kiukulla kohti kärkeä

Kalamaraton 2012 on takana ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Vieläkin aivot raksuttaa, että mitä siis tapahtui. Selkee ohjenuora tän vuotiseen kisaan oli mittauttaa tasomme kun annamme kaikkemme, niin treeneissä, kuin itse kisassa. Päivittäiset maratonpalaverit aloitettiin kun kisaan oli 77 päivää jäljellä. Lähes joka päivä taktiikka-vihkoseen kirjattiin mitä mietteitä tuleva kisa aiheuttaa. Joka päivä ei kannata ajatella että miten se mustatokko otetaan kun on ulkona pilkkikelit. Vihkonen tarjoaa avun tähän vaivaan ja ajatuksenjuoksu on proaktiivista. Kestävää kehitystä niinkuin joka tuutista tuputetaan.

Jotta voidaan sanoa että annamme kaikkemme treeneissä, on anottava kesälomaa viimiselle viikolle. Loma varmistuikin TOSI ajoissa eli jotai viikko ennen viimistä viikkoo. Great! Lomilla päästiin itse asiaan. Kellon ympäri kalassa ja kaiken näköstä nous ja kaiken näköstä helppoo jäi nousematta.


Treeneis nous vain yks Turpa (540g), mut eikö sen perusteel jo voi pitää pinnaa varmana. JuuJoo! Lahnojakin saatiin treeneis vain 3 ja treenei oli vaik millä mitalla. Muistan eräänkin viikonlopun kun hilluin kalasa 18 tuntia (la-su). Parhaimmillaan vedettiin jotai 12 tuntisii kalastuksii treenilomal. Joku päivä hajautettiin osiin : aamukala, päiväkala ja yökalastus.





Mihin kahen tyypin jengi pystyy maratonis parin vuoden kokemuksel. Siis jos tosissaan yrittää. Kiukul, raivol taikka vaikka väkisin. Tällä hetkellä ymmärrän ainakin, että esim lahnan metsästyksessä 3 on parempi. Tavoitteet hioituivat viikkojen vieries sijoituksellisesti suunnilleen kympinsakkiin ja lajimääräisesti keskiarvoltaan lukuun 23. Haluttiin siis selkeästi mustaa valkoiselle että Tarantellat on vakavasti otettava kärkipään jengi. Treenien antia oli että synkkä pilvi leijaili seuraavien lajien yllä: Turpa, Törö, Mustatokko.

Vihdoin koitti keväinen lauantai aamu Honkaluodossa. Ainoa harmituksen aihe oli Vesa Karsikkaan poisjäänti kisasta. Nyt oltiin hiukan pallo hukassa että mihin seuraan liitymme odottelemaan lähtölaukausta. Onneksi löytyi ainakin yksi kamerataitoinen ottamaan meistä joukkuekuvan. Kuvaajana SKES-Taimentiimin Juha Salonen.

Tyylin piti olla armeijamainen - ollaan tosissaan- mut jokainen päätelkööt itse alkoiko kanssakisaajat tutisemaan. Helsingin kisaan osallistui ennätysmäärä joukkueita, 57 jos oikein muistan. Monta päänahkaa on pudotettava jos mielii kympin sakkiin.

Kisaan osallistui myös Peltsin kipparoima joukkue nimeltä Erätulilla. Toi taitaa olla ainut kuva missä Peltsi viuhahtaa kameroiden keskellä. No kyllä me nyt ainakin noi voitetaan :D !!!

Lähtölaukauksen pamahtaessa tapahtui ensimmäinen moka. Säntäsin kehäraakkina entisenä pikajuoksijana täysillä Varhimon Ollin perään. 15m kerkes matka etenee ja reisi revähti. Ei kehdannu alkaa nilkuttaa ni hölkkäsin loput satametriä autolle. No meil oli hemmetin hyvin treenattu alotuskohta ja sinne ei autoo tarvittu. Kiiruhtamisesta oli kuitenkin oma hyötynsä sillä Helsinki Anglerssit olivat päättäneet aloittaa samasta kohdasta. Alotuskohta määräytyi jo vuosi sitten kun havaitsimme että Paulalla on käsittämätön kyky haistaa missä seipit seilaa. Keli oli mainio ja tunnelma katossa. Nopeasti alkoi kalaa nousemaan. Ahventa, särkee, salakkaa, pasurii. Pohjaonkikin toi kiisken. Jossain vaihees Anglersseille riitti ja pääsimme aivan rauhassa keskittymään tärkeimpään... ja sieltähän se irtosi ja vielä kaksin kappalein. Ja ei todellakaan mulle.

Kamat pakattiin hetki Anglerssien jälkeen ja lähdimme ottamaan läheisestä kivikosta 3-piikkiä. Muutama minuutti ja piikki oli lirkitty. En ihan vieläkään muista miten päädyimme suvannolle kun koko kevät oltiin pidetty Viikin Allikkosalakka-lammikkoa toisena kohteena. No suvannolle jouduttiin. Ja päädyttiin sorvakulmaan nopean sorvan perään. Samaan aikaan mestoilta löytyi Tremenssiä, Erätulta ja Siloneulaa.


Tonne mestaan ne nopeat pisteet sitten tyssähtivätkin. Mutta kun kerta oltiin tonne päädytty niin hukattiin sit varmaan 30min yhes Sorvassa. Kaloja oli Sorvan jälkeen kasas 8 ja päätimme ottaa muurilta nopean vimman. Siloneuloilta kuulimme kuitenkin varoituksen sanoja.

                                                        

 Muurilta saatiin tilaa ja varmaan seuraava 30min tuhraantui vimpaan. Yritin myös kuhaa jigil muurilta mut ei, vaikka kuin pärskivätkin heittoetäisyydel. Siitähän mä yhen treeni-mitta-Kuhan oli nostanut. Mut joo eiku tuhatta ja sataa viikinlammel ottaa nopeesti monta kalaa. Ei me oltais tarvittu ku Altsusaltsu, mut aateltiin onkii viel muutakin kivaa. No 30min sinnekin sit varmaan tuhraantu ja ylhäällä AltsuSaltsu ja Hopsu. Lajeja kasas 11 ja täyttä häkää Honkiksee kellottaa aika kymmenen lajin näytölle. No ajaksi tuli 15:45. Jäljessä oltiin aikatauluja. Joku siinä perässä laahaamises on että alkaa hosumaan ja mistään ei tuu mitään.

Ekat 11 lajia ajassa 15:45


Oli vuorossa töttörö mesta siellä missä tuoksuu tuplajuustot. Mielestäni oli viritellyt sellaisen ottihärpäkkeen millä parhaiten töttöröö irtoo. Kokemukset töröstä perustuivat täysin järvempään korkeudelle missä niitä voi katsekontaktilla riuhtoo ylös minkä sielu sietää. No tällä joella virtaus oli luokkaa tsunami tötörö-kaupungissa. Tällä hetkellä tiedän oikean tekniikan ja välineet. Silloin oli pienestä kii etteikö törö tarttunut. Onkihärpäkkeessä oli pari pienehköä heittoa jotka aiheuttivat ensimmäisen pummin kisaamme. Jos olisimme jaksaneet vakoilla Anglerssien Roopea vielä 5 minuuttia niin olisimme nähneet miten ammattilaiset töröpinnansa noukkivat.
Kun Törömestalt päätettii lähtee bongaa fisuhampparii niin sinnehän Anglerssit seuras peräs 5 min viiveel. Melkein ois pitäny hälytyskellojen soida että paremmilla välineillä uusiks.
 No kisan jälkeen käytiin kokeilee että kuinka helppo no helppohan se kun  osaa. Kisan jälkeen käytiin siis onkii molemmille töröpinnat lievittämään armotonta tuskaa, minkä tää pummi aiheutti.

Töröapina selässä könysimme kohti läheistä Hauki/Turpa mestaa. No sieltä ei mitään tullu ja varmaan 40 min hukattiin. Kirosanojen osuus tuotetusta puheesta alkoi nousemaan. Pakko oli kelaa mistä meidän jengi elää, no tietysti bongoista. No eiku haetaa helepot pinnat niemenmäestä. Käsittämätöntä miten tappiomieliala muuttuu kun saa pari pinnaa nopeesti lisää. Mulle 10-piikki pikana ja Paula hillotteli normi-ruuttarin. Niemenmäes kalasteltiin yhes tremenssin ja MaraKalattoman kans.



MaraKalattomilla tais olla Hauki hukas. Eivät tienneet keltä kysyivät neuvoa. Meitsi kun asuu 1km päässä mestasta josta nousee haukee niin että 5 min on liian kauan. Koittakaas poijaat muistella mitä neuvoin :) No meillähän oli Lahna hukasa ja lahnaa kuulemma nous niemenmäest. No ongittiin siin sit lahnaa kun olo oli pummien jälkeen taas pirteä :) Sielt mitää lahnaa tullu. Ehkä innoissani yritin jotai kahen kilon Lahnaa jättimadol. No joo eiku seuraavalle Hot Spotille... Mesta on niin HYSHYS että :) Päästiin  meitsin erikoisosaamisen alalle eli Kuhan Jigaukseen. No eka oli huolestuttavan hiljasta. Sitten joskus kun aateltiin että luovutetaan ja otetaan kuha muualta niin jigiä vietiin. Luulin että tulee mittakuha mut eiku 39cm oli ensmäinen. No kiva kuha sentäs liikkuu. Hetki meni ja seuraava kuha mitattiin 37cm. Hei väärä suunta! No mut Sitte seuraskin yks kisan parhaista hetkistä kun 41cm kuha rantautui. Tais siinä joku huutokin päästä ilmoille. Viime keväänä kahdestakymmenestäyhdeksästä kuhasta vain 2 oli mitallisia. Sillä tiedolla olimme onnemme kukkuloilla. Kello tais olla viittä vaille silakka ja lajeja tais olla kasassa 14. Kuhasta saatiin taas uskoa itseemme.

Kaapelin Pervomessut olivat kuitenkin aiheuttaneet parkkipaikoille kovaa kysyntää. Litkamestoil ei yhtään vapaata paikkaa. No aateltiin hakee nopeet Täplis ja Lahna läheisestä kanavasta. No Täpliksiä nous mut mikä niit lahnoi oikeen vaivaa?


Ehkä oltiin hiukan liian myöhäs. Kaikki pummit sun muut oli taas kertautuneet jatkopummeil. Silakat kuitenkin olivat pirteitä ja nostimme pikana yhden fototettavaksi.

Hetki pilkittiin nilkkaa ihan varmuuden vuoks mut katseet oli jo käännetty täydellisen kelin lirkkiyöhön. Ne tyypit jotka kisas lirkkivät ensimmäistä kertaa niin heitä odottaa pikku ylläri pylläri kun laineet liplattaa ja vesi on sameaa. En muista kymmienien lirkkiöiden kokemuksella yhtä täydellistä keliä. Paljoo ei ois tarvinnu syötin heiluu niin liejutokot jäis saamatta. Lirkkimestoilta irtos kaikkee paitti mustatokkoo. Muistatteko tekstin alusta, kun treeneistä jäi synkkä pilvi lajien Törö, Turpa ja mustatokko , ylle? Eli ei tullut yllätyksenä, mutta tuli kuitenkin. Kai niistä nyt yks ois pitäny tsägäillä?

 Lirkittiin siis kalat: Mutu, Kivisimppu, Kivinilkka, hieta-ja liejutokko. Lajimäärämme 21 (klo:01:30) oli jo päätä huimaava jos vertaa edelliseen ennätykseen 18. Päätimme kävästä ABC:n yöpalan jälkeen honkikses tunnistuttaa tokkoi. Honkikses oli sellanen härdelli menos et lyötiin tokkopussi Varhimon Ollille kouraan ja pyydettiin tunnistus apua. Oikein OV lajit tunnisti ja tiesimme että meillä on 21 lajia kasas ja puuttuu kaikenlaista helppoa. Ekaks päätettiin hakee helppo karppi. No niin oli moni muukin päättänyt. Siellä mitään karppeja ui. Ei edes mun hienot pop-up-mansikka-boiliet kelvannu. Aamu alkoikin sarastaa ja keräiltiin kamppeitamme kasaan samoihin aikoihin kun Siloneulat luovuttivat oman karppauksensa Ja Deliriumit tulivat aloittamaan. Meitä kutsui mätiksen hauet. Se jos mikä on mun alaani. Mentiin mestoil. Ja kun 4min oli virpannu niin huolestuin et mitä fiddua? No en kerenny loppuun asti kiroo kun hauki puri ja 5 min siihen uhrattiin. Odotin jo ekal heitol hakkia. Mä tunnen ton Mätiksen ekosysteemin.

Lajeja kasas 22 ja kello jotai 04:30, nyt ois reilusti aikaa hakee sitä lahnaa. Mut oli liian aikaista. Ja eikun mustatokkoa lirkkimään toiseen päähän stadii. Onneks kadut oli hiljasii. Kuuden aikaan lopetettiin mustatokon metskaus ja siirryttiin Lähes tuhoon tuomittuun Operaatio-Lahnaan. Operaatio lahna käynnistyi Ruoholahdesta jatkuen Laajalahdelle jossa vaihdoin kolmeen pohjaonkeen. Sieltä Lahna-Sightseeing jatkui Suvannolle, josta siirryimme täysin tuntemattomaan kohtaa kulosaaren lähistölle. Aika alkoi loppua kesken ja Lahna oli vienyt meiltä lähes koko sunnuntain. Esim satavarma Törö jäi lahnan takia hakematta. Onkilaitteeni hajoaminen oli merkki kun sanoin Paulalle että nyt mennään kohti honkaluotoa. Pakkasin onkea ja Paulakin oli jo lähtö aikeissa. Silloin kohoa vietiin ja ei JUMAKAUTA sieltä tuli se saamarin lahna, jota teki mieli pussaa ja kuristaa. Lajimäärä nousi kahteenkolmeen. Mikään ei vie sitä enää meiltä pois. Oltiin tyytyväisiä itseemme. Hemmetin väsyneinä päätimme jättää kirjon onkimisen väliin ja ajankuluks virppailla. Kirjo härdeemi sotii täysin meidän käsitystämme vastaan millaisissa paikoissa kalastelemme. Meidän yksimielinen viesti on että Maraton ja Stadionki erotetaan. ****KIRJO/STADIONKI-AVAUTUMINEN poistettu. Pistetään väsymyksen piikkiin.

Onnittelut Deliriumil jälleen kerran. 30 rajapyykki saavutettu.


Meidän tasomme on juuri tuo 23 lajia ja sijoitus 10/57. Näköjään kun kisan vetää verenmaku suus niin tunnelmakin on outo. En osaa kuvailla. Ehkä tuli yllätyksenä muiden joukkueiden kova taso. Mä tiedän että pikku hienosäädöllä pystytään paljon parempaan.
Ehkä meikäläinen kaipais sitä kuuluisaa Siloneulalaista Letkeyttä mun kalastuksiini. Kirjataan tämä taktiikka-vihkoseen.










Vimoseks kuvaks sopii tämä. On ne vaan niin siistejä otuksia. Siisti niitä on metskata. Joskus sitä vaan geenit muistuttavat kuinka näitäkin metskattiin kivikaudella henkensäpitimiksi. Ajoittain adrenaliinin tulvahdukset yllättävät ja aggressiivisesti haetaan saalista, että perhe pysyisi hengissä. Niin siis joskus kivikaudella. Joskus menee sekasin.


torstai 25. elokuuta 2011

Satatäböwarmasti wimone pikahelppo Fongo Kivennuoliainen

Eilen 24.8. mietittii et joskos vaik läksis vanhankaupungin suvannolle kattelee oisko nousukalat saapunu  mestoille meuhkaamaan. No sinne suunnattiin mut hiljasta oli. Bongattiin ainoostaan koho-onkijoita vanhankaupunginkoskella. En muista millo ois koskel viimeks käyny ettei onki-jurpoja liikkeellä. Pitkäkoski pursuaa näit heeboja ja tuskin suomea ymmärtäisivätkään. Kuvas taustal jurpot.

No joo ei kohde fisui läiskimäs ni aateltiin et joskos kävästäs illan hämärtyes sipoonjoel tsiigailee kivennuoliaisten ottihalukkuuksia. Peli mestoil saavuttiin ehkä puol tuntii liian aikasin koska ei näkyny nuoliaasia. Iski jo pelko puseroon et vesi on noussu ja fisut huuhtoutunu mereen. Suunnittelin jo lähettäväni hätäviestin alan guruille, mut sit iski pimeys ja nuoliaiset ryntäs ulos koloistaan. Ei niit muuten liian valosal löydä. Täys pimees niit oli sit joka pualel. Ahnaasti ryystivät syötit koukkuineen töttörö-suihinsa.
Siin se nyt sit kimaltelee elämäni eka kivennuoliainen. Vuosifongo numero 37. Pari mä toin himaankin , iskin pakkaseen ja kuvailin päivänvalos tänää. Mut nii romu kamera et ei parempaa kuvaa tullu, mut laitetaan ny kuva.
Siihen tais lopullisesti loppuu helpot fongot. Jatkos kädää morjestaa 5-piikkei lohjal ja jos viel jaksaa ni madetta ja ankeriasta tilanteen mukaan. Ehkä sitä hietatokkoo viel kerran. Ei taida 40 fongoo nähdä päivän valoo tänä vuonna.