Eihän tommosest parin tunnin kopasust mitään tarinaa saa aikaseks, mut kokeiltii kaikki paikat missä pääs heittämään. Vieheinä lottolippaa ja salamanderin lusikoit. Niin hidasta uittoo kuin vain voi. Tästä seurauksena yksi salamanderi jäi pohjaan.
Vettä oli virrassa paljon jos vertaa kesän käväsyihin. Rannoilta löytyy paljon paikkoi mistä heitellä. Sinne vaan kaikki jotka kuumeilevat avoveden puutteesta. Jäljistä päätellen muitakin kalastajia tuol käy. Kai se tarkoittaa että joku joskus jonkun kalankin saa.
Kalan saaminen ei ollutkaan päällimmäisenä mielessä. Hyvin ajatus karkasi pilkkimisistä avovesikalastuksiin. Kevät kolkuttaa ovella ja asiat mallillaan. Mun mielestä vuoden paras hetki on alku keväästä alku syksyyn. Vuoden paras aika kokonaan edessä ja käsillä. Nyt kun kalaa alkaa tulemaan niin nyt sitä kannattaa alkaa vasta kalastamaan ja suunnittelemaan.
Tainionvirran kopasu päätty viel Lottolipan lentoon taivaan tuuliin kun vaparengas oli jäätynyt umpeen ja siima katkes. Alla kuvat viimeisestä heitosta. Lottolipan viimeisestä matkasta ja Kalastajan tyytyväisestä ilmeestä kun 9€ lippa lähti omille kiertoradoille. Parista tunnista tuli muutenkin pulitettua 17€ vuorokausmaksu. Virppailu kuitenkin tehosi ja pilkkiharmitukset olivat muistona vain.
Siihen loppu rimpuilu! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti