Sillan alta löyty kohtuu mageet kirkast jäätä. Varmaan joku 40cm paksuudelt. Pakkohan se oli fotottaa.
Naama palaneena tätäkin kirjotellaan. Kai sitä tuli joku 11 tuntii arskaa palvottuu. Tollasena mä muistelen kesällä pilkkimisä. Toi kuva jää mieleen .Välil ku täysin tyyntä ni varmaa jotai +18 lämmintä auringos. Toi mitä tos kuvas näkyy niin sillä mä lataan akut et jaksaa viikon taas painaa duunariosaston hommia. Tulihan sit sit jotai saalistakin eli luulin tot 260g Abboo tiätyst kuhaks. Pakko oli punnaa. Kuvashan se näyttää ihan pikku pierulta. Emmä mielestäni saaliinkaan puolest hirveit vaadi. Ois kiva kun joskus jotai tulis. No tollane tänää. Iha jees.
4,5 tuntii tuol sipoonlahel viihdyttii. Ton uskomattoman mageen hetken pilas vaan jatkuva kelkkailijoiden ralli , ees taas lahtee. No suodaan heille oikeus harrastukseensa.
Siellä ne pojat päristelee.
Jossai vaihees pakattii kamat jä häippästii nesteel syömään. Metsästäjänleikkeet oli hintavia mutta melkein syötäviä. Ja siitä matka jatkui kohti Vanhankaupunginlahtea (Helsingin ytimessä). Siel aattelin et otetaa pohjis siltä varalt et esim Mateil ois kudunjälkeinen tankkaus pääl. Koko käväsyn ainooks kalaks jäi ekast reijäst nostettu 7 senttinen Abbo. Onneks nous ni sai tuoretta täkyy.
Jään paksuus vaihteli nois virtapaikois huolestuttavan paljon. Päällä kohtuu kova kuorikerros , sit sohjo ja sit 4cm-20cm teräsjää. Tos sillan lähettyvil ei muuten montaa aurinkoista plussakelipäivää pilikitä. Aurinko porottaa kuoren puhki ja Vantaanjoen lisääntyvät virtaukset kuluttaa altapäin. Mä en tohon kohtaan enää suuntaa reissujani. Jengii oli tietys miljoonittain ulkoilemas jäällä kun täydellinen keli. Tuli varmaan kymmenille näytettyy pyynnöstä kairanavul jään vahvuus. Toiselle kymmenelle tyypil opastettiin pilkkimistä. Pohjaonki sai välil kovaa kyytii kun ipanat aatteli et joku on niille jättäny valmiin pilikin.
Jossai vaihees kuulin joltakulta et kuhaa ois noussu pikkasen ulompana tolppien lähistöl. No mua ei tarvinnu kauaa houkutel. No ensimmäinen saalis tolpil oli 10 kännistä Virolaista pilkkijää horju ohitte. Ja kaks pahimmas kunnos olevaa päätti tulla neuvomaan mua. No selvisin vähin vaurioin. Jätkät sit kusi siihen viereen ja kompuroivat etananvauhtia sillalle päin. Aina kun katoin jätkien etenemistä ni joku kaatu totaalisen holtittomasti ja kairat lenteli miten sattuu.
Hämärä alkoi laskeutuu ja aattelin et kohta vois joku made kilisyttää kelloi. No ei kilisyttäny. Mut mikään ei pilannu mun viikonloppua. Tää viikonloppu on just se aines josta mä elän. Kun mä hillun tällei niin olen parempi ihminen kaikessa mitä teen ja varsinkin olen parempaa seuraa muille. Harmi vaan kun ei niit muit kerkee nähä ku on ain pilikil :)
Miljoonat stadilaiset könysivät jäältä kohti kotejaan. Mie jäin sinne miettii et mitä täst jäi käteen. No ei ainakaan kaloreita kuhienmuodos, mut järkyttävä henkinen pääoma. Nyt mä uskon taas et kaikki menee hyvin. Jaksaa kaiken kun tietää et tälläsii viikonloppui tulee ehkä jopa joka maaliskuu. Pian biili tuli hakee könyttii facebookkii tilittää. Sieltä sit blogitekstei runoilee. Faceen joku oli laittanu niin mageen siianongintakuvan tältäpäivältä et pakko kaivella välineet esiin. Kaikkien Suomessa esiintyvien kalalajien kalastus "bongaili-fongailu" rokkaa niin räpisti just siks et tää kalastusmuoto elää vuodenaikojen mukana. Fongailu-Bongailu on paras kalastusmuoto ikinä. Ei vaadi himmeit massei ja bustereit. Iha relasti rantsust vaa tai jään päält. Joskus stikkaat jotai liejutokkoi fikkaa ja yht`äkkiä oot joku SUURKALASTAJA. Fongailu o life-saveri ilman tät mun aivot ois bulit. Niin Gimis on Fongailla Stadis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti