Alla kuvassa Paulan tarkoin määrämä aloituskohta. Muistaakseni Paula oli hyvin vakuuttunut että tästä nousee Vimpaa. Mun ajatukset olivat vähintäänkin puol kilsaa meremmällä.
No alotuskohdasta ei mitään elonmerkkejä. Jatkettiin parisataa metriä ulommas. Jään laadusta voisi sanoa että päällä 5cm kova kuori ja alla kohva sohjoo 20cm. Kivinokan leveyspiirillä oli jo 70 senttii kohtuu kovaa.
Olin pikkasen yllättynyt kun ensimmäinen kala nyki siiman päässä. 3. kala kolmeen vuoteen , kymmeneen reissuun. Pasuri poikkasi tuskasen MP-putken. Kiitos siitä sulle Pasuri. Tunnelmat olivat mahtavat. Nyt alkaa vimpaa nousee.
Ja siihen se jäi se kalan tulo. Seuraavaksi siirryttiin kaislikoiden läheisyyteen hauen ja kuha pilkintään. Ajoittain vaihettiin morriin tylsyyden ehkäisemiseksi. Ei tapahtumia morrissakaan ja tylsyys alkoi hipoa maksimiaan.
Alla oleva kuva on otettu juuri niiltä seisomilta mistä VK-lahden ainut kuha nousi 2.3. Odotukset olivat korkealla. Nyt tulee kuhaa! Ja ei tullut. Syötiin eväät ja siirryttiin taas morreilla ettii pikkukalaa. Ei löytynyt.
Paluumatka vedettiin samaa linjaa takas. Paluumatkalla uitettiin enemmän tasuria tsägä kuhan toivossa. Ei tullu. Päädyttiin alkupisteeseen. Vedettiin 10 metrin siirtymil reimareilta sillalle. Ei mitään eloa. Koko lahdella näkyi koko päivänä vain yksi pilkkijä meidän lisäksi. Muut on jo tajunneet kuin hanurista toi lahti on. Tarantellojen virallinen pilkkiperseenreikä. Kesällä lajikalastajan paratiisi ja jään päältä jotain aivan muuta.
Keli oli ihan jees vaikka säätiedoitukset varoittelivat kovasta kylmästä tuulesta ja pilvisyydestä. Ihan ok keli mun mielestä.
Sillan läheisyydes Paulalla katkes tapsi ja Paulan luotto morri jäi pohjaan. Paula kiros että nyt loppu hänen pilkit tältä vuodelta. Sitten hän katsoi vapa-ämpäriä ja nappas kuitenkin tasurivavan käteen. Kun hän laski tasuria niin kysyin että oletko varma ettei tasuri jää samaan rojuun. Ja samalla hetkellä tasuri jumitti pohjaan. Menin avuksi ja kokeilin et ei irtoo ja yritin vetää siiman poikki. Silloin pohjasta irtos jotain ja kohta jotain saatiin jään päälle. Ja siinä rojussa mikä roikkui tasurista niin roikkui myös Paulan luotto-morri :)
Noilla koordinaateilla alettiin puhua että meidän kevätpilkki-kiintiöt alkaa olee täysiä. Jos saaliin tulo on tällästä schaibaa ni pilkkikamat munkin puolesta kellarin perimmäiseen nurkkaan. Joo meille riitti pilkkitouhut vähäks aikaa.
Gepardinhakumatkalla alettiin suuntaa katseitä tuleviin siianonginta kohteisiin ja samalla oltiin samaa mieltä että lähitulevaisuudessa lähetään Sumarikalaan jäistävapautuville koskille. Koskikohteestakin oltiin samaa mieltä. Mieli alkoi saman tien piristyä. Himaan kun pääsin aloin googlettaa perhokalastuskohteita ja luin kirjasta AHDIN APAJILLA (Retkiä kalamiesten kanssa , Tommi Sarlin) viimeisen luvun: Perhokalastusta pienellä joella. Suunnittelin mitä perhoja voisi netin kautta tilailla ja kohde kosken kalastoa.
Hyvin nopeasti pilkki-itkut oli itketty ja olo oli uudesti syntynyt. Nyt alkoi avovesi aika Tarantelloilla. Olo on kevyt. En ehkä tajunnut kuinka raskaaksi itselleni tein pilkki-pakko-toisto-itku-fongaamisen. Kyllä mä vaan avovesi ihminen enemmän olen. Kohde-kosken yleisin saalis perholla on harjus. Perholla Harjus, niin se fongaus etenee. Sumari-aika taitaa olla kohta parhaimmillaan. Seuraavaan kertaan, Soronoo ja Kireitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti