Myydään vähänkäytetyt Madehärpäkkeet

Kauan odotettu eka oikea madepilkki alkoi 9.2. n. klo:15:00. Saavuttiin Topsecret Hyshys Hotspotille Porkkalan seudulle. Oltiin ajoissa liikkeellä kun päästiin jonon ekaksi sillan pieleen.

Mestoilla oltiin ensikertaa ja lähdettiin kartoittamaan minne muut ovat reikiä porailleet. Mestan pitäs olla takuuvarma made mesta.

Reikiä löytyikin urakalla sillasta etelään päin. Varmaan 20 minuuttii kerettiin olla mestoil ennenkuin muitakin alkoi valumaan madeparatiisiin. Jäällä oli parhaimmillaan 16 ukkoo ja lähtiessä sillan pielen autojono oli kasvanut 13 autoon. Oli kuitenkin sen verran valosaa että Paula päätti tutustua morrilla paikalliseen kalastoon. Mä alotin armottoman rosvouksen heti kättelyssä ja Paula nosteli miniahvenia tasaseen tahtiin jäälle. Pimeyden laskeuduttua hakeuduttiin muitten pilkkijöitten läheisyyteen siinä toivossa että näkis mitä muut tekee ja miten mateita nousee. No mitään mateita ei kukaan nostanut. Jos joku käytti otsalamppua niin ei montaa sekuntia. Kyllä sen ois aistinu jos jossai ois ollu tapahtumia.

Tulipahan hakattua ryöstäjää lahdenpohjaan yli neljä tuntia. Meidän jengiin tämmönen ulkoilu ei ihan oikeen iske. Ehkä oltais eri mieltä jos jotain tapahtumia ois edes ollu. No en nyt ihan satavarmasti manaa että oli viiminen madepilkki, mut saas vaan nähä. Madeepinnat nousee joka vuosi satavarmasti keravanjoesta syksyllä. Näitä eri kohteita kun vertaa niin kybällä pieksee keravan syysmateilu tommoset pimeessä räntäsohjo schaibassa seikkailut. Mut joo. Vaik kuin arseesta toi talvikalastus ajoittain tuntuukin niin silti seuraavana aamuna puhaltaa taas usko itseensä ja karttoja selaillaan uusien lajien ja pilkkikohteiden toivossa. Kohta suunnataan lähivesille. Ihan vaan siitä syystä että pillkiminen on kivaa vaikka taivaalta sataa räntäschaibaa ja keli on plussan puolel. Kohta lähetää lähivesille hakee Paulal kivinilkka ja kuore ja mulle tietysti se Kuha taas miljoonannen kerran. Siis se eka pilkkikuha. Soronoo vaan ja kirreit!

Syöttikalojen perässä 9.2.

Tänä iltana se tapahtuu. Painellaan ensimmäistä kertaa oikeasti madepilkille. Mennään mestaan jossa tiedetysti löytyy madetta. Joskus ollaan tsoukilla uitettu seukkasaares ryöstäjii, mut tää on eri juttu. Nyt mennään hakee pointsit himaan. Fongoja ei oo tipahdellu moneen viikkoon ja tarve on huimaava. Tossa hetki sit (4 tuntii sit) hilpastiin kohti seukkasaaren kuoreapajia madesyöttien toivossa. Jokuhan vois sanoa et ei ne kutevat mateet mitään syöteistä valitä, mut meillä onkin fongareiden otteet. Madepilkki alotetaan reilusti valosalla ja säkkiin kelepaa vaik kui pienet sisiliskot. Aateltiin että kuoresyötti vois olla kaikista toimivin.

Ilme kertoo kaiken:

"ONKS PAKKO JOS EI TAHO?"





Ja höpön löpön emäntä nauttii täysin siemauksin...








Kuoremestat oli hyvin tiedos, mut tänään norssi ei ollut aamulla syöntituulella. Kovin hiljasta oli, lukuunottamatta Paulan hetikättelyssä nostamaa kiiskeä.

Aateltiin sit puolentunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen painella läheisen saaren("pieni porsas") lähettyville. Koordinaattien muutos toi toivottavan muutoksen tyhjänpyyntiin. Nyt alkoi nousemaan tasaseen tahtiin ahventa ja kiiskee.

Harmi ettei kuoreparvit löytyny, koska kuorepinna puuttuu vielä Paulalta. Oishan se lämmittänyt vielä enemmän mieltä jos ois saanu parasta mahdollista syöttikalaa matkaan illalle. Kuorehan tunnetusti omaa voimakkaan kurkuntuoksun ja sekös jos mikä luo uskoa omiin tekemisiin. Harat jäi kaupanhyllyl ja matkaan lähtee 2 raskasta, valkoista, metallimöykku-ryöstäjää ja eilen motonetista haettu kevyempi kenkälusikkamalli.  
Tavoitteena on saada molemmil elämän ekat pilkkimateet. Kello on nyt 12:18 ja puolentoist tunnin pääst suunnataan kohti auramattomia kärrypolkuja ja hikisiä patikointiretkiä. Asiaa juhlistaa kohta Etelä-rannikolle saapuva lumimyräkkä. Toivotaan et jään päällä ei ole mahottomasti vettä, et pääsis jotenkuten nauttii jäillä liikkumisesta. Ärreen Kirreitä siimoja lukijoille. Kohta palataan astialle takit tyhjänä ja säkit mateita pursuten.

Muna Pataa Vanhankaupunginlahdelta Osa II

4+3+6+5. Siinä tunnit Muna Pataa parilta viikonlopulta. Ei se Salon merialue tunnukkaan enää niin ainoolta pilkkiperseenreijältä. Nyt semmonen löytyy ihan naapurista. Mä välillä ihmettelen että mitä sellanen määrä pilkkijöitä siel Vanhiksel duunaa. Ei ne ainakaan perhettä elätä lähivesien kuhafileillä. Jossai vaihees iltapäivää tuli Lapinmies kyselee et mitä kannattais uittaa ja missä kun ensimmäistä kertaa mestal ni kyl veti aika sanattomaks. Sanoin vaan et ei täältä tuu mistään mitään millään kenellekään. Lapimies esitti kuitenkin jatkokysymyksen et kai tääl ahventa niiku yleisesti on. Vastasin että mulla on sen verran huonot kokemukset et nyt kysyy väärältä mieheltä. Ei juman sviidu mikä mesta. Ja kuinka monelle ulkoilijalle tuli kerrottuu et ei tääl mitään tuu. Ja varmaan nyt uskon itsekkin et ei sielt ole edes mahdollista saada mitään. Ei siellä ole mitään.

Lääkkeet! Asiaan!

Siis Suvannon sillan kohdilta alotin ja nyt tarkotuksena oli vetää morrilla ihan mikä kala tahansa. Aattelin et vedetää tost nyt kilsa merellepäi siellä täällä pilkkien.

Tos tolpan läheisyydes tuli eilisen karkuutus ni siitä kohdin käännyttiinkin takaspäi. Morritus alko noilla main kyrsii niin Simona et päätin vetää takaspäi Valio-pystyl mis kolmihaarakoukus 9 toukkaa. Pystyl oli siis tarkotus kopauttaa tsägällä jotai kuhilasta nuppii keskel tylsähköä lahtea. Ei natsannu kuhalotto ja pian oltiin taas alotuskohas kirjaimellisesti sillan alla.

Tolta näyttää sillan alla ja retki eiku vaan parani. Aattelin hieroo sitä pystyy pohjaan mateiden varalt ni siellähän se Valio-pystypilkki lepää edelleen. Sinne jäi pohjaan perkele! Joo eiköhän toi mesta oo kaikin puolin taputeltu Ö-mappiin. Onhan tuol tullu aikasempina talvina muutaman kerran käytyy ja saaliin yhteensä 1 kiiski. Ensviikonloppuna alkaa Madeaika olee sen vertas käsillä että parempi lähtee hakee fongo pois kuleksimast. Oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan. Lausahdus tulee retki retkeltä kirkkaammaks tässä harrastuksessa.

Munat Pataan Vanhankaupunginlahdella 2.2.

Tässähän syntyy kohta joku rekoordi. 4 + 3 + 6 tuntii saaliitonta pilkkinyhjäämistä. Eli kolme viimestä reissuu metsään. Tänään koukattiin klo:09:00 motonettii hakee freesejä toukkii ja sieltä suoraan Vanhankaupunginlahel. Viikolla oli taas hevosmiesten tietotoimisto laulanu mitä hurjemmista lähivesien saaliista. Kuulemma verkot tötteröllä kuhia, haukia ja lahnoja. No haetaas helpot fongot pois kun koordinaatitkin löytyy metrin tarkkuudel.

Naisväki tuli saattelee ukkelin jäille asti. Tosta se tuskien kuustuntinen lähti. Reissuun oli kuitenkin hyvin varustauduttu ja repusta löyty purtavaa ja termospullosta kuumaa juotavaa. Loppureissusta kylläkin röökit haihtui jostai kumman syystä. Hevosmiehet olivat vinkanneet huippu mestan ja eiku sinne siis.

No nih täällä ollaan eli lammassaaren edustalla. Tästä nousee kuhaa, haukee ja lahnaa minkä kerkee kiskoa. Just joo en jaksa ees kiroilla. Sieltä mitään nouse. Ei varmaan ikinä nouse enää yhtään mistään millään vieheel. Reitti kulki ensin itäpuolel lahtee ja sit länsipuolel ja sit takas itäpuolel ja loppu reissu vedettiin itärantsuu kohti vantaanjokisuuta.

Näillä paikkein tuli ainoo tapahtuma, mut sitäkin mielenkiintosempi. Ekaks ihan pientä nysväystä morrissa ja sit vastaisku. Kiinni on ja iso on. Laiska kuin uppotukki mutta kala kuitenkin. Aloin repii siimasta ylöspäin. Ja sain nostettua kaks vetäsyä ennenku morri irtos kalan huulesta kuin raapien ja reveten. Jäi hetkeks ihan mysteeriks mikä siel on. No jossai vaihees kanssapilkkijältä kuulin että Vimpa on noussu lähiaikoina. Sehän se ois voinu ollakkin. Puol reissuu vetelin tapsil ja pystyl ja jälkipuoliskon tasuril ja morril.

Samainen kanssapilkkijä osas myös kertoo että lähiaikoina on tullut 2 madetta pystypilkillä valosalla. Kerto viel tarkat kohdatkin vimpoil ja mateil. Tuolhan se samainen ukkeli on kuvissakin. Hyvin muuten oheni jäät kun läheni siltaa. Vois jatkossa pitää naskalit kaulas aina ihan periaatteesta. 6 tuntia oli kökitty ja seläs alko tuntuu jo jumitusta. Eiku kamat kasaan ja himaan itkee blogiin mikä taas kerran missäkin mättää. Mut ei mul oikeest oo tämmöstä Munat Pataan ikuisesti kokemusta. Uskaltaakohan sitä enää toivoo ikinä mitään saalista. T: Löysät Siimat.

2012 puuttuvia tarinoita

Parin saikuttelupäivän kunniaks voisin hetkeks palata viime kesän fiiliksiin. Maratoonin jälkeen riimireppu tyhjeni. Syytä en tiedä, mutta oiskohan annettu kisassa kaikkemme. Lisäksi haaveet noususta kolmen kärkeen tuntuivat vain entistä etäisemmiltä. Fongauksellista läpänlentoo ei myöskään auttaneet puuttumaan jääneet Toutain ja Karppi. Ei vaan nappaa kirjotella jos tavoitteisiin ei päästä.

Satatäbö warmasti viime kesästä ois saanu ainakin kymmenen blogitarinaa. Kesäkuun alkupuoliskol pakattiin pilkkivavat kapsäkkiin ja liftattiin finnairin kyydil Rhodokselle. Normi Suomipojalle etelänmatkaaminen on varmaan jokapäivästä huuhaa hommaa, mut tälle jäbälle matka oli ensimmäinen reissu Lontoota etelämmäks.

Lentsikas tuli paleltuu viltin alla ja kun koneen ovet avattiin oli ihmetys suuri että paljonko täs saunas on asteita. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja löydettiin hotellit ja biitsit. En todellakaan osannut odottaa kuin kirkkaita meret on siel päin. Lirkkijän taivas jos napeksii bongailla välimeren kaloi. Syötteinä käytin paikallisia pakaste katkarapuja.

Toi yllä oleva kuva on napattu ekalta pilkkikopasulta Mandrakin satamaan. Hotlalt ei ollu ku joku puol kilsaa matkaa. Juman sviidu ku alko muuten hyvin nopee soijaa pukkaa. Ei tämmönen kalpee Finski ihan helpolla sopeudu tollasee ihmisgrilliin. Alko hyvin nopee muuten kärtsää kaikki mikä ei ollu vaatteiden peitos. Polaroidit pääs kun tsiigaili pinnan alle niin näki kaiken mahollisen elämän kymmenen metrin säteel. Muut ei nähny sellast puolenmetrin härkäsimppuu mikä piilotteli koko viikon saman kiven alla. Välil kävi näyttäytyy. Ois varmaan katkonu siimat. Ja millä siihen ois uskaltanu koskee. Sit siel uiskenteli mageita metrin mittasii huilukaloja ohikiitävissä parveissa. Mitään isompia kaloi ei katkaravut kiinnostanu. Pikkukaloi sentäs alko nousee ylöskin asti. Ei ollu muuten mitään havaintoo et onko joku myrkyllinen vai ei.

Ton kuvan ku näytin paikalliselle niin suusta tuli sana: Rockfish... jaahas paikallinen kivisimppu. Ton alemman kuvan fisun nimesin paikalliseks Tokoksi.

Mandrakin satama kiehtoi aikanaan Colosseusta ja nyt se kiehtoi mua. Colosseus tai kuten paikalliset sen vääntää Kolossos, diggas päivystää seisomal noitten tolppien pääl. Toinen jalka toispuol jokkee. Mihinkäs tost ny ois veks lähteny. Siinähän ne paikallisetkin onki. Virpal ne heitti kohon ja koukun 10 metrin päähän leipä syötil. Joskus harvoin joku kiskoi jonkun 20-30cm fisun rantsuun.

Useampana päivänä tuli tos satamas hengailtuu pilkkivavan kans ja kivaa oli.

Mikäköhän tämänkin? Paikallinen kiiski?

Pakkohan se on tietysti myöntää et emäntä nappas reissun ekan kalan. Ihme heebo. Ta Daa!

Päivälirkkijän taivas. Siitä vaan valittee mitä nappaa lähempään tarkasteluun.

Pakkohan se oli lähtee lasipohjabootil kruisii lähivesil.

Sit kävästii bongaa Karppei jossai ihme pöheikkö puistos mis meni totaalisen suuntavaisto. Tuol niit ui jotai kymppäkilo Karppei. Niiku ois jossai satumaas hiippailu, Narniassa vähintään. Harry Potterii ei näkyny vaik nestehukka painoikin päälle.

No mut oli nasta ekareissu etelää ja varmasti piakkoin uusiks.

Kokemäenjoen Kuha

 Kesälomat oli pirstottu kolmeen osaan ja viimeisin pätkä osui heinäkuun lopul ja kohteeksi Kokemäenjoki. Mökki oli joen rantsus ja puitteet mahtavat. Ainoo pikku haittapuoli oli loputtomat sateet. Kokemäenjoesta piti fongaa Toutain ja Ankerias.

No pikku sateiden ei annettu häiritä kun lähettiin useamman kerran erään voimalaitoksen alapuolel jahtaa Toutsii. Isot kalat siel pärskivätkin mut olivatko sittenkään toutsei.

Pitihän rouvan sit näyttää mallii miten kalaa saadaan TaDaa! Joo meidän perheen rekoordi Kuha 1,84kg

Soutuvenekin kuului pakettiin mut olipahan himppasen hidasta touhuu soutaa vastavirtaan.

Jossai vaihees tajuttii et näistä rantsus pyörivist fisuist puolet on säyneitä. Paulalle siis Elis Säyne.

Joskus on ihan huippuu vaan soudel ja nostel kyytiin kaikennäköstä vavantukistajaa.

27.1. Salon merialue, Teijo

Easy like sunday morning... Ei kerenny känny herättään 07:30 kun Salon kaupungin aurauskalusto piti huolen että Cumuluksen asiakkaat eivät nuku aamiaisen ohi. Aurausrumba oli hotlan edes pahimmillaan kuuden jälkeen. No kerkes kehittää sopivan aamiasnälän enneku ovet avautu. Lihapullat ja munakokkelit tekivät kauppansa ja päästiin aikataulun mukaan matkalle kohti Teijon pilkkiparatiisia.

 Kurvattiin ennen ysii jonnei Teijon Telakan seutuvil. Kamat kantoon ja jäille. Kalantuloa ei voi estää. Ny mennään merelle :)

Tosta jostai aloteltiin. Päätettii et eka otetaan perus-särkikalaa tapsipilkeil. Ei tullu 15 minuuttiin midist ja ekan kerran vattan pohjas kirpas et ei kai taas. No luotto Mereen oli kuitenkin kova. Tsiigailtiin siin sit et missähän päi vois olla jotai meri merkkei. Kylhän niitäkin siel tääl näkyi.

 Vesihän oli ihan shaiban ruskeeta ja käytettii ärsyvärei ja ripeähköä uittoa. Tuplamäärät toukkia toimi hajusteena. Tunteja taas kulu ja roplasin kaikki reijät eka tapsil, sit tasuril perrää. Ei nypyi ei nypyi....

Tässä kohtaa oltii jo aikas kypsii. Tuuli oli kohtuu kovaa ja alko kyrsii. Röökii kulu taas ketjus et maltto ees sen 6 minuuttii yhel reijäl. Kaisloje vieree vedettiin taas reikärivii rauhottuu haukien varalta.

Ei fukki MP:tä koko viikonloppu. Loppuvaihees läpändeerus alko olee kohtuu mielenvikast. Ois pitäny tajuu et jarrupala-episodi yritti kertoo et älkää ny urpot Teijoon ainakaan lähtekö. Meri tyhjänä kaloista? No katotaa mitä mielenvikast reissuu ensviikonlopuks kehitellään. Aika paha täst on shcaibasemmaks enää vetää. Kevättä kohden sanoo Tarantellat! Soronoo ja kirreitä!

Teijon Matildanjärvi

En viitti alottaa et ensikertalaisen kopasu vaan keskitalvinen järven kopasu. Pikkasen on nimittäin kitkerän katkera maku hakusanoilla: Keskitalvi, pienehkö järvi, pilkkiminen. Meidän jengi on keskittäny suurimman osan pilkkireissuistaan varsinkin tammikuulle. Mikä siin järviekosysteemis on et kaikenkarvaiset otukset vajoavat täyskoomaan? Koko viikon siis guugletettiin hakusanoilla Teijon Matildanjärvi, kaikki mahdollinen ja mahdoton informaatio, mitä netti sisuksistaan sylkee. SchaichsseDuunit ei tuntuneet viikol niiku missään ku aivot raksutti nettidataa viikonlopulle. Perjantain duunis oli miesvajausta ja mestat nitku tavaramäärän alla. Ei tuntunu missään. Meikä liisi puolmetrii ilmas. Viikonloppu oli täydellisesti suunniteltu. Mikään ei voi mennä vikaan.

Perjantai 25.1. .... Tultiin saunasta. Fiilikset katossa. Elämä ei vois olla ihanampaa. Jos se ois ihanampaa, se ei olis yhtään ihanampaa, koska sen ihanampaa ei voi olla.(lainattu henkilöä Kyösti Pöysti från Pasila).

Ja paskat. Fisumobiilin jarrupalat levis. Jarruttaessa metallinen rahina. Ei uskalla ajaa, ettei tuu isompaa laskua. Great, on perstai ilta ja aamul pitäs lähtee klo:08:00. No ei lähetty. Puolivalvottiin yö ja aamul soitettiin ensimmäiseen päivystykseen klo:08:00. Viesti oli et ehkä kerkee joskus iltapäiväl joku kattoo autoo. Ei kiitos, thanks for nothing. Voi vitalis. Google savuumaan vuokra-autofirmoi. Heti natsas. klo:10:00 oli vuokrabiili alla ja Teijon Matildanjärven kirrenhakureissu voi alkaa.

Ajon aikana ihmeteltiin miks kaikki Mersut ja bemarit tulee pers edel vastaan meidän mopoautoo. No kiire oli näköjään kova. 12:00 oltiin Matildanjärven parkis. Huikee fiilis. luvat kännyy, kuteet niskaa ja eiku täyttää kassit lohilla.

Reitit olli mietitty ja alotettiin keskeltä saarten läheisyydestä. Huomattiin et kanssapilkkijöitä löytyy huimat 1kpl. Näinköhän sitä evämakkaaraa nousee joka tuutista. Epäilys heräsi, mut ankaran orjallisesti seurattiin taktiikkavihkosen koukeroita. Vesi oli tummaa ja järvi matala. Suosittiin hiukan enemmän ärsyvärei. Pilkit ja maisemat vaihtuivat kun tunnit kuluivat. Nostokoukkujakin löytyi matkasta ensimmäistä kertaa. Jossai vaihees Paulan tapsipilkin morrii kävi joku tökkäsee. Jesh! nyt ollaan asian ytimes. Ja fukit! Se oli se reissun kohokohta siinä jos kalallisesti mitataan. Ja rahallisesti ei edes uskalla laskee kilohintaa tolle tökkäsylle.

 Mitään muuta eloa tos järves ei ollu. Kierrettii kaislarantoi ja porattiin etukäteen haukimestat ja tehtiin vaik mitä taikatemppui. Sitt ei muuta kiitosta herunu ku lumimyräkkä niskaan. Neljän jälkeen meidän jengi oli totaalisen kypsä pilkkii keskitalvella pienehköllä järvellä. Ei persaus mitä shcaibaa. No mut hei, kyllä mä ymmärrän mikä arvo on liikkua erämaa-maisemmissa hyvässä seurassa. Yläkroppa timmiytyy hyvää tahtia kun kairaa aamusta iltaan 8 minuutin välein 2 reikää. Ja tulihan sielt hotlalletuomisina armoton nälkä, mikä kuitattiin Salon Cantina Antonios valkosipulileivil ja Big Hungry -burgeriaterial. Nyt on lauantai-ilta ja klo:07:30 on huomen hotla-aamiainen ja siitä suunnataan pilkkijän taivaaseen, nimittäin merelle! Sieltä nousoo Kuhaa , Haukee , Lahnaa , Salakkaa. Ja jos ei nouso niin jotakin nousoo kuitennii koko ajan. Ja se on se kiva homma tässä aiheessa. Soronoo ja kirreitä!