Opetusvirasto, taikka jokin muu korkea taho, oli päättänyt, että meidän Gepardilla oli velvollisuus pistäytyä lauantaina 6.4. koulussa. Suunnitelmat etenivät seuraavanlaisesti. Ukko lähtisi itsekseen pilkille lähijärvelle, Espoon Pitkäjärvelle. Iltapäivällä vaihdettaisiin lajia siianongintaan ja suunnattaisiin Lauttasaareen. Aamu yhdeksän aikoihin Ukko heivattiin Pitkäjärven jäisiin maisemiin. Pakkasta tais olla pari astetta ja kylmä pohjoistuuli tuiversi noin 5m/s. Aurinko lämmitti jäällä marssivan poskia. Muita pilkkijöitä ei näkynyt missään.
Hyvin harvat ovat positiiviset mielikuvat kyseisestä lähijärvestä. Oikea masokistin MP-paratiisi. Kerran järvi yllätti rannaltaonkijan kesäkuussa tarjoamalla Sorva fongoja koko jengille. Sorvakoordinaateille siis suunnattiin. Sorvan metskaus alkoi.
Kaislikon vieres oli jäätä 70cm ja jään alla vettä 50cm. Siis ulommaksi. Nopeasti iski tajuntaan että täällä ei ole mitään elämää. Siirryin pieniin morreihin ja varovaiseen täristykseen.
Pikku hiljaa etenin pitemmälle rannasta kuin koskaan. Sama meno jatkui , ei nypyn nypyy. Hiihtelijät pysähtelivät kyselemään jään paksuutta. No jotain hyötyä musta siis oli jollekkin.
Järvessä pitäisi olla vaikka mitä kalaa ja vaikka kuinka paljon Kuhia. Pyörin ja hyörin ja kiertelin syvimpien monttujen reunoja. Kai tuollakin järvellä on tullut käytyä jigittelemässä kymmeniä kertoja ja ei yhden yhtä haukea taikka kuhaa.
Halusin antaa Lähijärvelle vielä yhden mahdollisuuden. Käydä siellä pilkillä keväällä. Nyt se on koettu ja ei nypyn nypyy. Aktiivisesti liikuttu ja vaihdettu paikkaa, pilkkiä ja syvyyttä. Ei enää ikinä pilkille tonne.
 |
| Ei ikinä ikinä ikinä enää tonne pilikille. Sorvan voi käydä onkimassa jos siltä tuntuu. |
Onneksi kello kävi ja tuskanen viiminen pilkkisessio tuolla järvellä oli ohi. Ja eiku himaan virittää pilkkirepusta siianongintareppua.
6.4. Avovesikauden avaus siikaongella Larussa
Kello paineli jo 13:00 kun päästiin kohti jäistävapaita Lauttasaaren rantoja. Koordinaatit oli selvillä kun viikkoa aikaisemmin käytiin ennustamassa missä järjestyksessä rannat aukenevat. Meidän lisäks ainoa onkija oli juuri meidän suunnittelemissa koordinaateissa. Mentiin noin 30 metrin päähän. Kasasin toista vapaa kun tämä tuntematon onkija nappas kamansa kantoon ja häippäs. Kertoi meille kuitenkin että mitään ei ollut tullut ja että varokaa ettei jäälautat vie vapoja.
No niin päästiin omille koordinaateille.
Kolme vapaa onki siikaa ja neljäs vapa ehkäisi tylsistymistä ja tarjosi tekemistä virppailun muodossa.
Jäälauttoja valui ohitse tasaseen tahtiin. Hereillä piti olla ettei tarvitse uida vapojen perään. Kaksi kertaa kelattiin puntti koukkuineen jäälautan yli.
Hiljaista oli mut ei se mitään. Sika siisti keli ja sika siisti maisema. Ei siihen väsy ikinä. Ja ainahan voi siimanjatkeena rimpuilla kämmenen kokoinen kampela, joka ei jaksa kelloja kilisyttää.
Siimat tuli suoristettua ja todettua että avovesikamat toimii niinkuin pitääkin.
Jossain vaihees alkoi ulapalta kuulua armotonta älämölöä ja ei aikaakaan kun edessämme purjehti melojien alkeiskurssi I/13. Ei viel tossa vaihees osattu ennustaa että Jäiden ja Joutsenten lisäks joudutaan varomaan siimojamme muiltakin uhkilta.
Melojat rantautuivat 50 metrin päähän ja sitten tekivät jotain odottamatonta. Alkoivat purjehtia kohti siimojamme.
Vähintäänkin tuntui kuin ois katsellut Kummeli-jaksoa melomisen alkeista. Sillä vain Kummelit ovat niin teräväpäisiä että voisivat keksiä seuraavaa. Ajelehditaan ton siianonkijan siimoille ja aletaan treenaa eskimokäännöstä.
En meinannut uskoa mitä tapahtui niin kuvasin vaan ja venasin milloin kellot soi. Tyypit siis tuli suoraan naamarin eteen oikeasti treenaa eskimokäännöstä. Kyllä minäkin haluasin kuitusiimat kaulan ympäri pää alaspäin meloes. Mun heittopituus oli tuplasti matka minkä noi oli rannasta.
Mulla ei enää pokka riittäny venaa 70kg saalista ja päätettii kelaa siimat ylös ja vaihtaa maisemaa.
Ei niil ollu ko koko itämeri siin vapaana ni eiku mun siimojen päälle tekee eskimokäännöksiä. Ei mee jakeluun. Joskus kun olin 4 vuotias ja oltiin Lintsillä niin faija sanoi väistä! noi on Saksalaisia, ne ei väistä!
No oltais ihan hyvin voitu jatkaa onkimista ja ei me mieltä pahoitettu. Lähinnä oltiin huvittuneita. Noitten jälkeen seurasi sellainen jäälauttojen jono et paikan vaihto ois ollu ainoa ratkaisu. Lähettiin sit himaan.
Että tälläsiä tarinoita tänään. MP pilkki vai MP siianonginta? No MP siianonginnassa on paremmat maisemat ja aina saa olla varuillaan kuka tai mikä matkaa kohti siimoja. MP pilkki varsinkin keväällä on todella tylsää touhua. Ja eiku huomenna Pilikille? :D
