Munat Pataan Vanhankaupunginlahdella 2.2.

Tässähän syntyy kohta joku rekoordi. 4 + 3 + 6 tuntii saaliitonta pilkkinyhjäämistä. Eli kolme viimestä reissuu metsään. Tänään koukattiin klo:09:00 motonettii hakee freesejä toukkii ja sieltä suoraan Vanhankaupunginlahel. Viikolla oli taas hevosmiesten tietotoimisto laulanu mitä hurjemmista lähivesien saaliista. Kuulemma verkot tötteröllä kuhia, haukia ja lahnoja. No haetaas helpot fongot pois kun koordinaatitkin löytyy metrin tarkkuudel.

Naisväki tuli saattelee ukkelin jäille asti. Tosta se tuskien kuustuntinen lähti. Reissuun oli kuitenkin hyvin varustauduttu ja repusta löyty purtavaa ja termospullosta kuumaa juotavaa. Loppureissusta kylläkin röökit haihtui jostai kumman syystä. Hevosmiehet olivat vinkanneet huippu mestan ja eiku sinne siis.

No nih täällä ollaan eli lammassaaren edustalla. Tästä nousee kuhaa, haukee ja lahnaa minkä kerkee kiskoa. Just joo en jaksa ees kiroilla. Sieltä mitään nouse. Ei varmaan ikinä nouse enää yhtään mistään millään vieheel. Reitti kulki ensin itäpuolel lahtee ja sit länsipuolel ja sit takas itäpuolel ja loppu reissu vedettiin itärantsuu kohti vantaanjokisuuta.

Näillä paikkein tuli ainoo tapahtuma, mut sitäkin mielenkiintosempi. Ekaks ihan pientä nysväystä morrissa ja sit vastaisku. Kiinni on ja iso on. Laiska kuin uppotukki mutta kala kuitenkin. Aloin repii siimasta ylöspäin. Ja sain nostettua kaks vetäsyä ennenku morri irtos kalan huulesta kuin raapien ja reveten. Jäi hetkeks ihan mysteeriks mikä siel on. No jossai vaihees kanssapilkkijältä kuulin että Vimpa on noussu lähiaikoina. Sehän se ois voinu ollakkin. Puol reissuu vetelin tapsil ja pystyl ja jälkipuoliskon tasuril ja morril.

Samainen kanssapilkkijä osas myös kertoo että lähiaikoina on tullut 2 madetta pystypilkillä valosalla. Kerto viel tarkat kohdatkin vimpoil ja mateil. Tuolhan se samainen ukkeli on kuvissakin. Hyvin muuten oheni jäät kun läheni siltaa. Vois jatkossa pitää naskalit kaulas aina ihan periaatteesta. 6 tuntia oli kökitty ja seläs alko tuntuu jo jumitusta. Eiku kamat kasaan ja himaan itkee blogiin mikä taas kerran missäkin mättää. Mut ei mul oikeest oo tämmöstä Munat Pataan ikuisesti kokemusta. Uskaltaakohan sitä enää toivoo ikinä mitään saalista. T: Löysät Siimat.

27.1. Salon merialue, Teijo

Easy like sunday morning... Ei kerenny känny herättään 07:30 kun Salon kaupungin aurauskalusto piti huolen että Cumuluksen asiakkaat eivät nuku aamiaisen ohi. Aurausrumba oli hotlan edes pahimmillaan kuuden jälkeen. No kerkes kehittää sopivan aamiasnälän enneku ovet avautu. Lihapullat ja munakokkelit tekivät kauppansa ja päästiin aikataulun mukaan matkalle kohti Teijon pilkkiparatiisia.

 Kurvattiin ennen ysii jonnei Teijon Telakan seutuvil. Kamat kantoon ja jäille. Kalantuloa ei voi estää. Ny mennään merelle :)

Tosta jostai aloteltiin. Päätettii et eka otetaan perus-särkikalaa tapsipilkeil. Ei tullu 15 minuuttiin midist ja ekan kerran vattan pohjas kirpas et ei kai taas. No luotto Mereen oli kuitenkin kova. Tsiigailtiin siin sit et missähän päi vois olla jotai meri merkkei. Kylhän niitäkin siel tääl näkyi.

 Vesihän oli ihan shaiban ruskeeta ja käytettii ärsyvärei ja ripeähköä uittoa. Tuplamäärät toukkia toimi hajusteena. Tunteja taas kulu ja roplasin kaikki reijät eka tapsil, sit tasuril perrää. Ei nypyi ei nypyi....

Tässä kohtaa oltii jo aikas kypsii. Tuuli oli kohtuu kovaa ja alko kyrsii. Röökii kulu taas ketjus et maltto ees sen 6 minuuttii yhel reijäl. Kaisloje vieree vedettiin taas reikärivii rauhottuu haukien varalta.

Ei fukki MP:tä koko viikonloppu. Loppuvaihees läpändeerus alko olee kohtuu mielenvikast. Ois pitäny tajuu et jarrupala-episodi yritti kertoo et älkää ny urpot Teijoon ainakaan lähtekö. Meri tyhjänä kaloista? No katotaa mitä mielenvikast reissuu ensviikonlopuks kehitellään. Aika paha täst on shcaibasemmaks enää vetää. Kevättä kohden sanoo Tarantellat! Soronoo ja kirreitä!

Teijon Matildanjärvi

En viitti alottaa et ensikertalaisen kopasu vaan keskitalvinen järven kopasu. Pikkasen on nimittäin kitkerän katkera maku hakusanoilla: Keskitalvi, pienehkö järvi, pilkkiminen. Meidän jengi on keskittäny suurimman osan pilkkireissuistaan varsinkin tammikuulle. Mikä siin järviekosysteemis on et kaikenkarvaiset otukset vajoavat täyskoomaan? Koko viikon siis guugletettiin hakusanoilla Teijon Matildanjärvi, kaikki mahdollinen ja mahdoton informaatio, mitä netti sisuksistaan sylkee. SchaichsseDuunit ei tuntuneet viikol niiku missään ku aivot raksutti nettidataa viikonlopulle. Perjantain duunis oli miesvajausta ja mestat nitku tavaramäärän alla. Ei tuntunu missään. Meikä liisi puolmetrii ilmas. Viikonloppu oli täydellisesti suunniteltu. Mikään ei voi mennä vikaan.

Perjantai 25.1. .... Tultiin saunasta. Fiilikset katossa. Elämä ei vois olla ihanampaa. Jos se ois ihanampaa, se ei olis yhtään ihanampaa, koska sen ihanampaa ei voi olla.(lainattu henkilöä Kyösti Pöysti från Pasila).

Ja paskat. Fisumobiilin jarrupalat levis. Jarruttaessa metallinen rahina. Ei uskalla ajaa, ettei tuu isompaa laskua. Great, on perstai ilta ja aamul pitäs lähtee klo:08:00. No ei lähetty. Puolivalvottiin yö ja aamul soitettiin ensimmäiseen päivystykseen klo:08:00. Viesti oli et ehkä kerkee joskus iltapäiväl joku kattoo autoo. Ei kiitos, thanks for nothing. Voi vitalis. Google savuumaan vuokra-autofirmoi. Heti natsas. klo:10:00 oli vuokrabiili alla ja Teijon Matildanjärven kirrenhakureissu voi alkaa.

Ajon aikana ihmeteltiin miks kaikki Mersut ja bemarit tulee pers edel vastaan meidän mopoautoo. No kiire oli näköjään kova. 12:00 oltiin Matildanjärven parkis. Huikee fiilis. luvat kännyy, kuteet niskaa ja eiku täyttää kassit lohilla.

Reitit olli mietitty ja alotettiin keskeltä saarten läheisyydestä. Huomattiin et kanssapilkkijöitä löytyy huimat 1kpl. Näinköhän sitä evämakkaaraa nousee joka tuutista. Epäilys heräsi, mut ankaran orjallisesti seurattiin taktiikkavihkosen koukeroita. Vesi oli tummaa ja järvi matala. Suosittiin hiukan enemmän ärsyvärei. Pilkit ja maisemat vaihtuivat kun tunnit kuluivat. Nostokoukkujakin löytyi matkasta ensimmäistä kertaa. Jossai vaihees Paulan tapsipilkin morrii kävi joku tökkäsee. Jesh! nyt ollaan asian ytimes. Ja fukit! Se oli se reissun kohokohta siinä jos kalallisesti mitataan. Ja rahallisesti ei edes uskalla laskee kilohintaa tolle tökkäsylle.

 Mitään muuta eloa tos järves ei ollu. Kierrettii kaislarantoi ja porattiin etukäteen haukimestat ja tehtiin vaik mitä taikatemppui. Sitt ei muuta kiitosta herunu ku lumimyräkkä niskaan. Neljän jälkeen meidän jengi oli totaalisen kypsä pilkkii keskitalvella pienehköllä järvellä. Ei persaus mitä shcaibaa. No mut hei, kyllä mä ymmärrän mikä arvo on liikkua erämaa-maisemmissa hyvässä seurassa. Yläkroppa timmiytyy hyvää tahtia kun kairaa aamusta iltaan 8 minuutin välein 2 reikää. Ja tulihan sielt hotlalletuomisina armoton nälkä, mikä kuitattiin Salon Cantina Antonios valkosipulileivil ja Big Hungry -burgeriaterial. Nyt on lauantai-ilta ja klo:07:30 on huomen hotla-aamiainen ja siitä suunnataan pilkkijän taivaaseen, nimittäin merelle! Sieltä nousoo Kuhaa , Haukee , Lahnaa , Salakkaa. Ja jos ei nouso niin jotakin nousoo kuitennii koko ajan. Ja se on se kiva homma tässä aiheessa. Soronoo ja kirreitä!

20.1. Täsmäisku SeukkaSeläl ja tulosta tulee

Joskus pitää jonkun verran suunnitella tekemisiään. Pilkkifongoilu-polte oli särkireissun jälkeen vielä sen verran huipussaan, että oli parempi käyttää ilta seuraavan reissun suunnittelemiseen. Kohteena oli Seurasaarenselkä ja kohdefongona Kuore. Mietin että mistä tää polte johtuu, ni en voi syyttää muuta kuin kalasaalis.comin pilkkifongoilu kisaa. Vuos sit jäin kisas kaus kärestä tuloksel 9 lajia. Voittaja tais vetää jotai 13. Joo eli siis kaivelin lauantai-iltana taktiikkavihkosen esiin ja aloin piirtää reittiä selälle. Kävin läpi mitä pilkkejä käyttää ja millasista syvyyksistä Kuoretta haravois. Pilkkivavat viritin vimosen päälle ja virittelin sivutapsit valmiiks. Kuorefongo here I come!

Tosta se lähti. Voiko enään kauniimpaa keliä toivoa. Suunnitelmat olivat kristallin kirkkaat. Aloitin viime vuosina hyväksi havaituilta koordinaateilta. Olo oli luottavainen. Silppuabboo nous harvakseltaan ja kaikki sivutapsis. Miksi? Välil meni pitkiäkin aikoja et ei mitään. Ei haitannu, olo oli luottavainen koko reissun ajan. Parissa tunnissa olin edennyt reittiä n.400 metriä. Keskimäärin 8 minuuttii reijäl. Seuraava reikä 20 metrin päähän.

Puolisen kilsaa oli reikäjonoo takana ja saaliina vain abboo. 2 suurinta olivat selvästi suurempia n.200g. Takaraivossa kävi välillä ajatus tasurin uittamisesta, mut onneks pysyin suunnitelmissa. Ja sehän palkittiin piakkoin. Tärppi oli jollai tavalla tuttu, mutta ihmetys oli kuitenkin suuri kun kivinilkka saapui säteilemään elämääni. Muistan tärpin. Kaks vetäisyä ja ei potkuja ylösnousemuksen aikana.

Ihana Nilkka. SeukkaSelän eka Nilkka mulle ikinä. Kiva että lähivesiltäkin löytyy diversiteettiä. Olo oli letkee. Tästä eteenpäin kaikki fongot ois plussaa. Pidättäydyin taas suunnitelmissa ja haravoin Kuoretta eri syvyyksistä ja eri kerroksista. Tos sillan al oli muuten 20 senttii teräsjäätä. Odotin et ois ollu heikompaa. Seukkaseläl jäätä oli varmaan 30-40 senttii. Yht`Äkkiä keli muuttu aivan päälaelleen. Kivasti blosas ja muutenkin siistii tsiigail näköalapaikoil kun LuontoÄiti Määrää! Nappasin muuten pikku viteopätkänkin just enneku näkyvyys katos.

En sit tiedä toimiiks toi viteo kun en ole ennen laittanu näit. Kirjotelles ei ainakaan pyöri.

No mut jos ei pyöri ni alla semmonen kuva et eiköhän siitä aisti mitä tapahtu.

Lähin takaspäi selälle ja seurasin sellast railoo mikä jatku ja jatku vaan. Suunta oli otettu aloituskoordinaateille. Joskushan sinne päästiin ja fiilis huippu vaik mitää kuoretta näkynykkään. Sit yhel reijjäl nous kaks isoo kiiskee. Niitä siin ihmettelin ja taas nyki. Terävämpi ku kiiski, mut ei rätätätä niiko ahven. Ei Jumaleissön! Son KUORE! :D Ta Daa! Ja eiku Bileet pystyy. Alotuskohasta Kuore, niiko monena aikasempanakin vuotena.

Päivä oli täydellinen. Aurinko laski kun fongoja ropisi. Mut hei kyyti oli tulos noutamaan vast tunnin pääst. Eiku Simona virittelee Tasuri-MegaKurkulla.

Tasuri-MegaKurkku siks ku Seukkaseläl ei tod uiskentele Kuhia siellä täällä. Ne pitää houkutella jostai viereisistä lahdista paikalle. No tuli sielt yks tärppi tunnis mut ei haitannu. Oli jo pimeää ku pakkailin kamat. Taas kerran täydellinen fongailuBongailu päivä. Tuli fongot 6 ja seiska. Näillä kalasaalis.comin pilkkifongoilukisan jaettu ykössija ainakin hetkeks. Ja eiku suunnittelee ensviikonloppuu. JESH! :D

Kaveria lainaten: " Ehkä sekopäisin Särjenhakureissu"

19.1. Pahimmat pelot kävivät toteen ja heräsimme lauantai-aamuun 25 asteen pakkasessa. Vantaalle näytti 29 pakkasta ja tais tonne Porvoon suunnille näyttää kans lähemmäs 30. Noh venailtiin sit muutama tunti ja pistettii lämppärit huutaa autoon pariks tunniks. Joskus klo:11 mais päästiin matkaan kohti Porgååta. Matkalla mittari näytti -26 ja Porvoon mäkkärin parkis -24. Great! No kohteena oli kuitenkin Emäsalon särjet. Emiksen parkis ei ollutkaan enää ku -23.

Tos piti alkuu postailla. Taustalla entiset työnantajat Kilpilahdessa. Ja eiku mestoil.

Tonne kaislojen viereen paineltiin ekaks. Siks kun sielt sitä särkee nous viime vuon.

Siel mittää särkettä ollu. Silppuahvenaa prkl.

Noh eiku laitettii Emäntä edelle ottaa särkivainu. No eipä tarvinnu emännän ku laskee pilkki alas ja nostaa ylös ni siinä oli särki prkl :) Okei sanoin et toi vapa mulle heti ja mä tuun repii särkeni samasta avannosta.

Noh siinä sitten tahkosin itteksee tunnin verra tyhjää. Puolet ajasta kahel vaval. Naisväki oli huurruttanu persuuksensa ja tyypit häippäs hyvis ajoin autolle.
Mulla pääs usko ja toivo loppuu särkifongosta. Puhelin ringas et nyt häivytään. No mä sanoin et ei ku viel viis minuuttii. 5 minuuttii kulu ja olin juuri lopettamaisil ni sit nypytti pikkase. Armoton vastaisku ja tuntu erilaiselt ku silppuabbo. Särki näyttäytyi reijäst ja meikäpoika pisti pileet pystyy. Hypin tasajalkaa ja huidon käsillä ilimaan. Oli siin taas varmaan kanssa pilkkijöil ihmettelemist.



Eli siis mitä häh täh. Ajeltiin siis toistasataa kilsaa hakee särkifongo parinkympin pakkases. Aziaa!!

FONGO numero 5 , Särki

Valkjärvi 12.1. Toinen yritys + 13.1. Espoonlahti

Sen verran jäi ensimmäinen reissu kaivelemaan mieltä, että ajatukset singahtivat Valkjärvelle pitkin arki aherrusta. Jokaista työpäivää kuumotti armoton tuska päästä pilkkifongoilemaan. Lauantain kohteeksi oli valittu Valkjärvi ja sunnuntaille suunta lauantain saaliin perusteella. Valkjärvestä piti käydä fongaa ainakin kiiski, ja särki, ehkä kuha tai hauki.

Mestoilla olltiin hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Pakkasta tais aamulla olla jotai 13 astet. Keli oli kuitenkin tyyni ja oltiin hommattu ekaa kertaa jotai käsien ja jalkojen lämmitys pussei. Pussukat muuten tulivat ihan tarpeeseen. Reittisuunnitelma oli piirretty tällä kertaa järven etelä päähän. Joku uimaranta siin tais olla. Oiskohan ollu joku Tiuran-ranta tai jotai. Tosta kallioseinän vierest alotettiin pilkkirupeama joka päättyisi vasta kun aurinko laskisi puiden taakse. Seinämän vieres oli heti varmaan 5 metrii syvää. Odotukset olivat korkealla. Meil oli tahtina pilkkii 5-10min yhel reijäl ja sit painelle 15m eteen päin. Eteen päin tarkoitti aamupäivällä että kierrettiin ton poukaman reunoja. Hiljasta oli ensimmäiset 6 reikää. Pilkkeinä oli pikku pystyt joiden alla monofiilitapsil morrit. Syöttinä pari kärpäsen toukkaa. Kun mentiin tarpeeks matalalle niin lopulta alkoi nousta pikku silppu-ahventa. Silpuista ei paljoo viittiny pakkases ottaa kuvia. Mutta saipahan Paula ylös yhden kuvattavankin.

Kiva piriste, mut ahvenfongot löytyy molemmilta. Puuttuvat lajit loistivat poissaolollaan. Kyllä me kauan aikaa uhrattiin matkalla poukaman päähän. Välillä ryystettiin kuumaa mustikkakeittoa. Poukaman pääs vaihdettiin lajia ja iskettiin pilkeiks tasuria ja helmiräsäsiä. Mä tavottelin tasuril kuhaa tai haukee ja Paula räsäsil haukee. No se ei ollu hauska pätkä ulos poukamasta. Ei tainnu tulla kalana kalaa, ei nypyn nypyy. Lopuks vedettii pitkä pätkä kohti Lahtelan vai lähtelän uimarantaa, jossai meidän biili oli parkis.

Pakkasta oli tos vaihees 14 mut kivasti aurinko piristi mieltä ja ehkä jopa hieman lämmittikin. Pilkkijöitä oli järvellä melkein parikymmentä. Mitäköhän ne muut veteli kun meille suotiin vain ahvenaa. Eteläpää oli fongojen suhteen pettymys. Oltaispa menty vaan pohjoispäähän metskaa puuttuvaa särkee. Sinne mistä Paula sen repi 6.1. Tuol kuvan oikees nurkas oli joku posse ja aateltii lopuks kopasta niitten vasemmanpuoleinen nurkka. No ei sielt mitää tullu. Oli aika lopetella. Aurinko painui puitten taa ja lähtiessä auton mittari näytti 15 pakkasta. Hetki kiroiltiin puuttuvia bongoja ja sit optimistisina suunnattiin katse Sunnuntain 13.1. Espoonlahen kopasuun. Sieltä irtoo ainaki Pasurii :)


Espoonlahti 13.1 Pasurikarkelot merellä. 

Valkjärven jäiden pauke ja ulina kaikui vielä korvissa kun suunnattiin sunnuntai-aamuna kohti Espoonlahden miljoonia Pasureita. Muistissa oli vielä hyvin viime kevään särkikala karkelot kyseisestä mestasta. Tavoitteet oli asetettu tälle viikolle niin että pärjäisin edes alkuvaiheessa Pilkkifongokisoissa Kalansaalis.comissa. Pärjäämiseen tarvittaisiin sunnuntailta ainakin 3 fongoa. Odotukset olivat korkealla ja askeleet kiihtyivät kun kuulimme merijään paukkeen.

Siellä se siintää. Espoonlahti ja tuhannet kiisket ja särjet. Pakkasta ei ollut kuin 9 aamutuimaan. Tuuli tuiversi jotai 5m/s ja se pikkasen pisti näpit jäätymään, verrattuna lauantain -13 ja tyyneen keliin. Ja sit päästiin jäälle. Ja eiku viime keväänä hyväksitodetuille Pasurimestoille. No ei sielt kuulunu midist. Paula tietyst repi pikana kiisken ja Pasurin, mut mulle tais tul joku huuhaa mini ahven ekaan puoleen tuntiin. Voi sköndä, Särkikalat eivät siis ole keväästä talveen paikoillaan.

Siin se ny on. Paulan fongo numero 4. Pasuri. No en mä ny heti lannistunu. Fisut vaan piti ettii. Ja niinhän me etittii. Ja arvatkaas mistä ne löyty? No eka sain Kiisken. Fongo numero 3.

Kiisken jälkeen rupes löytyy. Nimittäin paineltiin keskelle lahtee syvälle. Sielhän ne Pasurin jurpot köllötteli.

Niitä tulikin sitten joka laskulla. Parikyt ku oltii revitty ni todettii et ei tääl mitää Särkee oo. Piti taas ottaa uutta suuntaa.

Tos loppu vaihees lakkas kiinostamasta potkii niitä takas reikään. Kaikki pasureit. Ei särkii eikä muitakaan puuttuvia. Otettii uus suunta ja vaihettii tasureihin ja lähettii kaislikoitten reunaan metskaa haukee ja kuhaa. Siel mitää haukii ja kuhii edes ole. No loppu reissu vedettiin sit tuloksel Ana 1 ahven ja Paula 1 Kiiski. Nämä siis tasureil. Hiljast oli, mut olihan niit uusii fongoi. Tavoitteet oli viides fongos tänä viikonloppuna, mut neljään jäätiin. Ihan OK tunnelmat kuitenkin. Pakkasetki loiveni jonnei 7 asteesee reissun aikana. Ja eiku valmistautuu kärsii taas 5 päivää duunis ja sit pääsee taas fongojen perää. Jostai pitäs se särki hakee. Ja Kuha ja Hauki ja Kuore ja Made ja Lahna. Hillotella salakka joo joo. Irtoiskohan jostai Kirre hmm....

6.1. Nurmijärven Valkjärvellä

5.1. kävästii Luukinjärvellä toisen ja viimeisen kerran hakkaa päätä seinään. Aateltiin että ensimmäisen reissun 2 kiisken perusteel ei voinut mestaa tuomita. No toisen reissun 1 kiiski, kahdelle pilkkijälle, parissa tunnissa, paristakymmenestä reijästä, sinetöi Luukinjärven lopullisesti pois meidän pilkkikohteistamme.

Kotio päästyämme alkoi armoton guugletus. Käytiin läpi lähiseutujen järviä ja lampia. Lopulta päädyttiin suunnittelemaan 6.1. sunnuntaille koko perheen pilkkireissu Nurmijärven Valkjärvelle.

Guuglesta käytiin läpi järven hoitosuunnitelmat pdf-tiedostoina ja kaikilta kalastusfoorumeilta kiteytettiin olennaista tietoutta alitajuntaan. Löytyihän sitä kaikenlaista ihmeellistä jorinaa 8 kilon monneista ankeriasiin jne.. :)

Järven tila on kohentumaan päin, tästä esimerkkinä esim kuoreen lisääntyminen. Järvi on kohtuu kokonen. Rantaviivaa 8 km. Syvyyttä 12 metrii. Sieltä kuulemma pilkkiperholla nousee siikaa. Sieltä keskeltä, syvältä, hapettimen lähettyviltä. Viikontakaa löyty jopa kuva 1,2kg pilkkikuhasta kyseiseltä järveltä. Pikku haukia pitäs olla kans paljon. Sehän fongarille passaa.

Siloneulojen blogistakin löytyi pari reissuu tonne noin. Jätkät repiny jottai kukkoahvenia 70kpl jollai reissul, keskipainolla 20g. Mut me tahotaa fongoi ja bongoi.

6.1. Aamu valkeni pikku pakkasessa. Muistaakseni perheelle tuli mainittua että koittakeeha pukeutua ettei heti olla näpit turtana ja varpaat huurussa. Piti mun ottaa mukaan näitä itselämpiäviä pussukoita, mut kuka ny semmosia ois muistanu. Tossahan ne pöydäl odottaa seuraavaa reissuu.

No joo päästin matkaan ja järvikin löytyi. Rantauduttiin näköjään pohjoispään leirikeskuksen alueella. Suunnitelmissani olin piirrellyt kuvioita eteläpäähän. No mutta ensimmäinen kerta ni eiku jäälle ja satametrii rantsust ekat reijät. Jäätä oli yli 20cm ja jää oli tasavahvuista. Odotin heikompaa laatua. Paulalle pilkki kouraan ja ittelle mestat 5 metrin päähän. Pilkittii pienil pystyil ja siimatapseis pikku morrit kärpäsentoukil. Jossain vaihees pelkäl morril. No mut Heti ensimmäinen reikä antoi ainakin Paulalle mahti saalista. Tyyppi repi ahventa ja jopa särjen ennenku ukko sai midistä.

Duracell Gepardilla oli taas muut puuhat mieles. Tyyppi paukutti lapparia jäähä ja raastoi pulkalla ympyrää pilkkijöiden ympärillä että varmasti kalat tietää että ketkä tulivat kylään. Luottamus oli kova ja tahti sen mukainen. Porattii jäätä joka suuntaan eri syvyyskäyrille. Alku oli ihan lupaavaa, mutta tahti hiljeni samaan tahtiin kun naisväen palelu lisääntyi. Loppujen lopuks saatin jotai 20 fisua joista 19 pikku abboo + 1 särki. Mä sain n.7 abboo tästä läjästä. Paulalla tais olla parempi pilkkiviritelmä. Toukat olivat todella tuoreita ja energisiä. Välillä kokeilin kolmihaarakoukkuun montaa toukkaa, mut ei tainnu tulla mitään. Parhaiten toimivat pienimmät morrit.

Siinä se nyt siintää, Valkjärven ulappa pohjoispäästä katsottuna. Mesta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja ansaitsee useamman käväsyn ennen tuomioita. Tonne keskelle se pitää painella ja hillotella siika tai kuore syvyyksistä. Käsittämättömän kova on taas tuska päästä pilikille. Toivotaan ettei ensviikonlopun -13 asteen ennustukset toteudu. Pitäs päästä aamusta iltaan istuu jakkaralla. Joku -5 ois ihan tarpeeks. Tai no pukeutumiskysymyshän tuo on. Pilikillä on kiva istuskella ja pohtia esim: tulevan kalamaratonin taktiikkaa, välinehuoltoa, kisaajahuoltoa, logistiikkaa, johtamistaitoa, reittisuunnitelmaa, Suvannon potentiaalia, Stadilaista Toutainta. OHO! , mites se nyt ajatus taas karkasi ;) Siis oltiin Valkjärvellä, ja varmasti siellä vielä uudestaan. Eihän me edes yritetty Kuhaa, Siikaa, Haukea, Lahnaa, Kirreä, Taimenta, Kuoretta. Mestassa on mainiota potentiaalia. Jäät alkaa kohta merelläkin kantaa, Great! Parhaat pilkkiajat vielä edessä, kevät, maraton, kesä.... Kylä elämä on ihanaa kun fongata oivaltaa!

4 viimestä kuhareissua, 22 tuntia, 0 Kuhaa

 Pistetääs pilkkikausi pakettiin. Neljä viimestä reissuu suuntautuivat Emäsaloon ja 3 reissua Espoonlahdelle. Tehokasta pilkkiaikaa käytettiin 22 tuntia. Täytyy todeta että tiedossa oli että kuhastus pitäis alottaa aikaisin aamulla ennen auringon nousua ja siitä pari tuntia on kuulemma parasta aikaa. Sen jälkeen kuhan syönti kuulemma loppuu kuin seinään. Noh, me ei taidettu keretä jäälle ku aikaisintaan ysin mais aamuisin. Toisaalta hämärän hetkiä tuli pilkittyä urakalla. Erälehdestä tuli joskus luettua artikkeli " pilkkikuhaa pääkaupunkiseudulta" . Tämän artikkelin innoittamana olen suosinut nautilus pystyä värikoukul (uistinrenkaalla kiinnitys) ja syöttinä toukkanippua. Värikoukuis olen käyttänyt oranssin ja punaisen sävyjä. Kuha on kuulemma jään alla notkea kuin kalapuikko pakastimessa ja tästä syystä ollaan suosittu hidasta uittoa. Pilkkikohtaa ollaan vaihettu tasasen tappavasti noin 10 min välein. Ollaan haettu rinteitä ja mielenkiintoisia pakkoja ja matalikkoja. Pilkkisyvyys on ollut 1-30 metriä josta pääpaino 2-8 metrin syvyydestä.

Sumuinen Emis. Selväsen Arska ja rouvan pilkkikisat.

Espoonlahti ja biljoona kuhaa.

Espoonlahden Saunalahdesta sentäs kalaa nous, mut väärää merkkiä.

 Espoonlahti on kohtuu suosittu pilkkikohde, mut ei siel suomenkielen sanaa kuullu. Jos parhaimmillaan 30 pilkkijää niin varmaan 20 venäläistä, muutama virolainen ja muutama hiljanen hissukka.

Pasurit oli aika kookkaita.

Toi pasuri piti punnaa kun niin iso. 260 grammaa näytti vaaka. Särjet lähenteli puoltakiloo. Veivät jopa siimaa kun yritti siimasta nylii jäälle.

Kuhasta muodostui siis tälle talvelle sellanen apina selkään et mielellään unohan koko jurpon kaheksaks kuukaudeks. Ei tommosist reissuist , mihin ei ite oo tyytyväinen ni huvita paljoo tarinoida. Avovesikausi avataan tulevana viikonloppuna Kymijoella. Pilkkikamat on tänään pakattu kesäteloille. Joo Joo paras kuhanpilkkiaika on vasta alkanut, mut hei meillä ei vaan ole tarpeeksi kokemusta heikoilla jäillä hyppelystä. Kaikki mestat on viel liian tuntemattomia. Kokemusta pilkkimisestä on vasta kolmelta talvelta. Kyllä sitä kuhhoo kerkee vielä nostelee jäälle. Sovitaan et ens talvena saletisti natsaa ja kuhhoo tulloo!!

Sipoon ja vanhankaupunginlahtee 4.3.2012

Kerrankin sai viikonloppuna pilkkii niin paljon että voi sanoa että tarpeeks. Tänää suunnattiin aamul kohti sipoonlahtea. Keli oli järkyttävän magee ja mestoil ei tarvinnu enää kahlata sohjos ku yöpakkaset oli jäädyttäny kävelynkestävän kuoren. Tälläsii päivii kaivataan just et saaliil ei niin välii. Ihan älyttömän täydellist hengailuu pilkkimestoil. No ei me ihan lomailee alettu vaan alle 10min ja uudet reijät. Sahattii sipoonlahtee puolilt toisil. Ei se kuhan perkele ollu ees ku 50% ajasta mun mieles.

Sillan alta löyty kohtuu mageet kirkast jäätä. Varmaan joku 40cm paksuudelt. Pakkohan se oli fotottaa.

Naama palaneena tätäkin kirjotellaan. Kai sitä tuli joku 11 tuntii arskaa palvottuu. Tollasena mä muistelen kesällä pilkkimisä. Toi kuva jää mieleen .Välil ku täysin tyyntä ni varmaa jotai +18 lämmintä auringos. Toi mitä tos kuvas näkyy niin sillä mä lataan akut et jaksaa viikon taas painaa duunariosaston hommia. Tulihan sit sit jotai saalistakin eli luulin tot 260g Abboo tiätyst kuhaks. Pakko oli punnaa. Kuvashan se näyttää ihan pikku pierulta. Emmä mielestäni saaliinkaan puolest hirveit vaadi. Ois kiva kun joskus jotai tulis. No tollane tänää. Iha jees.

4,5 tuntii tuol sipoonlahel viihdyttii. Ton uskomattoman mageen hetken pilas vaan jatkuva kelkkailijoiden ralli , ees taas lahtee. No suodaan heille oikeus harrastukseensa.

Siellä ne pojat päristelee.

Jossai vaihees pakattii kamat jä häippästii nesteel syömään. Metsästäjänleikkeet oli hintavia mutta melkein syötäviä. Ja siitä matka jatkui kohti Vanhankaupunginlahtea (Helsingin ytimessä). Siel aattelin et otetaa pohjis siltä varalt et esim Mateil ois kudunjälkeinen tankkaus pääl. Koko käväsyn ainooks kalaks jäi ekast reijäst nostettu 7 senttinen Abbo. Onneks nous ni sai tuoretta täkyy.

Jään paksuus vaihteli nois virtapaikois huolestuttavan paljon. Päällä kohtuu kova kuorikerros , sit sohjo ja sit 4cm-20cm teräsjää. Tos sillan lähettyvil ei muuten montaa aurinkoista plussakelipäivää pilikitä. Aurinko porottaa kuoren puhki ja Vantaanjoen lisääntyvät virtaukset kuluttaa altapäin. Mä en tohon kohtaan enää suuntaa reissujani. Jengii oli tietys miljoonittain ulkoilemas jäällä kun täydellinen keli. Tuli varmaan kymmenille näytettyy pyynnöstä kairanavul jään vahvuus. Toiselle kymmenelle tyypil opastettiin pilkkimistä. Pohjaonki sai välil kovaa kyytii kun ipanat aatteli et joku on niille jättäny valmiin pilikin.

Jossai vaihees kuulin joltakulta et kuhaa ois noussu pikkasen ulompana tolppien lähistöl. No mua ei tarvinnu kauaa houkutel. No ensimmäinen saalis tolpil oli 10 kännistä Virolaista pilkkijää horju ohitte. Ja kaks pahimmas kunnos olevaa päätti tulla neuvomaan mua. No selvisin vähin vaurioin. Jätkät sit kusi siihen viereen ja kompuroivat etananvauhtia sillalle päin. Aina kun katoin jätkien etenemistä ni joku kaatu totaalisen holtittomasti ja kairat lenteli miten sattuu.

Hämärä alkoi laskeutuu ja aattelin et kohta vois joku made kilisyttää kelloi. No ei kilisyttäny. Mut mikään ei pilannu mun viikonloppua. Tää viikonloppu on just se aines josta mä elän. Kun mä hillun tällei niin olen parempi ihminen kaikessa mitä teen ja varsinkin olen parempaa seuraa muille. Harmi vaan kun ei niit muit kerkee nähä ku on ain pilikil :)

Miljoonat stadilaiset könysivät jäältä kohti kotejaan. Mie jäin sinne miettii et mitä täst jäi käteen. No ei ainakaan kaloreita kuhienmuodos, mut järkyttävä henkinen pääoma. Nyt mä uskon taas et kaikki menee hyvin. Jaksaa kaiken kun tietää et tälläsii viikonloppui tulee ehkä jopa joka maaliskuu. Pian biili tuli hakee könyttii facebookkii tilittää. Sieltä sit blogitekstei runoilee. Faceen joku oli laittanu niin mageen siianongintakuvan tältäpäivältä et pakko kaivella välineet esiin. Kaikkien Suomessa esiintyvien kalalajien kalastus "bongaili-fongailu" rokkaa niin räpisti just siks et tää kalastusmuoto elää vuodenaikojen mukana. Fongailu-Bongailu on paras kalastusmuoto ikinä. Ei vaadi himmeit massei ja bustereit. Iha relasti rantsust vaa tai jään päält. Joskus stikkaat jotai liejutokkoi fikkaa ja yht`äkkiä oot joku SUURKALASTAJA. Fongailu o life-saveri ilman tät mun aivot ois bulit. Niin Gimis on Fongailla Stadis.