Torstainana 27.3. suunnattiin Toutain-huhujen saattelemana suvannolle. Kuulemma tullut jo useampi ylös. Aika poikkeuksellinen tieto mielestäni. Vesien lämmöt eivät vastaa vielä sitä mihin omien tutkimuksien perusteella ollaan päädytty. Harvinaista herkkua oli myös saada Duracelli messiin kalastuksiin.
Eihän sieltä mitään Toutaimia tullut, mutta kuulimmepahan viimeiset kuulumiset jigikuhista.
Perjantaina katteltiin tuulilukemia, että jos aikoo lirkille lähteä, niin nyt on täydellistä keliä tarjolla.
Hämmästys ja kummastus oli taas suuri ku Duracelli ilmoittautui mukaan ilma suurempia lahjomisia. Lirkkiminen ei kiinnostanut, mutta 3-piikkien jahtaaminen haavilla oli kuulemma lystiä puuhaa. Kyseessä oli siis Duracellin ensikosketus hämärällä lamppupäässä merenrantaan. Selkeesti näytti nauttivan touhusta kun ei varonut kastumasta. Niinhän siinä kävi, että innostuksissaan kahlasi liian syvälle ja kumpparit haukkasivat vettä. 3 kpl 3-piikkejä oli Duracellin haavisaalis.
Paulan kanssa meillä oli lirkkitavoitteena : Kivinilkka, Kivisimppu ja Hietatokko. Ihmettelin kun mestat oli tyhjää täys. Ei ainuttakaan kivinilkkaa. Ainut Hietatokko oli kuitenkin kohtuu kokonen, eli uus rekoordi 65mm. Fongo 11.
Kivisimppuja oli sitten reilummin näkösällä ja Paulakin pääsi fongojen makuun. Fongo 11.
Ja meikäläisen simppu seuraavassa kuvassa. Fongo 12.
Duracellin kintut alkoivat palella ja jouduttii lähtee reilun tunnin lirkkien jälkeen kotio.
29.3. Lauantaina suunnattiin taas Laruun siikafongojen perrää. Puol ysin mais oltiin rantsussa ja eka puol tuntii heiteltii kevennettyy lusikkaa Taikkufongot mielessä. Mut ei tullu taikkuu.
Ysilt lähettii varaa meille ja Ratisen klaanille lääniä siikamestoilta. Päädyttiin itäpuolen kivipaadelle.
Kympin mais saapu Ratiset ja siinä sitten ongiskeltiin tyhjää puolille päivin. Paula viihdytti nuorisoa kävelyretkillä ja vanhukset heittelivät taimenlusikkaa lämpimikseen. Salosen klaani saapui joskus 11 mais kerkesivät hetken liottaa siimoja hekin. Tiukkaa oli maraton-tenttaus, mutta Tarantellat on säätäny HysHys-moodit jo päälle.
Ja kun kelattii koukut veks niin eiköhän sen Ratisen pitäny viel kyykyttää muita siikafongolla. Ei ollu jaksanu pikkusiika vapaa heilutella.
Sunnuntaina 30.3. paineltiin Paulan kans kohti Karhusaarta. Kohtuu ajois oltiin, mut parhaat paikat oli viety ja sit toisiks parhaat paikat oli joku mulkku verkottanu rantaan asti. Nooh jouduttiin siin sit jämämestoil johonkin nurkkaan.
Kaikesta kalastuksesta alkoikin jo pukkaa flunssaa päälle ja oli hyvä lähteä helevatan kauas kaikista verkoista. Puolilta päivin kerättii kamat kasaan ja viikonloppu oli taputeltu. Flunssa otti sen verran tiukan otteen allekirjoittaneesta, että tässä sitä pärskitään, niistellään ja kirjoitellaan blogia saikulla.
Siikafongot tulee kun tulee. Taikku kannattaa lusikoida parin viikon sisään Larusta. Maraton-taktiikkavihkonen alkaa täyttyä. Eilen käytiin läpi kaikki edellisvuoden merkinnät ja tehtiin hämäriä havaintoja. Paineet alkavat nousta sykkeen mukana. Paljos sitä nyt olikaan joku 47 päivää kisaan, jonka jälkeistä aikaa en pysty hahmottamaan kuin voittopileiden verran. 47... siinä se on , minun maailmankatsomukseni keväisin. Soronoo työn raskaan raatajat. Kireitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti