Hanuri soi 31.3. akselilla Emäsalo Porvoonjoki

Päivän sää oli täydellinen. Aurinkoa , lämpöä , ei tuulta. Vedenkorkeuskin oli pompannut jotain -68cm:stä -> -45cm:iin. Odotukset olivat niin huipussaa kuin vain voi olla. Jos ne olisivat olleet yhtään korkeammalla, ne eivät olisi olleet yhtään korkeammalla, koska sen korkeammalla ei odotukset voi olla. Maaliskuun viimeinen päivä. Parasta kevätpilkkiaikaa. Liikkeellä oltiin pikkasen myöhemmin kuin normaalisti. Kellot oli siirretty tunnilla eteenpäin kesäaikaan ja klo: 11:00 maissa päästiin aloittamaan erään vieraslajin metskaus Kuggsundin sillanalta. Siis Emäsalon sillan alta. Kaijulla haettiin alotuskohdaksi 9.8 metriä kun puskaradio oli tiedottanut saantisyvyydeksi 10 metriä. Aurinko paistoi kaikki oli täydellisesti. Kun sain pilkin veteen niin Paula oli jo nykinyt 3 ahventa jäälle. Mulla oli myös kastemadoilla pohjaonkiviritys mukana.

Jäätä oli vähintään 20cm koko sillan pituudelta. Varovaisesti edettiin ja kairasin 5-10m välein koko salmen poikki. Uintireissu ei ollut listalla. Suunnitelmat oli selkeet ja pilkillä vietiin nopeasti morri 10-16m syvyyksiin.

Oli sellanen kutina et ne kohdeoliot ois voinu vaikka tykätä noista sillan pilareista. Jos tuol pilkkii ni kannattaa kattoo ettei pään päällä 17 metris roiku metrin jääpuikkoja. Yhden pilkkijän viereen tuli jäät ryminällä. Saalis oli masentavaa kiiski tunnissa tahtia. Paulan saalis yleensä tuplaten mun saalis.

n. 14:00 päässä ei soinu enää kuin hanurista tää touhu joskus on. Taivaskin meni pilveen kuin merkkinä et ollaanko nyt ihan oikees paikas. Alkureissusta otettiin parit kiisket pussukkaan siltä varalta että uuden fongon jälkeen laitetaan pohjaonki kiiskenpalal seuraaval fongol , mateelle. Kiisket sai homehtua ihan rauhas pussukassa. Peli oli vihellettävä poikki ja siirryttävä toisille koordinaateille. Siirryttiin meidän vakio poukamaan, mistä nousee aina jatkuvasti kaiken näköstä kalaa. Paitsi tänään.

Poukamassa vedettiin tapsipilkil ja morril. Ei kalan kalaa. V-käyrä nousi kun Hanurikonsertti vei lopullisesti uskon minkään kalan saamiseen näiltä koordinaateilta. Piti tehä ratkaseva liike ja päätettii vaihtaa maisemaa Porvoonjoelle.

Porvoonjoki on yks Etelä-Suomen tunnetuimpia kuhan pilkki mestoi. Haukia pitäis olla häiriöks asti. Kohteeksi otettiin mesta missä joki levenee kohdatessaan meren. Kaislikoita joka puolella.

Ikinä en ole nähnyt niin paljon kairanreikiä jäällä. Ei paljon tarvinnut kairailla. Avas vaan vanhoja reikiä. Ja vanhoja reikiä oli joka neliömetrillä. Ei sinne ois saanu omia reikiä sekaan. Paula yritti Hopeasiivellä ja tasureilla kuhaa ja minä thunderbladel , tasureil ja jigeil Haukea.

Kun tylsyys oli maksimissaan niin pakko oli kokeilla aina hetki morril. Porvoonjoelta sain yhden sormen mittasen ahvenen JEE! Saaliin puolesta oli niin schaiba päivä että en muista.... eiku tsori niinhän se oli perjantainakin :) Schaibaa tuutin täydeltä. 11-17:30 1 ahven ja 5 kiiskee mulle. Paula veti jotai 7 ahventa ja 6 kiiskee. Ei saamari mitä touhuu.

Juttelin sit yhen paikallisen kans ni se sano et ei oo kuhaa nähny pariin viikkoon mut ite saanu vajaan 8 kilon Hauen näiltä koordinaateilta 2 viikon sisään.

Mut joo ei tämmöstä enään kiitos. Ulkoilla voi muillakin tavoin. Tällä tavalla ei paljoo kehity. Untill the next session... Soronoo!! Kireämpiä lukijoille!

Kaveria lainaten: " Ehkä sekopäisin Särjenhakureissu"

19.1. Pahimmat pelot kävivät toteen ja heräsimme lauantai-aamuun 25 asteen pakkasessa. Vantaalle näytti 29 pakkasta ja tais tonne Porvoon suunnille näyttää kans lähemmäs 30. Noh venailtiin sit muutama tunti ja pistettii lämppärit huutaa autoon pariks tunniks. Joskus klo:11 mais päästiin matkaan kohti Porgååta. Matkalla mittari näytti -26 ja Porvoon mäkkärin parkis -24. Great! No kohteena oli kuitenkin Emäsalon särjet. Emiksen parkis ei ollutkaan enää ku -23.

Tos piti alkuu postailla. Taustalla entiset työnantajat Kilpilahdessa. Ja eiku mestoil.

Tonne kaislojen viereen paineltiin ekaks. Siks kun sielt sitä särkee nous viime vuon.

Siel mittää särkettä ollu. Silppuahvenaa prkl.

Noh eiku laitettii Emäntä edelle ottaa särkivainu. No eipä tarvinnu emännän ku laskee pilkki alas ja nostaa ylös ni siinä oli särki prkl :) Okei sanoin et toi vapa mulle heti ja mä tuun repii särkeni samasta avannosta.

Noh siinä sitten tahkosin itteksee tunnin verra tyhjää. Puolet ajasta kahel vaval. Naisväki oli huurruttanu persuuksensa ja tyypit häippäs hyvis ajoin autolle.
Mulla pääs usko ja toivo loppuu särkifongosta. Puhelin ringas et nyt häivytään. No mä sanoin et ei ku viel viis minuuttii. 5 minuuttii kulu ja olin juuri lopettamaisil ni sit nypytti pikkase. Armoton vastaisku ja tuntu erilaiselt ku silppuabbo. Särki näyttäytyi reijäst ja meikäpoika pisti pileet pystyy. Hypin tasajalkaa ja huidon käsillä ilimaan. Oli siin taas varmaan kanssa pilkkijöil ihmettelemist.



Eli siis mitä häh täh. Ajeltiin siis toistasataa kilsaa hakee särkifongo parinkympin pakkases. Aziaa!!

FONGO numero 5 , Särki

4 viimestä kuhareissua, 22 tuntia, 0 Kuhaa

 Pistetääs pilkkikausi pakettiin. Neljä viimestä reissuu suuntautuivat Emäsaloon ja 3 reissua Espoonlahdelle. Tehokasta pilkkiaikaa käytettiin 22 tuntia. Täytyy todeta että tiedossa oli että kuhastus pitäis alottaa aikaisin aamulla ennen auringon nousua ja siitä pari tuntia on kuulemma parasta aikaa. Sen jälkeen kuhan syönti kuulemma loppuu kuin seinään. Noh, me ei taidettu keretä jäälle ku aikaisintaan ysin mais aamuisin. Toisaalta hämärän hetkiä tuli pilkittyä urakalla. Erälehdestä tuli joskus luettua artikkeli " pilkkikuhaa pääkaupunkiseudulta" . Tämän artikkelin innoittamana olen suosinut nautilus pystyä värikoukul (uistinrenkaalla kiinnitys) ja syöttinä toukkanippua. Värikoukuis olen käyttänyt oranssin ja punaisen sävyjä. Kuha on kuulemma jään alla notkea kuin kalapuikko pakastimessa ja tästä syystä ollaan suosittu hidasta uittoa. Pilkkikohtaa ollaan vaihettu tasasen tappavasti noin 10 min välein. Ollaan haettu rinteitä ja mielenkiintoisia pakkoja ja matalikkoja. Pilkkisyvyys on ollut 1-30 metriä josta pääpaino 2-8 metrin syvyydestä.

Sumuinen Emis. Selväsen Arska ja rouvan pilkkikisat.

Espoonlahti ja biljoona kuhaa.

Espoonlahden Saunalahdesta sentäs kalaa nous, mut väärää merkkiä.

 Espoonlahti on kohtuu suosittu pilkkikohde, mut ei siel suomenkielen sanaa kuullu. Jos parhaimmillaan 30 pilkkijää niin varmaan 20 venäläistä, muutama virolainen ja muutama hiljanen hissukka.

Pasurit oli aika kookkaita.

Toi pasuri piti punnaa kun niin iso. 260 grammaa näytti vaaka. Särjet lähenteli puoltakiloo. Veivät jopa siimaa kun yritti siimasta nylii jäälle.

Kuhasta muodostui siis tälle talvelle sellanen apina selkään et mielellään unohan koko jurpon kaheksaks kuukaudeks. Ei tommosist reissuist , mihin ei ite oo tyytyväinen ni huvita paljoo tarinoida. Avovesikausi avataan tulevana viikonloppuna Kymijoella. Pilkkikamat on tänään pakattu kesäteloille. Joo Joo paras kuhanpilkkiaika on vasta alkanut, mut hei meillä ei vaan ole tarpeeksi kokemusta heikoilla jäillä hyppelystä. Kaikki mestat on viel liian tuntemattomia. Kokemusta pilkkimisestä on vasta kolmelta talvelta. Kyllä sitä kuhhoo kerkee vielä nostelee jäälle. Sovitaan et ens talvena saletisti natsaa ja kuhhoo tulloo!!

Emäsalo 11.2.2012 Päästiinhän sitä joskus pilikillekkin.

Aamulla varhain keli oli parhain ja hinku pilikille oli mitä karmein. Ei meinannu edellisiltana uni tulla silmään kun silmissä kurvaili kiisket, pasurit ja kuhat. Nämä kolme oli rankattu seuraaviksi fongo-kohteiksi. Vihdoin aamu sarasti ja pakkanen oli hellittänyt Etelä-Suomen otteestaan. Kamat autoon ja nokka kohti Emäsaloa. Emiksen sillalta ihailtiin maisemia ja laskettiin pilkkijöiden määrää. Ei ollut ruuhkaksi asti pilikkijöitä. Ehkä kymmenisen näkyi parin kilsan matkalla. Auto parkkiin ja haalaria niskaan. Polte oli huumava.

Ensimmäinen kairaus osoitti että tyynessä poukamassa oli yli 20 senttiä kohtuu kovaa jäätä. Ei huolia että kestääkö. Selällä joku hullu vetelikin kohta moottorikelkalla. Noh eiku morria pohjaan. No liian syväl oltiin (n. 6m) Ei kalaa 20 minuuttiin. Paula sai morreista tarpeekseen jo ennenku päästiin matalampaan. Noh matalammasta n. 3 metristä alko tulee tavaraa urakalla.

Reissun avauskala Paulalle. Takana siintää Emiksen silta ja taivaanrannassa kilpilahden öljynjalostamo.

Ihan kivan kokosta aboo puski syliin jatkuvalla syötöllä. Mä revin niit morrilla ja Paula rakkaimmalla luotto-pilkillään. Äkkiä ois kassinsa siin abboil täyttäny jos abboo ois joku hakemassa.

Abboo abboo , ei olla hakemas abboo. Jos on näläkä, mennää mäkkäriin. Me halutaan vähintään 50cm kuha että kelpaa meidän kyytiin. Moollaan kalabongareita.

Paikanvaihdosta tiheeseen tahtiin kunnes abbot loppuu. Ja loppuhan se ku pääs alle 2 metrin veteen kaislojen viereen. Paulahan sen ekan särjen vetäs. Huomattava parannus saaliiseen. Nyt pasurit on lähel.

SÄRKI ihana särki. Paulan fongo numero 3!

Tulihan sieltä mullekin särkee. Ei fongo, mutta järkee kun kalasaalis.comin pilkkifongokisaan piti saada kuva särest viehe suus. Unohtu ottaa kuva Airistol.

Pikku hilijaa alko säretkin kypsyttää ja pasurit oli kateissa. Päätettiin alkaa jahtaa kuhilaita, Paula tasuril ja mie pystyl. Hajusteeks kalansilmiä. Siirryttiin taas syvemmäl. Kuhajahdis tais pari abboo nousta enneku kyllästyttiin. Ja eiku matalammalle ettii kiiskee ja pasurii. Ja löytyhän se kiiski kun oikeen kovaa ettii pasuria.

KIISKI! Vuoden 2012 FONGO numero 9! Ihanaaa KIIIISKIIII!!!!!

Paulal ei sit kiiskee löydetty vaik 2 metrin välein pilkittii. Mulle tuli ainaki 2.

Viimeset pari reikää toivat täyttä tyhjyyttä. Katkera maku jäi suuhun pasuria ajatellen. Toi on ollu meidän ykkös pasurimesta pilikkimäl. Mistäköhän pääkaupunkiseudult sitä pasurin tavottais  pilikil? Sipoonlahti houkuttelee kuhamestana, varsinkin kun on lukenut jotai siloneulojen sinne suuntautuvia kuhilas-reissuja. Pitäsköhän huomenillal kävästä ryöstää pari madetta jostahi? Näin se homma skulaa.

Fongausvuosi lähestyy loppuaan

On jouluaatto ja pikkuhiljaa pakko luovuttaa 40 rajan metästys (vapavälinein suusta koukutettuna, Suomen rajojen sisäpuolelta). Lopullinen saldo taitaa jäädä 39 + 1 haavilla. Paljon lähemmäks ei kuninkuusrajaa (40) piäse rikkomati. Kuvia en näköjään tosta mateesta laittanutkaan ni laitetahan ny sit.

Erälehden artikkelin innoittamana suunnattiin Weksun kans salaiselle (Pennasen/Salosen -vinkkaamalle) mestalle keravanjoella. Ensin kuitennii kävästii seukkasaares pilkkii mustatokkoi ja huimat 1kpl särkiä mateen syätiks. Ei siinä kauaa kerenny särjenpalat keravassa marinoitua kun ekan kerran kellot kilajas. Tokalla kilkatuksella olikin sitten elämäni ensimmäinen made matkalla kohti rantsua. Irtihän se piäs kun nostin ilimaan ja eiku Jonathan Edwardsin oppien mukaan kolmiloikalla perään. Just ennen wooteria nappasin niskasta kii ja fongo nro:39 ohjattiin rantsuun kuvattavaks. Siinäpä hyvä laji syksyiseksi jokikalastukseksi.

Tainionvirral kävästiin kans joulukuun alkupuolel mut ei uusia fongoja. Kivisimpun nappasin kyl rantsusta haaviin. Pari haukee sentäs sai kelatakkin.

Kerettii myö samal reisul ihastelee emäsalon tyrskyiki.

Lopullisesti kausi päätetään laituripilkkireissulle 31.12-1.1. jossa avataan myös seuraava fongausvuosi apinan raivolla. Sieltä (turuun saaristosta) nousevat teistit ja elaskat heti kättelyssä. Huomenna ehkä viel kävästään jossai virppailemassa, mut eiköhän tän kauden voi hyvinkin pitkälti taputella fongailujen puolest sinetöidyks.
Ja muuten millonkohan sitä pilkitään kuoretta seukkasaarenseläl? Sanohan se? 7 plusastet lupailtu lähipäivänä.

Ai niin kävästiihä myö viime viikonloppuna siä turuuski päi. No muutama fotone sielt viä.

Nähtiihä myö tuol niit silakanlitkaajiakin ja yhen silakankin hyö näyttivät saavan. Pittää vientää varmaan pohojaonget ja litkat valmiiks pilkkitouhujen lisääks. Tervetuloa Fongausvuosi 2012! Valmiina ollahan!