Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taimen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taimen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. maaliskuuta 2014

22.3. Siikakausi avattu

Tavoitteet eivät olleet korkealla, kun suuntasimme kevään ensi siikailu kohteeseen, karuun Laruun. Karun Larun rantoja huuhtoo puhtaat veet ja pohjan peittää hiekka ja kivikot. Siellä on siikojen hyvä olla. Auringonpaiste iskee harvasukasmatosiin ja saa ne tanssimaan kevään ensi ripaskat Karun Larun hiekkapohjalla. Tähän asti olen teksteissä kirjoittanut monisukasmatosista, mutta yhtä hyvin voivat olla harvasukas-matosia. Ken tietää, who knows? Ja asiaan. Aurinko herättää pohjan ja gourmee ateria on siioille katettuna.



Maaliskuussa ensimmäiset siikailijat valuvat rannoille. Tarkotuksena on keskeyttää lopullisesti siian harvasukasmato-kekkerit tarjoamalla pitopöytään koukkumahaisia onkimatoja. Ja tänäänhän onkijoita rannoilla riitti. Keli oli täydellinen ainakin siinä nurkkauksessa, johon saatiin vapamme mahtumaan. Nurkkauksessa oli tuulensuojaa ja tyynessä lämpöasteet kipusivat helle lukemiin. Tuulen puolella taas hilseet saivat pahemman kerran kyytiä.



Joka suuntaan riitti vapoja silmin kantamattomiin ja hyvä niin. Ainakin nähtiin , että emme olleet ainoita saaliittomia onkijoita. Ei siitä mitään tulisi jos siikafongot saisi ensimmäisellä reissulla. Kyllä tällä jengillä kohdekala muuttuu kun fongobongo taskuun vilahtaa. Parempi se on muutama reissu ainakin saada tyhjää alle. On se vaan niin kiva hetki vuodesta. Ensimmäinen aurinkoinen siikareissu keväälle. Uuden alku. Avovesi, paras vesi.



Ainahan sitä voi vaikka kokeilla Taikku Fongoo. Luulisi matalan lahden lämpenevän näillä keleillä nopeasti. Rantavettäkin voi tuijotella. Koskaan ei tiedä mikä avomeren harvinaisuus ajelehtii rantaan.



Tai vaikka tavata frendejä. Pitää vihollisen kanssa maraton-palaveria. Asian ydin oli tänään Karu Laru. Ja tulevina päivinäkin. Niin kauan, että Siika & Taikku -fongot on varmasti tälle vuodelle hallussa. Palataan taas asiaan siikailun merkeissä. Espoon Karhusaari näytti olevan ajojään ympäröimä. Tänään siellä olisi ollut turha viritellä vehkeitään. Kireitä lukijoil ja P.S. Lätkäkausi on päättynyt jo... Jotai 56 päivää kalamaratoniin. Suunnittelun-kukkas-vihkosen sivut täyttyvät kovaa vauhtia. Vuosien treenamisen päätavoite on käsin kosketeltavissa. Soronoo porot ja öttiäiset!!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Siikailua 25.26.27.4 ja taimen havaintoja

Torstaina 25.4. aamulla tehtiin pikapisto uuteen paikkaan lauttasaaressa. Duunit häiritsivät taas siikatalkoita oikein urakalla. Keli oli mainio ja vierestä nousikin parit siiat. Meille ei suotu kuin raitista ulkoilmaa. Jos ois ollu aikaa niin olisi sitä siikaa alkanut nousemaan.



Mikäs siinä auringonpaisteessa köllötellä ja punoa maratonjuonia.

26.4 Päätettiin ottaa uutta suuntaa ja aamupäivä omistettiin hienostosiioille Espoon puolella. Suuntana oli Karhusaari. Oltiin mestoilla vasta vaille ysi, mutta tilaa löytyi kuitenkin. Ennen meidän tuloa oli joku vetässy 5 siikaa, mut me ei sen pari tuntisen aikana nähty kenenkään kiskovan kalaa rantaan.


Aika kului nopeasti eikä kelikään ollut parhaasta päästä. Kerran kellot kilkattivat mutta kala ei terttunut. Rantavedestä bongasin monisukasmadon, joka on siikojen herkkua.


Iltavuoroviikon aamukalastukset ovat sellasta hosumista, ettei siinä paljoa kerkee nautiskella. Ompahan kuitenkin kuuppa jumissa vähistä yöunista ja duunissa aika kuluu nopeasti kun ei tajuu mikä maa mikä valuutta.

Ja sitten koitti se ihana viikonloppu

27.4. Lauantai-aamuna kello herätti 04:30. Yöunet jäi taas muutamaan tuntiin, mutta viikonloppu iskee sellasta energiaa kroppaan että oksat pois. Ja eiku ajoissa mestoille. Oli siel toinenkin aikanen onkija auringon noustessa. No ei sen pilvimassan läpi mitään aurinkoa aistinut. Toisella onkijalla oli jo 2 siikaa yläällä kun me alotettiin omat sessiot. Vierestä nous kolmas. Sitten alkoi meidänkin vavat notkua.


Paulalle saatiin Fongo numero 9. pois kuleksimast.

Seiskan kasin välil kerättiin siikaonget pois ja mä lähdin yksin metskaa taikkuu Larun etelä-rantsuille. Paulalla oli muita menoja.

Uimarantsu oli mukavan tyyni ja eiku viskoo lusikoita.






Perhostelijat kansoittivat uimarannan vierustaa. En nähnyt heidän väsyttelevän Taimenia tai mitään muutakaan. Tallinnan lautat aiheuttivat mukavia virtauksia rantamatalassa. Juuri tälläisten laivavirtauksien jälkeen iski kevennettyyn lusikkaan alamittainen Taimen. Fongo numero 12. tälle vuodelle.

Alamittaisesta otan fongon, koska voin kuvitella minkä määrän joutuisi tässäkin kohteessa kiskoo alamittasia, että saisi sen mitallisen.




Kello veteli vasta jotain kymmenen ja päivä oli tuonut molemmille fongoja. Kyyti tuli tilauksesta paikallee ja lähdettiin punomaan lisää juonia samalle illalle. Eli kohta mennään taas.

Sorit vaan jos yö-unien vähyys näkyy tekstin tason romahtamisena. Mut näillä mennään ja huomiseen! Soronoo ja fongoja pöytään.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

1.4.2012 Aprillipäivän fongailuja

Joku lähtis faijansa Delauspäivänä hautuumaalle, mut mie kunnioitan päivää ja muistoa menemällä kalaan. Aattelin et otetaas muistolle yks Taikku ja ehkä siikafongokin. Faija bongaili lintuja ja mie siis fisuja. Kevätsesonki yhdistää näitä harrastuksia tai ainakin mun ja faijan mielest kevät on parasta aikaa ikinä. Aamul ajois könysin autosta tuulettomaan Laruun. Naisväki säntäs virpomaan. Ai saamari et tuntu mahtavalta kun vetäs -5 asteista raikasta meri-ilmaa keuhkot täytee. Tsiigasin jäätynyttä uimarantaa. Yöllä oli käyny pakkane lähellä kymmentä. No mut Paulan ottimesta oli vapaa ja muutenkin Laru näytti autiolta (hiukan spooky fiilari. Semmonen niinkuin ois    , joutunut eiliseen ja Langolieerit tulis kohta syömään eilisen maailman. Joku ehkä nähny sen leffan). Ja asiaan. Tietyst Paulan ottiviehe siimanpäähän ja piiskaa tyyntä-Itä-merta. No eipä tuottanu puoleen tuntiin toivottua tulosta. Päätin vaihtaa Solvkrokeniin keltanen pohja, mustat pilkut.

Oiskohan tunti kalasteltu ku Taikku puri solvkrokeniin. Tosi tärkee taikku, vuosifongo 12! , ku nyt pääsis vertailee Paulan kalan kans. Sit kiertelin kaartelin rantsui, kuvailin , kalastelin ja etin siikapaikkoi mut ei mihnää järkevään mestaan mahtunu. Vesikin nous muuten 1.4. jostai  0 ----> +35cm... Kattelin ku jengi tuli niin vaivalloisest hatult veks et syvää tais olla myrskyäväl polul. Jätin sit hatun väliin.



Tyhjästä tempas sellaset mainingit et HUH HUH! Ei siin vastatuuleen paljoo heittometrii kertyny.



3 kertaa kävin 8 tunnin aikana kattoo että voisko 2 Virolaista lopettaa koko läntisen niemenkärjen varaamisen 7 vavallaan. Siikamestaa siin niemen kärjes on about 200m Ja 2 Virolaista päättää varata 100 metrin pätkän koko päiväksi. Kävin pällistelee niitten vasemmal puolel , niitten vieres (heitin jopa lusikkaa hetken niitten vieres mihin pikku rakoon mahtu.) kävin niitten oikeel puolel. Söin eväät... polttelin röökii. 3 kertaa tulin paikalle valmiina onkii siikaa. Ei mitään reaktioo. Jätkil oli kauimmat vavat jossai 60 metrin pääs penkeistään. En tajuu tollast touhuu. Suomalaisii oli sit 6-8 äijää sil toisel sadanmetrin pätkäl. Vittu hermot meni ja päreet palo ja lähin sit ettii uusii mestoi. En muuten nähny et kukaan ois koko päivänä siikaa vetäny. Lähdin kiertelee länteen päin, mestoil jossa harvemmin käyn. No yhel kaltsil sit näky tuore verijälki. Leiri pystyyn ja vavat veteen. Kohta nous vuosifongo numero 13! Siika Siika Siika!!! :)


Kun pakkasin kamat ja olin lähös veks niin eiköhän siel viel joku sintti olli siiman jatkeena. Ihan jees kalastuspäivä. Ja annetaan Virolaisil anteeks kun kerta ajauduin sit parempaan paikkaan.


Sellast myräkkää oli iltapäivä et siin ei paljoo tärpei huomaa kun mainingit repii vapoja ees taas. Tuuli heiluttaa  saman verran. Kellot kilkatti ittekseen koko ajan. Kuvis ei näytä juuri miltään myräkält mut jos tonne ois soutuveneel menny ni saman tien ympäri menis venhe.

31.3.2012 Larussa 7 tuntii

Oli tullut aika käydä kopasee siika ja taikku fongot mestoilta. Aamul joskus ysinmais rouva & duracelli lähti saattaa mua Laruun. Duracelli kaivo ötökkäsoppa vermeet rantsus esiin ja näytti selkeesti viihtyvän levien ihmeellisessä maailmassa. Paulal tulikin tunnin hetki hakee taikkufongoo. No ei siin kauaa nokka tuhissu kun kala oli ylhäällä.

No joo ekaks aattelin et se on taikku, mut pikku hiljaa alko kaivelee mieltä et mitä jos se onkin lohi. No tästä saatiinkin facebookissa kunnon hellurei-meininki pystyyn. Viiminen jätkä joka edelleen piti tätä kalaa taikkuna oli J-P Pohjola , Guru kalastuksien saralla. Kaikki muut fongarit oli jo hyvin pitkälti käännytetty Lohiteoriaan. Mut kun J-P:n päätä ei saatu käännettyy ni jouduttiin viemään asia korkeimpaan oikeuteen eli RKTL:ään Pennasen Jussin päätettäväks. No joo kun tuomio tuli että kala on Taimen niin kyllä siinä itse kukin sai taas katsoa peiliin ja pohtia kalantunnistus taitojaan. Eli ton kalan yläleukaluu ylettää jonkun mikrometrin verran silmän takareunan yli ja leukaluiden yhtymäkohtaan muodostuu joku näkymätön V-muoto. Tällä perustein kala on Taikku. Aivan sama näyttääkö se lohelta... Taikku se vaan on. Tulipahan opittua lajituntemuksien uusista ulottuvuuksista kunnon pläjäys.

Ja asiaan eli Laruun. Eiku ei viel. Siis onnittelut Rouvalle elämänsä ensimmäisestä Taimenestaan. Vuosifongo joku 7 jos muistan oikein. All right then. Naisväki häippäs mestoilt ja pöllin tietyst Paulan ottivieheen ja aloin neuroottisesti puristaa vapaa et nyt otetaan fongo. No ei otettu. Jossai vaihees oli pakko sit alkaa vaihtelee mestoi.


Kiertelin hetken rantoja ja päätin lahtee kahlaa sisä-hatulle. Keli oli ihan ookoo mut kalaa ei vaan näyttäny tulevan kenellekkään. Kiitoksia tyypeil jotka pyytämättä teki mul tilaa et sain pari siikaonkee muitten jatkoks.



Loppueissust palasin sit viel kiukul yrittää Paulan ottimestoil Lohi-Taikkuu


Eli tos toi pää nyt suurennettuna. Noista luista on taimenen tuntomerkit tehty. Ettäs tiärätte! :) Sit lähettii suunnittelemaan uutta reissua seuraavalle aamulle....