Siinä se on ja kiva kattella. Seukkaselän pieni porsas. Ajatukset karkaavat kesken pilkkimisten kesään. Kuin mahtavuutta olis räpiköidä esim pikku gummibootil Pienen Porsaan rantsuun ja pistää picknikit pydee jos Lokit sen sallisivat poissaolollaan.
Verkkomiehethän repivät Seukkaselältä Kuhaa, Lahnaa, Haukea, Madetta, Kampelaa ja vaikka mitä pilkkifongarin unelmia. Siis siellä niitä kaloja on mutta millä ne sais ärsytettyä iskemään pilkkiin.
Jos jolle kulle Ahvenet on kohdekalana niin sinne vaan suunta kohti Porsaita. Tänään Paula repäs kaks reissun isointa abboo morrilla. Kuvassa toinen niistä. Mulla oli muut suunnitelmat ja uitin Nautilus-pystyä, Kuusamon-tasureita ja pienen hetken morria. Selväksi tuli että vaikka kuinka pientä tasuria uitat niin seukkaselält ei irtoo niin mitään. Pysty sentäs kiehtoo massiivisia kiiskiläisiä. Joskus on vaan mukavaa edes jotain kalaa tulee ja seukkaseläl siihen voi luottaa aina.
Fonectan veneilykarttojen perusteel kierreltiin kaiken maailman rinteitä etsittiin mitä etsittiin. Kiiskee ja Ahventa joka reijjäst. Keli oli kohtuu raskas. Ei tarvi enää himas paljoo tamppaa stepperii. Muutamia kilometrei tuli talsittuu sellases sohjos et pahimmillaan 10cm vettä ja 30cm lunta jään pääl. Kyllä kalorit sai kyytiä ja reissun jälkeen kutsui mäkkärin eläinrasvat tupla annoksina supersizenä.
Paljoo mitään ei oltu hakemas. Kiva ois ollu jos Paulal ois tullu vaiks kuore ja mulle vaiks kuha. No enää ei ketuttanu niin päheesti ku eilen illal. 3,5 tuntii nautiskeltiin pilkkimisestä lähivesil. Kauanko sitä pitäs sitten pilkkii et joskus tulis edes joku positiivinen ylläri.
Kai se vaan pitää sit asennoitua pilkkimään enemmän kevätjäillä. Silloin sitä kuulemma irtoo pinnoja vaik ei pyytäiskään. No mitä sitten pitäs tehä keskitalvel. Ryhtyy lintubongariks tai luontokuvaajaks pilkkimisen ohella, että keskitalvi kuluis joutuisasti, ja into pilkkimiseen säilyis, vaikka siikaongelle jonnekkin pääsisikin jo. Edellisinä keväinä pilkkivermeet on lentäny komeessa kaaressa nurkkaan heti kun lauttasaaren eteläkärkeen avovettä ilmestyy.
Seukkareissu teki tehtävänsä taas ja ketutus ja hatutus haihtuivat kuin mateet porkkalasta Tarantellojen saapuessa. Päätettiin yksissätuumin antaa Porkkalan mateille vielä yksi mahdollisuus. Ens viikonloppuna natsaa taas saletisti. Usko ja toivo elää.
Pilkkiminen auttaa siis myös kun pilkkiminen alkaa täböllä kyrsii. Nastaa hommaa. Siel sohjon keskel tyhjähköllä seläl , siel on ihmislapsen hyvä olla. Siel on miljoona kohtaa mihin ei oo kairattu. Joskus kun vähiten odottaa niin sillon napsahtaa sellanen jytky siimanpäähän että.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti