2012 puuttuvia tarinoita

Parin saikuttelupäivän kunniaks voisin hetkeks palata viime kesän fiiliksiin. Maratoonin jälkeen riimireppu tyhjeni. Syytä en tiedä, mutta oiskohan annettu kisassa kaikkemme. Lisäksi haaveet noususta kolmen kärkeen tuntuivat vain entistä etäisemmiltä. Fongauksellista läpänlentoo ei myöskään auttaneet puuttumaan jääneet Toutain ja Karppi. Ei vaan nappaa kirjotella jos tavoitteisiin ei päästä.

Satatäbö warmasti viime kesästä ois saanu ainakin kymmenen blogitarinaa. Kesäkuun alkupuoliskol pakattiin pilkkivavat kapsäkkiin ja liftattiin finnairin kyydil Rhodokselle. Normi Suomipojalle etelänmatkaaminen on varmaan jokapäivästä huuhaa hommaa, mut tälle jäbälle matka oli ensimmäinen reissu Lontoota etelämmäks.

Lentsikas tuli paleltuu viltin alla ja kun koneen ovet avattiin oli ihmetys suuri että paljonko täs saunas on asteita. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja löydettiin hotellit ja biitsit. En todellakaan osannut odottaa kuin kirkkaita meret on siel päin. Lirkkijän taivas jos napeksii bongailla välimeren kaloi. Syötteinä käytin paikallisia pakaste katkarapuja.

Toi yllä oleva kuva on napattu ekalta pilkkikopasulta Mandrakin satamaan. Hotlalt ei ollu ku joku puol kilsaa matkaa. Juman sviidu ku alko muuten hyvin nopee soijaa pukkaa. Ei tämmönen kalpee Finski ihan helpolla sopeudu tollasee ihmisgrilliin. Alko hyvin nopee muuten kärtsää kaikki mikä ei ollu vaatteiden peitos. Polaroidit pääs kun tsiigaili pinnan alle niin näki kaiken mahollisen elämän kymmenen metrin säteel. Muut ei nähny sellast puolenmetrin härkäsimppuu mikä piilotteli koko viikon saman kiven alla. Välil kävi näyttäytyy. Ois varmaan katkonu siimat. Ja millä siihen ois uskaltanu koskee. Sit siel uiskenteli mageita metrin mittasii huilukaloja ohikiitävissä parveissa. Mitään isompia kaloi ei katkaravut kiinnostanu. Pikkukaloi sentäs alko nousee ylöskin asti. Ei ollu muuten mitään havaintoo et onko joku myrkyllinen vai ei.

Ton kuvan ku näytin paikalliselle niin suusta tuli sana: Rockfish... jaahas paikallinen kivisimppu. Ton alemman kuvan fisun nimesin paikalliseks Tokoksi.

Mandrakin satama kiehtoi aikanaan Colosseusta ja nyt se kiehtoi mua. Colosseus tai kuten paikalliset sen vääntää Kolossos, diggas päivystää seisomal noitten tolppien pääl. Toinen jalka toispuol jokkee. Mihinkäs tost ny ois veks lähteny. Siinähän ne paikallisetkin onki. Virpal ne heitti kohon ja koukun 10 metrin päähän leipä syötil. Joskus harvoin joku kiskoi jonkun 20-30cm fisun rantsuun.

Useampana päivänä tuli tos satamas hengailtuu pilkkivavan kans ja kivaa oli.

Mikäköhän tämänkin? Paikallinen kiiski?

Pakkohan se on tietysti myöntää et emäntä nappas reissun ekan kalan. Ihme heebo. Ta Daa!

Päivälirkkijän taivas. Siitä vaan valittee mitä nappaa lähempään tarkasteluun.

Pakkohan se oli lähtee lasipohjabootil kruisii lähivesil.

Sit kävästii bongaa Karppei jossai ihme pöheikkö puistos mis meni totaalisen suuntavaisto. Tuol niit ui jotai kymppäkilo Karppei. Niiku ois jossai satumaas hiippailu, Narniassa vähintään. Harry Potterii ei näkyny vaik nestehukka painoikin päälle.

No mut oli nasta ekareissu etelää ja varmasti piakkoin uusiks.

Kokemäenjoen Kuha

 Kesälomat oli pirstottu kolmeen osaan ja viimeisin pätkä osui heinäkuun lopul ja kohteeksi Kokemäenjoki. Mökki oli joen rantsus ja puitteet mahtavat. Ainoo pikku haittapuoli oli loputtomat sateet. Kokemäenjoesta piti fongaa Toutain ja Ankerias.

No pikku sateiden ei annettu häiritä kun lähettiin useamman kerran erään voimalaitoksen alapuolel jahtaa Toutsii. Isot kalat siel pärskivätkin mut olivatko sittenkään toutsei.

Pitihän rouvan sit näyttää mallii miten kalaa saadaan TaDaa! Joo meidän perheen rekoordi Kuha 1,84kg

Soutuvenekin kuului pakettiin mut olipahan himppasen hidasta touhuu soutaa vastavirtaan.

Jossai vaihees tajuttii et näistä rantsus pyörivist fisuist puolet on säyneitä. Paulalle siis Elis Säyne.

Joskus on ihan huippuu vaan soudel ja nostel kyytiin kaikennäköstä vavantukistajaa.

Poltinkoski, Kyrösjärvi ja miljoona säynettä

Pyhiinvaellus säyneiden perässä jatkui kalakaverin vinkin perusteella Ikaalisten seuduille. Nyt olis pakko saada säynettä sillä säästöt on hukattu kalojen perässä suhailuun. Kesän toinen lomaviikko oli vielä palkaton joten saldot on tuhottu pitkäksi aikaa. Perjantaina 12.8. suunnattiin auto kohti Ikaalisia ja mökki saatiin n. 14:00 keskustan läheiseltä leirintäalueelta. Aluksi suunnattiin kaupoille ja kalalupien perään. Kyrösjärven lupa irtosi kalastustarvikeliikkeestä ja Poltinkosken lupa Mansocamppingiltä.

Päätettiin aluksi suunnata Poltinkoskelle. Parkkis löytyikin helposti ja hyökkäsin salamana kyselee paikallisilta säyneiden liikkeistä ja myllyistä ja traktori-istuimista. No juu ei ollu säyneitä näkyny ja myllytkin olisivat pikku ryteikön takana. No eiku kamat kantoon ja ryteikköjen läpi myllyil. Täältä piti säynettä irtoavan.

 Maisemat oli kivat ja fiilis korkeel. Nyt irtoo säynävää. Pian saatiin huomata että hauki on liikkeellä.

 Heti alkajaisiksi irtosi reissun suurin 2+kg hauki. Pisti todella kivasti vastaan. Myllymonttuun heiteltiin vain jigejä ja lippoja. Peruketta en käyttänyt koko reissulla ja yksikään kymmenestä hauesta ei katkonu siimoja (0,16 kuitu). Emännältä hauki katkoi siimat ainakin kerran.

 Fiilis oli korkeel , täälhän on kalaa! Ja kohta ne miljoonat säyneet irtoo :)))
Juu ei irronnu ja aateltiin lähtee vuokraa soutuvene kyrösjärvel. Ja skitit siel mitää veneit ollu ku tyyni keli ja kaikki 2KPL veneitä oli varattu. Kiva Kiva se niistä suur Kuhan uisteluista.

 Aateltiin onkii täkykaloja pohjaonkiin ja sehän yllätti kun koho-onges 34cm 460g Ahven. Eli meikäläisen uus ahven rekoordi. Viskelin pohjaonkii sinne tänne salakan ja särjenpaloil ja jigittelin pitkälle yön pimeyteen. Muutaman kerran tais kellot kilkattaa mut mitään ei tullut ylös. Ja eiku nuksuu ja aamul hakee ne säyneet.

Pohja/koho-onki mestoi. Mialuummin ois kuhaa uistellu tyynel kelil.

 Aamulla palattiin myllyn alle ja pikku hiljaa alkoi iskeytymään tajuntaan että täältä ei irtoo kuin haukea. Siispä siirrytään leppäskoskelle. No siellähän merkki vaihtui ja ylös alkoi tulemaan tosi kiukkusta kirbeliä. No se vähän lohdutti kun säyneet hukasa.

 Emännän 700grammanen

 Ukkelin 1,04kg ja pirtein kilon kirre ikinä. Luulin joku 3kg hauki spurttaa. Ihmetys oli suuri kun pikku sintti tuli näkyviin.

 Jossain vaihees sai koskikalastus riittää ja aateltiin lähtee kyrösjärvelle siltojen alusia kokeilee säyneen toivos. No hiljasta oli.

 Siirryttiin taas auringon laskies mökkirantaan jigittelee, onkii ja lusikoimaan. No lusikalla se reissun ainut kuhilas nous ja minkä kokonen , huh huh

Siin se ny si o. Hyvä lopetus koko reissul. Päätettiin et lähetää heti aamust himaa. Täältä mitää säynet löywy. Tällä hetkel ihan luovutus fiilis sen suhteen et bongais 40 kalalajia vuodes. 36 kasassa ja ideat ja rahat loppu. Jos ei joku kivennuolijainen, hietatokko, made tai ankerias ala pikku hiljaa nousee niin aletaan keskittyy ens vuoteen ja varsinkin pilkkimisessä kehittymiseen. Jos ei tulevana viikonloppuna irtoo kivennuolijainen tai ankerias niin sit luovutan.

Kalaisaa viikonloppua kaikille

Iltavuoron ja aamuvuoron väliin jäävä mini viikonloppu alkoi lauantai aaamuna suutarimäskien hieromisella. Aineksissa pysyttiin ihan perus aineksissa ja yritettiin pitää kuviot yksinkertaisina. Viikolla Paula ja Jenna olivat jo käyneet kippaamassa maissia mestoille. Välineet kasaan ja tuhatta ja sataa Espoon Pitkäjärvelle. Aluksi kokeiltiin mitä tulee ennen mäskäystä, no ei paljon midistä jos multa kysytään. Otsaan ripotteleva sade takoi tajuntaan pikaisesti että mäskipallot jonkkaan ja vähän pikana. Vaikuttiko kelin paraneminen vai mäskäys niin kohta alkoi sorvaa ja särkeä nousemaan. Eniten sykettä nostatti puolenkilon lahna, joka tempoi kuin kohdekala suutari. Loppu ajan vavoista nousi tasaisesti vuoroin särkeä ja sorvaa. Eli sorva/särki-mäskiresepti löytyy jatkossa.

Mäkkärin kautta kotio , jossa selvisi että hyvä ystävämme Selväsen Arska oli kehitellyt menoja, eikä näin ollen kyennyt kuhatalkoisiin laajalahdelle. No eikun kamat kasaan taas kerran ja jigipussit järjestykseen ja eikun taas menoks. Noh mestoilla tuuli yli omien tarpeiden mutta ei annettu sen lannistaa. Oikeeta väriä etsittiin ja lopulta vihreään jigiin iski vuoden eka kuha 30cm. Väri oli löytynyt.

Hirvee yritys päälle. Nyt otetaan se helevatan harvinainen laajalahden mittakuha. Ystävämme Tikkasen Teemu tsygäili näillä paikkein pelimestoille ja saman tein alko sorvaa mun virvelistä kampee väärälle puolelle. Ja eikun armoton jigailu päälle. No tovi siinä menikin ilman kontakteja koska muut alkoivat jo pakkailla kamojaan. Minä kiukulla aattelin viel pari heittoo heittää. No toka vikalla heitol jysähti. Siimanjatkeena teutaroi MITTAKUHA 41cm. Nous kiltisti ilman haavia ja pikana kuvattavaksi. Eikun koko ryhmä kasaan ja kuvat maailmalle.

Siinäpä olikin lauantaille kalastusta tarpeiksi ja eikun suunnittelemaan sunnuntain kalastuksia. Aamuksi suunniteltiin Selväsen Arskan ulkoilutus kuha mestoilla.

Kauaa ei kerennyt ottivärijigi kolistella laajalahden kivistä pohjaa kun Paulan vapa kaarella. Paulan eka jigikuha 38cm oli plakkarissa. Enempää kuhia ei sitten noussutkaan vaikka rantoja koluttiin puolenkilsan verran. Alkoikin jo tulla kiirus mätisfestareille. Kello veteli jo yli puolen päivän ja mätiksen kirrelasti kipattaisiin klo:13:00. Eiku simona hönkää Puntoon ja mäkkärin kautta himaan selvittelee yhä sekavampaa kalaväline sotkua. Sieltä täältä oikeeta relettä reppuun ja pikasesti kohti mätiksen tuoksuja. Populaa olikin rannoilla vaikka useammallekin festarille jos multa kysytään. Kyynerpää taktiikat kun ei vapaaehtois-kalastuksessa kiinnosta niin viritimme vehkeet syrjemmälle.

Selväsen Arskan liikkeet olivat kuitenkin yhtä liukkaita kuin meikäläisen taksisuhailu karaokepaarien välillä ja niin huomasimme Arskan jo liuenneen. Väki ei näyttänyt vähenevän ja Pääesiintyjien myötä musiikkikin alkoi vain kovenemaan. Eikun kamat kantoon ja kohti festarihumua. Jos nimittäin aikoo joskus sen kirjon saada.

Onneks oli kunnon polaroidit pääs vesisateel ja aloin huomaamaan kirjoja, joita ei vois vähempää kiinnosta mato-onget. Pikku hiljaa aloinkin suunnitella siirtymista kunkkujen kunkkuun, Bete-Lottoon, eli lippaan. Kolmisen tuntia oli kulunut ja taas kaikki muut olivat jo pakanneet kamansa, mutta meikäläistä ei revitä jonkasta ennenkuin kirjo retkottaa lotto huulessa haavissa.

Eino Gröönien ja Aaronien piinatessa tärykalvojani, yritin viimeisillä toivon rippeillä pitää paketin kasassa ja keskittyä olennaiseen. Onneksi tajusin laittaa kumpparit jalkaan ja näinpä sain pienehkön edun muihin nähden matalalla hiekkapohjaisella rannalla. Ensiksi polaroidit tekivät havainnon kirjosta joka veti kohoa perässään. Aloin piirrellä mielessäni karttaa kirjon liikkeissä ja havaitsin että vauhti on kova ja ympyrää mennään 30 metrin halkaisijalla pinnassa liikkuen. Koho kirjolla olikin 5 kirreä mukana matkassaan. Noh eihän tämmönen tarina voi päättyä kuin onnellisesti kirren naruttamiseen. Mutta oliko syynä että aluksi keltainen lotto, sit punainen ja sit ensimmäinen heitto sinisellä ja heti natsas niin loton väri vaiko heittäminen kirreparvin eteen? Tähän oli hyvä päättää kalaisa viikonloppu. Kirre 1,1kg. Syöty jo voissapaistettuina fileina kokonaan. Hieman oli mudanmakua aistittavissa. Voiko muka paris tunnis tarttuu. Kiitos kaikille viikonlopun kalastuksien osanottajille ja mahdollistajille. Tälläsiä lisää. Tulee halavemmaks kuin moni muu harrastus. Fongoja onkin jo tälle vuodelle 24 kasassa. Tavoite on 30 lajia vuonna 2011. Seuraavaksi : suutari, seipi, mustatokko, kivisimppu jakivinilkka.