Translate

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Elämäni ensimmäinen PilkkiKuha 2.3.2013

Muistan kun emäntä suostutteli minut 4 vuotta sitten ekaa kertaa pilkille, millaiset olivat ensi fiilikset. Aika nopeasti tuli sellanen fiilis että mä haluan pilkillä jonkun isomman kalan, vaikkapa kuhan. Vaihtoehtona on ollut myös hauki, mutta meidän jengi on enemmän tykästynyt kuhaan, kalastuksellisesti ja kulinaarisesti.

Internetti on pullollaan kuhan pilkintä ohjeita. 4 talvea on hakattu päätä karjalan mäntyyn uittamalla värikoukullisia pystyjä ja tasureita kuhan toivossa. Uiton pitää kuulemma olla uneliaan rauhallista kalapuikon kankealle kuhalle. Kolmihaaravärikoukku liitetään uistinrenkaalla pilkkiin kiinni. Värikoukkuun 9 toukkaa hajusteeksi.

Alan lehdistä saa käsityksen että Etelä-Suomen merenlahdilla on mahdotonta välttää pilkkikuhaa. Tämä voi ehkä pitää paikkaansa jos pilkkii pitkälle kevääseen. Olemme ehkä erehtyneet linkoamaan pilkkivermeet perimmäiseen kellarin nurkkaan kun lauttasaaren eteläkärki aukenee siianonginnalle.

Täytyy kuitenkin hiukan tehdä tilinpäätöstä mitä kaikkea pilkkikuhan eteen on tehty. Pilkkirasiat pursuavat useiden satojen eurojen edestä Nautiluksia, Hopeasiipiä, Valioita, Kuusamon ja Nilsun tasureita jne.... Kaikki kuulemma ovat loisto kuhapilkkejä. Googlettamalla ollaan selvitelty parhaita paikkoja kuhan pilkinnälle ja ajokilometrejä on kertynyt. Kirkkonummella Linlå, Espoonlahti, Vanhankaupunginlahti, Sipoonlahti, Emäsalo. Porvoon seudulle ei vielä olla keretty, mutta sellanenkin reissu on suunniteltu.

Missä kohtaa täs touhus menee kamelin selkä katki. Milloin pilkkijä huomaa että pohja se on pilkkijänkin säkissä. Kyllä täytyy todeta että vaikeitakin hetkiä on ollut. Usko on ollut koetuksella monesti. Tullut hetkiä kun naisväelle mainostat hienoa kuhapilkkireissuu ja et enää itsekkään usko juttuihisi. Mikä fukin pilkkikuha?? Älä ainakaan keskitalvella erehdy sitä metsästämään.

Tuli kalabongarin vuosi 2013. Tuli pilkkifongarin päivä 2.3.2013. Lauantai aamu. Koko viikon aurinko oli paistanut ja lämpötilat reilusti plussalla. Nyt viikonlopun kunniaksi saapui kylmä puhuri ja aamulla asteita oli -13,5. Aurinko paistoi kuitenkin ja olo oli luottavainen. 4 talven pilkkikuha-Apina oli tullut jo tutuksi taakaksi.  Jotain erikoista oli kuitenkin ilmassa. Kärkkäiseltä oltiin napattu edellisviikonlopun päätteeksi matkaan mukaan parit Stormin Thunder Bladet. Kuulemma huippu haukivieheitä. Olin vaihtanut niihin värikoukut jos vaikka kelpaisivat kuhallekkin.

Mäkkärin aamiaisen jälkeen päästiin jäille. Keli oli mitä mainioin. n. 10 pakkasta, tyyni keli ja aurinko lämmitti. Säätietodotusten pelottelemana olin ylipukeutunut ja nopeasti pipot ja karvalakit lentelivät päästä ja pää höyryten aloitettiin pilkkimiset Vanhankaupunginlahden jokisuusta.



Siitä se lähti. Aloituskohta.
Muita pilkkijöitä ei pahemmin näkynyt. Oisko koko lahdella näkynyt noin 6 pilkkijää. Kohtuu vähän keskiarvoihin. Oiskohan jengi pelänny superpakkasia.




Aamupäivälle otettiin taktiikaksi painella suoraa linjaa keskellä lahtea ulommas ja ulommas. Kaiku kulki taas kerran mukana ja näytti tuttuakin tutumpaa tyhjää pohjaa. Niinhän sen pitikin kun ei nypyn nypyy morris tai pystys. Kaikki reijät roplasin ekaks oranssilla timanttikirpulla ja perään Hopeasiipi-pystyllä. Hajusteena riittävästi kärpäsentoukkia. Kaikuilun plussaksi täytyy todeta että paikkaa tulee vaihdettua aika haipakkaa kun ruudusta näkyy tyhjää viivaa ja ei nypyn nypyy. Oiskohan sitä ilman kaikuu koskaan kerenny niin kauas että alkoi tapahtuu. Jokunen kilometri siin tuli edettyä etelään aamupäivän aikana. Jossain vaihees päädyttiin parin reimarin viereen keskelle lahtea.

Pikkasen siinä vaihees usko tekemisiin oli taas koetuksilla. Mitä jos iskisin uuden Stormin Thunder Bladen siimanjatkeeks. Näimpä tein ja handuun nappasin uuden kelapilkkivavan. Vapakin tarttui Kärkkäiseltä matkaan. Kelassa oli jotku 0.30mm ainakin kestävät siimat. Hyvä niin. Voihan sieltä tulla Hauki. Ajatuksissa pyöri että tämmönen pilkki kelpaa hauelle. Ensimmäisestä reijästä tuli pilkittyy ehkä 5 min kun kaiku näytti et syvyyttää vain 1,4 metrii. Siirryin keskelle reimareit ja syvyys muuttui 1,7 metriin. Laskin pilkin pyytämään ja olin tekemässä ensimmäisiä nopeita houkutusvetoja kun nosto tyssähti kuin pohjaan. Tein rajun vastaiskun ja joku raskas lähti nousemaan pohjasta ilman mitään potkuja. Mikä fukki siel on. Matka ei ollut pitkä ja nosto tyssähti kun kala veti ittensä poikittain putken alkupäähän. Näin kuitenkin muutaman sentin kalan leukaa, mutta en pystynyt sanomaan onko se Hauki. Oli vaan sellanen tunne et sielt tulee hauki. Siima oli vahvaa ja vedin kalan väkisin ylös vaikka nostaessa huomasin että kala on vain yhdestä takapään koukusta kiinni. Tempasin kalan jäälle kokonaisuudessaan ja siinä vaiheessa vasta tajusin että perkele se on kuha. Ei meinannu aivot suostua uskomaan.



Kaiken vaivan arvoinen




Elämäni eka pilkkikuha
 Mittanauha esiin. Ei jumansviidu reilusti mitallinen!! Ainakin 44cm ja 800g. Kyllä tota kelpaa jo muille mainostaakkin. 15 minuuttiin mistään ei tullut mitään. Yritin ottaa kuvia ja sytyttää röökiä ja verestää. Hymyilin ja sieluni nauroi. PilkkiKuha-Apina oli karistettu harteilta. Askel oli kevyt kuin aikaisemmat pilkkikalat. Kohdille sattui toinenkin pilkkijä ja varmaan kaveri nauroi mielessään että ei nyt yhestä pilkkikuhasta noin voi riemusta ratketa. MUHAHAHA! Minä voin! :D

Sytytin toisen tupakan. Istuin alas. Syke laski alle 150. Suuntasin katseen Pilkkihaukeen kun kuva facebookkiin oli matkalla. Näin etenee fongarin ajatus. Suunta kohti kaislikoita ja uutta fongoa.






No eihän sitä enää haitannu mikään. Kaikki oli vaan plussaa. Sieltä mitään kontakteja tullut loppureissusta.



Loppureissu lasketeltiin kohti jokisuuta kun aurinko katosi saapuvan myrskyrintaman edellä. Enää ei vaihdeltu pilkkejä. Stormin Thunder Blade on ansainnut paikkansa siimanjatkeena.


 Tohon loppu reissu, mut piti viel maratoonii varten kaijjuttaa ton montun syvyys. Syvä on. Puhelin pärähti et kerää jätkä luusi ja raahaudu parkkiksel. Fiiliksiä ei pilannut edes papparainen joka tuli kertomaan että pojanpoika oli kastellut jalkansa pilkkireikään. Ja eiku suunnittelemaan sunnuntaille reissuu :D Pilkkikuha ei perkele :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti