Toutainpiina ohi tältä vuodelta - Suvannolla loiskii

Viikko kulunut maratonista ja vapaa viikonloppu. Kalamaraton 2014 treenit oli saatava täydellä höyryllä käyntiin. Takana iltavuoroviikko duunissa ja aamupäivät paikkailtiin maratonhässäkän aiheuttamaa univajetta. No ei sitä täysin aamuja nukuttu viikolla, vaan suunnittelunkukkas-vihkosessa sivut alkoivat täyttyä. Tähtäin on selkeästi Kalamaraton 2014, eikä esimerkiksi 40 suustakoukutettua fongoa tälle vuodelle.

Mustatokkoa emme ole koskaan maratonissa saaneet ja tähän täytyy tulla muutos. Aamulla pakattiin kamat ja lähettiin ruoholahden täplishelvettiin. Ensiksi käveltiin molemmat puolet päästä päähän ja yritettiin saada telepaattinen yhteys mustatokkoihin. Jostain syvyyksistä olimme kuulevinamme täplistenruntelemien mustisten hätähuudon.

Eiku vehkeet veteen. Täplistä nous 1kpl/2min tahtiin ja Paulalla käväs 700g Lahnakin näytillä. Jotenkin alkoi tuntua että kisassa tämmöinen lottoaminen ei vain vetele. Onget lojuivat vedessä ja käytiin läpi treenikuvioita. Yksi laji erottui kiireellisyydellään, nimittäin toutaimet eivät enää kauan suvannolla hillu.

Siispä suvannolle. Paula lähti asioille ja ukko pääs kiukulla repii toutsii niinkuin 2 kevättä tässä on jo pidempään rimpuiltu. Ilman toutsia siis. Nyt olo oli kuitenkin luottavainen, sillä vierestä on päässyt seuraamaan, millä ja miten Toutsit saadaan haaviin asti. Aloitin taas hakemaan oikeaa viehettä niin että vaihto 10 minuutin välein. Toutsit loiskivat ajoittain siellä täällä heittoetäisyydellä.

Pari tuntia siinä tais vierähtää. Kerkesin haavitsemaan muille kalojakin. Eräs ukkeli ei uskaltanut nostaa kilon lahnaa muurille. Ja eiku apuun. Toinen haavitseminen olikin mielenkiintoinen kun isä ja poika olivat muurilla kalassa ja pojan jigiin iski yli kilon kuha. Kuha oli kuulemma pojan ensimmäinen ja isän hätä suuri saada haavi jostain. Juoksin 30 metrin päästä tuomaan haavia. Poju sai komean kuhan :)

Ehkä joku yläkerrassa seurasi mun haavitsemisurakkaani, koska kohta alkoi tärähdellä. Ensin tärähti niin että ranteissa tuntuu vieläkin. Toutain pläjäyttii kuvaan kiinni ja suoristi koukun ja irtos. Fiilis oli korkealla. Nyt on oikea viehe, väri, uinti, uittotyyli. Ja eiku jarrua löysemmälle ja toistamaan mitä tein. 10 minuuttia kerkesin heitellä kun Tärähti taas. Pari sekuntia ja tuntui kuin ois irronnut. Pari sekuntia ja tärähti pysyvästi kiinni. Ei voi oikein verratta iskua muihin kaloihin. Toutsi tuntuu todella kiukkuiselta elämänmuodolta.

10 metrin päässä kala ja aloin hapuilla haaviani. Olin niin innoissani että kädet tärisi ja aivot löi tyhjää. Varmasti näytti todella koomiselta huojua muurinreunalla toisessa kädessä haavi ja toisessa virppa jota nyki kiukkuinen toutsi viime metreille asti. Onneksi eräs vierestäkatsoja huusi että tarviitko apua. Kyllä tarvitsin sillä tämän kalan halusin ylös. Kaveri oli ammattimainen haavitsija ja Toutsi tuli ylös. Kiitin sydämellisessti kaveria ja kysyin vielä voiko hän nappasta vielä kuvan.

Siinä se nyt lepää. En uskalla taaskaan arvioida kauanko on tätäkin kaveria etsitty sen ensimmäisen toutsin jälkeen. Tämä siis elämäni toka toutsi ja Eka Stadilainen Toutsi mulle ikinä :) Mittaa fisulla oli 58cm ja painoa 1,93kg. Eli uus rekoordi kuitenkin. Vuosifongo 34. Enään 6 lajia neljänkympin haamurajaan :)

Tästä on hyvä lähteä iltatreeneihin. Soronoo ja fongoa tulloo!! :)

31.3.2012 Larussa 7 tuntii

Oli tullut aika käydä kopasee siika ja taikku fongot mestoilta. Aamul joskus ysinmais rouva & duracelli lähti saattaa mua Laruun. Duracelli kaivo ötökkäsoppa vermeet rantsus esiin ja näytti selkeesti viihtyvän levien ihmeellisessä maailmassa. Paulal tulikin tunnin hetki hakee taikkufongoo. No ei siin kauaa nokka tuhissu kun kala oli ylhäällä.

No joo ekaks aattelin et se on taikku, mut pikku hiljaa alko kaivelee mieltä et mitä jos se onkin lohi. No tästä saatiinkin facebookissa kunnon hellurei-meininki pystyyn. Viiminen jätkä joka edelleen piti tätä kalaa taikkuna oli J-P Pohjola , Guru kalastuksien saralla. Kaikki muut fongarit oli jo hyvin pitkälti käännytetty Lohiteoriaan. Mut kun J-P:n päätä ei saatu käännettyy ni jouduttiin viemään asia korkeimpaan oikeuteen eli RKTL:ään Pennasen Jussin päätettäväks. No joo kun tuomio tuli että kala on Taimen niin kyllä siinä itse kukin sai taas katsoa peiliin ja pohtia kalantunnistus taitojaan. Eli ton kalan yläleukaluu ylettää jonkun mikrometrin verran silmän takareunan yli ja leukaluiden yhtymäkohtaan muodostuu joku näkymätön V-muoto. Tällä perustein kala on Taikku. Aivan sama näyttääkö se lohelta... Taikku se vaan on. Tulipahan opittua lajituntemuksien uusista ulottuvuuksista kunnon pläjäys.

Ja asiaan eli Laruun. Eiku ei viel. Siis onnittelut Rouvalle elämänsä ensimmäisestä Taimenestaan. Vuosifongo joku 7 jos muistan oikein. All right then. Naisväki häippäs mestoilt ja pöllin tietyst Paulan ottivieheen ja aloin neuroottisesti puristaa vapaa et nyt otetaan fongo. No ei otettu. Jossai vaihees oli pakko sit alkaa vaihtelee mestoi.

Kiertelin hetken rantoja ja päätin lahtee kahlaa sisä-hatulle. Keli oli ihan ookoo mut kalaa ei vaan näyttäny tulevan kenellekkään. Kiitoksia tyypeil jotka pyytämättä teki mul tilaa et sain pari siikaonkee muitten jatkoks.

Loppueissust palasin sit viel kiukul yrittää Paulan ottimestoil Lohi-Taikkuu

Eli tos toi pää nyt suurennettuna. Noista luista on taimenen tuntomerkit tehty. Ettäs tiärätte! :) Sit lähettii suunnittelemaan uutta reissua seuraavalle aamulle....

Siikakoski 24.3.2012

Alunperin 3 päivän reissuksi suunniteltu retki kuihtui kalastuksen osalta yhdeksi päiväksi. Perjantaina ei keretty kalaan ja sunnuntaina Paulaa kuskattiin jo aamusta sairaalaan Helsinkiin. Kalastuksellisesti ajankohta oli liian aikainen. Jäät ylettivät liian pitkälle voimakkaan virran ylle. Jäät halkeili rantaviivassa ja ei paljo huvittanu hengellään leikkiä. Korkeakoskellakin jäätä riitti heittolaiturista 5 metrii joen ylle. 3 Kohtaa Siikakoskella oli kuitenkin kalastettavan oloisia ja niissä uitettiin pinkkiä katkaa ja virpattiin lusikoita. Jossai vaihees Paulan sisäkorvan simpukan neste sakkaantui ja rouva menettii tasapaino-aistinsa. Semmone reissu mut tulipahan tehtyä.

Viikko meni et rouva alko taas kävelee suoraan. Että semmosiakin vaivoja on olemassa. Mut suuri painoarvo näis reissuis on et tulee vaihdettua ees hetkeks maisemaa. Jaksaa taas shcsaisseduunixeja vääntää kun ei tajunnu nuorempana suuntautua kalastusalalle.

Poltinkoski, Kyrösjärvi ja miljoona säynettä

Pyhiinvaellus säyneiden perässä jatkui kalakaverin vinkin perusteella Ikaalisten seuduille. Nyt olis pakko saada säynettä sillä säästöt on hukattu kalojen perässä suhailuun. Kesän toinen lomaviikko oli vielä palkaton joten saldot on tuhottu pitkäksi aikaa. Perjantaina 12.8. suunnattiin auto kohti Ikaalisia ja mökki saatiin n. 14:00 keskustan läheiseltä leirintäalueelta. Aluksi suunnattiin kaupoille ja kalalupien perään. Kyrösjärven lupa irtosi kalastustarvikeliikkeestä ja Poltinkosken lupa Mansocamppingiltä.

Päätettiin aluksi suunnata Poltinkoskelle. Parkkis löytyikin helposti ja hyökkäsin salamana kyselee paikallisilta säyneiden liikkeistä ja myllyistä ja traktori-istuimista. No juu ei ollu säyneitä näkyny ja myllytkin olisivat pikku ryteikön takana. No eiku kamat kantoon ja ryteikköjen läpi myllyil. Täältä piti säynettä irtoavan.

 Maisemat oli kivat ja fiilis korkeel. Nyt irtoo säynävää. Pian saatiin huomata että hauki on liikkeellä.

 Heti alkajaisiksi irtosi reissun suurin 2+kg hauki. Pisti todella kivasti vastaan. Myllymonttuun heiteltiin vain jigejä ja lippoja. Peruketta en käyttänyt koko reissulla ja yksikään kymmenestä hauesta ei katkonu siimoja (0,16 kuitu). Emännältä hauki katkoi siimat ainakin kerran.

 Fiilis oli korkeel , täälhän on kalaa! Ja kohta ne miljoonat säyneet irtoo :)))
Juu ei irronnu ja aateltiin lähtee vuokraa soutuvene kyrösjärvel. Ja skitit siel mitää veneit ollu ku tyyni keli ja kaikki 2KPL veneitä oli varattu. Kiva Kiva se niistä suur Kuhan uisteluista.

 Aateltiin onkii täkykaloja pohjaonkiin ja sehän yllätti kun koho-onges 34cm 460g Ahven. Eli meikäläisen uus ahven rekoordi. Viskelin pohjaonkii sinne tänne salakan ja särjenpaloil ja jigittelin pitkälle yön pimeyteen. Muutaman kerran tais kellot kilkattaa mut mitään ei tullut ylös. Ja eiku nuksuu ja aamul hakee ne säyneet.

Pohja/koho-onki mestoi. Mialuummin ois kuhaa uistellu tyynel kelil.

 Aamulla palattiin myllyn alle ja pikku hiljaa alkoi iskeytymään tajuntaan että täältä ei irtoo kuin haukea. Siispä siirrytään leppäskoskelle. No siellähän merkki vaihtui ja ylös alkoi tulemaan tosi kiukkusta kirbeliä. No se vähän lohdutti kun säyneet hukasa.

 Emännän 700grammanen

 Ukkelin 1,04kg ja pirtein kilon kirre ikinä. Luulin joku 3kg hauki spurttaa. Ihmetys oli suuri kun pikku sintti tuli näkyviin.

 Jossain vaihees sai koskikalastus riittää ja aateltiin lähtee kyrösjärvelle siltojen alusia kokeilee säyneen toivos. No hiljasta oli.

 Siirryttiin taas auringon laskies mökkirantaan jigittelee, onkii ja lusikoimaan. No lusikalla se reissun ainut kuhilas nous ja minkä kokonen , huh huh

Siin se ny si o. Hyvä lopetus koko reissul. Päätettiin et lähetää heti aamust himaa. Täältä mitää säynet löywy. Tällä hetkel ihan luovutus fiilis sen suhteen et bongais 40 kalalajia vuodes. 36 kasassa ja ideat ja rahat loppu. Jos ei joku kivennuolijainen, hietatokko, made tai ankerias ala pikku hiljaa nousee niin aletaan keskittyy ens vuoteen ja varsinkin pilkkimisessä kehittymiseen. Jos ei tulevana viikonloppuna irtoo kivennuolijainen tai ankerias niin sit luovutan.