Translate

maanantai 19. elokuuta 2013

Purotalkoot Pakkalassa , Krakanojasta Pakkalanpuroksi 19.8.2013 Kuvagalleria

Duunista pääs luistaa suoraan lapparin varteen sorakasojen keskelle. Eipä tuu mieleen milloin viimeksi ois niin monta tuntia lapioinu/ kärränny soraa. Meikäläisen ekat purotalkoot ja ihan nasta keikka. Hyvää jengii ja hyvä fiilis. Alla muutama kuva taimenen pelastus talkoista. Soraa jordaaniin ja vesi selkeytyy ja hapettuu. Mätimunat ei delaa hapettomaan mutapohjaan. Puron ilme muuttui ja tylsähkö tasavirta muuttui kohisevaksi puroksi.

Avauspuheenvuorossa hankkeen kummi Jasper Pääkkönen


Ensimmäiset ämpärilliset soraa.


Pikkuuse lapioitavaa , matkaa purolle 30m.


Lähtötilanne


Soraa mestoille. DHL edustettuna.


Isojen kivien asettelua


Nälkä pääs yllättämään. Onneksi oli purtavaa tarjolla.






Parempi jättää kuvaamiset ammattilaisille.

Linkki ammattilaisen ottamiin 50 kuvaan:

http://www.tuomasheinonen.com/blog/krakanoja-pakkalanpuroksi-kunnostalkoot-kaynnistyivat-19-8-2013/

tiistai 13. elokuuta 2013

9.-11.8 Ankerias tuumailua ja Sprintti Kalamaraton

Perjantaina 9.8. duunin jälkeen ampaistiin kohti Bodomin Ankeriailla kyllästettyä lätäkköä. Bodomille kun suunnittelee vakavissaan Ankerias reissua, on muistettava, että kaikki ei mene kaikilla aina ihan suunnitelmien mukaan, varsinkin jos tarkoitus on viettää yöt murhaniemessä. Tällä kertaa ajattelimme saada niemelle uutta ja positiivisempaa kaikua.

Päätimme virittää välineet ja syötit huippuunsa ja lisättiin myös vapojen määrää. Tällä kertaa tarkoitus oli ihan oikeasti ottaa Ankerias pois kuleksimasta. Fiilikset olivat korkealla ja olimme kuulleet rohkaisevia tarinoita Bodomin katiska Ankerioista.

Ankeriasongelle on parempi ottaa frendi mukaan. Välillä kului tunteja ilmaan mitään tapahtumia. Sitten kun tapahtui, niin siellä täällä kilisi kellot. Ensimmäisenä yönä yhtä siimaa lähettiin viemään. Vastaisku ei koukuttanut kalaa. Ehkä hosuttiin taas.

Tokana yönä mäskättiin tuplasti mestoja. Viereisiltä Venäläisiltä Ankeriaanonkijoilta kuultiin että olivat viikko sitten saaneet ankeriaan ylös asti. Neuvoivat jopa mihin kannattaisi veneellä mennä kokeilemaan, mutta yön pimeydessä en aivan ymmärtänyt koordinaatteja. Venäläisillä oli myös joissakin vavoissa vain herneitä syöttinä. Itse en tähän syöttiin tahdo uskoa.

Nuoriso temmelsi niemissä koko yön. Poppi raikasi ja Basso jumputti niin , että maa tärisi. Venäläisetkin osasivat sanoa että ei tästä tuu mitään. Ei tullutkaan. Toisen yön saldo oli matonipulla läski-särki ja kalanpalalla 48,5cm kuha. Hetken nostattivat sykettä että josko nyt se Ankerias on siellä. Kuvia ei tullut otettua kuin pikku risunuotiosta.



 On Bodomissa ankeriaita. Toinen juttu on kuka niitä vetelee vapavälinein.

Ja eiku pari tuntii unta palloon ja kyyti oli tulossa hakemaan Sprintti Maratoniin. Kelit olivat kohdillaan. Porukkaa oli enemmän kuin edellisvuonna. Nyt oli sen verran väkeä, että alkoi tulla jo kisa tunnelmaa. Kisa alkoi ja laahustimme sillalle. Muut taisivat aloittaa koho-ongilla ja ihmettelivät kun nostin pohjaongella pikaisesti Lahnan ja Täpliksen. Salakan otin jo sitten koholla, mutta sorva ei koho-onkeeni löytänyt. Ympärillä kuitenkin nousi sorvia ja hukkasin varmaa 30min ennenkuin älysin vaihtaa paikkaa. Menin paikkaan jossa ei ollut kaislikkoa ja yritin pasuria, ahventa ja särkeä. No ensimmäisenä tuli sorva ja kyllä vähän harmitti se kaislikonreuna Sorvailu ilman sorvaa. Nopeasti tuli myös Ahven ja tein ratkaisun, että kamat jää tähän ja juoksen kalojen kanssa tunnistuttamaan viittä lajia. Mulla oli kutina, että olen kärkipäässä. Ja niinhän siinä kävi että mun 12:01 tuodut 5 lajia olivat kisan nopeimmat. Toisiksi nopein aika oli OV:n 12:03.


OV tulikin rantaan etsimään mua 5 lajin näytön jälkeen ja lähdettiin kiertää mustikkamaata. Kohteina olivat särki, pasuri, kiiski, hauki , kivisimppu ja seipi. Kierrokselle kului lähes koko kisa-aika ja säkkiini oli ilmestynyt vain särki. Tulin takas honkaluotoon ja muitten saaliita tutkailemalla päädyin onkimaan Pasurini Mikko Joensivun vierestä. Mikolta kuulin myös Seipien läsnäolosta. Koska kiiskiä ei näyttänyt kenellekkään nousevan, niin vietin viimeisen kisatunnin seipipaikoilla.



Loppujen lopuksi jäin tuohon seitsemään lajiin. Yhdellä lajilla jäätiin ykkössijasta, koska mulla sattui olemaan nopein femman-aika. Timi Laitinenhan sen ainoon kiisken kisas sit vetikin vielä viimeisillä kisaminuuteilla.


Onnittelut 8 lajia saaneille Timille ja Juhalle. Kolmossija lämmittää kuitenkin mieltä. Kiitos kanssakisaajille. Ja kiva oli huomata, että nuorisosarja oli kasvanut suuriin mittoihin.

Kisakuvia voi katsella seuraavasta linkistä :

http://www.tuomasheinonen.com/blog/sprintti-kalamaraton-kalastuskilpailun-kuvia-11-8-2013-paivalta-honkaluodolta-ja-mustikkamaalta/

KALAMARATON SPRINTTI TULOKSET 11.8.2013

TULOKSET (järjestys samalla tuloksella ratkaistiin aikaperusteella)

Aikuisten sarja
1. Timi Laitinen 8 lajia (ässä KIISKI) 12.28
2. Juha Salonen 8 lajia (ässä KIVISIMPPU) 12.29
3. Antti Saarikoski 7 lajia 12.01
4. Olli Varhimo 7 lajia 12.03
5. Roope Jansson 7 lajia 12.49
6. Janne Lampinen 6 lajia 12.33
7. Veijo Nikula 6 lajia 14.42
8. Mikko Joensivu 6 lajia (ässä SEIPI) 15.00
9. Fredik Kankare 6 lajia 15.05
10. Ari Ahtiainen 5 lajia 14.22
11. Kristian Kankare 5 lajia 14.43
12. Seppo Kankare 5 lajia 15.27
13. Tapio Keisteri 5 lajia 15.29
14. Otto Alanen 5 lajia 15.35
15. Timo Salo 5 lajia 17.00
16. Piia Sieppi 4 lajia 17.00
17. Janne Partanen 4 lajia 17.00


Nuoret alle 15vuotta
1. Sonja Lampinen 5 lajia (ässä VIMPA) 14.23
2. Aksu Ora 5 lajia 14.44
3. Oliver Alanen 5 lajia 15.35
4. Valtteri Ahtiainen 5 lajia 15.45
5. Robert Ristoja 5 lajia 15.57
6. Olivia Salonen 4 lajia 17.00
7. Lauri Hekkilä 4 lajia 17.00
8. Ahto Hekkilä 1 laji 17.00

maanantai 5. elokuuta 2013

40 kriisi ja 40 suustakoukutettua vapavälinein + Tuuskin monsterit

Myönnän, että olen hiukan kilpailuhenkinen. Alkusysäyksen  neljänkymmenen ristiretkelleni antoi ystävämme Jerry Tapion facebook heitto " No nelkythän löytyy jo stadin vesistä". Ensimmäistä kertaa lähestyin tuolloin, 2 vuotta sitten , kolmenkympin rajaa. Jerryn heitto sai haastemaisen kaiun takaraivooni. Ennen kuin voi vetää 40 stadista, on kyettävä ylipäätänsä rikkomaan 40 raja. Kun pääsen neljänkympin kuningasten kerhoon, voin tasapuolisesti väitellä kuinka hankalaa voisi olla 40 lajia stadista, saati suustakoukutettuna.
     
    Viime vuonna jäätiin toista kertaa putkeen lajimäärään 39, kun sekä Toutain ,että Karppi, päättivät pysytellä loitolla listoiltani. Silloin ensimmäistä kertaa olin varma, että 40 tulee rikkoutumaan. Sehän oli matemaattisesti laskettavissa. Vuonna 2013 täytyisi saada Toutain tai Karppi ja rajarikkoutuisi. 25.5.2013 notkui stadilainen Toutain käsissäni. Nyt oli vain kyse, mikä laji olisi numero 40. Minkälainen muistikuva rajan rikkomisesta jäisi loppu elämäksi.

Reilu viikko sitten huomattiin, että kerettäis käydä Porlan lammikoilla nappaamassa 5-piikki numeroksi 40. Porlaan päästiin ja ajoittain 5-piikit kävivätkin pinnan yläpuolella. Mutta oliko alitajunnassa että numero 40 sopisi paremmin jollekkin muulle lajille. 5-piikki jäi saamatta. Turhaan ei kuitenkaan Porlassa kykitty koska Paula rikkoi ensimmäistä kertaa 30 rajan.

Mikä olisi sopiva laji rikkomaan tuon himoitun kurkorajan. No tietysti majesteettinen Karppi tietysti. Sen verran näissä hommissa on x-factoreita, että majesteettisen kokoiset Karpit unohdettiin. Lähdettiin kartoittamaan stadin karppeja. Mestat olivat selvät. Tonteille on viskottu useita kiloja mäskiä tänäkin vuonna. Paula on sieltä Karppibojonsa tälle vuodelle jo onkinut.

Ja eikun Perjantaina 2.8.2013 suoraan iltavuorosta 20:00 maissa matkaan. Kelit lähentelivät täydellistä. Kohtuu tyyntä ja hellettä. Tutuille mestoille mäskiä ja kerta kerralta hiotummat viritykset pyytämään. Kun onget olivat pyytämässä. Sytytin tupakan. Katsoin vedenpintaa josko jossain näkyisi uintivanaa taikka pilkahtavaa evää. Aurinko laskeutui kerrostalojen taakse. Oli kulunut 15 minuuttia kun alkoi tapahtua. Otin vavan käteeni ja kala koetteli siimaa kolmesti 5 metrin syöksyn verran. Paulalle ei tarvinnut sanoa, että tuu haavitsemaan. Haavinainen oli salamana rannassa. Minuutin nautiskelun jälkeen karppi keikkui haavissa.


Tää Rivipeilikarppi olikin paljon rauhallisempi kuin edellinen Paulan saama. Aivan kuin tyyppi ois tajunnut, että nyt kuvataan ja sille ei voi kukaan mitään.

 
Kaunis yksilö. Fongo numero 40. vapavälinein suustakoukutettuna, suomen vesistöistä, kalenterivuoden aikana. (7kk 1d 21h) Kolmen vuoden ristiretki tuli päätökseensä. Olo oli kevyt. 5 kuukautta vuotta jäljellä ja kaikki loput fongot ovat vain plussaa. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen voin nyt kalastella ilman pakkofongoneurooseja.

No eipä siinä kauaa kulunu ku ajatukset siirtyivät Ankeriaaseen ja olihan jo seuraava päivä...

3.8. TUUSULANMEREN YÖ

Alustavasti piti lähteä 20:00 ajelee kohti Jäkee, mut oikeesti ei malttanu odottaa ja niinpä läksin 19:00. Valoisalla on hyvä viritellä vehkeitä ja onkia täkykaloja ankeriaalle.


Sorsan perkeleet tekivät heti selväksi kuka täällä syö maissipuurot pohjasta. Siivekkäät ystävämme lähentelivät ärsyttävyydellään vihaisia joutsenia. Vihaisia sorsat eivät olleet. Täysin päinvastoin, täysin pelottomia. Koskaan eivät sorsat ole esittäneet niin suurta roolia kalareissusta.

Aluksi ongittiin tarpeeksi pikkukaloja ankeriaalle ja viriteltiin ankerias ja karppiviritelmiä. Jos joku havaittiin huonoksi niin eiku vaikka koko viritys aivan uusiksi. Odoteltiin että rannat vapautuivat kaljoittelevista nuorista ja vallattiin n.50m matka rantaa vavoillamme.

Aurinko laski, mutta ei ollut kylmä. Hyttysetkin olivat kumman hiljaa. Ajoittain kellot kilahtivat ankeriasongissa, mutta tämä yö ei ollut ankeriaiden...

Ei siinä kauaa mennyt kun alettiin tehdä havaintoja hissukseen lipuvista selkäevistä ja mäskillä kohti pintaa nousevista pyrstöistä. Mä en siinä vaiheessa ollut vielä niin karppien peräs. Yhes vavas oli mulla maissit, joita sai 5 minuutin välein lisätä nälkäisille pasureille.

Aika kului ja keskustelun aiheeksi ponnahti useammin ja useammin paljonko meillä on vielä aikaa. Odoteltiin jo aamun valaistumista. Mielessäni luovutin jo ankeriaan saamiset. Keskusteltiin niitä näitä ja

BOOM!!!! Baitrunneri huutaa täysillä Weksun vavassa. Weksu syöksyy vavalle ja minä hapuilen haavia. Matalassa poukamassa ryntäilevä kala nostaa mahtavia aaltoja rikkomatta veden pintaa. Iso on kiinni. Iso ainakin minun mittapuulla. Kala syöksyy kohti rantaa vasemalle meistä. Alkaa pikku hiljaa väsyä. Hypin rantakivillä ja onnistun ujuttamaan karpin haaviin pikaisesti. Koskaan eläessäni en ole nähnyt niin suurta Karppia. Mahtava elämys olla mukana tilanteessa, vaikka kaverin karppi.


Kysyn Weksulta : 6 kiloa? Weksu vastaa et no ei oo.

Karppi punnataan köykäisellä pyyheliinalla. Puntari näyttää 6,45kg. Upea otus. Ensimmäinen Nahkakarppi minkä livenä näen. Sykkeet ovat korkealla. Nyt alkoi mullakin tulla mieleen että elämäni suurin kala on ollut 4,7kg hauki. Rikkoutuisikohan rekoordit tänään?

Karpin jälkeen seurasi taijanomaiset parituntia kun seurasimme isoa karppia mäskillä. Kyykyssä kuiskailimme, milloin karppi nappaa syötin. Karppi ei napannut syöttiä, mutta intensitetti, jolla toivoimme kalan nappaavan oli jotain ennen kokematonta. Kyykkyasennossa kytättiin karppia, hetkeksikään ei voinut päästää katsetta harhailemaan. Siirryin aina sen vavan luo, jonka syötin, kuvittelin karpin nappaavan.

Kello 05:00 saapui perkeleen sorsalauma suoraan karpin päälle ja karkoitti kalan pois. Voi Jumalauta että mä kirosin niitä sorsia. Alettiin pakkaa kamoja. Tää tais nyt olla tässä.

Mul oli kamat kasas ja Weksun kamat autossa. Päätin viel poltaa tupakan ja siin höpöteltiin ja oltiin just lähös. Kuitenkin huomattiin et sorsat hävis ja mäskille oli lipumassa vähintään kuuden kilon karppi. Weksu sai mut suostuteltuu viel kokeilee yhel weksun vaval hetken aikaa.

Ja 10 minuutin pääst siima kiristy ja karppi lähti säntää. Samalla Weksu säntäs autolle hakee haavii. Minä taas ihmettelin miksi jarru ei kiristy. Mun keloissa on takajarru, mut weksun kelas olikin etujarru. Veivasin jotai väärää mutterii ja Karppi paineli 20 metrii lumpeikkoon. Weksu tuli rantsuun ja sano et mähän sanoin et se on etujarrullinen. No ei siinä tilanteessa voinu ku tsiigaa sitä ohjusta ja kuunnella sitä kelan huutoa. Helevetin magee elämys ekaa kertaa elämässä. Varmaan 60-70m syöksy yhteen menoon.

Peli ei ollut menetetty. Karppi oli 20 metrii lumpeiden seassa, mutta oli jo pikkasen väsähtänyt, että sain sitä tulee pinnassa niin, ettei se sotkeudu lumpeisiin. Weksukin huomas et kohta se tulee lumpeista ulos. 2 kertaa Karppi kierähti pinnalla että tajus minkä kans sitä taistellaan. Oli enää metri lumpeista pois. Nyt viimeinen vetäsy. Ja Räps! Koukku irtos huulesta. Voi elämä. Ois nyt tullut näytille. Satavarmasti taistelin elämäni isoimman kalan kans. Hieno hetki.

Ei muuta ku ens kerralla jarrut säädetään valmiiksi kuuden kilon kaloille ja uutta yritystä. Tosta reissusta ei todellakaan voinut muuta kuin innostua entistä enemmän ison Karpin onginnasta. Palataan asiaan kun rekoordit paukkuu.

Tää on taas yhteen putkeen kirjotettu, eikä ny jaksa ees kirjotusvirheitä ettii.