Valkjärvi 12.1. Toinen yritys + 13.1. Espoonlahti

Sen verran jäi ensimmäinen reissu kaivelemaan mieltä, että ajatukset singahtivat Valkjärvelle pitkin arki aherrusta. Jokaista työpäivää kuumotti armoton tuska päästä pilkkifongoilemaan. Lauantain kohteeksi oli valittu Valkjärvi ja sunnuntaille suunta lauantain saaliin perusteella. Valkjärvestä piti käydä fongaa ainakin kiiski, ja särki, ehkä kuha tai hauki.

Mestoilla olltiin hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Pakkasta tais aamulla olla jotai 13 astet. Keli oli kuitenkin tyyni ja oltiin hommattu ekaa kertaa jotai käsien ja jalkojen lämmitys pussei. Pussukat muuten tulivat ihan tarpeeseen. Reittisuunnitelma oli piirretty tällä kertaa järven etelä päähän. Joku uimaranta siin tais olla. Oiskohan ollu joku Tiuran-ranta tai jotai. Tosta kallioseinän vierest alotettiin pilkkirupeama joka päättyisi vasta kun aurinko laskisi puiden taakse. Seinämän vieres oli heti varmaan 5 metrii syvää. Odotukset olivat korkealla. Meil oli tahtina pilkkii 5-10min yhel reijäl ja sit painelle 15m eteen päin. Eteen päin tarkoitti aamupäivällä että kierrettiin ton poukaman reunoja. Hiljasta oli ensimmäiset 6 reikää. Pilkkeinä oli pikku pystyt joiden alla monofiilitapsil morrit. Syöttinä pari kärpäsen toukkaa. Kun mentiin tarpeeks matalalle niin lopulta alkoi nousta pikku silppu-ahventa. Silpuista ei paljoo viittiny pakkases ottaa kuvia. Mutta saipahan Paula ylös yhden kuvattavankin.

Kiva piriste, mut ahvenfongot löytyy molemmilta. Puuttuvat lajit loistivat poissaolollaan. Kyllä me kauan aikaa uhrattiin matkalla poukaman päähän. Välillä ryystettiin kuumaa mustikkakeittoa. Poukaman pääs vaihdettiin lajia ja iskettiin pilkeiks tasuria ja helmiräsäsiä. Mä tavottelin tasuril kuhaa tai haukee ja Paula räsäsil haukee. No se ei ollu hauska pätkä ulos poukamasta. Ei tainnu tulla kalana kalaa, ei nypyn nypyy. Lopuks vedettii pitkä pätkä kohti Lahtelan vai lähtelän uimarantaa, jossai meidän biili oli parkis.

Pakkasta oli tos vaihees 14 mut kivasti aurinko piristi mieltä ja ehkä jopa hieman lämmittikin. Pilkkijöitä oli järvellä melkein parikymmentä. Mitäköhän ne muut veteli kun meille suotiin vain ahvenaa. Eteläpää oli fongojen suhteen pettymys. Oltaispa menty vaan pohjoispäähän metskaa puuttuvaa särkee. Sinne mistä Paula sen repi 6.1. Tuol kuvan oikees nurkas oli joku posse ja aateltii lopuks kopasta niitten vasemmanpuoleinen nurkka. No ei sielt mitää tullu. Oli aika lopetella. Aurinko painui puitten taa ja lähtiessä auton mittari näytti 15 pakkasta. Hetki kiroiltiin puuttuvia bongoja ja sit optimistisina suunnattiin katse Sunnuntain 13.1. Espoonlahen kopasuun. Sieltä irtoo ainaki Pasurii :)


Espoonlahti 13.1 Pasurikarkelot merellä. 

Valkjärven jäiden pauke ja ulina kaikui vielä korvissa kun suunnattiin sunnuntai-aamuna kohti Espoonlahden miljoonia Pasureita. Muistissa oli vielä hyvin viime kevään särkikala karkelot kyseisestä mestasta. Tavoitteet oli asetettu tälle viikolle niin että pärjäisin edes alkuvaiheessa Pilkkifongokisoissa Kalansaalis.comissa. Pärjäämiseen tarvittaisiin sunnuntailta ainakin 3 fongoa. Odotukset olivat korkealla ja askeleet kiihtyivät kun kuulimme merijään paukkeen.

Siellä se siintää. Espoonlahti ja tuhannet kiisket ja särjet. Pakkasta ei ollut kuin 9 aamutuimaan. Tuuli tuiversi jotai 5m/s ja se pikkasen pisti näpit jäätymään, verrattuna lauantain -13 ja tyyneen keliin. Ja sit päästiin jäälle. Ja eiku viime keväänä hyväksitodetuille Pasurimestoille. No ei sielt kuulunu midist. Paula tietyst repi pikana kiisken ja Pasurin, mut mulle tais tul joku huuhaa mini ahven ekaan puoleen tuntiin. Voi sköndä, Särkikalat eivät siis ole keväästä talveen paikoillaan.

Siin se ny on. Paulan fongo numero 4. Pasuri. No en mä ny heti lannistunu. Fisut vaan piti ettii. Ja niinhän me etittii. Ja arvatkaas mistä ne löyty? No eka sain Kiisken. Fongo numero 3.

Kiisken jälkeen rupes löytyy. Nimittäin paineltiin keskelle lahtee syvälle. Sielhän ne Pasurin jurpot köllötteli.

Niitä tulikin sitten joka laskulla. Parikyt ku oltii revitty ni todettii et ei tääl mitää Särkee oo. Piti taas ottaa uutta suuntaa.

Tos loppu vaihees lakkas kiinostamasta potkii niitä takas reikään. Kaikki pasureit. Ei särkii eikä muitakaan puuttuvia. Otettii uus suunta ja vaihettii tasureihin ja lähettii kaislikoitten reunaan metskaa haukee ja kuhaa. Siel mitää haukii ja kuhii edes ole. No loppu reissu vedettiin sit tuloksel Ana 1 ahven ja Paula 1 Kiiski. Nämä siis tasureil. Hiljast oli, mut olihan niit uusii fongoi. Tavoitteet oli viides fongos tänä viikonloppuna, mut neljään jäätiin. Ihan OK tunnelmat kuitenkin. Pakkasetki loiveni jonnei 7 asteesee reissun aikana. Ja eiku valmistautuu kärsii taas 5 päivää duunis ja sit pääsee taas fongojen perää. Jostai pitäs se särki hakee. Ja Kuha ja Hauki ja Kuore ja Made ja Lahna. Hillotella salakka joo joo. Irtoiskohan jostai Kirre hmm....

4 viimestä kuhareissua, 22 tuntia, 0 Kuhaa

 Pistetääs pilkkikausi pakettiin. Neljä viimestä reissuu suuntautuivat Emäsaloon ja 3 reissua Espoonlahdelle. Tehokasta pilkkiaikaa käytettiin 22 tuntia. Täytyy todeta että tiedossa oli että kuhastus pitäis alottaa aikaisin aamulla ennen auringon nousua ja siitä pari tuntia on kuulemma parasta aikaa. Sen jälkeen kuhan syönti kuulemma loppuu kuin seinään. Noh, me ei taidettu keretä jäälle ku aikaisintaan ysin mais aamuisin. Toisaalta hämärän hetkiä tuli pilkittyä urakalla. Erälehdestä tuli joskus luettua artikkeli " pilkkikuhaa pääkaupunkiseudulta" . Tämän artikkelin innoittamana olen suosinut nautilus pystyä värikoukul (uistinrenkaalla kiinnitys) ja syöttinä toukkanippua. Värikoukuis olen käyttänyt oranssin ja punaisen sävyjä. Kuha on kuulemma jään alla notkea kuin kalapuikko pakastimessa ja tästä syystä ollaan suosittu hidasta uittoa. Pilkkikohtaa ollaan vaihettu tasasen tappavasti noin 10 min välein. Ollaan haettu rinteitä ja mielenkiintoisia pakkoja ja matalikkoja. Pilkkisyvyys on ollut 1-30 metriä josta pääpaino 2-8 metrin syvyydestä.

Sumuinen Emis. Selväsen Arska ja rouvan pilkkikisat.

Espoonlahti ja biljoona kuhaa.

Espoonlahden Saunalahdesta sentäs kalaa nous, mut väärää merkkiä.

 Espoonlahti on kohtuu suosittu pilkkikohde, mut ei siel suomenkielen sanaa kuullu. Jos parhaimmillaan 30 pilkkijää niin varmaan 20 venäläistä, muutama virolainen ja muutama hiljanen hissukka.

Pasurit oli aika kookkaita.

Toi pasuri piti punnaa kun niin iso. 260 grammaa näytti vaaka. Särjet lähenteli puoltakiloo. Veivät jopa siimaa kun yritti siimasta nylii jäälle.

Kuhasta muodostui siis tälle talvelle sellanen apina selkään et mielellään unohan koko jurpon kaheksaks kuukaudeks. Ei tommosist reissuist , mihin ei ite oo tyytyväinen ni huvita paljoo tarinoida. Avovesikausi avataan tulevana viikonloppuna Kymijoella. Pilkkikamat on tänään pakattu kesäteloille. Joo Joo paras kuhanpilkkiaika on vasta alkanut, mut hei meillä ei vaan ole tarpeeksi kokemusta heikoilla jäillä hyppelystä. Kaikki mestat on viel liian tuntemattomia. Kokemusta pilkkimisestä on vasta kolmelta talvelta. Kyllä sitä kuhhoo kerkee vielä nostelee jäälle. Sovitaan et ens talvena saletisti natsaa ja kuhhoo tulloo!!

26.2. Pystyllä kuhhoo

Alunperin tarkoitus oli lähteä vetää toka reissu sipoonlahel tasuril ku eka vejettii pystyl. Lauantai-iltana kuitenkin facebook tsättäilyn seurauksena olin vakuuttunut että sipoonlahen kuhilaat purevat saletisti pystyyn. Facebookista irtos myös hyödyllinen vaihtoehtoinen parkkisvinkki. Ei tarvinnu enää pelätä eriksnäsin parkkiksen kaaosta. Ja eiku pilikille. Parkkikselta johti polku jäälle ja eiku asiaan. Aluks aateltii kokeil morril onks paikal pasureit tai muita mielenkiintoisii lajei. No ei ollu. 1 Abbo sielt nous. Vettä oli taas ihan tarpeeks jääl. Piti tarkkaan kattoo mihin reppunsa asensi. Pilkkipaikka oli taas kerran outo mesta ni kauan aikaa tuhraantu liian matalalle. Piti painuu sillan toisel puolel ennenku löyty ees 2 metrii syvää. 

Kelkkauria oli vaikka muille jakaa. Kuivempi ja kevyempi kävel. Morril kopastiin siis alkuun joku parikyt minsaa eli pystyä tuli taas tarpeeks uitettuu. Päivän pysty oli taas nautilus värikoukul ja toukkanipul. Se on käsittämätöntä miten aika kalastuspuuhissa kuluu. Mä tuijotan sitä vavankärkee ja tunteja o valmiina koukuttaa sitä ekaa pilkkikuhaa ikinä. Mestaa yritin kyl vaihtaa tiheeseen. Mut ku ei tuu mitään ni ei tuu mitään. Loppuvaihees sitä tulee sit riuhdottuu sitä pilkkii et mikä niit kuhilait vaivaa, mut suurimman osan ajasta yritin pitää liikkeet verkkaisina. Värisytellä, pompotella hissukseen , nostella , laskeskella. Ja miettii mitä sitä tekee väärin. Ja kello oli taas armoton, ja eiku ipanan hakuun. Himas katkera maku pukkas suuhun. Aurinko paisteli ja keli mitä mainioin. Onneks saatiin järjesteltyä asiat niin että kolomelt olin seukkasaaren parkkiksel ja valmiina rämpii parikilsaa jäätäpitkin hietsuu. 

Hikihän siin hommas tuli. En oo kartalta mitannu mut puol tuntii siin kai rämmittii täysil uppohanges. Hyvin hengästynyt ukko loppujen lopuks laski jakkaran jäähän ja päätti et tästä otetää kuha. Ja jatketaan sitä nautilus+värikolmihaara+toukkanippu-linjaa.

Eli nyt oltiin asian ytimes. Viime talvena joku paikallinen guru neuvo mut tohon paikkaan ja sano et oli tost just tasuril kuhan nostanu. En sillon jaksanu rämpiä toho, mut nyt siinä sit oltiin. Ton tolpan vieres oli hyvin lähel jopa 5 metrii syvää eli kivahko rinne mis kuhilaiden metskata. Klo:15:27 alotin tost ja seukkikseen päin lähin 17:00. Yhen kerran joku isompi ku iso kiiski oli kii. Siimasta kerkesin sitä parimetrii nostaa ennenku irtos. Kylä harmitti kun ties kuin harvas kuhastukses o tapahtumat.

Keli oli todella mainio. Tuuli oli aika kova mut IMAXIT piti tuulen loitol. 10-15min viihdyin aina yhel reijjäl ja siksakkii rintees.

Nyt ku tos o kävässy ni uskon että voipi olla ihan kohtuullinen mesta kuhilaille. Tuskin jää viimiseks.

17 aikaan lähin sit kohti seukkasaarta. Aurinko alkoi laskee ja muut pilkkijät kadota. Kohta olin ainoo pilikkijä ja seuranani vain hyvin harvat jäällähiihtelijät. Kello tais ol jotai 18:30 kun pakkasin kamat.

Saihan sitä taas ukko olla pilikillä. Jos ei oo kalasa ni ei saa kalaa. Haluaisin viel uskoo et jos ahkerasti käy oikeis mestois kalasa, oikeil välineil, oikeeseen aikaan, et joskus jonku kalan sais. Et joskus sen kuhan pilikillä sais.

Kamat pakattu ja kotimatka alkaa. Ajatuksissa siintää seuraava kopasu. Duunit jurppii päähän ku häirittee mun kuhan metskausta. Mut kai se on duunis käytävä et osaa sit arvostaakki niit kaloi mitä ehkä joskus saa jos joskus duuneilta kerkee pilikille. Oiskohan se tasurin vuoro seuraavaks. Tätä kirjoittaessa on jo torstai-ilta.

Eilen kerkes duunin jälkee pari tuntii kopasta munkan rantsui lahnojen toivos. No tuli 3 abboo ja 2 kiiskee. Duuniviikon kun katkasee keskiviikkona parintunnin pilkil ni sitä kelaa et mikä päivä, mikä valuutta ja ei ne duunit sit niin pahalt enää tunnukkaa. Huomen perjantai ja hyvää kelii luvannu viikonlopuks. Minnekköhä sitä lähtis pilikille ja kopastaankohan viel kertasee sitä madetta. Soronoo sano fongojensa seppä!