Joku tunti siinä tais mennä kun naapurilla kellot kilkattivat ja siika nousi nostattamaan fiiliksiä. Tunnit kuluivat ja fiiliksetkin hyytyivät. Lisää onkijoita valui mestoille ja vaparivistöä riitti. Aallokko oli kohtuu kovaa ja vavat niiailivat vaikeuttaen tärppien havainnointia.
Kattelin viereisiä onkijoita ja ihmettelin miksi ne kattovat mua, Onko joku taas lukenut blogia. Olin kuulevinani jotain kilkatusta ja oletin että naapurin kellot soi. Lähdin tarkastelemaan omia vapoja ja naapuri huusi että sul on kala. Ota pois kun alkaa toi kilkatus kyrsimään pikkuhiljaa, kun omat kellot ei soi. Säntäsin pitkin hemmetin luikkaita kiviä kohti kauimmaisia vapoja ja siellähän vapa notkui. Ilman saikkua päästiin takas tasaselle uusi fongo vuodelle 2013 käsissä. Numero 11. Siika.
Kohta kello vetelikin viittä vaille tuplajuusto ja oli lähdettävä valmistautumaan duuniin lähtöön. Seuraavaksi sitten se kampela. Joo Joo. Soronoo! Ai niin se kalamaratonkin tulee sellasta vauhtia syliin että mitäköhän käy. Vesien lämmöt tässä eniten huolestuttaa. Kohta alkaa maraton hiljaisuus... kattellaan sit mitä julkaistaan. 24 päivää ja lähtölaukaus pamahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti