27.1. Salon merialue, Teijo

Easy like sunday morning... Ei kerenny känny herättään 07:30 kun Salon kaupungin aurauskalusto piti huolen että Cumuluksen asiakkaat eivät nuku aamiaisen ohi. Aurausrumba oli hotlan edes pahimmillaan kuuden jälkeen. No kerkes kehittää sopivan aamiasnälän enneku ovet avautu. Lihapullat ja munakokkelit tekivät kauppansa ja päästiin aikataulun mukaan matkalle kohti Teijon pilkkiparatiisia.

 Kurvattiin ennen ysii jonnei Teijon Telakan seutuvil. Kamat kantoon ja jäille. Kalantuloa ei voi estää. Ny mennään merelle :)

Tosta jostai aloteltiin. Päätettii et eka otetaan perus-särkikalaa tapsipilkeil. Ei tullu 15 minuuttiin midist ja ekan kerran vattan pohjas kirpas et ei kai taas. No luotto Mereen oli kuitenkin kova. Tsiigailtiin siin sit et missähän päi vois olla jotai meri merkkei. Kylhän niitäkin siel tääl näkyi.

 Vesihän oli ihan shaiban ruskeeta ja käytettii ärsyvärei ja ripeähköä uittoa. Tuplamäärät toukkia toimi hajusteena. Tunteja taas kulu ja roplasin kaikki reijät eka tapsil, sit tasuril perrää. Ei nypyi ei nypyi....

Tässä kohtaa oltii jo aikas kypsii. Tuuli oli kohtuu kovaa ja alko kyrsii. Röökii kulu taas ketjus et maltto ees sen 6 minuuttii yhel reijäl. Kaisloje vieree vedettiin taas reikärivii rauhottuu haukien varalta.

Ei fukki MP:tä koko viikonloppu. Loppuvaihees läpändeerus alko olee kohtuu mielenvikast. Ois pitäny tajuu et jarrupala-episodi yritti kertoo et älkää ny urpot Teijoon ainakaan lähtekö. Meri tyhjänä kaloista? No katotaa mitä mielenvikast reissuu ensviikonlopuks kehitellään. Aika paha täst on shcaibasemmaks enää vetää. Kevättä kohden sanoo Tarantellat! Soronoo ja kirreitä!

Pilkkiloma 18.-22.2.2012. Ensimmäinen pilkkipäivä

Kauan kaivattu loma alkoi ja suuntasimme aamusta kohti Saloa. Silmissä kiilsivät tuhannet pasurit ja miljoonat lahnat. Polte pilikille oli käsittämättömän kova. Asiaa ei helpottanut että pääsimme lähtemään hotellilta kohti merta vasta klo:13:00. No matka ei ollut Vuohensaareen pitkä. Jo parkkipaikalla kuume iski totaalisesti polvet notkolleen kun paikallinen pilikkijä kantoi 3kg haukea autoon.

Ilma oli pilvinen, pakkasta nelisen astetta , tuuli 6m/s ja vettä jäänpäällä maksimissaan 20cm. Duracel-Gepardin läsnäolo aiheutti pientä päänvaivaa vesisohjossa suunnistamiseen. Noh jokunen kuivahko pläntti löytyi ja eiku pilikille. Aikaa kului ja aloitettiin normaalit keskustelut "Ompa Hilijasta" , Samatien Duracelli veti ahvenan jäänpäälle. 

Seuraava ahvena osui Paulalle ja joskus hyvin pitkän ajan pääst mullekin tuli kala, Pasuri. Fongo numero 10 tälle vuodelle. 

Noh kalantulo oli hilijaasta ja asiaa ei auttanut että vedetön jää oli kairattu reikäjuustoks. Sitten tapahtui jotain mikä oli odotettavissa eli Duraceelin käämit ja pärevarastot kärähtivät kertalaakista. Gepardin nopeudella Duracelin hahmo hävisi jonnei parkkipaikan suuntaan. Paula joutui pakkaamaan kamat ja säntäämään perään. Noooh siinä sitä sitten oltiin. Ja eiku kamat kantoon ja kahlaa 20cm wooteris. Ihmetys oli suuri kun 50 metrii kahlattuani huomasin että kuorikerros alkoi kantaa. No eiku jakkara jäähän ja pilikille. Olimme aloittaneet 1,5m syvältä ja nihkeetä oli. Nyt 2,5 metrii syväs 50 metrin pääs oli aivan eri meininki. Jatkuvaa nypytystä hopeamorrissa ja pasuria ja särkeä puski syliin. 

Jossain vaihees alko särjensukuset riittää ja siirryin kuha/hauki-pilkkeihin ja kalanpala-pohjaonkeen. No siitä ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Kun ilta alkoi hämärtää sain puhelimitse käskyn varautua syömäänlähtöön. Aattelin et viel muutaman minuutin voi morria uittaa ja sehän kannatti. Nimittäin siellä särkien ja pasureiden seas ui ihana Kuore. Kyllä piristi mieltä. Otin juuri kuvaa kuoreesta kun rannasta alkoi hirvee älämölö että ukko veks sielt jäält ja vähä pikana. Ihan jees fiilis jäi avauspäivästä. Huomenaamul suunnataan Airistolle kurittaa härkäsimppui ja kivinillkoi. Erittäin paljon huolestuttaa luvattu myrsky, mut mitäs sille voit. Jäällä jäällä säälläku säällä :) Nyt o pilikkiloma!