Saletisti Natsas 30

Oli keskiviikko aamu kun aloin valmistautua kivisimppujahtiin tulevana yönä. Edessä olisi aamukalastus vantaankoskella, sitten duunia ilta kybään ja sit lirkit tanaan stadin yöhön. Säätiedotukset sun muut asiat saivat minut hylkäämään karppijahdin vantaankosken suvannosta. Ei ollut esim. maissia. Kivisimpusta oli siis tuleva kolmenkybän rikkoja.

Ysiltä aloitettin kalastus vantaalla ja jo kybältä ropisi kiitettävästi vettä niskaan. Seuraksi kalaan sain Viikate Viccyn joka kiilas kirkaasti kärkipäähän jos välineiden surkeus on mittari. Jätkän 0,30 monofiili-siima vuodelta -85 katkeili kun vähän käsillä nyki. Vapa maalarinteipillä kasassa. Jätkä sai painavan lusikan lentää 10m jos oikein kovasti riuhtoi. Sitä saa mitä tilaa kun Antti päätti viedä kavereitaan kalastuksen alkeiskursseille. (Ketään en ole pyytäny vaan kaikki vinkunu mukaan).

Vantaan virtaus oli luokkaa ämpäri/sekunti ja kalat oli häipyneet karppien maille, suvannon monttuihin. Vesisateen saattelemana pakattiin kamat muutaman tunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen ja suunnattiin motonettiin missä kerroin mitä välineostoksia on ihan pakko tehdä jos aikoo kalastuksesta nauttia. Samalla kaappasin mukaan toukkia ja matoja illan simppureissua varten. Hyvin harvoin jätän tarkistamatta onko madot hengissä, mut nyt varmaan tokan kerran tänä vuonna jätin ja tokan kerran madot olivat " puolimaatunutta matovelliä". Mahtavaa!

Ja eiku duuniin ja trukki kulki taas. Ajatukset olivat jo illassa ja muutama keräilyvirhe laitettakoon simppujahdin piikkiin. Kello 22:00 kurvas Fiat Ferrari duunimestoille ja pirtsakka Paula muistutti heti mieliin että on niin ihanaa lähtää yökalaan kun herätys 05:30. No ei se mitään. Joskus miehen on oltava mies ja vaadittava lupaa tehdä jotain älytöntä lyömällä nyrkkiä pöytään siis (pyytämällä kauniisti, anelemalla polvillaan, lahjomalla) . No vihdoin päästiin rantsuun ja yhentoist pintaan alkoikin hiukan hämärtää. Ittelle 20-koon lirkki ja Paulal 22-lirkki. Ensimmäiset 20 min olivat tosi hiljaisia. Näin vain 5 3-piikkiä ja Paula 2. Kivisimpuista tietoakaan. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin syvemmälle ja heti tapahtui jotain. Simppu kävi toukkaan kiinni , nykäsin ja simppu irtos 5cm veden yläpuolel. Ei kerenny dyykkaa itämereen. Sit uhrasin taas 20min turhaan tähän samaan koloon koska ei vain kykene luovuttaa kun kerta sen himoitun simpun näkikin. Alkoi usko ja toivokin mennä ja jätin lirkin mikropohjaongex. Polttelin tupakat ja tässä vaiheessa Paula oli luovuttanut koko touhun. Otin paulan lirkin ja siirryin simppukolon läheisyyteen, mutta sijoitin tällä kertaa saman kaltaiseen koloon vielä hiukan syvemmällä. Simppu iski heti kiinni. Malttamattomana repäisin heti lirkin ylös ja koukuttuihan se pentele kuitenkin. Vuoden 2011 Kalabongaus numero 30 näki pimenneen kuun. Varmasti näki. Ei vaan myöntäny. Hiljanen kaveri koukku suussa.

 

Siin se nyt sit oli. Kiva fiilis. Vuoden alussa asetetut tavoitteet täynnä. Ei menny kauankaan kun ajatus siirtyi hietatokkoo ja mutuu. Näin se homma etenee. Piti jättää hietatokot sun muut uiskentelemaan ja päästää emäntä ansaituille parin tunnin tirsoille. Just listailin jotain lajei ihan mitä päästä löyty et mitä vois viel loppuvuonna tavoittaa : Karppi, ankerias, harjus, puronieriä, mutu, hietatokko, säyne, kivennuoliainen, mustatokko, 5-piikki, miekkasärki, lohi, sulkava, rautu, kirjoeväsimppu, muikku, kampela, made. Siinä joitain ajatuksia. Kommentoidakin saa että mikä on helppoo ja mistä. Jos ajelee vaik 300km johonkin suuntaan niin pitäs olla hyvät neuvot että irtois yhel reissul. Muuten tulee kalliiks tää touhu. Harjusta ja Lohta lukuunottamatta nää ois elämän ensimmäisiä eli elämänpinnoja.