Kalamaraton-hiljaisuus

Yö-lirkkikeikkojen jälkeen huomasin blogitekstin tuottamisen olevan aika nihkeetä. Viimestään kun Pohjois-Karjala-opisto rynni kolmen joukkueen voimin ilmoittautuneet listoille niin päätin rajoittaa asoiden hämmentämistä julkisesti. Mielestäni tänä keväänä on aivan liikaa vuotanut maratontietoutta ulos joka mediasta. Meillä on siis vasta neljäs maraton edessä ja ehkä vasta kuluneen vuoden aikana opimme itse aktiivisesti hakemaan "tajunnanräjäyttävää"-maraton-HYSHYS-tietoutta omista treeni kokemuksistamme. Ehkä kalamaratonissa korostuu vielä se itse-löytämisen hienous , verrattuna fongaukseen. Vasta kun itse alkaa tekemään merkittäviä havaintoja menestyksekkäästä lajikalastuksesta Helsingin Vesillä, voi todella uskoa omaan pärjäämiseen kisassa.

 Tossahan niitä ui. Nimittäin kalalajeja joita ei ikinä olla kalamaratonissa saatu. Pelkästään noi kolme lajia kun lisää viime vuoden totaaliseen pettymystulokseen 16, niin meillä olisi jo TARANTELLOJEN uusi ennätys. Mutta sehän ei tälle pändille riitä. Uskon että kaikenkarvaisten tietovuotojen johdosta, 20-ryhmään nousee urakalla porukkaa jotka ovat tahkonneet 15-19 lajia menneinä vuosina. Toisaalta tähän rakoon sopisi että kisassa olisi surkea sää. En usko, että tyypit, jotka maratonin aikoihin ottavat ensikosketusta esim mutuun ja hietatokkoon, onnistuisivat niitä surkeassa säässä poimimaan. Blogi ei kuitenkaan täysin hyydy pariks viikoks vaan Siuronreissusta varmasti tulee tekstii. En oikeesti tiedä olisinko tyytyväinen enään jos sijoituksemme olisi kymmenes. Maratontaktiikkaa on käyty joka päivä läpi alkaen kun maratooniin oli 77 päivää jälel. Nyt mä tahdon mustaa valkoselle että kaikki työmäärä ynnämuu ynnämuu näkyy selkeenä maratonsijoituksen nousuna. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos kisapäivänä on kuumetta 39 niin vedetään kuumeet lääkkeillä alas ja mitali kaulas piipaa autol teho-osastolle taikka honkanummelle. Jos Paula 39 kuumet niin Paula saa nukkua autos ja repästään joku spurgu viinapalkal vuorokaudeks joukkueen jäseneks.
Vaihtoehtoja ei tunnusteta olevan olemassa. Hyvä lopputulos vaikka henki menis.

P.S. Aina kannattaa tähän blogiin klikkautua. Hetkittäisistä mielenhäiriöistä johtuen on vaan pakko jauhaa julkisesti HYSHYS-tavaraa. Ja tuleva maratontarina tulee olemaan omaa luokkaansa. Otin kisanjälkeisen maanantain vapaaksi pelkästään blogitekstiä varten.