Kevät on parasta aikaa..... 19.-21.4.

4 päivän "pääsiäis"-loma alkaa olemaan lopuillaan ja maratontreenit saatiin toden teolla käyntiin. Aurinko porotti armottomasti ja tyyni keli aiheutti hyppäyksen vedenlämmöissä. Useampikin kalalaji avasi suunsa ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi blogipotrettiin. 

Todellakaan ei osannut odottaa näin runsaita fongomääriä näin aikaisin keväällä. Hyvin kuvaavaa oli Paulan muutaman tunnin aikana saalistamat: Lahna, Pasuri, Vimpa, Säyne, Särki ja Kuore samalta seisomalta. 

Maraton HYSHYSttely vaivaa päätäni ja en tiedä mitä kirjoitella ja mitä jättää kirjoittamatta. Kisakuume on kova ja duunit on yks prkleen maanvaiva. Jos herätys on 04:43(seuraavat 2 viikkoa) niin lähe siinä nyt sit lirkkimään. Tänäänkin ois nollatuulet, mut taitaa jäädä väliin. Käännetään asia toistepäi niin jos pääsee 14:00 duunist niin eikö kerkee pitkän illan vetää kalas. Onneksi on tajunnut ottaa harjoitteluvapaata niin asiat etenevät suunnitelmien mukaan ja viimeisellä viikolla voi paikata kaikki puutteet. Suunnittelun-kukkasvihkosen ensimmäinen merkintä vuodelle 2014 tuli, kun aikaa maratooniin oli 75 päivää. Hemmetin pitkäveteinen maratonodotus on loppusuoralla. Kohta katotaan kuka on kuka.

Kalamaraton on vähän kuin ysipallo. Kaikki on mukana kisas kunnes kello töräyttää 12:00 sunnuntaina Honkaluodos. Vai onko sittenkään. Hyötyykö siitä, että tiedät joka montun joka paikast ja linjat joilla jigi ei jää pohjaan. Tiedät heti miltä syvyydeltä ongit missäkin paikkaa. Tiedät heti kun paikassa X on jokin vialla. Olisihan se tietysti mielenkiintoista kisata ihan shchaibassa kelissä. 

Nyt ollaan asian ytimes. Hetkeksikään ei mietitä mitään muuta kuin sitä yhtä ja ainoaa asiaa. Kalamaraton 2014 antaa tulla vaan.... 

Tarantellat on valmiinpana kuin koskaan

Kevät, parasta vai pas***** aikaa. 12.-13.4.

Ekaks painat niska limassa duuniii viikon. Joka päivä kattelet viikonlopun säätiedotukset ynnä muut ynnä muut. Alkuviikosta lupaillaan +12 ja aurinkoo. Kun lopulta koittaa viikonloppu niin asteet vetää jotai +2+4 ja tuulee 9 m/s tai tulee vettä vaakasuoraan prkl.

Jos ois tuulet olleet hiukan ystävällisemmät niin oltais virpattu ulompana taikkuu, mut ei ni ei. Taikkuiluun venataan tyynehköä ja auringonpaistetta. OK siis mitä muuta voi sit puuhailla. No Paulalta puuttuu 3-piikki, multa lahna ja molemmilta sitten vaikka esim. salakka, kivinilkka, mutu, säykki, Toutsi jos helpoimmasta päästä luetellaan tähän vuoden aikaan.

Lauantai aloteltiin VK-suvannolta. Kohtuu keliä oli luvattu ja perjantaina lupailtiin vielä jopa +8 astetta. No kun katteltiin mittariin lähtiessä niin asteita +2,4. Paikanpäällä huomattiin myös kohtuu kova tuuli. Vedenlämpöjä mittaillaan aina reissuillamme ja ne eivät myöskään luvanneet yhtään mitään.

Ja yhtään mitäänhän, oli se saalis, minkä tämä jengi saalisti. Heti kättelyssä törmättiin "kohtuu" innokkaaseen kalastuksenalkuun joka oli vähintään kalastanut 12 vuotta yhteentoista ikävuoteen. Jäbän innokkuus veti vertoja omalleni ja suu kävi kuin Paulalla parhaimmillaan. Jos kiinnostus jatkuu samanlaisena läpi teini-iän, uskon, että jäbästä kuullaan vielä. Virittelin jäbälle pohjaonkea liukuversioksi useampaan otteeseen, ennenkuin itse pääsin heittämään heittoakaan.

Kohtuu kettumainen keli ja kalattomuus runteli Tarantellojen kalakerhoa siihen tahtiin, että kohtuu pikana huomasin suoristelevani siimoja keskenäni. Kyllä tää on joka kevät tiedossa, että voi ihan hyvin kattella vedenlämpöjä ennenkuin lähtee saaliin takia kalavesille. Rispektit naisväelle, että suostuvat hyvällä prosentilla rantautumaan ja antamaan tukensa hullulle ja hullun harrastukselle. Mennä nyt kalaan surkeella kelillä ja kattavilla tiedoilla, jotka blokkaavat kaikki toiveet saaliista. Mä näen tän asian niin, että olen ylpeä jengistä joka duunaa tätä touhuu vuodesta vuoteen. Ehkä kun se aurinko alkaa paistaa, niin tämä jengi asuu stadin rannoilla ja kisoista pokataan kirkkaimpia pystejä.

Ai niin törmäsinhän mä entiseen pomooni vuodelta jotain 2003? Jäbä oli jääny eläkkeelle jo ja vapaa-aika kuluu Stadilaisten kuhien ja toutsien perässä. Pikkasen tuli hyvä mieli kun oltiin Toutainvieheistä samaa mieltä ja kuhavieheisiin tuli jopa uuttatietoutta. Metrin tarkuudella käytiin kuha ja toutainpaikat suvannolta läpi kalamaratoonia ajatellen. Kaveri kuulemma monesti käynyt Kalamaratoonin loppua ja palkintojen jakoa seuraamassa. Oli kiva hetki rupatella. Pikakuha ja kisa-Toutain on taas askeleen lähempänä. ;)

Mutta, että mielenterveys ei totaalisesti järkkyisi, on parempi välillä vaihtaa paikkaa. Skidille scootti alle ja vanhukset 3-piikin ja salakan perään lännemmäks. Sieltä mitään tullu. Ainoo merkintä vihkoseen on vedenlämmöt.

Ja seuraavana aamuna vesisateessa ja 10m/s tuulessa Ruoholahden shaibaränniin mustatäplätokkojen perään. Välineinä molemmil pilkit ja teleskoopit. Pilkit hilluivat enemmänkin pohjaonkina muurinreunas ja teleskoopeil heiluttiin niin, että ulkoilijat kiersivät leirimme kaukaa päätä pyöritellen.

Näitä negatiivissävytteisiä tarinoita ei jaksais montaa putkeen kirjoitel. Toivotaan, että sääennustukset pitävät paikkansa ja pääsiäis-viikonloppuna(18.-21.4) päästäis fongojenmakuun monella rintamalla. Mikä niit kylmänveden täpliksii oikein vaivaa? Jengi vetelee niit Porvoos pilkil jäänalta ja meidän syötit hylätään. Mä olen aina ollut sitä mieltä , että kevät on parasta aikaa. Eiköhän se ole edelleenkin Perkele!

Pikapisto Laruun, pikafongo fikkaan 4.4.

Turha sitä on aamusta iltaan seisoo jordaanilla jos fongot hoituu tällä tavalla. Duunien jälkeen suunnattiin siis Laruun. Keli oli loistava. Aurinkoa ja pieni tuulenvire. Kerrankin hommat meni just niinkuin suunniteltiin. Päästiin mestaan mihin haluttiinkin ja ensimmäinen siika ylös puoles tunnis.

Paula sai kunnian kelaa ensimmäisen rantaan. Tai mitä täs ylimääräsiä höpisemään. Antaa kuvien kertoo Larun pikafongoista. Paulalle siis nro:12 ja mulle nro:13

Pääsipähän taas treenailee ruodottomia siikafileitä. Ei oo niin helppoo kun fisut on 300-400 grammasia. Yhteensä tuli siis 3 siikaa. Muuten on fongoilut aikatauluissaan, mut mielellään näkisin jo Taimenen ja Kivinilkan listoilla. Mitäköhän sitä huomiseks keksis? Siikaa taitaa olla turha treenaa maratoniin. Tuulilukemat huomen jotai 10m/s niin voi melkein lirkitkin jättää väliin. Palataan astialle. Soronoo!!!

Siiatonta eloa ja lirkintää 27.-30.3

Torstainana 27.3. suunnattiin Toutain-huhujen saattelemana suvannolle. Kuulemma tullut jo useampi ylös. Aika poikkeuksellinen tieto mielestäni. Vesien lämmöt eivät vastaa vielä sitä mihin omien tutkimuksien perusteella ollaan päädytty. Harvinaista herkkua oli myös saada Duracelli messiin kalastuksiin. 

Eihän sieltä mitään Toutaimia tullut, mutta kuulimmepahan viimeiset kuulumiset jigikuhista. 

 Perjantaina katteltiin tuulilukemia, että jos aikoo lirkille lähteä, niin nyt on täydellistä keliä tarjolla.

 Hämmästys ja kummastus oli taas suuri ku Duracelli ilmoittautui mukaan ilma suurempia lahjomisia. Lirkkiminen ei kiinnostanut, mutta 3-piikkien jahtaaminen haavilla oli kuulemma lystiä puuhaa. Kyseessä oli siis Duracellin ensikosketus hämärällä lamppupäässä merenrantaan. Selkeesti näytti nauttivan touhusta kun ei varonut kastumasta. Niinhän siinä kävi, että innostuksissaan kahlasi liian syvälle ja kumpparit haukkasivat vettä. 3 kpl 3-piikkejä oli Duracellin haavisaalis.

Paulan kanssa meillä oli lirkkitavoitteena : Kivinilkka, Kivisimppu ja Hietatokko. Ihmettelin kun mestat oli tyhjää täys. Ei ainuttakaan kivinilkkaa. Ainut Hietatokko oli kuitenkin kohtuu kokonen, eli uus rekoordi 65mm. Fongo 11.

Kivisimppuja oli sitten reilummin näkösällä ja Paulakin pääsi fongojen makuun. Fongo 11.

Ja meikäläisen simppu seuraavassa kuvassa. Fongo 12.

Duracellin kintut alkoivat palella ja jouduttii lähtee reilun tunnin lirkkien jälkeen kotio.

29.3. Lauantaina suunnattiin taas Laruun siikafongojen perrää. Puol ysin mais oltiin rantsussa ja eka puol tuntii heiteltii kevennettyy lusikkaa Taikkufongot mielessä. Mut ei tullu taikkuu.

Ysilt lähettii varaa meille ja Ratisen klaanille lääniä siikamestoilta. Päädyttiin itäpuolen kivipaadelle.

Kympin mais saapu Ratiset ja siinä sitten ongiskeltiin tyhjää puolille päivin. Paula viihdytti nuorisoa kävelyretkillä ja vanhukset heittelivät taimenlusikkaa lämpimikseen. Salosen klaani saapui joskus 11 mais kerkesivät hetken liottaa siimoja hekin. Tiukkaa oli maraton-tenttaus, mutta Tarantellat on säätäny HysHys-moodit jo päälle.

Ja kun kelattii koukut veks niin eiköhän sen Ratisen pitäny viel kyykyttää muita siikafongolla. Ei ollu jaksanu pikkusiika vapaa heilutella.

Sunnuntaina 30.3. paineltiin Paulan kans kohti Karhusaarta. Kohtuu ajois oltiin, mut parhaat paikat oli viety ja sit toisiks parhaat paikat oli joku mulkku verkottanu rantaan asti. Nooh jouduttiin siin sit jämämestoil johonkin nurkkaan.

Kaikesta kalastuksesta alkoikin jo pukkaa flunssaa päälle ja oli hyvä lähteä helevatan kauas kaikista verkoista. Puolilta päivin kerättii kamat kasaan ja viikonloppu oli taputeltu. Flunssa otti sen verran tiukan otteen allekirjoittaneesta, että tässä sitä pärskitään, niistellään ja kirjoitellaan blogia saikulla.

Siikafongot tulee kun tulee. Taikku kannattaa lusikoida parin viikon sisään Larusta. Maraton-taktiikkavihkonen alkaa täyttyä. Eilen käytiin läpi kaikki edellisvuoden merkinnät ja tehtiin hämäriä havaintoja. Paineet alkavat nousta sykkeen mukana. Paljos sitä nyt olikaan joku 47 päivää kisaan, jonka jälkeistä aikaa en pysty hahmottamaan kuin voittopileiden verran. 47... siinä se on , minun maailmankatsomukseni keväisin. Soronoo työn raskaan raatajat. Kireitä!

22.3. Siikakausi avattu

Tavoitteet eivät olleet korkealla, kun suuntasimme kevään ensi siikailu kohteeseen, karuun Laruun. Karun Larun rantoja huuhtoo puhtaat veet ja pohjan peittää hiekka ja kivikot. Siellä on siikojen hyvä olla. Auringonpaiste iskee harvasukasmatosiin ja saa ne tanssimaan kevään ensi ripaskat Karun Larun hiekkapohjalla. Tähän asti olen teksteissä kirjoittanut monisukasmatosista, mutta yhtä hyvin voivat olla harvasukas-matosia. Ken tietää, who knows? Ja asiaan. Aurinko herättää pohjan ja gourmee ateria on siioille katettuna.

Maaliskuussa ensimmäiset siikailijat valuvat rannoille. Tarkotuksena on keskeyttää lopullisesti siian harvasukasmato-kekkerit tarjoamalla pitopöytään koukkumahaisia onkimatoja. Ja tänäänhän onkijoita rannoilla riitti. Keli oli täydellinen ainakin siinä nurkkauksessa, johon saatiin vapamme mahtumaan. Nurkkauksessa oli tuulensuojaa ja tyynessä lämpöasteet kipusivat helle lukemiin. Tuulen puolella taas hilseet saivat pahemman kerran kyytiä.

Joka suuntaan riitti vapoja silmin kantamattomiin ja hyvä niin. Ainakin nähtiin , että emme olleet ainoita saaliittomia onkijoita. Ei siitä mitään tulisi jos siikafongot saisi ensimmäisellä reissulla. Kyllä tällä jengillä kohdekala muuttuu kun fongobongo taskuun vilahtaa. Parempi se on muutama reissu ainakin saada tyhjää alle. On se vaan niin kiva hetki vuodesta. Ensimmäinen aurinkoinen siikareissu keväälle. Uuden alku. Avovesi, paras vesi.

Ainahan sitä voi vaikka kokeilla Taikku Fongoo. Luulisi matalan lahden lämpenevän näillä keleillä nopeasti. Rantavettäkin voi tuijotella. Koskaan ei tiedä mikä avomeren harvinaisuus ajelehtii rantaan.

Tai vaikka tavata frendejä. Pitää vihollisen kanssa maraton-palaveria. Asian ydin oli tänään Karu Laru. Ja tulevina päivinäkin. Niin kauan, että Siika & Taikku -fongot on varmasti tälle vuodelle hallussa. Palataan taas asiaan siikailun merkeissä. Espoon Karhusaari näytti olevan ajojään ympäröimä. Tänään siellä olisi ollut turha viritellä vehkeitään. Kireitä lukijoil ja P.S. Lätkäkausi on päättynyt jo... Jotai 56 päivää kalamaratoniin. Suunnittelun-kukkas-vihkosen sivut täyttyvät kovaa vauhtia. Vuosien treenamisen päätavoite on käsin kosketeltavissa. Soronoo porot ja öttiäiset!!

Hartolan kuningaskunta - Haukifongojen luvattu maa 7.-9.3.2014

Aikainen kevät tarkoitti aikaista reissua Tainionvirralle. Kohteena olivat Hauki, Taimen ja Kirre. Cämpingille saavuttiin perjantaina mutkien kautta, kun Lahden motarilla palanut rekka aiheutti liikenteen ohjautumisen vanhalle Helsingintielle.

Perjantaina keskityttiin saunomisiin ja kalastus jäi laiturijigittelyyn mökkirannalta. Aikaisemmista reissuista ollaan opittu, että Tainiolla on turha kalastella itku kurkussa kirreä tai taimenta, jos kalat eivät yksinkertaisesti ole aktiivisia. Aivan yhtä tärkeä fongobongo on meidän jengille Hauki.

Lauantai-aamu vedettiin räntäsateen säestämänä ensin mökkilaiturilta jigittäen päätyen Ekonkoskelle.

Eipä siellä Ekolla montaa heittoa tarvinnut heittää, kun Hauki sinetöi fongomääräksi täyden kympin.

Välillä tuli räntää , välillä vettä ja jatkuvasti kovat tuulenpuuskat repivät siimaa kelalta. Päätettiin klo:11 lähtee  kylil ahtaa masut täytee Kebabbia. Safkan jälkeen kelattiin että toppahousut on imeny sen verran nestettä, että parempi lähtee saunomaan ja kuivattelee kuteita.

Saunan jälkeen taivas alkoi repeillä ja auringon säteet saavuttivat harmaan Hartolan. Mieli piristyi kerta laakista ja pikaisesti pakattiin taas kamat ja suunnattiin takas Ekolle. Kauan ei kuitenkaan keretty Ekolla hillumaan kun Ystävällinen Lupientarkastaja neuvoi meidät haukirikkaammille vesille.

Ensin oli uskaltauduttava jään reunalle. Reunassa oli vedensyvyys arviolta metrin luokkaa. Parempi oli kantapäillä koputella jään kestävyyttä.

Eipä aikaakaan kun Paula nosteli 2 jigi-haukee jäälle. Fongot tasoittuivat taas. Molemmat hauilla kympissä.

Oli harvinaista herkkua kun kalareissussa tuli ihan oikeesti saalistakin. Haukisaldo oli päivän päätteeksi 4-3 mun hyväksi.

Auringon laskiessa palattiin vielä Ekolle totee että jalokalat pitävät tiukasti suunsa kiinni. Koko reissun aikana näin ainoastaan yhden korennon räpiköivän kaikessa rauhassa pitkin virtaa.

Sunnuntai-aamuna käväsin vielä Campingin uimarannalla viskomassa lippaa. Illalla oltiin kuultu, että mestoilta oli saatu ihan oikeasti kirjo ylös asti. Joku rimpuili 4 sekuntia Lotto-lipassa, mutta en nähnyt merkkiä. Siihen oli hyvä päättää Keväinen haukisessio Hartolassa. Seuraavaksi voisin kuvitella jengimme merenrannalla siikahommissa. So-So-So-ro-no-oo!! Ja Kireit!

Aurinko paistaa ja Lunta sattaa... 1.-2.3.

Aurinko helli ulkoilijoita lauantaina. Suuntasimme stadin rannoille koko jengin voimin. Tarkoituksena oli löytää potentiaalisia siikamestoja. Lauantai menikin ulkoilun merkeissä ja vavat sai jäädä kotiin. Ensiksi suunnattiin kohti Lauttasaaren Hattuja.

Aurinko piristää kummasti mieltä ja Hatut pärjäävät hyvin vertailtaessa muihin ulkoilukohteisiin. Nopeasti selvisi kuitenkin, että täältä on turha avovettä etsiä. Minä oisin ottanut vavatkin mukaan, mutta onneksi emäntä sai suostuteltua jättämään kotio.

Seuraavaksi suunnattiin kaapelin rantaan ja avovesitilanne näytti siianonkijan silmin yhtä karulta.

Päätettiin vielä lähteä käväsemään täplis-paratiisissa Ruoholahden kanavalla. Siellä päästiin jo avoveden makuun. Alettiin suunnittelemaan sunnuntaille Täpliksen koukutusta.

Mutta maaliskuussa päiväthän ovat jo niin pitkiä, että kerkeishän sitä vielä jossain käväsemään. Kävästiin himasa hetki lepäilemässä ja suunnattiin kohti Vantaanjoen Pitkäkoskea.

Pikkasen on liian korkealla vesi, että tekisi mieli lähteä perhoja kastelemaan. Kovin suuria kevättulvia en kuitenkaan uskoisi tulevan.

Sunnuntai 2.3.

Aamulla aikaisin viriteltiin pilkit ja salakkaonget ja suunnattiin kohti Ruoholahden miljoonia Lahnafongoja. Sunnuntaiksi oli luvattu räntäsateita ja yritettiin keretä fongoamaan ennen pahinta pyrytystä.

Laitoin Paulan pilkkimään ja latasin salakka-spagettti-vapaani kokonaisen 6 senttisen madon. Kohteena olivat Lahnat ja Mustatäplätokot. Pari minuuttia siinä meni kun kohoa vietiin. Aluksi tuntui kilon Lahnalta ja hymy kerkesi nousta kasvoille. Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti nimittäin pohjajumputuksen jälkeen seurasi sellainen syöksy, että olisi virvelin jarru huutanut. Ei perkele se on kilon Taimen. Pari kertaa kävi jopa pinnan yllä räpiköimässä. Heti oli pelko persuuksissa, että siima katkeaa. 30 sekuntia oli kulunut ja Taikku alkoi hieman rauhoittumaan. Sanoin Paulalle, että ota kamera esiin kun yritän sen siimasta nostaa ylös. No ei kerennyt Paula kameraa etsimään kun koukku irtosi jo Taikun huulesta. Onneksi näin päin ja Taikku uiskentelee ilman koukkua eteen päin. Kokemuksena ihan mielenkiintoinen, vaikka Fongobongo jäikin saamatta. Eli haavia messiin täpliksen onkijoille tuolla suunnalla.

Loppu reissu olikin kohtuu tylsää sillä saaliiksi saimme vain yhden ahvenen. Kylmän veden täplikset pysyvät siis yhä mysteereinä meidän jengille. Kalamaratooniin on joku 76 päivää aikaa. Kohta alkaa taktiikkavihkosen sivut sauhuamaan. Taitaa tulla piiiiiiiiiiiiiiiiiitkä kevät. Soronoo ja fongoa pussii.