Luottamus saalliiseen oli taas kerran huipussaan Välineet kunnossa ja syötit pirteitä. Eväitä ois voinu olla pikkasen enemmän. Vesipullo tyhjeni jo 09:00 aikoihin. Syytetään hikistä marssia mestoille. No ei muuta ku pilkkimään. Ensiksi piti varovaisesti kokeilla jään vahvuutta ja kyllä kannattikin. Muurin vieressä oli selvästi heikompia kohtia ja lähes avovettä. Muurilta kun pääs pari metriä jäille päin niin vahvuus oli 20 senttiä ainakin. Tulipahan koettua jäiden liike kun Silja Linet ja Viikkarit seilasivat vierestä. Reimarista oli hyvä ottaa mittaa. Liike oli yllättävänkin laaja n. 50cm ylös alas. Vaikeeta oli pitää pilkki pohjan yllä.
Alla kuvassa reissun ainut ahven ja tämän lisäksi nousi yksi kiiski. Edelleen pitäis olla kevät ja parasta pilkkiaikaa. Vesikin on noussut pohjalukemistaan ja ei mene jakeluun tämä touhu. Säästän lukijat pakko-toisto-itkuilta ja ihailkaa vaikka kuvia.
Eiköhän se juttu mene vaan niin, että aina kannattaa lähteä pilkille. Ei se tuskanen julkisilla suhailu enään niin tuskaselta tunnukkaan. 45 päivää kalamaratoniin ja aurinko paistaa. Kohta vois säätää ruuvia päässä ja virittäytyä toukokuun 18.-19. koitokseen. Pilkkifongoilu ei ole niin lasten leikkiä kuin joskus ehkä kuvitteli. Sata varmasti tos mestas oli jään alla täpliksejä. Ne vaan ei tajunnu mikä mahdollisuus ois ollu saada naamansa blogiin. Ajatusmaailma alkaa väkisinkin sinkoilemaan avovesien ja siikaenkkojen suuntaan. Päästäänköhän tulevana viikonloppuna siikafongojen makuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti