7.4. Vikat pilkit 2013, kohteena Vanhankaupunginlahti

Aamu ysiltä sännättiin toiveikkaina tutuille mestoille VK-lahdelle. Koskaan aikaisemmin emme olleet pilkkineet paikassa näin myöhään keväällä. Jokohan nyt ne kalat olisivat heränneet talven koomasta. Mulla oli hurjat suunnitelmat Hauen ja Vimman suhteen. Paula elätteli toiveita pilkkikuhasta.

Alla kuvassa Paulan tarkoin määrämä aloituskohta. Muistaakseni Paula oli hyvin vakuuttunut että tästä nousee Vimpaa. Mun ajatukset olivat vähintäänkin puol kilsaa meremmällä.

No alotuskohdasta ei mitään elonmerkkejä. Jatkettiin parisataa metriä ulommas. Jään laadusta voisi sanoa että päällä 5cm kova kuori ja alla kohva sohjoo 20cm. Kivinokan leveyspiirillä oli jo 70 senttii kohtuu kovaa.

Olin pikkasen yllättynyt kun ensimmäinen kala nyki siiman päässä. 3. kala kolmeen vuoteen , kymmeneen reissuun. Pasuri poikkasi tuskasen MP-putken. Kiitos siitä sulle Pasuri. Tunnelmat olivat mahtavat. Nyt alkaa vimpaa nousee.

Ja siihen se jäi se kalan tulo. Seuraavaksi siirryttiin kaislikoiden läheisyyteen hauen ja kuha pilkintään. Ajoittain vaihettiin morriin tylsyyden ehkäisemiseksi. Ei tapahtumia morrissakaan ja tylsyys alkoi hipoa maksimiaan.

Alla oleva kuva on otettu juuri niiltä seisomilta mistä VK-lahden ainut kuha nousi 2.3. Odotukset olivat korkealla. Nyt tulee kuhaa! Ja ei tullut. Syötiin eväät ja siirryttiin taas morreilla ettii pikkukalaa. Ei löytynyt.

Paluumatka vedettiin samaa linjaa takas. Paluumatkalla uitettiin enemmän tasuria tsägä kuhan toivossa. Ei tullu. Päädyttiin alkupisteeseen. Vedettiin 10 metrin siirtymil reimareilta sillalle. Ei mitään eloa. Koko lahdella näkyi koko päivänä vain yksi pilkkijä meidän lisäksi. Muut on jo tajunneet kuin hanurista toi lahti on. Tarantellojen virallinen pilkkiperseenreikä. Kesällä lajikalastajan paratiisi ja jään päältä jotain aivan muuta.

Keli oli ihan jees vaikka säätiedoitukset varoittelivat kovasta kylmästä tuulesta ja pilvisyydestä. Ihan ok keli mun mielestä.

Sillan läheisyydes Paulalla katkes tapsi ja Paulan luotto morri jäi pohjaan. Paula kiros että nyt loppu hänen pilkit tältä vuodelta. Sitten hän katsoi vapa-ämpäriä ja nappas kuitenkin tasurivavan käteen. Kun hän laski tasuria niin kysyin että oletko varma ettei tasuri jää samaan rojuun. Ja samalla hetkellä tasuri jumitti pohjaan. Menin avuksi ja kokeilin et ei irtoo ja yritin vetää siiman poikki. Silloin pohjasta irtos jotain ja kohta jotain saatiin jään päälle. Ja siinä rojussa mikä roikkui tasurista niin roikkui myös Paulan luotto-morri :)

Noilla koordinaateilla alettiin puhua että meidän kevätpilkki-kiintiöt alkaa olee täysiä. Jos saaliin tulo on tällästä schaibaa ni pilkkikamat munkin puolesta kellarin perimmäiseen nurkkaan. Joo meille riitti pilkkitouhut vähäks aikaa.

Gepardinhakumatkalla alettiin suuntaa katseitä tuleviin siianonginta kohteisiin ja samalla oltiin samaa mieltä että lähitulevaisuudessa lähetään Sumarikalaan jäistävapautuville koskille. Koskikohteestakin oltiin samaa mieltä. Mieli alkoi saman tien piristyä. Himaan kun pääsin aloin googlettaa perhokalastuskohteita ja luin kirjasta AHDIN APAJILLA (Retkiä kalamiesten kanssa , Tommi Sarlin) viimeisen luvun: Perhokalastusta pienellä joella. Suunnittelin mitä perhoja voisi netin kautta tilailla ja kohde kosken kalastoa.

Hyvin nopeasti pilkki-itkut oli itketty ja olo oli uudesti syntynyt. Nyt alkoi avovesi aika Tarantelloilla. Olo on kevyt. En ehkä tajunnut kuinka raskaaksi itselleni tein pilkki-pakko-toisto-itku-fongaamisen. Kyllä mä vaan avovesi ihminen enemmän  olen. Kohde-kosken yleisin saalis perholla on harjus. Perholla Harjus, niin se fongaus etenee. Sumari-aika taitaa olla kohta parhaimmillaan. Seuraavaan kertaan, Soronoo ja Kireitä!

Muna Pataa Vanhankaupunginlahdelta Osa II

4+3+6+5. Siinä tunnit Muna Pataa parilta viikonlopulta. Ei se Salon merialue tunnukkaan enää niin ainoolta pilkkiperseenreijältä. Nyt semmonen löytyy ihan naapurista. Mä välillä ihmettelen että mitä sellanen määrä pilkkijöitä siel Vanhiksel duunaa. Ei ne ainakaan perhettä elätä lähivesien kuhafileillä. Jossai vaihees iltapäivää tuli Lapinmies kyselee et mitä kannattais uittaa ja missä kun ensimmäistä kertaa mestal ni kyl veti aika sanattomaks. Sanoin vaan et ei täältä tuu mistään mitään millään kenellekään. Lapimies esitti kuitenkin jatkokysymyksen et kai tääl ahventa niiku yleisesti on. Vastasin että mulla on sen verran huonot kokemukset et nyt kysyy väärältä mieheltä. Ei juman sviidu mikä mesta. Ja kuinka monelle ulkoilijalle tuli kerrottuu et ei tääl mitään tuu. Ja varmaan nyt uskon itsekkin et ei sielt ole edes mahdollista saada mitään. Ei siellä ole mitään.

Lääkkeet! Asiaan!

Siis Suvannon sillan kohdilta alotin ja nyt tarkotuksena oli vetää morrilla ihan mikä kala tahansa. Aattelin et vedetää tost nyt kilsa merellepäi siellä täällä pilkkien.

Tos tolpan läheisyydes tuli eilisen karkuutus ni siitä kohdin käännyttiinkin takaspäi. Morritus alko noilla main kyrsii niin Simona et päätin vetää takaspäi Valio-pystyl mis kolmihaarakoukus 9 toukkaa. Pystyl oli siis tarkotus kopauttaa tsägällä jotai kuhilasta nuppii keskel tylsähköä lahtea. Ei natsannu kuhalotto ja pian oltiin taas alotuskohas kirjaimellisesti sillan alla.

Tolta näyttää sillan alla ja retki eiku vaan parani. Aattelin hieroo sitä pystyy pohjaan mateiden varalt ni siellähän se Valio-pystypilkki lepää edelleen. Sinne jäi pohjaan perkele! Joo eiköhän toi mesta oo kaikin puolin taputeltu Ö-mappiin. Onhan tuol tullu aikasempina talvina muutaman kerran käytyy ja saaliin yhteensä 1 kiiski. Ensviikonloppuna alkaa Madeaika olee sen vertas käsillä että parempi lähtee hakee fongo pois kuleksimast. Oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan. Lausahdus tulee retki retkeltä kirkkaammaks tässä harrastuksessa.

Munat Pataan Vanhankaupunginlahdella 2.2.

Tässähän syntyy kohta joku rekoordi. 4 + 3 + 6 tuntii saaliitonta pilkkinyhjäämistä. Eli kolme viimestä reissuu metsään. Tänään koukattiin klo:09:00 motonettii hakee freesejä toukkii ja sieltä suoraan Vanhankaupunginlahel. Viikolla oli taas hevosmiesten tietotoimisto laulanu mitä hurjemmista lähivesien saaliista. Kuulemma verkot tötteröllä kuhia, haukia ja lahnoja. No haetaas helpot fongot pois kun koordinaatitkin löytyy metrin tarkkuudel.

Naisväki tuli saattelee ukkelin jäille asti. Tosta se tuskien kuustuntinen lähti. Reissuun oli kuitenkin hyvin varustauduttu ja repusta löyty purtavaa ja termospullosta kuumaa juotavaa. Loppureissusta kylläkin röökit haihtui jostai kumman syystä. Hevosmiehet olivat vinkanneet huippu mestan ja eiku sinne siis.

No nih täällä ollaan eli lammassaaren edustalla. Tästä nousee kuhaa, haukee ja lahnaa minkä kerkee kiskoa. Just joo en jaksa ees kiroilla. Sieltä mitään nouse. Ei varmaan ikinä nouse enää yhtään mistään millään vieheel. Reitti kulki ensin itäpuolel lahtee ja sit länsipuolel ja sit takas itäpuolel ja loppu reissu vedettiin itärantsuu kohti vantaanjokisuuta.

Näillä paikkein tuli ainoo tapahtuma, mut sitäkin mielenkiintosempi. Ekaks ihan pientä nysväystä morrissa ja sit vastaisku. Kiinni on ja iso on. Laiska kuin uppotukki mutta kala kuitenkin. Aloin repii siimasta ylöspäin. Ja sain nostettua kaks vetäsyä ennenku morri irtos kalan huulesta kuin raapien ja reveten. Jäi hetkeks ihan mysteeriks mikä siel on. No jossai vaihees kanssapilkkijältä kuulin että Vimpa on noussu lähiaikoina. Sehän se ois voinu ollakkin. Puol reissuu vetelin tapsil ja pystyl ja jälkipuoliskon tasuril ja morril.

Samainen kanssapilkkijä osas myös kertoo että lähiaikoina on tullut 2 madetta pystypilkillä valosalla. Kerto viel tarkat kohdatkin vimpoil ja mateil. Tuolhan se samainen ukkeli on kuvissakin. Hyvin muuten oheni jäät kun läheni siltaa. Vois jatkossa pitää naskalit kaulas aina ihan periaatteesta. 6 tuntia oli kökitty ja seläs alko tuntuu jo jumitusta. Eiku kamat kasaan ja himaan itkee blogiin mikä taas kerran missäkin mättää. Mut ei mul oikeest oo tämmöstä Munat Pataan ikuisesti kokemusta. Uskaltaakohan sitä enää toivoo ikinä mitään saalista. T: Löysät Siimat.

Sipoon ja vanhankaupunginlahtee 4.3.2012

Kerrankin sai viikonloppuna pilkkii niin paljon että voi sanoa että tarpeeks. Tänää suunnattiin aamul kohti sipoonlahtea. Keli oli järkyttävän magee ja mestoil ei tarvinnu enää kahlata sohjos ku yöpakkaset oli jäädyttäny kävelynkestävän kuoren. Tälläsii päivii kaivataan just et saaliil ei niin välii. Ihan älyttömän täydellist hengailuu pilkkimestoil. No ei me ihan lomailee alettu vaan alle 10min ja uudet reijät. Sahattii sipoonlahtee puolilt toisil. Ei se kuhan perkele ollu ees ku 50% ajasta mun mieles.

Sillan alta löyty kohtuu mageet kirkast jäätä. Varmaan joku 40cm paksuudelt. Pakkohan se oli fotottaa.

Naama palaneena tätäkin kirjotellaan. Kai sitä tuli joku 11 tuntii arskaa palvottuu. Tollasena mä muistelen kesällä pilkkimisä. Toi kuva jää mieleen .Välil ku täysin tyyntä ni varmaa jotai +18 lämmintä auringos. Toi mitä tos kuvas näkyy niin sillä mä lataan akut et jaksaa viikon taas painaa duunariosaston hommia. Tulihan sit sit jotai saalistakin eli luulin tot 260g Abboo tiätyst kuhaks. Pakko oli punnaa. Kuvashan se näyttää ihan pikku pierulta. Emmä mielestäni saaliinkaan puolest hirveit vaadi. Ois kiva kun joskus jotai tulis. No tollane tänää. Iha jees.

4,5 tuntii tuol sipoonlahel viihdyttii. Ton uskomattoman mageen hetken pilas vaan jatkuva kelkkailijoiden ralli , ees taas lahtee. No suodaan heille oikeus harrastukseensa.

Siellä ne pojat päristelee.

Jossai vaihees pakattii kamat jä häippästii nesteel syömään. Metsästäjänleikkeet oli hintavia mutta melkein syötäviä. Ja siitä matka jatkui kohti Vanhankaupunginlahtea (Helsingin ytimessä). Siel aattelin et otetaa pohjis siltä varalt et esim Mateil ois kudunjälkeinen tankkaus pääl. Koko käväsyn ainooks kalaks jäi ekast reijäst nostettu 7 senttinen Abbo. Onneks nous ni sai tuoretta täkyy.

Jään paksuus vaihteli nois virtapaikois huolestuttavan paljon. Päällä kohtuu kova kuorikerros , sit sohjo ja sit 4cm-20cm teräsjää. Tos sillan lähettyvil ei muuten montaa aurinkoista plussakelipäivää pilikitä. Aurinko porottaa kuoren puhki ja Vantaanjoen lisääntyvät virtaukset kuluttaa altapäin. Mä en tohon kohtaan enää suuntaa reissujani. Jengii oli tietys miljoonittain ulkoilemas jäällä kun täydellinen keli. Tuli varmaan kymmenille näytettyy pyynnöstä kairanavul jään vahvuus. Toiselle kymmenelle tyypil opastettiin pilkkimistä. Pohjaonki sai välil kovaa kyytii kun ipanat aatteli et joku on niille jättäny valmiin pilikin.

Jossai vaihees kuulin joltakulta et kuhaa ois noussu pikkasen ulompana tolppien lähistöl. No mua ei tarvinnu kauaa houkutel. No ensimmäinen saalis tolpil oli 10 kännistä Virolaista pilkkijää horju ohitte. Ja kaks pahimmas kunnos olevaa päätti tulla neuvomaan mua. No selvisin vähin vaurioin. Jätkät sit kusi siihen viereen ja kompuroivat etananvauhtia sillalle päin. Aina kun katoin jätkien etenemistä ni joku kaatu totaalisen holtittomasti ja kairat lenteli miten sattuu.

Hämärä alkoi laskeutuu ja aattelin et kohta vois joku made kilisyttää kelloi. No ei kilisyttäny. Mut mikään ei pilannu mun viikonloppua. Tää viikonloppu on just se aines josta mä elän. Kun mä hillun tällei niin olen parempi ihminen kaikessa mitä teen ja varsinkin olen parempaa seuraa muille. Harmi vaan kun ei niit muit kerkee nähä ku on ain pilikil :)

Miljoonat stadilaiset könysivät jäältä kohti kotejaan. Mie jäin sinne miettii et mitä täst jäi käteen. No ei ainakaan kaloreita kuhienmuodos, mut järkyttävä henkinen pääoma. Nyt mä uskon taas et kaikki menee hyvin. Jaksaa kaiken kun tietää et tälläsii viikonloppui tulee ehkä jopa joka maaliskuu. Pian biili tuli hakee könyttii facebookkii tilittää. Sieltä sit blogitekstei runoilee. Faceen joku oli laittanu niin mageen siianongintakuvan tältäpäivältä et pakko kaivella välineet esiin. Kaikkien Suomessa esiintyvien kalalajien kalastus "bongaili-fongailu" rokkaa niin räpisti just siks et tää kalastusmuoto elää vuodenaikojen mukana. Fongailu-Bongailu on paras kalastusmuoto ikinä. Ei vaadi himmeit massei ja bustereit. Iha relasti rantsust vaa tai jään päält. Joskus stikkaat jotai liejutokkoi fikkaa ja yht`äkkiä oot joku SUURKALASTAJA. Fongailu o life-saveri ilman tät mun aivot ois bulit. Niin Gimis on Fongailla Stadis.

Paras fongailupäivä ikinä

Lauantai aamuna suunnattii Punto kohti Renkomäen ABC:tä aamiainen mielessä. Saavuttiin mestoille aamu kahdeksan aikoihin ja huitastiin limpparit ja viinerit nassuun. Hammonjoki oli kalastuskohteena ja luvat sinne saisi J.Kärkkäiseltä Renkomäen ABC:n vierestä. Kärkkäinen avas ovet vasta ysiltä , mut siihen oli varauduttu. (Pelailtiin rahapelejä ABC:llä, jäätiin jopa voitolle). J.Kärkkäiseltä saatiin luvat kalastusosastolta ja matkaan tarttui kaikenlaista krääsää. Mukana kuvan lippis " Rapalan Virallinen Onnenhattu". Tässä hatussako oli se taika mitä tuleman pitää? Sen voin luvata että lakkia ei hukata, ja että se on kulkeva täst edes kanssani samoja polkuja.

Seuraavaksi suunnattiin kohti hollolan kirkonkylää, joka löytyikin pienen reittisekoilun jälkeen. Aateltiin että on aikaa nappasta pari kuvaakin.

No Bongashan Paula heti Pinkin traktorinkin, mutta ei pisteitä siitä

Hammonjoki alkoi lähestymään ja koko aamun jatkunut sade yltyi rumputulimaiseksi kaatosateeksi. Paula istui pelkääjän paikal ja tokaisi että älä aja niin tien pientareella, vastasin et en näe ajaa, ei pysynyt Punton pyyhkijät messis. Näissä tunnelmissa saavuttiin mestoille. Eikun tilanteen toteaminen ja sadevaatetusta niskaan ja Perhovermelit iskuun.

Reippailtiin pienehkö mäki alas ja siellähän se hammo odotti tuhansine helppoine jalokaloineen. (Ainakin nettitekstien perusteella). Eli olin saanut käsityksen että 15 puronieriää kun koukuttaa niin joukossa on yksi harjus. Hammo, tuo eteläisen Suomen jalokalajoki kutsui luokseen ja aukeni eteemme koko 2,5 metrin leveydellään , leveimmästä kohtaa. Alkoi armoton kissa ja hiiri leikki. olin havainnut heti kättelyssä 3 puronieriää. Tästähän tulee helppoa.

Kohta näkökenttääni osuivat myös mittaharjus sekä puolenkilon kirjo. Lasten leikkiä siis. Eikun perhoa naaman eteen. No seuraavat 3 tuntia sitä perhoa laiteltiin varmaan noin sadan purkkarin naaman eteen tarjolle, mut ei kiinosta kuin tökkäistä tai pikkaisen näykkäistä. Hermoja raastavaa touhua. Paula päätti pitää pienen tauon ja mä päätin lähtää yksiksein yläjuoksulle kohta pulppuavia lähteitä. Kalastelin kaikki mahdolliset paikat missä nyt puiden väleistä mahtui 9 jalan keppiä heiluttaa. Yritin 15min välein vaihtaa perhoakin jos muisti. Onneks yks pikku purkkari lopulta hyväksyi vihreän larvan. Ilo oli ylimillään. Ei tule 300km MP-reissua.

Kalastelin viel saman matkan takas ilman tuloksia. Kävin herättämässä Paulan ja jatkettiin taas perhostelua Parkkiksen laavun kohdilta. Tajusin jossain vaihees vaihtaa pintureihin ja sitten tapahtui ylläri kun harjus nappasi kiinni. Fongarille täyspotti Hammolta oli nyt varma.

Sää alkoi poutaantumaan ja ainoa negatiivinen asia yläjuoksun hydäreiden ohel oli että Paulan perhostelut eivät tuottaneet kuin kalastuksen iloa ja mielihyvää. Ja sehän ei fongarille riitä :) Tuloksia pitää tulla. Ja eikun kädestäpitäen pintureiden uitto opetusta. Kalat nous näykkii perhoo mut ei jääny ykskään kiinni.

6 tuntia oli kulunut kuin siivillä. On koukuttavaa seurata jalokalojen elämää suhteellisen kirkkaasta purosta sateisiin nähden. Jossain vaihees oli pakko luovuttaa. Ja niihin aikoihin heitettiin tsoukilla että haetaan illal Paulalle Karppi , Karppimestoilta Helsingistä. Mun tavoitteet oli jo ylitetty koko päivälle , elämänpinna purkkari ja vuosifongo 31.Ja 32. Harjus (elämäni toinen harjus, eli en ole mikää spesialisti näiden lajien kohdalla).

Ajeltiin himaan tuhattajasataa kun aateltiin että kerkeis viel matoja jostain hakee Karppipohjaonkiin, mut kaikki oli kerenny jo mennä kiinni. Takakontis oli kuitenkin 3 purkkii maissii ja sehän riittää. Eiku pikku tauko himas ja välineiden vaihto. Punto kohti vanhankaupunginlahtea ja perillä odotti poutainen ja tyyni kesäilta. Mahtavaa hermolepoa stressaavan pakkosaadafongo suhailun sijaan. Maisseja viskeltiin sinne tänne ja pohjaonki maissilla sinne ja koho-onget tänne. Sit vaan nautiskeltiin. Fiilis oli korkeel, tunsin itteni fongari kuninkaaks :)

Eipä mennyt kauankaan kun sorvat löys mestoille.

Sit jossain vaihees tuntu et nyt ne sorvat hävis. Hetken kuluttua pohjaonkea vietiin Mä olin niin satavarma et nyt on karppi kuin vain olla. Vielä kun nappasin 1,2kg mötkön haaviin niin luulin sitä karpiks , mut totuus paljastui että Suutarihan se siellä ja entinen enkka 0,5kg parani huomattavasti. Fiilis huipussaan vaik ei ollutkaan karppi.

Taisin sanoa että hemmetin mahtavaa että ei esim istuta pubissa vaan että ollaan täällä missä tapahtuu. Tunnelma oli huumaavaa. Saapui yöttömän yön YÖ. Välillä kokeilin jopa särjen palaa pohjaonges jos vaikka ankerias tai enkkakuha ottais kii, mut ei niin ei , mut Oli täydellinen päivä. Alettiin pakkailee kamoi ja lähettiin liikkuu poistumis tarkoitukses. Kuului ääni " hei oottekste ne Saarikosket? En tunnistanut kysyjää mutta onneks kysyjä kertoi nimensä. Kysyjä myös ihmetteli et miks näin aikasin ollaan lähös ja puhui ympäri yrittämään karppia viel pintaongella. Siinä rupateltiin fongailun ihanuudesta kun huomasin että koho hissukseen liikahteli. Kuuntelin juttuja toisel korval ja seurasin kohoa toisel silmäl. Joku vie oudosti kohoa, sentti , sentiltä , sentti sekunnissa yön pimeydessä. Oli vaikea sanoa viekö joku kohoa vaiko näenkö halluja yön pimeydessä. Päätin kuitenkin vähän nykäistä vastaan ja nykäisy aiheutti että koukku alkoi liikkumaan 10 sentiä sekunnissa. (Ei muuten suuremmin välittänyt koukun pistosta). Nykäisin kovaa ja sit alkoi sellainen Show että kaveri huus että ÄLÄ PÄÄSTÄ VAPAA SUORAKS! NOSTA PYSTYYN! Yritin repii minkä 0,12 kärkee uskalsin. Kai siinä useampi minuutti meni ennenkuin kala tuli tunnistettavan lähelle rantaa. Kuulin nuo hunajaiset sanat Karppi se on! Taistelu ei ollut viel ohi. Pirtee kala. Ties vaik 5 min ois pistäny kunnol vastaan. Paulakin juoksenteli ettimässä pitempää haavia metrisen kaverin haavin tilalle. Just kun Paula sai 3metrin haavin rantaan niin Karppi , Elämänpinna , vuosipinna 33. , oli turvallisesti haavissa. Kiitokset kaverille. Täydellisen fongauspäivän Täydellinen päätös. En voinut uskoa mitä vuorokaudessa oli saatu aikaan.

Näytin valoa ja koukku irroitettiin ripeästi kalan huulesta. Otettiin valitettavasti vain yksi valokuva ja paikka jää nyt pimentoon harmittavasti. Sain vielä kunniatehtävän elvyttää tätä kaunista otusta hetken kunnes Karppi oli vain vanana vedessä ja ikuisena muistona mielessäin. Tämän fongon myötä tavoitteeni kirkastuivat ja nyt tiedän että tahdon isojen poikien 40-kerhoon.