Alku lupasi hyvää kun ekoilta reijiltä tuli pari tärskyä pystyyn. Siihen se sitten jäikin. Morrilla nous 20-100g ahventa harvakseltaan. Ylivoimanen ahventen kurittaja oli oranssi timanttikirppu. Kaks särkeäkin tais tulla. Yhdestäkään kalasta ei otettu kuvaa, mikä on kohtuu harvinaista meidän jengille. Odotukset olivat vaan niin paljon korkeammalla. Seuraava kuva on otettu keskellä yötä kun punoin juonia haukien ja kuhien päänmenoks.
Ekaks vedettiin saaren vierustaa ees taas sellanen 80 metrin pätkä, jonka jälkeen mä alotin kiertämään näitä rauhottuneita reikiä jigipyrstöisellä tasurilla ja vaikka millä haukihärpäkkeellä. Ei haukia oli lopputulos. Saari alkoi olee nähty. Seuraavaksi suunnattiin keskelle selkää, josta löytyisi 10 metrin monttu. Sieltä oli tarkoitus nostaa pystyllä kuhaa. Ekaks piti vaan marssii 500 metrii tosi raskaassa sohjossa. Jään päällä 10cm vettä jonka päällä 30cm lunta. Noh joskus päästiin perille ja saatiin mitä tilattiin eli ei mitään kontakteja kaloihin. Ajatukset taas laukkas että mihin ne kalat katoavat talvella? Eikö niitä kuitenkin verkoilla nosteta ylös joka paikasta. Eli ei vaan pilkit kelpaa. Päätettiin et marssitaan viel selän toiselle puolelle erääseen lahteen (Visainlahti) ja vedetään viiminen tunti sielt. Matkaa oli taas joku 700m sohjos. No Visainlahti oli ihan jees että pikku ahventa nous tasaseen tahtiin ja harmitus ei ollut niin kovaa. 15:00 pakattii kamat ja päätettiin lähtee Kebabkioskin kautta morottaa mökkii.
Mökki olikin reissun parasta antia. Kiva karata Stadin narreja ja julleja korpeen. Käydä pilkillä, syödä hyvin, lämmittää sauna, jonka jälkeen takkaan tulet. Kohtahan koittaapi kevät ja miljoonat kalat heräävät koomastaan ja joka puolelta nousee joka nostolla mitä ihmeellisempiä lajeja ympäri Suomen maan. Loppuun täytyy kuitenkin lisätä varoituksen sana: Talvi on pilkkijän paskinta aikaa, nimittäin jos saaliin perusteella tätä touhua mitataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti