Lähivesillä 29.3.

Viikonlopun suunnitelmiin tuli viimehetken muutos kun puskaradio toitotti särkiarmadan liikkuvan maratoonin kisakeskuksen lähettyvillä. Suunnitelmat pistettiin uusiksi ja mukaan pakattiin myös korppujauhomäskit ja kastemadot.

Gepardi oli ylennetty Kaikuluotaus-päälliköksi ja hänen vastuulleen oli sysätty myös särkimäskin veivaus. Porailin vasta ensimmäisiä reikiä kun Paula nyki jo ensimmäistä kalaa jäälle.

Ei osattu odottaa kuoretta näiltä koordinaateilta. Fiilikset oli hyvät ja alku lupasi loistokeikkaa. Ja eiku mäskiä reikiin ja särkiä oottelee. Tietenkin takaraivossa jyskytti toivo täplisfongosta. Muita pilkkijöitä oli kans siihen tahtiin että aateltiin että Hopeasalmi taitaa olla hyvä Kuhapaikka. 

Odotuksiin nähden saaliin tulo oli todella masentavaa. Mä sain 1,5 tuntiin 2 kiiskeä. Paula pikkasen enemmän. 1,5 tunnin kohilla tehtiin ratkasu että tää mesta ei toimi ollenkaan. Lähdettiin kohti merta. 

Merelle mentiin ja tahti jatkui samana. Lopullinen saldo oli: Paula 1 Kuore + 4 Ahventa + 8 Kiiskeä, Antti 1 Ahven + 3 Kiiskeä. Jääaikaa kertyi 3 tuntia. Mä uitin koko ajan morria tai pilkin alla tapsissa morria. Syöttinä kärpäsen toukkia tai kastematoa. Paula uitteli myös tasuria Kuhan toivossa. Kalat olivat kadonneet jonnekkin. Ei aavistustakaan minne.

Keli oli kuitenkin niin mahtava että Gepardikin tarttui Pilkkivapaan. Hetki oli niin sykähdyttävä että se oli ikuistettava videoille. Ei enää pahemmin näe Gepardia kalastuspuuhissa. Sillon ku G fisustaa niin todellakin pitäs olla mestoil mist nousee fisuu. Nyt oltiin aivan vääräs paikas tai sit oli vaan joku surkeen syönnin päivä.

Viiminen pätkä paineltiin merelle päin irti luodoista. Mä en saanu ainakaan mitään. Paula tais kiisken tai ahvenen saada joka paikast. Ulkoiluks meni tämäkin reissu. 65 senttinen jää pisti kadet aika hyvin hapoille kun kalaa ei tule ja 5-10 min välein kairaa 2-3 reikää. Huomenna on välipäivä kalastuksista ja seuraava kohde ja kohdekalat mietitään todella tarkasti. 

Fishpoint Fishfinder ja mateille kurkkua 20.2.

Vihdoin koitti se päivä kun postiluukusta tupsahti tuliterä kannettava kaikuluotain. Kaikuluotaimista ei ole aikasempaa kokemusta. Mitä nyt joskus kaverin kaikua on venereissulla kurkannut. Joten hinta oli yks määräävä tekijä ostopäätöstä tehdessä. Hinta siinä mielessä että googletettiin halvin mahdollinen ja se löytyi retkitukun sivuilta. Kyseessä oli siis 79€ Fishpoint Fishfinder.

Siinähän se tekniikan lahja pilkkibongarille. Hyvin pitkälti kuoremestoil näytöltä näkyi loputonta tyhjää viivaa, mut ajoittain siel joku pikku häiriökaiku kalanmuodossa vilahti. Pari kertaa siel näky joku näytönmittanenkin pötkö ja kivaa oli. Siinä voi sit vitsiä vääntää että alla ui vaikka mitä hirmuhaukia.

Eli oltiin siis kaverin HYS HYS HotSpotilla kuoreen peräs. Laitetaas ny kuva kuitenkin.

Sopivasti näköjään tuuli kun taivas säihkyi mitä ihmeellisemmistä jääsurffaus-varjoista. Koordinaatit oli tullu metrin tarkkuudel ja aika nopeesti eka kurkku antautuikin.

Oiskohan pariin tuntiin tullu 3 kuoretta, yks kiiski ja vajaa kymmenen abboa. Rouvalta puuttuikin kuorepinna tältä vuodelta. Kiitokset OV:lle koordinaateista. Huomenna ollaan siis menos madepilkil ja syöttikaloille oli tarvetta.

Ois niitä kuoreita voinu pari enemmänkin tulla mut eiköhän kolmella jotenkin päin pärjätä. FishFinderi oli ihan  kiva yllätys että toimi niin kuin piti. Näytti mitä jään alla on. Laitetta oli myös helppo säätää vaikka pilkkivapa kädes, esim. monelle metrille tarkentaa. Selosteen mukaan kaiku jaksais kiekua 73 metriin asti. Mä näpyttelin aika nopeesti asteikoks 0-4 metriä ja säädin herkkyyden täysille. Laitteestä pitäs myös löytyy näytön valaistus hämärähommiin. Laite tuntu juurikin sopivan tekniseltä laitetteelta aloittelijalle. Emmä keksi mitä muuta pitäs löytyy. Laitteesta pitäs löytyy myös veneilijälle varoitusääniä jos pohja pomppaa tietyn tason yli. Kaikujen hahmoksi voi valita kalakuvakkeita lisäämään mielikuvituksen ylikuumenemista. Hälytysäänikin kaloille pitäs löytyy. Siisti, yksinkertainen, helppokäyttöinen, kohtuu pieneen tilaan menevä. Just mitä halusinkin. Nyt vaan venaillaan et oppii erottaa kalat kaiken maailman risukaijjuista. Kaijun boksista löytyy mielikuvituksellisia kuvituksia kuinka laitetta voi käyttää kellumassa avovedessä, jään päältä, jään alta, veneen peräs, kepinnokassa, rannasta käsin. Jään läpi kaijutessa pitäs olla ilmataskuton jää.

No joo eiköhän tosta saa alottelijat jonkinlaisen käsityksen millanen tuote. Ensikokeilun perusteella ei voi ku suositella. Ja eiku huomenna matikoita luotaamaan. Soronoo!

20.1. Täsmäisku SeukkaSeläl ja tulosta tulee

Joskus pitää jonkun verran suunnitella tekemisiään. Pilkkifongoilu-polte oli särkireissun jälkeen vielä sen verran huipussaan, että oli parempi käyttää ilta seuraavan reissun suunnittelemiseen. Kohteena oli Seurasaarenselkä ja kohdefongona Kuore. Mietin että mistä tää polte johtuu, ni en voi syyttää muuta kuin kalasaalis.comin pilkkifongoilu kisaa. Vuos sit jäin kisas kaus kärestä tuloksel 9 lajia. Voittaja tais vetää jotai 13. Joo eli siis kaivelin lauantai-iltana taktiikkavihkosen esiin ja aloin piirtää reittiä selälle. Kävin läpi mitä pilkkejä käyttää ja millasista syvyyksistä Kuoretta haravois. Pilkkivavat viritin vimosen päälle ja virittelin sivutapsit valmiiks. Kuorefongo here I come!

Tosta se lähti. Voiko enään kauniimpaa keliä toivoa. Suunnitelmat olivat kristallin kirkkaat. Aloitin viime vuosina hyväksi havaituilta koordinaateilta. Olo oli luottavainen. Silppuabboo nous harvakseltaan ja kaikki sivutapsis. Miksi? Välil meni pitkiäkin aikoja et ei mitään. Ei haitannu, olo oli luottavainen koko reissun ajan. Parissa tunnissa olin edennyt reittiä n.400 metriä. Keskimäärin 8 minuuttii reijäl. Seuraava reikä 20 metrin päähän.

Puolisen kilsaa oli reikäjonoo takana ja saaliina vain abboo. 2 suurinta olivat selvästi suurempia n.200g. Takaraivossa kävi välillä ajatus tasurin uittamisesta, mut onneks pysyin suunnitelmissa. Ja sehän palkittiin piakkoin. Tärppi oli jollai tavalla tuttu, mutta ihmetys oli kuitenkin suuri kun kivinilkka saapui säteilemään elämääni. Muistan tärpin. Kaks vetäisyä ja ei potkuja ylösnousemuksen aikana.

Ihana Nilkka. SeukkaSelän eka Nilkka mulle ikinä. Kiva että lähivesiltäkin löytyy diversiteettiä. Olo oli letkee. Tästä eteenpäin kaikki fongot ois plussaa. Pidättäydyin taas suunnitelmissa ja haravoin Kuoretta eri syvyyksistä ja eri kerroksista. Tos sillan al oli muuten 20 senttii teräsjäätä. Odotin et ois ollu heikompaa. Seukkaseläl jäätä oli varmaan 30-40 senttii. Yht`Äkkiä keli muuttu aivan päälaelleen. Kivasti blosas ja muutenkin siistii tsiigail näköalapaikoil kun LuontoÄiti Määrää! Nappasin muuten pikku viteopätkänkin just enneku näkyvyys katos.

En sit tiedä toimiiks toi viteo kun en ole ennen laittanu näit. Kirjotelles ei ainakaan pyöri.

No mut jos ei pyöri ni alla semmonen kuva et eiköhän siitä aisti mitä tapahtu.

Lähin takaspäi selälle ja seurasin sellast railoo mikä jatku ja jatku vaan. Suunta oli otettu aloituskoordinaateille. Joskushan sinne päästiin ja fiilis huippu vaik mitää kuoretta näkynykkään. Sit yhel reijjäl nous kaks isoo kiiskee. Niitä siin ihmettelin ja taas nyki. Terävämpi ku kiiski, mut ei rätätätä niiko ahven. Ei Jumaleissön! Son KUORE! :D Ta Daa! Ja eiku Bileet pystyy. Alotuskohasta Kuore, niiko monena aikasempanakin vuotena.

Päivä oli täydellinen. Aurinko laski kun fongoja ropisi. Mut hei kyyti oli tulos noutamaan vast tunnin pääst. Eiku Simona virittelee Tasuri-MegaKurkulla.

Tasuri-MegaKurkku siks ku Seukkaseläl ei tod uiskentele Kuhia siellä täällä. Ne pitää houkutella jostai viereisistä lahdista paikalle. No tuli sielt yks tärppi tunnis mut ei haitannu. Oli jo pimeää ku pakkailin kamat. Taas kerran täydellinen fongailuBongailu päivä. Tuli fongot 6 ja seiska. Näillä kalasaalis.comin pilkkifongoilukisan jaettu ykössija ainakin hetkeks. Ja eiku suunnittelee ensviikonloppuu. JESH! :D

Pilkkiloma 18.-22.2.2012. Ensimmäinen pilkkipäivä

Kauan kaivattu loma alkoi ja suuntasimme aamusta kohti Saloa. Silmissä kiilsivät tuhannet pasurit ja miljoonat lahnat. Polte pilikille oli käsittämättömän kova. Asiaa ei helpottanut että pääsimme lähtemään hotellilta kohti merta vasta klo:13:00. No matka ei ollut Vuohensaareen pitkä. Jo parkkipaikalla kuume iski totaalisesti polvet notkolleen kun paikallinen pilikkijä kantoi 3kg haukea autoon.

Ilma oli pilvinen, pakkasta nelisen astetta , tuuli 6m/s ja vettä jäänpäällä maksimissaan 20cm. Duracel-Gepardin läsnäolo aiheutti pientä päänvaivaa vesisohjossa suunnistamiseen. Noh jokunen kuivahko pläntti löytyi ja eiku pilikille. Aikaa kului ja aloitettiin normaalit keskustelut "Ompa Hilijasta" , Samatien Duracelli veti ahvenan jäänpäälle. 

Seuraava ahvena osui Paulalle ja joskus hyvin pitkän ajan pääst mullekin tuli kala, Pasuri. Fongo numero 10 tälle vuodelle. 

Noh kalantulo oli hilijaasta ja asiaa ei auttanut että vedetön jää oli kairattu reikäjuustoks. Sitten tapahtui jotain mikä oli odotettavissa eli Duraceelin käämit ja pärevarastot kärähtivät kertalaakista. Gepardin nopeudella Duracelin hahmo hävisi jonnei parkkipaikan suuntaan. Paula joutui pakkaamaan kamat ja säntäämään perään. Noooh siinä sitä sitten oltiin. Ja eiku kamat kantoon ja kahlaa 20cm wooteris. Ihmetys oli suuri kun 50 metrii kahlattuani huomasin että kuorikerros alkoi kantaa. No eiku jakkara jäähän ja pilikille. Olimme aloittaneet 1,5m syvältä ja nihkeetä oli. Nyt 2,5 metrii syväs 50 metrin pääs oli aivan eri meininki. Jatkuvaa nypytystä hopeamorrissa ja pasuria ja särkeä puski syliin. 

Jossain vaihees alko särjensukuset riittää ja siirryin kuha/hauki-pilkkeihin ja kalanpala-pohjaonkeen. No siitä ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Kun ilta alkoi hämärtää sain puhelimitse käskyn varautua syömäänlähtöön. Aattelin et viel muutaman minuutin voi morria uittaa ja sehän kannatti. Nimittäin siellä särkien ja pasureiden seas ui ihana Kuore. Kyllä piristi mieltä. Otin juuri kuvaa kuoreesta kun rannasta alkoi hirvee älämölö että ukko veks sielt jäält ja vähä pikana. Ihan jees fiilis jäi avauspäivästä. Huomenaamul suunnataan Airistolle kurittaa härkäsimppui ja kivinillkoi. Erittäin paljon huolestuttaa luvattu myrsky, mut mitäs sille voit. Jäällä jäällä säälläku säällä :) Nyt o pilikkiloma!

31.12.2011-1.1.2012 Laituripilkillä Airistolla

Kolmen kopla , HeittokalaTarantella + Vesku, saapuivat tuuliselle Airistolle siis uudenvuoden aattona. Meikäläisellä ainakin ajatukset olivat jo fongauskauden avauksessa ja päätinkin heitellä virpalla lusikoita nokkakalojen toivossa. Paulahan aikamoisen Härkäsimpun sielt vetäskin. En oo niin isoo ennen nähny ja oiskohan veskukaan.

Alempi simppu o meikäläisen ja sil oli kohtuu tuore kuore kidassaan. Ahne kaveri.

Paula nyki 3 simppuu, meikä yhen ja vesku nollat. Noh mä olinkin säästelly energiat kirjaimellisesti vuoden vaihteeseen. Vaakasuora lumimyräkkä saatteli meidät mokille lämmittää saunaa... Siitä tulikin sellanen maratooni saunanlämmitys etten toista muista. Noh 23:45 hilpastiin pihalle ja pohjaonget pyytämään. Ja eiku lirkkiin otsalampunvalos rantsuu. Kello 00:13 oli meikällä vuoden eka fongo , Särki , rantsussa. Särkeä seuras ylläri kun veskun kivisimppua ihmeteltyäni lähdin noukkii semmosen itsellenikin. Eli kivisimppu sai luvan olla fongo numero kaksi tälle vuodelle.

Siin niit nyt sit olis. Veikkaisin et kohtuu ekoja fongoja fongopiireis. Veskun kivisimppu keskel.

Aamul oli pakko ottaa kamera messiin röökil napsii pari kuvaa ensimmäisestä auringonnoususta vuonna 2012.

Rouva napsas samantein kuorehet veksun kans ja mul alko kuoreapina painaa seläs. Mut keli oli mitä mahtavin ni jaksoi yrittää.

Noh ahvenesta tuli fongo numero 3 ja sit tulikin jo Silakka numeroksi 4.

Keli oli upea.

Ja tulihan se kuore kun oikeen kiukulla yritti. Eli fongo numero 5

Tsiigailin siin sit kolmipiikkien ja katkojen karkeloit pilkkimisen ohel ni silmiin osu joku tikku mil o silmä. Noh eiku yritin kietoo siiman sen ympäri mut ei onnannu. Sit koukkasin sen pilkkivavan kärel ja ylös tuli kohmeinen luikero, joka 5 minuutis olikin jo jääpuikko. Elämäni ensimmäinen Siloneulan fongaus. Jee jee aina sattuu ja tapahtuu kun pitää silimät auki ongella. Juu eli täst ei tuu fongopistettä kun ei oo suustakoukutettu.

Rouvahan olikin jo aikoja sitten polttanut päreensä huonon pilkkivavan kans ja juuri kun tuli käskyä puhelimitse että autoon tai mene bussil ni Härkäsimppuhan se sielt tuli fongoksi numero 6. Sit pakattii kamat kasaan ja häipättiin pikana autolle ettei kyyti jätä. Noh ei tullu kivinilkkaa , mut ei paljo jääny harmittaa.
Venäläisii turistei kiinnosti mahoottomasti meijän pilkkimiset ja parisenkymmentä niit kävi meitii ja meitien kaloi pällistelemäs ja kuvailemas. Erittäin onnistunut reissu, mut vesku voi olla erimieltä kun joutu autonsakin jättää sinne vasten tahtoaan.