Madettomuutta, mutta Siloneuloja 21.2.

Niinhän se alkoi tämäkin reissu kuten monet aikaisemmatkin. Täynnä uskoa itseensä, välineisiin, saaliiseen. Sydän pamppaili ja polte oli kova päästä jäälle kolkkaa matikoita. Ensimmäistä kertaa mukana oli tuliterä Woblerista hommattu Made-Hara. Syöttipuolikin oli kunnossa kolmen kuoreen voimalla. Kello paineli jotain 16:00 kun paukutettiin Nissanin ovet säppiin ja sännättiin kuoreen tuoksuinen vana perässä jäälle. Kyllä nyt tunsi ensimmäistä kertaa että ilmassa on madekeiton aineksia. Weksun oppien mukaisesti jäälle roudattiin myös viimeisintä huutoa olevaa kaikutekniikkaa. Seuraava kuva omistettu Weksulle.

Tosta se lähtee. Tekniikkaa jäälle niin on oikea ilme. Ja Skitit sanois Jansson ja toteais että tietää palttiarallaa missä on pohja ja siihen se jääkin. No tiedettiin että alla alotuskohdassa on 1,6 metrii vettä. Loistavaa. Kalat tykkää vedestä. Ja eiku pilikkimään. Ekaks aateltiin päivänvalos nostella morrilla mitä kummallisempia kaloja jäälle.

Ja fukit siellä mitään kaloja taaskaan uinu. Mutta niinhän se tekniikka näyttikin että ei kaijjun kaikua. Ei niin mitään, mitä ois mitenkään voinu tulkita kalaks. Loistava kaiku. Reikiä jäältä löyty n.1700 ja niitä seurailemalla aloitteleva matikanpyytäjä pääsee harrastuksensa alkuun. Jokunen hetki kerettiin rauhassa pomputella haroja ja ryöstäjiä lahdenpohjaan ennenkuin takavasemmalta alkoi kuulua armotonta älämölöä. Ääni vain koveni ja koveni. Ei jumansviidu. Paikalle marssi täysin yllättäen Kalakerho Siloneulan enemmistö. Siihen pläjähtivät Jukka ja Teemu. Mitri oli pudonnut kelkasta jo jokisuulla.

Teemu raapii pohjaa

Kuutamo loisti kuin mikäkin aurinko taivaalla. Usva loi otetta lahteen kun pakkanen kipusi nopeasti tyynessä kelissä kympin tienoille. Pojilla oli onneksi 6-tuuman kaira messis ni helpottu meidänkin hommat huomattavasti. Ennen jäbien invaasiota jouduin hakkaa 4-tuuman kairal auki 6-tuuman vanhoja reikiä että mahtuis Haraa uittaa. Normi toiminta koostui ahkerasta paikkojen vaihdosta ja saaliin etsimisestä. Ja jotta varmistettaisiin reissun kannattavuus, käytiin tietenkin vaihe vaiheelta läpi tulevan kalamaratoonin taktiikat ja kompastuskivet. Päädyttiinkin toteamaan että 30 lajia paukahtelee vähintään kolmen jengin toimesta. Deliriumista ei oltu niin satavarmoja. Siinähän ne tunnit sitten vierivätkin. Ajoittain puhelin pirahti että karkuutuksien makuun oli päästy jokisuulla. Sinnehän se veri alkoi uutisten saattelemana vetää. Jokisuussa morjestettiin Mitriä ja hetki jaksettiin vielä jokisuussa tamppaa lahdenpohjaa. 12 asteeseen kiristynyt pakkanen ja saaliittomuus alkoi ottaa ainakin meidän jengistä selkäotetta. Klo 20 jälkeen pakattiin pensselit ja puntarit pussukkaan ja lähdettiin kotio valmistautumaan seuraavan päivän Hartolan Jääsjärven reissuun. Kiitoksia Siloneuloille hyvästä seurasta. Ei oltais kahestaan niin pitkään varmaankaan jaksettu notkua. Mateet saa venailla ens vuoteen. Sitten on molemmilla Harat ja kairakin on oikean kokoinen. Ja ties vaikka kaikutekniikkakin olisi ottanut aimo harppauksen parempaan suuntaan. Ei voi muuta sanoa ku et ompahan erikoinen harrastus toi pimeessä vavan riuhtominen. Ei sitä varmaan yksin kauan jaksais. Onneksi on mestoilla tuttuja ja tietekin sosiaalinen media, minkä voi floodata kalastuskuvilla.

Fishpoint Fishfinder ja mateille kurkkua 20.2.

Vihdoin koitti se päivä kun postiluukusta tupsahti tuliterä kannettava kaikuluotain. Kaikuluotaimista ei ole aikasempaa kokemusta. Mitä nyt joskus kaverin kaikua on venereissulla kurkannut. Joten hinta oli yks määräävä tekijä ostopäätöstä tehdessä. Hinta siinä mielessä että googletettiin halvin mahdollinen ja se löytyi retkitukun sivuilta. Kyseessä oli siis 79€ Fishpoint Fishfinder.

Siinähän se tekniikan lahja pilkkibongarille. Hyvin pitkälti kuoremestoil näytöltä näkyi loputonta tyhjää viivaa, mut ajoittain siel joku pikku häiriökaiku kalanmuodossa vilahti. Pari kertaa siel näky joku näytönmittanenkin pötkö ja kivaa oli. Siinä voi sit vitsiä vääntää että alla ui vaikka mitä hirmuhaukia.

Eli oltiin siis kaverin HYS HYS HotSpotilla kuoreen peräs. Laitetaas ny kuva kuitenkin.

Sopivasti näköjään tuuli kun taivas säihkyi mitä ihmeellisemmistä jääsurffaus-varjoista. Koordinaatit oli tullu metrin tarkkuudel ja aika nopeesti eka kurkku antautuikin.

Oiskohan pariin tuntiin tullu 3 kuoretta, yks kiiski ja vajaa kymmenen abboa. Rouvalta puuttuikin kuorepinna tältä vuodelta. Kiitokset OV:lle koordinaateista. Huomenna ollaan siis menos madepilkil ja syöttikaloille oli tarvetta.

Ois niitä kuoreita voinu pari enemmänkin tulla mut eiköhän kolmella jotenkin päin pärjätä. FishFinderi oli ihan  kiva yllätys että toimi niin kuin piti. Näytti mitä jään alla on. Laitetta oli myös helppo säätää vaikka pilkkivapa kädes, esim. monelle metrille tarkentaa. Selosteen mukaan kaiku jaksais kiekua 73 metriin asti. Mä näpyttelin aika nopeesti asteikoks 0-4 metriä ja säädin herkkyyden täysille. Laitteestä pitäs myös löytyy näytön valaistus hämärähommiin. Laite tuntu juurikin sopivan tekniseltä laitetteelta aloittelijalle. Emmä keksi mitä muuta pitäs löytyy. Laitteesta pitäs löytyy myös veneilijälle varoitusääniä jos pohja pomppaa tietyn tason yli. Kaikujen hahmoksi voi valita kalakuvakkeita lisäämään mielikuvituksen ylikuumenemista. Hälytysäänikin kaloille pitäs löytyy. Siisti, yksinkertainen, helppokäyttöinen, kohtuu pieneen tilaan menevä. Just mitä halusinkin. Nyt vaan venaillaan et oppii erottaa kalat kaiken maailman risukaijjuista. Kaijun boksista löytyy mielikuvituksellisia kuvituksia kuinka laitetta voi käyttää kellumassa avovedessä, jään päältä, jään alta, veneen peräs, kepinnokassa, rannasta käsin. Jään läpi kaijutessa pitäs olla ilmataskuton jää.

No joo eiköhän tosta saa alottelijat jonkinlaisen käsityksen millanen tuote. Ensikokeilun perusteella ei voi ku suositella. Ja eiku huomenna matikoita luotaamaan. Soronoo!

Seurasaarenselän Porsaat

Kun joku laji alkaa ketuttaa, hatuttaa, potuttaa, suorastaan kyrsimään, on parempi pakata kamat ja lähtee morottaa Pientä Porsasta Seukkaseläl.

Siinä se on ja kiva kattella. Seukkaselän pieni porsas. Ajatukset karkaavat kesken pilkkimisten kesään. Kuin mahtavuutta olis räpiköidä esim pikku gummibootil Pienen Porsaan rantsuun ja pistää picknikit pydee jos Lokit sen sallisivat poissaolollaan.

Verkkomiehethän repivät Seukkaselältä Kuhaa, Lahnaa, Haukea, Madetta, Kampelaa ja vaikka mitä pilkkifongarin unelmia. Siis siellä niitä kaloja on mutta millä ne sais ärsytettyä iskemään pilkkiin.

Jos jolle kulle Ahvenet on kohdekalana niin sinne vaan suunta kohti Porsaita. Tänään Paula repäs kaks reissun isointa abboo morrilla. Kuvassa toinen niistä. Mulla oli muut suunnitelmat ja uitin Nautilus-pystyä, Kuusamon-tasureita ja pienen hetken morria. Selväksi tuli että vaikka kuinka pientä tasuria uitat niin seukkaselält ei irtoo niin mitään. Pysty sentäs kiehtoo massiivisia kiiskiläisiä. Joskus on vaan mukavaa edes jotain kalaa tulee ja seukkaseläl siihen voi luottaa aina.

Fonectan veneilykarttojen perusteel kierreltiin kaiken maailman rinteitä etsittiin mitä etsittiin. Kiiskee ja Ahventa joka reijjäst. Keli oli kohtuu raskas. Ei tarvi enää himas paljoo tamppaa stepperii. Muutamia kilometrei tuli talsittuu sellases sohjos et pahimmillaan 10cm vettä ja 30cm lunta jään pääl. Kyllä kalorit sai kyytiä ja reissun jälkeen kutsui mäkkärin eläinrasvat tupla annoksina supersizenä.

Paljoo mitään ei oltu hakemas. Kiva ois ollu jos Paulal ois tullu vaiks kuore ja mulle vaiks kuha. No enää ei ketuttanu niin päheesti ku eilen illal. 3,5 tuntii nautiskeltiin pilkkimisestä lähivesil. Kauanko sitä pitäs sitten pilkkii et joskus tulis edes joku positiivinen ylläri.

Kai se vaan pitää sit asennoitua pilkkimään enemmän kevätjäillä. Silloin sitä kuulemma irtoo pinnoja vaik ei pyytäiskään. No mitä sitten pitäs tehä keskitalvel. Ryhtyy lintubongariks tai luontokuvaajaks pilkkimisen ohella, että keskitalvi kuluis joutuisasti, ja into pilkkimiseen säilyis, vaikka siikaongelle jonnekkin pääsisikin jo. Edellisinä keväinä pilkkivermeet on lentäny komeessa kaaressa nurkkaan heti kun lauttasaaren eteläkärkeen avovettä ilmestyy.

Seukkareissu teki tehtävänsä taas ja ketutus ja hatutus haihtuivat kuin mateet porkkalasta Tarantellojen saapuessa. Päätettiin yksissätuumin antaa Porkkalan mateille vielä yksi mahdollisuus. Ens viikonloppuna natsaa taas saletisti. Usko ja toivo elää.

Pilkkiminen auttaa siis myös kun pilkkiminen alkaa täböllä kyrsii. Nastaa hommaa. Siel sohjon keskel tyhjähköllä seläl , siel on ihmislapsen hyvä olla. Siel on miljoona kohtaa mihin ei oo kairattu. Joskus kun vähiten odottaa niin sillon napsahtaa sellanen jytky siimanpäähän että.....

Myydään vähänkäytetyt Madehärpäkkeet

Kauan odotettu eka oikea madepilkki alkoi 9.2. n. klo:15:00. Saavuttiin Topsecret Hyshys Hotspotille Porkkalan seudulle. Oltiin ajoissa liikkeellä kun päästiin jonon ekaksi sillan pieleen.

Mestoilla oltiin ensikertaa ja lähdettiin kartoittamaan minne muut ovat reikiä porailleet. Mestan pitäs olla takuuvarma made mesta.

Reikiä löytyikin urakalla sillasta etelään päin. Varmaan 20 minuuttii kerettiin olla mestoil ennenkuin muitakin alkoi valumaan madeparatiisiin. Jäällä oli parhaimmillaan 16 ukkoo ja lähtiessä sillan pielen autojono oli kasvanut 13 autoon. Oli kuitenkin sen verran valosaa että Paula päätti tutustua morrilla paikalliseen kalastoon. Mä alotin armottoman rosvouksen heti kättelyssä ja Paula nosteli miniahvenia tasaseen tahtiin jäälle. Pimeyden laskeuduttua hakeuduttiin muitten pilkkijöitten läheisyyteen siinä toivossa että näkis mitä muut tekee ja miten mateita nousee. No mitään mateita ei kukaan nostanut. Jos joku käytti otsalamppua niin ei montaa sekuntia. Kyllä sen ois aistinu jos jossai ois ollu tapahtumia.

Tulipahan hakattua ryöstäjää lahdenpohjaan yli neljä tuntia. Meidän jengiin tämmönen ulkoilu ei ihan oikeen iske. Ehkä oltais eri mieltä jos jotain tapahtumia ois edes ollu. No en nyt ihan satavarmasti manaa että oli viiminen madepilkki, mut saas vaan nähä. Madeepinnat nousee joka vuosi satavarmasti keravanjoesta syksyllä. Näitä eri kohteita kun vertaa niin kybällä pieksee keravan syysmateilu tommoset pimeessä räntäsohjo schaibassa seikkailut. Mut joo. Vaik kuin arseesta toi talvikalastus ajoittain tuntuukin niin silti seuraavana aamuna puhaltaa taas usko itseensä ja karttoja selaillaan uusien lajien ja pilkkikohteiden toivossa. Kohta suunnataan lähivesille. Ihan vaan siitä syystä että pillkiminen on kivaa vaikka taivaalta sataa räntäschaibaa ja keli on plussan puolel. Kohta lähetää lähivesille hakee Paulal kivinilkka ja kuore ja mulle tietysti se Kuha taas miljoonannen kerran. Siis se eka pilkkikuha. Soronoo vaan ja kirreit!

Syöttikalojen perässä 9.2.

Tänä iltana se tapahtuu. Painellaan ensimmäistä kertaa oikeasti madepilkille. Mennään mestaan jossa tiedetysti löytyy madetta. Joskus ollaan tsoukilla uitettu seukkasaares ryöstäjii, mut tää on eri juttu. Nyt mennään hakee pointsit himaan. Fongoja ei oo tipahdellu moneen viikkoon ja tarve on huimaava. Tossa hetki sit (4 tuntii sit) hilpastiin kohti seukkasaaren kuoreapajia madesyöttien toivossa. Jokuhan vois sanoa et ei ne kutevat mateet mitään syöteistä valitä, mut meillä onkin fongareiden otteet. Madepilkki alotetaan reilusti valosalla ja säkkiin kelepaa vaik kui pienet sisiliskot. Aateltiin että kuoresyötti vois olla kaikista toimivin.

Ilme kertoo kaiken:

"ONKS PAKKO JOS EI TAHO?"





Ja höpön löpön emäntä nauttii täysin siemauksin...








Kuoremestat oli hyvin tiedos, mut tänään norssi ei ollut aamulla syöntituulella. Kovin hiljasta oli, lukuunottamatta Paulan hetikättelyssä nostamaa kiiskeä.

Aateltiin sit puolentunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen painella läheisen saaren("pieni porsas") lähettyville. Koordinaattien muutos toi toivottavan muutoksen tyhjänpyyntiin. Nyt alkoi nousemaan tasaseen tahtiin ahventa ja kiiskee.

Harmi ettei kuoreparvit löytyny, koska kuorepinna puuttuu vielä Paulalta. Oishan se lämmittänyt vielä enemmän mieltä jos ois saanu parasta mahdollista syöttikalaa matkaan illalle. Kuorehan tunnetusti omaa voimakkaan kurkuntuoksun ja sekös jos mikä luo uskoa omiin tekemisiin. Harat jäi kaupanhyllyl ja matkaan lähtee 2 raskasta, valkoista, metallimöykku-ryöstäjää ja eilen motonetista haettu kevyempi kenkälusikkamalli.  
Tavoitteena on saada molemmil elämän ekat pilkkimateet. Kello on nyt 12:18 ja puolentoist tunnin pääst suunnataan kohti auramattomia kärrypolkuja ja hikisiä patikointiretkiä. Asiaa juhlistaa kohta Etelä-rannikolle saapuva lumimyräkkä. Toivotaan et jään päällä ei ole mahottomasti vettä, et pääsis jotenkuten nauttii jäillä liikkumisesta. Ärreen Kirreitä siimoja lukijoille. Kohta palataan astialle takit tyhjänä ja säkit mateita pursuten.

Muna Pataa Vanhankaupunginlahdelta Osa II

4+3+6+5. Siinä tunnit Muna Pataa parilta viikonlopulta. Ei se Salon merialue tunnukkaan enää niin ainoolta pilkkiperseenreijältä. Nyt semmonen löytyy ihan naapurista. Mä välillä ihmettelen että mitä sellanen määrä pilkkijöitä siel Vanhiksel duunaa. Ei ne ainakaan perhettä elätä lähivesien kuhafileillä. Jossai vaihees iltapäivää tuli Lapinmies kyselee et mitä kannattais uittaa ja missä kun ensimmäistä kertaa mestal ni kyl veti aika sanattomaks. Sanoin vaan et ei täältä tuu mistään mitään millään kenellekään. Lapimies esitti kuitenkin jatkokysymyksen et kai tääl ahventa niiku yleisesti on. Vastasin että mulla on sen verran huonot kokemukset et nyt kysyy väärältä mieheltä. Ei juman sviidu mikä mesta. Ja kuinka monelle ulkoilijalle tuli kerrottuu et ei tääl mitään tuu. Ja varmaan nyt uskon itsekkin et ei sielt ole edes mahdollista saada mitään. Ei siellä ole mitään.

Lääkkeet! Asiaan!

Siis Suvannon sillan kohdilta alotin ja nyt tarkotuksena oli vetää morrilla ihan mikä kala tahansa. Aattelin et vedetää tost nyt kilsa merellepäi siellä täällä pilkkien.

Tos tolpan läheisyydes tuli eilisen karkuutus ni siitä kohdin käännyttiinkin takaspäi. Morritus alko noilla main kyrsii niin Simona et päätin vetää takaspäi Valio-pystyl mis kolmihaarakoukus 9 toukkaa. Pystyl oli siis tarkotus kopauttaa tsägällä jotai kuhilasta nuppii keskel tylsähköä lahtea. Ei natsannu kuhalotto ja pian oltiin taas alotuskohas kirjaimellisesti sillan alla.

Tolta näyttää sillan alla ja retki eiku vaan parani. Aattelin hieroo sitä pystyy pohjaan mateiden varalt ni siellähän se Valio-pystypilkki lepää edelleen. Sinne jäi pohjaan perkele! Joo eiköhän toi mesta oo kaikin puolin taputeltu Ö-mappiin. Onhan tuol tullu aikasempina talvina muutaman kerran käytyy ja saaliin yhteensä 1 kiiski. Ensviikonloppuna alkaa Madeaika olee sen vertas käsillä että parempi lähtee hakee fongo pois kuleksimast. Oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan. Lausahdus tulee retki retkeltä kirkkaammaks tässä harrastuksessa.

Munat Pataan Vanhankaupunginlahdella 2.2.

Tässähän syntyy kohta joku rekoordi. 4 + 3 + 6 tuntii saaliitonta pilkkinyhjäämistä. Eli kolme viimestä reissuu metsään. Tänään koukattiin klo:09:00 motonettii hakee freesejä toukkii ja sieltä suoraan Vanhankaupunginlahel. Viikolla oli taas hevosmiesten tietotoimisto laulanu mitä hurjemmista lähivesien saaliista. Kuulemma verkot tötteröllä kuhia, haukia ja lahnoja. No haetaas helpot fongot pois kun koordinaatitkin löytyy metrin tarkkuudel.

Naisväki tuli saattelee ukkelin jäille asti. Tosta se tuskien kuustuntinen lähti. Reissuun oli kuitenkin hyvin varustauduttu ja repusta löyty purtavaa ja termospullosta kuumaa juotavaa. Loppureissusta kylläkin röökit haihtui jostai kumman syystä. Hevosmiehet olivat vinkanneet huippu mestan ja eiku sinne siis.

No nih täällä ollaan eli lammassaaren edustalla. Tästä nousee kuhaa, haukee ja lahnaa minkä kerkee kiskoa. Just joo en jaksa ees kiroilla. Sieltä mitään nouse. Ei varmaan ikinä nouse enää yhtään mistään millään vieheel. Reitti kulki ensin itäpuolel lahtee ja sit länsipuolel ja sit takas itäpuolel ja loppu reissu vedettiin itärantsuu kohti vantaanjokisuuta.

Näillä paikkein tuli ainoo tapahtuma, mut sitäkin mielenkiintosempi. Ekaks ihan pientä nysväystä morrissa ja sit vastaisku. Kiinni on ja iso on. Laiska kuin uppotukki mutta kala kuitenkin. Aloin repii siimasta ylöspäin. Ja sain nostettua kaks vetäsyä ennenku morri irtos kalan huulesta kuin raapien ja reveten. Jäi hetkeks ihan mysteeriks mikä siel on. No jossai vaihees kanssapilkkijältä kuulin että Vimpa on noussu lähiaikoina. Sehän se ois voinu ollakkin. Puol reissuu vetelin tapsil ja pystyl ja jälkipuoliskon tasuril ja morril.

Samainen kanssapilkkijä osas myös kertoo että lähiaikoina on tullut 2 madetta pystypilkillä valosalla. Kerto viel tarkat kohdatkin vimpoil ja mateil. Tuolhan se samainen ukkeli on kuvissakin. Hyvin muuten oheni jäät kun läheni siltaa. Vois jatkossa pitää naskalit kaulas aina ihan periaatteesta. 6 tuntia oli kökitty ja seläs alko tuntuu jo jumitusta. Eiku kamat kasaan ja himaan itkee blogiin mikä taas kerran missäkin mättää. Mut ei mul oikeest oo tämmöstä Munat Pataan ikuisesti kokemusta. Uskaltaakohan sitä enää toivoo ikinä mitään saalista. T: Löysät Siimat.