Kalamaraton 2012 - Kiukulla kohti kärkeä

Kalamaraton 2012 on takana ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Vieläkin aivot raksuttaa, että mitä siis tapahtui. Selkee ohjenuora tän vuotiseen kisaan oli mittauttaa tasomme kun annamme kaikkemme, niin treeneissä, kuin itse kisassa. Päivittäiset maratonpalaverit aloitettiin kun kisaan oli 77 päivää jäljellä. Lähes joka päivä taktiikka-vihkoseen kirjattiin mitä mietteitä tuleva kisa aiheuttaa. Joka päivä ei kannata ajatella että miten se mustatokko otetaan kun on ulkona pilkkikelit. Vihkonen tarjoaa avun tähän vaivaan ja ajatuksenjuoksu on proaktiivista. Kestävää kehitystä niinkuin joka tuutista tuputetaan.

Jotta voidaan sanoa että annamme kaikkemme treeneissä, on anottava kesälomaa viimiselle viikolle. Loma varmistuikin TOSI ajoissa eli jotai viikko ennen viimistä viikkoo. Great! Lomilla päästiin itse asiaan. Kellon ympäri kalassa ja kaiken näköstä nous ja kaiken näköstä helppoo jäi nousematta.

Treeneis nous vain yks Turpa (540g), mut eikö sen perusteel jo voi pitää pinnaa varmana. JuuJoo! Lahnojakin saatiin treeneis vain 3 ja treenei oli vaik millä mitalla. Muistan eräänkin viikonlopun kun hilluin kalasa 18 tuntia (la-su). Parhaimmillaan vedettiin jotai 12 tuntisii kalastuksii treenilomal. Joku päivä hajautettiin osiin : aamukala, päiväkala ja yökalastus.





Mihin kahen tyypin jengi pystyy maratonis parin vuoden kokemuksel. Siis jos tosissaan yrittää. Kiukul, raivol taikka vaikka väkisin. Tällä hetkellä ymmärrän ainakin, että esim lahnan metsästyksessä 3 on parempi. Tavoitteet hioituivat viikkojen vieries sijoituksellisesti suunnilleen kympinsakkiin ja lajimääräisesti keskiarvoltaan lukuun 23. Haluttiin siis selkeästi mustaa valkoiselle että Tarantellat on vakavasti otettava kärkipään jengi. Treenien antia oli että synkkä pilvi leijaili seuraavien lajien yllä: Turpa, Törö, Mustatokko.

Vihdoin koitti keväinen lauantai aamu Honkaluodossa. Ainoa harmituksen aihe oli Vesa Karsikkaan poisjäänti kisasta. Nyt oltiin hiukan pallo hukassa että mihin seuraan liitymme odottelemaan lähtölaukausta. Onneksi löytyi ainakin yksi kamerataitoinen ottamaan meistä joukkuekuvan. Kuvaajana SKES-Taimentiimin Juha Salonen.

Tyylin piti olla armeijamainen - ollaan tosissaan- mut jokainen päätelkööt itse alkoiko kanssakisaajat tutisemaan. Helsingin kisaan osallistui ennätysmäärä joukkueita, 57 jos oikein muistan. Monta päänahkaa on pudotettava jos mielii kympin sakkiin.

Kisaan osallistui myös Peltsin kipparoima joukkue nimeltä Erätulilla. Toi taitaa olla ainut kuva missä Peltsi viuhahtaa kameroiden keskellä. No kyllä me nyt ainakin noi voitetaan :D !!!

Lähtölaukauksen pamahtaessa tapahtui ensimmäinen moka. Säntäsin kehäraakkina entisenä pikajuoksijana täysillä Varhimon Ollin perään. 15m kerkes matka etenee ja reisi revähti. Ei kehdannu alkaa nilkuttaa ni hölkkäsin loput satametriä autolle. No meil oli hemmetin hyvin treenattu alotuskohta ja sinne ei autoo tarvittu. Kiiruhtamisesta oli kuitenkin oma hyötynsä sillä Helsinki Anglerssit olivat päättäneet aloittaa samasta kohdasta. Alotuskohta määräytyi jo vuosi sitten kun havaitsimme että Paulalla on käsittämätön kyky haistaa missä seipit seilaa. Keli oli mainio ja tunnelma katossa. Nopeasti alkoi kalaa nousemaan. Ahventa, särkee, salakkaa, pasurii. Pohjaonkikin toi kiisken. Jossain vaihees Anglersseille riitti ja pääsimme aivan rauhassa keskittymään tärkeimpään... ja sieltähän se irtosi ja vielä kaksin kappalein. Ja ei todellakaan mulle.

Kamat pakattiin hetki Anglerssien jälkeen ja lähdimme ottamaan läheisestä kivikosta 3-piikkiä. Muutama minuutti ja piikki oli lirkitty. En ihan vieläkään muista miten päädyimme suvannolle kun koko kevät oltiin pidetty Viikin Allikkosalakka-lammikkoa toisena kohteena. No suvannolle jouduttiin. Ja päädyttiin sorvakulmaan nopean sorvan perään. Samaan aikaan mestoilta löytyi Tremenssiä, Erätulta ja Siloneulaa.

Tonne mestaan ne nopeat pisteet sitten tyssähtivätkin. Mutta kun kerta oltiin tonne päädytty niin hukattiin sit varmaan 30min yhes Sorvassa. Kaloja oli Sorvan jälkeen kasas 8 ja päätimme ottaa muurilta nopean vimman. Siloneuloilta kuulimme kuitenkin varoituksen sanoja.

                                                        

 Muurilta saatiin tilaa ja varmaan seuraava 30min tuhraantui vimpaan. Yritin myös kuhaa jigil muurilta mut ei, vaikka kuin pärskivätkin heittoetäisyydel. Siitähän mä yhen treeni-mitta-Kuhan oli nostanut. Mut joo eiku tuhatta ja sataa viikinlammel ottaa nopeesti monta kalaa. Ei me oltais tarvittu ku Altsusaltsu, mut aateltiin onkii viel muutakin kivaa. No 30min sinnekin sit varmaan tuhraantu ja ylhäällä AltsuSaltsu ja Hopsu. Lajeja kasas 11 ja täyttä häkää Honkiksee kellottaa aika kymmenen lajin näytölle. No ajaksi tuli 15:45. Jäljessä oltiin aikatauluja. Joku siinä perässä laahaamises on että alkaa hosumaan ja mistään ei tuu mitään.

Ekat 11 lajia ajassa 15:45

Oli vuorossa töttörö mesta siellä missä tuoksuu tuplajuustot. Mielestäni oli viritellyt sellaisen ottihärpäkkeen millä parhaiten töttöröö irtoo. Kokemukset töröstä perustuivat täysin järvempään korkeudelle missä niitä voi katsekontaktilla riuhtoo ylös minkä sielu sietää. No tällä joella virtaus oli luokkaa tsunami tötörö-kaupungissa. Tällä hetkellä tiedän oikean tekniikan ja välineet. Silloin oli pienestä kii etteikö törö tarttunut. Onkihärpäkkeessä oli pari pienehköä heittoa jotka aiheuttivat ensimmäisen pummin kisaamme. Jos olisimme jaksaneet vakoilla Anglerssien Roopea vielä 5 minuuttia niin olisimme nähneet miten ammattilaiset töröpinnansa noukkivat.

Kun Törömestalt päätettii lähtee bongaa fisuhampparii niin sinnehän Anglerssit seuras peräs 5 min viiveel. Melkein ois pitäny hälytyskellojen soida että paremmilla välineillä uusiks.
 No kisan jälkeen käytiin kokeilee että kuinka helppo no helppohan se kun  osaa. Kisan jälkeen käytiin siis onkii molemmille töröpinnat lievittämään armotonta tuskaa, minkä tää pummi aiheutti.

Töröapina selässä könysimme kohti läheistä Hauki/Turpa mestaa. No sieltä ei mitään tullu ja varmaan 40 min hukattiin. Kirosanojen osuus tuotetusta puheesta alkoi nousemaan. Pakko oli kelaa mistä meidän jengi elää, no tietysti bongoista. No eiku haetaa helepot pinnat niemenmäestä. Käsittämätöntä miten tappiomieliala muuttuu kun saa pari pinnaa nopeesti lisää. Mulle 10-piikki pikana ja Paula hillotteli normi-ruuttarin. Niemenmäes kalasteltiin yhes tremenssin ja MaraKalattoman kans.

MaraKalattomilla tais olla Hauki hukas. Eivät tienneet keltä kysyivät neuvoa. Meitsi kun asuu 1km päässä mestasta josta nousee haukee niin että 5 min on liian kauan. Koittakaas poijaat muistella mitä neuvoin :) No meillähän oli Lahna hukasa ja lahnaa kuulemma nous niemenmäest. No ongittiin siin sit lahnaa kun olo oli pummien jälkeen taas pirteä :) Sielt mitää lahnaa tullu. Ehkä innoissani yritin jotai kahen kilon Lahnaa jättimadol. No joo eiku seuraavalle Hot Spotille... Mesta on niin HYSHYS että :) Päästiin  meitsin erikoisosaamisen alalle eli Kuhan Jigaukseen. No eka oli huolestuttavan hiljasta. Sitten joskus kun aateltiin että luovutetaan ja otetaan kuha muualta niin jigiä vietiin. Luulin että tulee mittakuha mut eiku 39cm oli ensmäinen. No kiva kuha sentäs liikkuu. Hetki meni ja seuraava kuha mitattiin 37cm. Hei väärä suunta! No mut Sitte seuraskin yks kisan parhaista hetkistä kun 41cm kuha rantautui. Tais siinä joku huutokin päästä ilmoille. Viime keväänä kahdestakymmenestäyhdeksästä kuhasta vain 2 oli mitallisia. Sillä tiedolla olimme onnemme kukkuloilla. Kello tais olla viittä vaille silakka ja lajeja tais olla kasassa 14. Kuhasta saatiin taas uskoa itseemme.

Kaapelin Pervomessut olivat kuitenkin aiheuttaneet parkkipaikoille kovaa kysyntää. Litkamestoil ei yhtään vapaata paikkaa. No aateltiin hakee nopeet Täplis ja Lahna läheisestä kanavasta. No Täpliksiä nous mut mikä niit lahnoi oikeen vaivaa?

Ehkä oltiin hiukan liian myöhäs. Kaikki pummit sun muut oli taas kertautuneet jatkopummeil. Silakat kuitenkin olivat pirteitä ja nostimme pikana yhden fototettavaksi.

Hetki pilkittiin nilkkaa ihan varmuuden vuoks mut katseet oli jo käännetty täydellisen kelin lirkkiyöhön. Ne tyypit jotka kisas lirkkivät ensimmäistä kertaa niin heitä odottaa pikku ylläri pylläri kun laineet liplattaa ja vesi on sameaa. En muista kymmienien lirkkiöiden kokemuksella yhtä täydellistä keliä. Paljoo ei ois tarvinnu syötin heiluu niin liejutokot jäis saamatta. Lirkkimestoilta irtos kaikkee paitti mustatokkoo. Muistatteko tekstin alusta, kun treeneistä jäi synkkä pilvi lajien Törö, Turpa ja mustatokko , ylle? Eli ei tullut yllätyksenä, mutta tuli kuitenkin. Kai niistä nyt yks ois pitäny tsägäillä?

 Lirkittiin siis kalat: Mutu, Kivisimppu, Kivinilkka, hieta-ja liejutokko. Lajimäärämme 21 (klo:01:30) oli jo päätä huimaava jos vertaa edelliseen ennätykseen 18. Päätimme kävästä ABC:n yöpalan jälkeen honkikses tunnistuttaa tokkoi. Honkikses oli sellanen härdelli menos et lyötiin tokkopussi Varhimon Ollille kouraan ja pyydettiin tunnistus apua. Oikein OV lajit tunnisti ja tiesimme että meillä on 21 lajia kasas ja puuttuu kaikenlaista helppoa. Ekaks päätettiin hakee helppo karppi. No niin oli moni muukin päättänyt. Siellä mitään karppeja ui. Ei edes mun hienot pop-up-mansikka-boiliet kelvannu. Aamu alkoikin sarastaa ja keräiltiin kamppeitamme kasaan samoihin aikoihin kun Siloneulat luovuttivat oman karppauksensa Ja Deliriumit tulivat aloittamaan. Meitä kutsui mätiksen hauet. Se jos mikä on mun alaani. Mentiin mestoil. Ja kun 4min oli virpannu niin huolestuin et mitä fiddua? No en kerenny loppuun asti kiroo kun hauki puri ja 5 min siihen uhrattiin. Odotin jo ekal heitol hakkia. Mä tunnen ton Mätiksen ekosysteemin.

Lajeja kasas 22 ja kello jotai 04:30, nyt ois reilusti aikaa hakee sitä lahnaa. Mut oli liian aikaista. Ja eikun mustatokkoa lirkkimään toiseen päähän stadii. Onneks kadut oli hiljasii. Kuuden aikaan lopetettiin mustatokon metskaus ja siirryttiin Lähes tuhoon tuomittuun Operaatio-Lahnaan. Operaatio lahna käynnistyi Ruoholahdesta jatkuen Laajalahdelle jossa vaihdoin kolmeen pohjaonkeen. Sieltä Lahna-Sightseeing jatkui Suvannolle, josta siirryimme täysin tuntemattomaan kohtaa kulosaaren lähistölle. Aika alkoi loppua kesken ja Lahna oli vienyt meiltä lähes koko sunnuntain. Esim satavarma Törö jäi lahnan takia hakematta. Onkilaitteeni hajoaminen oli merkki kun sanoin Paulalle että nyt mennään kohti honkaluotoa. Pakkasin onkea ja Paulakin oli jo lähtö aikeissa. Silloin kohoa vietiin ja ei JUMAKAUTA sieltä tuli se saamarin lahna, jota teki mieli pussaa ja kuristaa. Lajimäärä nousi kahteenkolmeen. Mikään ei vie sitä enää meiltä pois. Oltiin tyytyväisiä itseemme. Hemmetin väsyneinä päätimme jättää kirjon onkimisen väliin ja ajankuluks virppailla. Kirjo härdeemi sotii täysin meidän käsitystämme vastaan millaisissa paikoissa kalastelemme. Meidän yksimielinen viesti on että Maraton ja Stadionki erotetaan. ****KIRJO/STADIONKI-AVAUTUMINEN poistettu. Pistetään väsymyksen piikkiin.

Onnittelut Deliriumil jälleen kerran. 30 rajapyykki saavutettu.

Meidän tasomme on juuri tuo 23 lajia ja sijoitus 10/57. Näköjään kun kisan vetää verenmaku suus niin tunnelmakin on outo. En osaa kuvailla. Ehkä tuli yllätyksenä muiden joukkueiden kova taso. Mä tiedän että pikku hienosäädöllä pystytään paljon parempaan.

Ehkä meikäläinen kaipais sitä kuuluisaa Siloneulalaista Letkeyttä mun kalastuksiini. Kirjataan tämä taktiikka-vihkoseen.

Vimoseks kuvaks sopii tämä. On ne vaan niin siistejä otuksia. Siisti niitä on metskata. Joskus sitä vaan geenit muistuttavat kuinka näitäkin metskattiin kivikaudella henkensäpitimiksi. Ajoittain adrenaliinin tulvahdukset yllättävät ja aggressiivisesti haetaan saalista, että perhe pysyisi hengissä. Niin siis joskus kivikaudella. Joskus menee sekasin.