Siitä se lähti niin kuin edellistekstissä lupasin, Mökkirannasta. Aurinko paistoi ja keli oli tyyni. Yöllä pakkanen oli käynyt -3 asteessa ja rantaheinikossa jääriite rahisi. Ja eiku jigiä jordaaniin ja pitkin pohjaa pompottelee. Emäntä siivos mökkii ja roudas kamoja autoon ja minä senkus paiskoin jigiä. Ei sitä kauaa tarvinnu heitellä. Ehkä alle 10 heittoa kun tärähti. Tuntui taas reilu kiloselta fisulta. Nyt se fongobongo pois kuleksimasta.
Pikku haavitsemis sekoilujen jälkeen fongo numero 10. punnittiin lukemiin 1,2kg. Reissu oli pelastettu.
Kattelin et porottava aurinko oli saanut ötökät liikkeelle ja päätin nappasta yhden laiturilta kuvattavaksi. Eiköhän niille jalokaloillekkin purtavaa siis löydy.
Kello näytti jotain 09:30 kun otin viimisen kuvan mökin laiturilta. Kyllä sielu lepää sitä katsellessa.
Paulalle piti siis saada kans haukifongo ja suunnattiin avainten luovutusten jälkeen kirbelimestoille. Mä alotin perhostelut pintureilla ja Paula alkoi naaraa vihernieriää. Keli oli niin upea että ihmeteltiin missä ihmeesä muut fisustelijat olivat. Täysin omassa rauhassa saatiin fiilistellä.
Paulalla alkoi jiginuitto sujua ja eikä aikaakaan kun hänen fongo numero 8. oli kuvattavana rannalla. Mä heittelin lippoja ja lusikoita kirrelle ja ajoittain perhostelin pintureilla ja loppu reissusta tinseleillä.
Vähän jäi kaivelemaan miksi tinselit eivät kelvanneet hauille. Paula nosti vielä toisenkin hauen ylös asti. Tämän lisäksi molemmat karkuutettiin yhdet. Jossain vaihees paula onnistui hukkaamaan luottojiginsä ja oli aika ottaa uutta suuntaa. Fongobongot oli taskussa ja ei me paljoa enempää kalareissulta toivota. Yksi uusi fongo molemmille niin se on siinä.
Aateltiin et kun kerta kello on vasta vaille 13:00 niin hilpastaas 180km lauttasaareen hakee siikapongoa ettei ihan pääse tatsi katoamaan.
No ei siin taas nokka kauaa tohissu kun 16:00 maissa viriteltiin siikaonkia Larussa. Paras mesta oli miehitettynä ja jouduttiin tyytyy sekunda mestoihin. Kuten arvata saattaa katteltiin kun vierestä nostettiin 2,5 tunnin aikana 3 noin 0,5kg siikaa.
Oltiin jo päätetty et kohta lähetään himaan niin sit se paras mesta vapautui. Päätettiin vetää viel 45min siinä. No eihän sitä sit siikaa meille suotu. Mut olipahan mielenkiintoista kun viereinen siianonkija tuli kysyy et ootsä se Tarantella? No oonhan mie. Kaveri oli vaan sattunut lukemaan blogiani.
Totaalisen täydellisesti otettu viikonlopusta kaikki mahdollinen hyöty irti. Tosi mieltäylentävää kärventää naamaria kevätauringossa. Huomenna jaksaa taas täböllä sietää leipäduuneja. Fongaaminen kyllä kävis fyysisenä suorituksena duunista. Jos joku siitä maksais niin kyllä mä sen 8 tuntia päiväs voisin kalastella.
Toivotaan et tänä keväänä siianonginnan sivutuotteena nousis elämän eka kampela. Nyt pitää jo kelailla, mitkä on ne lajit, jotka määräävät, pääsenkö neljäänkymmeneen suustakoukutettuun Suomen vesistöistä, tänä vuonna. Jotain listaa mielessäni hahmottelin: Kampela, Toutain, Karppi, Ankerias, Lohi. Kattellaan vuoden lopussa nousiko jotain noista.
Hyvä että vantaanjoen virtaus lähti laskusuuntaan. Kalamaratooniin aikaa vajaa kuukausi. Kerkeekö vesi lämmetä 12 asteiseksi? Tulviiko joet? Missä karpit? Ja eikun suunnittelunkukkas-vihkonen käteen ja punomaan juonia. Soronoo ja ens viikonloppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti