Kotio päästyämme alkoi armoton guugletus. Käytiin läpi lähiseutujen järviä ja lampia. Lopulta päädyttiin suunnittelemaan 6.1. sunnuntaille koko perheen pilkkireissu Nurmijärven Valkjärvelle.
Guuglesta käytiin läpi järven hoitosuunnitelmat pdf-tiedostoina ja kaikilta kalastusfoorumeilta kiteytettiin olennaista tietoutta alitajuntaan. Löytyihän sitä kaikenlaista ihmeellistä jorinaa 8 kilon monneista ankeriasiin jne.. :)
Järven tila on kohentumaan päin, tästä esimerkkinä esim kuoreen lisääntyminen. Järvi on kohtuu kokonen. Rantaviivaa 8 km. Syvyyttä 12 metrii. Sieltä kuulemma pilkkiperholla nousee siikaa. Sieltä keskeltä, syvältä, hapettimen lähettyviltä. Viikontakaa löyty jopa kuva 1,2kg pilkkikuhasta kyseiseltä järveltä. Pikku haukia pitäs olla kans paljon. Sehän fongarille passaa.
Siloneulojen blogistakin löytyi pari reissuu tonne noin. Jätkät repiny jottai kukkoahvenia 70kpl jollai reissul, keskipainolla 20g. Mut me tahotaa fongoi ja bongoi.
6.1. Aamu valkeni pikku pakkasessa. Muistaakseni perheelle tuli mainittua että koittakeeha pukeutua ettei heti olla näpit turtana ja varpaat huurussa. Piti mun ottaa mukaan näitä itselämpiäviä pussukoita, mut kuka ny semmosia ois muistanu. Tossahan ne pöydäl odottaa seuraavaa reissuu.
No joo päästin matkaan ja järvikin löytyi. Rantauduttiin näköjään pohjoispään leirikeskuksen alueella. Suunnitelmissani olin piirrellyt kuvioita eteläpäähän. No mutta ensimmäinen kerta ni eiku jäälle ja satametrii rantsust ekat reijät. Jäätä oli yli 20cm ja jää oli tasavahvuista. Odotin heikompaa laatua. Paulalle pilkki kouraan ja ittelle mestat 5 metrin päähän. Pilkittii pienil pystyil ja siimatapseis pikku morrit kärpäsentoukil. Jossain vaihees pelkäl morril. No mut Heti ensimmäinen reikä antoi ainakin Paulalle mahti saalista. Tyyppi repi ahventa ja jopa särjen ennenku ukko sai midistä.
Duracell Gepardilla oli taas muut puuhat mieles. Tyyppi paukutti lapparia jäähä ja raastoi pulkalla ympyrää pilkkijöiden ympärillä että varmasti kalat tietää että ketkä tulivat kylään. Luottamus oli kova ja tahti sen mukainen. Porattii jäätä joka suuntaan eri syvyyskäyrille. Alku oli ihan lupaavaa, mutta tahti hiljeni samaan tahtiin kun naisväen palelu lisääntyi. Loppujen lopuks saatin jotai 20 fisua joista 19 pikku abboo + 1 särki. Mä sain n.7 abboo tästä läjästä. Paulalla tais olla parempi pilkkiviritelmä. Toukat olivat todella tuoreita ja energisiä. Välillä kokeilin kolmihaarakoukkuun montaa toukkaa, mut ei tainnu tulla mitään. Parhaiten toimivat pienimmät morrit.
Siinä se nyt siintää, Valkjärven ulappa pohjoispäästä katsottuna. Mesta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja ansaitsee useamman käväsyn ennen tuomioita. Tonne keskelle se pitää painella ja hillotella siika tai kuore syvyyksistä. Käsittämättömän kova on taas tuska päästä pilikille. Toivotaan ettei ensviikonlopun -13 asteen ennustukset toteudu. Pitäs päästä aamusta iltaan istuu jakkaralla. Joku -5 ois ihan tarpeeks. Tai no pukeutumiskysymyshän tuo on. Pilikillä on kiva istuskella ja pohtia esim: tulevan kalamaratonin taktiikkaa, välinehuoltoa, kisaajahuoltoa, logistiikkaa, johtamistaitoa, reittisuunnitelmaa, Suvannon potentiaalia, Stadilaista Toutainta. OHO! , mites se nyt ajatus taas karkasi ;) Siis oltiin Valkjärvellä, ja varmasti siellä vielä uudestaan. Eihän me edes yritetty Kuhaa, Siikaa, Haukea, Lahnaa, Kirreä, Taimenta, Kuoretta. Mestassa on mainiota potentiaalia. Jäät alkaa kohta merelläkin kantaa, Great! Parhaat pilkkiajat vielä edessä, kevät, maraton, kesä.... Kylä elämä on ihanaa kun fongata oivaltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti