Ilma oli pilvinen, pakkasta nelisen astetta , tuuli 6m/s ja vettä jäänpäällä maksimissaan 20cm. Duracel-Gepardin läsnäolo aiheutti pientä päänvaivaa vesisohjossa suunnistamiseen. Noh jokunen kuivahko pläntti löytyi ja eiku pilikille. Aikaa kului ja aloitettiin normaalit keskustelut "Ompa Hilijasta" , Samatien Duracelli veti ahvenan jäänpäälle.
Seuraava ahvena osui Paulalle ja joskus hyvin pitkän ajan pääst mullekin tuli kala, Pasuri. Fongo numero 10 tälle vuodelle.
Noh kalantulo oli hilijaasta ja asiaa ei auttanut että vedetön jää oli kairattu reikäjuustoks. Sitten tapahtui jotain mikä oli odotettavissa eli Duraceelin käämit ja pärevarastot kärähtivät kertalaakista. Gepardin nopeudella Duracelin hahmo hävisi jonnei parkkipaikan suuntaan. Paula joutui pakkaamaan kamat ja säntäämään perään. Noooh siinä sitä sitten oltiin. Ja eiku kamat kantoon ja kahlaa 20cm wooteris. Ihmetys oli suuri kun 50 metrii kahlattuani huomasin että kuorikerros alkoi kantaa. No eiku jakkara jäähän ja pilikille. Olimme aloittaneet 1,5m syvältä ja nihkeetä oli. Nyt 2,5 metrii syväs 50 metrin pääs oli aivan eri meininki. Jatkuvaa nypytystä hopeamorrissa ja pasuria ja särkeä puski syliin.
Jossain vaihees alko särjensukuset riittää ja siirryin kuha/hauki-pilkkeihin ja kalanpala-pohjaonkeen. No siitä ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Kun ilta alkoi hämärtää sain puhelimitse käskyn varautua syömäänlähtöön. Aattelin et viel muutaman minuutin voi morria uittaa ja sehän kannatti. Nimittäin siellä särkien ja pasureiden seas ui ihana Kuore. Kyllä piristi mieltä. Otin juuri kuvaa kuoreesta kun rannasta alkoi hirvee älämölö että ukko veks sielt jäält ja vähä pikana. Ihan jees fiilis jäi avauspäivästä. Huomenaamul suunnataan Airistolle kurittaa härkäsimppui ja kivinillkoi. Erittäin paljon huolestuttaa luvattu myrsky, mut mitäs sille voit. Jäällä jäällä säälläku säällä :) Nyt o pilikkiloma!
Kireitä huomiselle! Mukavaa luettavaa tämä sinun Blogi!
VastaaPoista