Aurinko paistaa ja Lunta sattaa... 1.-2.3.

Aurinko helli ulkoilijoita lauantaina. Suuntasimme stadin rannoille koko jengin voimin. Tarkoituksena oli löytää potentiaalisia siikamestoja. Lauantai menikin ulkoilun merkeissä ja vavat sai jäädä kotiin. Ensiksi suunnattiin kohti Lauttasaaren Hattuja.

Aurinko piristää kummasti mieltä ja Hatut pärjäävät hyvin vertailtaessa muihin ulkoilukohteisiin. Nopeasti selvisi kuitenkin, että täältä on turha avovettä etsiä. Minä oisin ottanut vavatkin mukaan, mutta onneksi emäntä sai suostuteltua jättämään kotio.

Seuraavaksi suunnattiin kaapelin rantaan ja avovesitilanne näytti siianonkijan silmin yhtä karulta.

Päätettiin vielä lähteä käväsemään täplis-paratiisissa Ruoholahden kanavalla. Siellä päästiin jo avoveden makuun. Alettiin suunnittelemaan sunnuntaille Täpliksen koukutusta.

Mutta maaliskuussa päiväthän ovat jo niin pitkiä, että kerkeishän sitä vielä jossain käväsemään. Kävästiin himasa hetki lepäilemässä ja suunnattiin kohti Vantaanjoen Pitkäkoskea.

Pikkasen on liian korkealla vesi, että tekisi mieli lähteä perhoja kastelemaan. Kovin suuria kevättulvia en kuitenkaan uskoisi tulevan.

Sunnuntai 2.3.

Aamulla aikaisin viriteltiin pilkit ja salakkaonget ja suunnattiin kohti Ruoholahden miljoonia Lahnafongoja. Sunnuntaiksi oli luvattu räntäsateita ja yritettiin keretä fongoamaan ennen pahinta pyrytystä.

Laitoin Paulan pilkkimään ja latasin salakka-spagettti-vapaani kokonaisen 6 senttisen madon. Kohteena olivat Lahnat ja Mustatäplätokot. Pari minuuttia siinä meni kun kohoa vietiin. Aluksi tuntui kilon Lahnalta ja hymy kerkesi nousta kasvoille. Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti nimittäin pohjajumputuksen jälkeen seurasi sellainen syöksy, että olisi virvelin jarru huutanut. Ei perkele se on kilon Taimen. Pari kertaa kävi jopa pinnan yllä räpiköimässä. Heti oli pelko persuuksissa, että siima katkeaa. 30 sekuntia oli kulunut ja Taikku alkoi hieman rauhoittumaan. Sanoin Paulalle, että ota kamera esiin kun yritän sen siimasta nostaa ylös. No ei kerennyt Paula kameraa etsimään kun koukku irtosi jo Taikun huulesta. Onneksi näin päin ja Taikku uiskentelee ilman koukkua eteen päin. Kokemuksena ihan mielenkiintoinen, vaikka Fongobongo jäikin saamatta. Eli haavia messiin täpliksen onkijoille tuolla suunnalla.

Loppu reissu olikin kohtuu tylsää sillä saaliiksi saimme vain yhden ahvenen. Kylmän veden täplikset pysyvät siis yhä mysteereinä meidän jengille. Kalamaratooniin on joku 76 päivää aikaa. Kohta alkaa taktiikkavihkosen sivut sauhuamaan. Taitaa tulla piiiiiiiiiiiiiiiiiitkä kevät. Soronoo ja fongoa pussii.