Kalamaraton pohdintaa 6.4.2012

Oli joku maaliskuu 2009 kun ekan kerran kuulin Kalamaratonista ja pikasesti päätettiin että lähdetään kokeilee elämysmieles josko tää olis meidän juttu. Tohon hetkeen asti mä olin hyvin pitkälti spesialisoitunut virppaamaan ja perhostelemaan yksinäni Vantaanjoel. Emäntäkin ajoittain virppaili mut selkeesti onkiminen kiinnosti enemmän. Oltiin kalastuksellisesti aika hajanainen porukka. Mun sanat emännälle tais olla et lähetää tohon kisaan, nautitaan olosta, otetaan rennosti, ei mitään stressii, letkeää olemista rakkaan ja rakkaan harrastuksen parissa. Eli ei mitään paineita pitänyt olla. Ton lausahduksen jälkeen homma levis käsiin. Aloin guuglettaa Suomen kaloja. Avautui aivan uusi maailma. Vantaanjoella kalastellessani ennen fongausta, Turpa oli yleisin saalis, joka ei hirveästi sykettä nostanut. Nyt näin turvankin uudessa valossa. Kivinilkat, kivisimput, tokot.... en ollu kuullukkaan tai en ollut kuunnellut. Näin Helsingin kalavedet uudessa valossa. Takana oli 7 vuotta pään hakkaamista seinään Vantaanjoella kun ei nouse mitallista jalokalaa.

Hyvin nopeesti kun lähdettiin porukalla fongaa niin tajuttiin että ryhmämme yksilöt täydentavät toisiaan. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja meistä tuli yksikkö- Tarantellat-. Varmaan parisuhdekkin sai viimisen silauksen ja liitto oli lopullisesti luotu. Kalastus oli hallinnassa, pääkaupungin kalavedet olivat tuttuja ja tylsähköjä rannalta jalokalaa kalastaville. Silmät aukenivat ja fongauksellisesti alkoi tulosta syntymään.

Sitten kaikki rentous, letkeys, stressittömyys jnee... katosivat kuin tuhka tuuleen. Oltiin pahasti koukussa. Nyt kolme vuotta myöhemmin ajattelen vain miks ei tätä tajunnut aikaisemmin. Olis voinu ehkä jopa opiskella alaa ja hankkia ammatinkin... tutkia itämeren ja sisävesien kalalajeja + ekosysteemejä + muuta. Miksi laitoin ton palkintojenjako kuvan tohon noin. Noh siksi kun aattelin vuos sit aloittaa blogin jossa pohditaan kalamaratoonia muun hömpän ohella. Nopeasti kuitenkin tajusin, että jos tavoitteet on voittaa kyseinen kisa, niin julkisesti on pikkasen paha selvitellä asioita, ettei vaan paljasta mitään liikaa. Vaikka realistisesti meillä on vasta edessä 20 rajan rikkominen ja kymmenen sakkiin nousu, niin mieleni sopukoissa nousen palkinopallille joka yö. Ympärivuotisen fongauksen saralla takana on läpimurtovuosi (39 suustakoukutettua). Edellisissä maratooneissa kohtuu kaukaa haettuu toiveajatteluu et otetaan joku laji ekankerran elämäs ni just kisassa. No tollanen suunnittelu on täysin turhaa. Nyt tarvittavat lajit on otettu jostai muualta, johonkin muuhun aikaan. Nyt voi oikeesti kelata, miten ne otetaan kisas. Lottoefektin voi jättää boonukseks kun tarpeellinen määrä vedetään ammattitaidol.

Elämä fongarina on ollut varmasti ruusuisempaa kuin alan pioneereilla. Siloneulojen blogista sain selkeän kuvan miten tärkeää on mikrokalojen hallinta jos aikoo pärjätä. Emme ole kisassa saaneet kivisimppuja, hieta-,lieju-,mustatokkoja, mutuja. Katotaan onks ne niin lasten leikkiä kuin loppukesästä. OV:lta olen oppinut kuinka mitään ei kerrota kun  kysytään. Tämä taito tulee tarpeeseen kun hetken kuluttua meiltä kysytään ja ja vain muilla on epäselvää. Seuraavaan kisaan Joukkueen nimi muuttuu muotoon TARANTELLAT. Ainoa asia mikä Paulaa on häirinnyt on ollut, Teemu Heikkilän oppien mukaisesti, diktaattorimaisesti päätetty joukkueen nimi.

Mihin sitten vetää raja mistä blogeissaan jauhaa. Selkeestikkin mä olen ajautunut tohon uhoamisen ja psyykkauksen suuntaan kun mistään et voi mitään kirjottaa. Tarpeellinen tietomäärä löytyy jo netistä. Jokaisella joukkueella on mahdollisuus muutamassa vuodessa könytä kärkeen jos treenaat maratooniin 364 vuorokautta vuodessa. Viime vuoden kisasta jäi ainakin KiloHEILit mieleen. Kisan aikana muutaman kerran kohdattiin ja selkeestikkin olin valmis antamaan latua että menkää edeltä. Heillä on ainakin volyymit ja asenne kohdillaan. Tais sielt jotai psyykkaustakin tulla ilmoille. Me vedettiin 16 lajia ja HEILit 24. Voi sitä nautinnon määrää kun tänä vuonna HEILit monen muun seurana kyntää TARANTELLOJEN perässä. Kaikki kunnioitus alusta asti kisoja tahkonneille. Syytetään nyt sitten vaikka mainonta koneistoa, miksi mua ei ole informoitu tästä kisasta. Nyt mä joudun harppomaan ja ahmimaan kaiken tarpeellisen tietotaidon että mä näen Tarantellat tulosluettelos niin korkealla, kuin sisimmässäni tiedostan. Mä uskon, että olen osa sitä koneistoa ,joka johtaa siihen, että joku joukkue rikkoo 30 lajin rajan kisassa. Tänä vuonna kisan voitto irtoaa 29 lajilla.

SATOI!

TAIKKA PAISTOI!

Tarantellat löytyy Neuroottisen Fongauksen Ytimestä! Puristetaan vapaa! 34 sivua tehty suunnitelmaa maratonvihkoseen vuoden 2012 kisaan. 18.5 vihkoseen tulee sivu numero 77 täyteen tavaraa. Leposyke pidetään päälle 100 viimiset 2 kuukautta ennen kisaa. Tästä ei voi seurata muutakuin... :) Kireitä kanssakisaajille! Ottakaa rennosti ja letkeästi.