2,13 kilon siika - säkki (perattuna) 15.4.2012

Siianonginta, mielenrauhaa vai rauhattomuutta. Mullehan siikapongo herahti jo hyvissä ajoin(1.4), mut naisväel on ollut vaikeuksia saada satawarma siikabongo listalle. En nyt muista monta tyhjää reissuu tohon tuli väliin, mut 12.4. torstaina oltiin karhusalmes 2,5 tuntii tyhjää nyhjäämäs.

 Kävästiinhän me Linloos 9.4. toteemas et 2 kilsan metsämarssin jälkeen siianonkijaa odotti jäämassat. Duraceelin jigitreenei ne ei kuitenkaan estäneet.

 Onhan näis siikareissuis muutakin arvoa kuin vain se pakkopulla siikapongo.

Ainahan voi bongailla vaik sydämen-mallisia kalliokuoppia jois kasvaa sammalta.











14.4 paineltiin aamust Weksun kans suvannol totee et TULVII!!

Kun Paula saapui suvannol niin päätettiin lähtee otta satawarma siikapongo larust. Kai sielkii joku 4 tuntii nyhjättii tyhjää. Tuuli oli kova ja vettä lens ajoittain niskaan. Nokka vuoti ja niskat oli kyyrys. Tosi sidukkaa jees.

Ai niin kuvashan weksu viteon kun mä lirkin 3-piikin läheseilt rantsult, mut emmää tiiä osaanks mää liittää sitä viteoo tähän? Ei se oo ku faces. Pitäisko se ol you tuubis?



Huvittavinta täs siikatouhus on ollu toi mun tupakoimisen kolminkertaistuminen. Mun mielestä on raivostuttavaa tuijotel vaboi. Pitäs varmaan lirkkii vieres ja unohtaa koko vavat. Ennen siikakautta mä olin vähentäny tupakointii johonkin 6-7 tupakkaa päivä ja tällä hetkel palaa aski päiväs. Tai ainakin viel eilen paloi.
Asiaa, päästiin jo eiliseen. Herättiin klo:05:13 ja kuuden jälkeen syöksyttiin karhusaareen totee et voi jumalauta, eilinen myräkkä oli pakannu jäät parhail paikoil. Mut se mitään. Mentiin toisil paikoil ja sielhän oli jo jengii vaik kui paljo. Sitten kirosin taas kun 70% madoista oli tehny joukkoitsarin. Voi jumalauta!!!.  No vähän tekohengitystä ja saatiin elvyytettyy parit lierot.

06:30 Karhusaari

Kamat kasaan. Nyt nousoo siikaa!! Warmasti!!!

 Keli on kuvista päätellen komia, mut kyllä me paleltiinkin. Varmaan oli edellispäivänä vilustuttu. Vieläkin päätä särkee kun tätä kirjoittaa maanantai aamuna. Aika nopeest joku vetäs meidän vasemmal puolel siian ja jonkun ajan kuluttua meilläkin kilisi. Fiilikset oli katossa. Vapa Paulalle kouraan ja nyt nousee siikapongo. Ja voi elämän kevät jumankauta prkl sielt tulee SÄRKI prkl! Sehän täst nyt viel puuttu. Jonkun tunnin pääst oikeel puolel nous siika. Sit vasemmal puolel kuulu huuto et voi jumalauta 4 tuntii ja yksi särki! No me vedettii 5 tuntii ja yks fuckin Särke.

 Kai siin vaille ykstoist hiukan alko ilma lämpenee, mut tuuli oli kylmä. Yhelttois tehtii pelimiehen veto ja päätettii lähtee tauol koittaa koho-ongel säynettä kirkkonummel.

 Sielläkin tuuli ja oja tulvi. Kuitenkin oli kova polte onkii kohol, jos vaik ei tarttis ketjus vetää röökkii.

 No eihän sielt mitää irronnu. Mut nyt oli kuitenkin uudet madot haettu kirkkiksen prismast. Prisman vieres muuten mielenkiintoinen oja. Voisko joku käydä siel onkii ja kertoo tuleeks siit mitää. Vai pitääkö kaikki tehä ain ite?

Kyl toi mun nokkaani säyneelt dunkkaa. Voisha tos jotai lahnoi ja mateitakin kirmailla? Ja eiku nokka kohti Lauttasaarta. Siinne mist mä vedin pojoni. Nyt on pakko vetää pojot kun särjetkin alkaa hilluu.

 Kai siin useampi tunti istuskeltiin kaltsil enneku ensimmäinen kello kilajast. Paulan vuosifongo numero 8. Siika , oli voitettu kantaa. Himmeistä tappio mielialoista herättiin auringon paisteeseen. Ja kellot kilkattivat koko ajan. Ei kerenny perkaa kun piti repii siikaa ylös.

 Sattuhan se isoin sit mun kohdalle ja rekoordit paukku lukemiin 720g ja 43,5cm. Kyllä oli koko jengil taas hymy herkässä.

 Viidennen siian kohdil oli pakko pistää peli poikki kun ei me enempää tarvita. Kokeilin muuten koukunirroitinta ekan kerran ja totesin loistavaksi keksinnöksi. Varsinkin kun joku paikallinen papparainen tuli neuvoo et älä liikuta sitä tikkuu vaan kalaa. Kiitos hälle. Nyt irtoo koukut vaikka perä-aukosta asti. Fiilikset oli niin huiput not oikee. Kaikki edellisten reissujen vastoinkäymiset pyyhkiyty kovalevyltä ja taas prosessorit alko raksuttaa normaalii maratooni-koodii.... eli miten otat siian maratoonis. Papparaiselt kysyin et paljonko tulee kampelaa kaudes. 1 oli vastaus. Kampela on ehkä liian kova pala maratooniin muuksi kuin rouvan tsägäily osastolle delegoitavaksi. Mut hei joo ens viikonloppuna minikalat varokoot , teit ei pelasta edes päivän valo. Tarantellat on metskaus-moodilla ja kohteena on SE-tokot, simput ja mudut. Kireit kaikil lukijoil!