20.1. Täsmäisku SeukkaSeläl ja tulosta tulee

Joskus pitää jonkun verran suunnitella tekemisiään. Pilkkifongoilu-polte oli särkireissun jälkeen vielä sen verran huipussaan, että oli parempi käyttää ilta seuraavan reissun suunnittelemiseen. Kohteena oli Seurasaarenselkä ja kohdefongona Kuore. Mietin että mistä tää polte johtuu, ni en voi syyttää muuta kuin kalasaalis.comin pilkkifongoilu kisaa. Vuos sit jäin kisas kaus kärestä tuloksel 9 lajia. Voittaja tais vetää jotai 13. Joo eli siis kaivelin lauantai-iltana taktiikkavihkosen esiin ja aloin piirtää reittiä selälle. Kävin läpi mitä pilkkejä käyttää ja millasista syvyyksistä Kuoretta haravois. Pilkkivavat viritin vimosen päälle ja virittelin sivutapsit valmiiks. Kuorefongo here I come!

Tosta se lähti. Voiko enään kauniimpaa keliä toivoa. Suunnitelmat olivat kristallin kirkkaat. Aloitin viime vuosina hyväksi havaituilta koordinaateilta. Olo oli luottavainen. Silppuabboo nous harvakseltaan ja kaikki sivutapsis. Miksi? Välil meni pitkiäkin aikoja et ei mitään. Ei haitannu, olo oli luottavainen koko reissun ajan. Parissa tunnissa olin edennyt reittiä n.400 metriä. Keskimäärin 8 minuuttii reijäl. Seuraava reikä 20 metrin päähän.

Puolisen kilsaa oli reikäjonoo takana ja saaliina vain abboo. 2 suurinta olivat selvästi suurempia n.200g. Takaraivossa kävi välillä ajatus tasurin uittamisesta, mut onneks pysyin suunnitelmissa. Ja sehän palkittiin piakkoin. Tärppi oli jollai tavalla tuttu, mutta ihmetys oli kuitenkin suuri kun kivinilkka saapui säteilemään elämääni. Muistan tärpin. Kaks vetäisyä ja ei potkuja ylösnousemuksen aikana.

Ihana Nilkka. SeukkaSelän eka Nilkka mulle ikinä. Kiva että lähivesiltäkin löytyy diversiteettiä. Olo oli letkee. Tästä eteenpäin kaikki fongot ois plussaa. Pidättäydyin taas suunnitelmissa ja haravoin Kuoretta eri syvyyksistä ja eri kerroksista. Tos sillan al oli muuten 20 senttii teräsjäätä. Odotin et ois ollu heikompaa. Seukkaseläl jäätä oli varmaan 30-40 senttii. Yht`Äkkiä keli muuttu aivan päälaelleen. Kivasti blosas ja muutenkin siistii tsiigail näköalapaikoil kun LuontoÄiti Määrää! Nappasin muuten pikku viteopätkänkin just enneku näkyvyys katos.

En sit tiedä toimiiks toi viteo kun en ole ennen laittanu näit. Kirjotelles ei ainakaan pyöri.

No mut jos ei pyöri ni alla semmonen kuva et eiköhän siitä aisti mitä tapahtu.

Lähin takaspäi selälle ja seurasin sellast railoo mikä jatku ja jatku vaan. Suunta oli otettu aloituskoordinaateille. Joskushan sinne päästiin ja fiilis huippu vaik mitää kuoretta näkynykkään. Sit yhel reijjäl nous kaks isoo kiiskee. Niitä siin ihmettelin ja taas nyki. Terävämpi ku kiiski, mut ei rätätätä niiko ahven. Ei Jumaleissön! Son KUORE! :D Ta Daa! Ja eiku Bileet pystyy. Alotuskohasta Kuore, niiko monena aikasempanakin vuotena.

Päivä oli täydellinen. Aurinko laski kun fongoja ropisi. Mut hei kyyti oli tulos noutamaan vast tunnin pääst. Eiku Simona virittelee Tasuri-MegaKurkulla.

Tasuri-MegaKurkku siks ku Seukkaseläl ei tod uiskentele Kuhia siellä täällä. Ne pitää houkutella jostai viereisistä lahdista paikalle. No tuli sielt yks tärppi tunnis mut ei haitannu. Oli jo pimeää ku pakkailin kamat. Taas kerran täydellinen fongailuBongailu päivä. Tuli fongot 6 ja seiska. Näillä kalasaalis.comin pilkkifongoilukisan jaettu ykössija ainakin hetkeks. Ja eiku suunnittelee ensviikonloppuu. JESH! :D

Kaveria lainaten: " Ehkä sekopäisin Särjenhakureissu"

19.1. Pahimmat pelot kävivät toteen ja heräsimme lauantai-aamuun 25 asteen pakkasessa. Vantaalle näytti 29 pakkasta ja tais tonne Porvoon suunnille näyttää kans lähemmäs 30. Noh venailtiin sit muutama tunti ja pistettii lämppärit huutaa autoon pariks tunniks. Joskus klo:11 mais päästiin matkaan kohti Porgååta. Matkalla mittari näytti -26 ja Porvoon mäkkärin parkis -24. Great! No kohteena oli kuitenkin Emäsalon särjet. Emiksen parkis ei ollutkaan enää ku -23.

Tos piti alkuu postailla. Taustalla entiset työnantajat Kilpilahdessa. Ja eiku mestoil.

Tonne kaislojen viereen paineltiin ekaks. Siks kun sielt sitä särkee nous viime vuon.

Siel mittää särkettä ollu. Silppuahvenaa prkl.

Noh eiku laitettii Emäntä edelle ottaa särkivainu. No eipä tarvinnu emännän ku laskee pilkki alas ja nostaa ylös ni siinä oli särki prkl :) Okei sanoin et toi vapa mulle heti ja mä tuun repii särkeni samasta avannosta.

Noh siinä sitten tahkosin itteksee tunnin verra tyhjää. Puolet ajasta kahel vaval. Naisväki oli huurruttanu persuuksensa ja tyypit häippäs hyvis ajoin autolle.
Mulla pääs usko ja toivo loppuu särkifongosta. Puhelin ringas et nyt häivytään. No mä sanoin et ei ku viel viis minuuttii. 5 minuuttii kulu ja olin juuri lopettamaisil ni sit nypytti pikkase. Armoton vastaisku ja tuntu erilaiselt ku silppuabbo. Särki näyttäytyi reijäst ja meikäpoika pisti pileet pystyy. Hypin tasajalkaa ja huidon käsillä ilimaan. Oli siin taas varmaan kanssa pilkkijöil ihmettelemist.



Eli siis mitä häh täh. Ajeltiin siis toistasataa kilsaa hakee särkifongo parinkympin pakkases. Aziaa!!

FONGO numero 5 , Särki

Valkjärvi 12.1. Toinen yritys + 13.1. Espoonlahti

Sen verran jäi ensimmäinen reissu kaivelemaan mieltä, että ajatukset singahtivat Valkjärvelle pitkin arki aherrusta. Jokaista työpäivää kuumotti armoton tuska päästä pilkkifongoilemaan. Lauantain kohteeksi oli valittu Valkjärvi ja sunnuntaille suunta lauantain saaliin perusteella. Valkjärvestä piti käydä fongaa ainakin kiiski, ja särki, ehkä kuha tai hauki.

Mestoilla olltiin hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Pakkasta tais aamulla olla jotai 13 astet. Keli oli kuitenkin tyyni ja oltiin hommattu ekaa kertaa jotai käsien ja jalkojen lämmitys pussei. Pussukat muuten tulivat ihan tarpeeseen. Reittisuunnitelma oli piirretty tällä kertaa järven etelä päähän. Joku uimaranta siin tais olla. Oiskohan ollu joku Tiuran-ranta tai jotai. Tosta kallioseinän vierest alotettiin pilkkirupeama joka päättyisi vasta kun aurinko laskisi puiden taakse. Seinämän vieres oli heti varmaan 5 metrii syvää. Odotukset olivat korkealla. Meil oli tahtina pilkkii 5-10min yhel reijäl ja sit painelle 15m eteen päin. Eteen päin tarkoitti aamupäivällä että kierrettiin ton poukaman reunoja. Hiljasta oli ensimmäiset 6 reikää. Pilkkeinä oli pikku pystyt joiden alla monofiilitapsil morrit. Syöttinä pari kärpäsen toukkaa. Kun mentiin tarpeeks matalalle niin lopulta alkoi nousta pikku silppu-ahventa. Silpuista ei paljoo viittiny pakkases ottaa kuvia. Mutta saipahan Paula ylös yhden kuvattavankin.

Kiva piriste, mut ahvenfongot löytyy molemmilta. Puuttuvat lajit loistivat poissaolollaan. Kyllä me kauan aikaa uhrattiin matkalla poukaman päähän. Välillä ryystettiin kuumaa mustikkakeittoa. Poukaman pääs vaihdettiin lajia ja iskettiin pilkeiks tasuria ja helmiräsäsiä. Mä tavottelin tasuril kuhaa tai haukee ja Paula räsäsil haukee. No se ei ollu hauska pätkä ulos poukamasta. Ei tainnu tulla kalana kalaa, ei nypyn nypyy. Lopuks vedettii pitkä pätkä kohti Lahtelan vai lähtelän uimarantaa, jossai meidän biili oli parkis.

Pakkasta oli tos vaihees 14 mut kivasti aurinko piristi mieltä ja ehkä jopa hieman lämmittikin. Pilkkijöitä oli järvellä melkein parikymmentä. Mitäköhän ne muut veteli kun meille suotiin vain ahvenaa. Eteläpää oli fongojen suhteen pettymys. Oltaispa menty vaan pohjoispäähän metskaa puuttuvaa särkee. Sinne mistä Paula sen repi 6.1. Tuol kuvan oikees nurkas oli joku posse ja aateltii lopuks kopasta niitten vasemmanpuoleinen nurkka. No ei sielt mitää tullu. Oli aika lopetella. Aurinko painui puitten taa ja lähtiessä auton mittari näytti 15 pakkasta. Hetki kiroiltiin puuttuvia bongoja ja sit optimistisina suunnattiin katse Sunnuntain 13.1. Espoonlahen kopasuun. Sieltä irtoo ainaki Pasurii :)


Espoonlahti 13.1 Pasurikarkelot merellä. 

Valkjärven jäiden pauke ja ulina kaikui vielä korvissa kun suunnattiin sunnuntai-aamuna kohti Espoonlahden miljoonia Pasureita. Muistissa oli vielä hyvin viime kevään särkikala karkelot kyseisestä mestasta. Tavoitteet oli asetettu tälle viikolle niin että pärjäisin edes alkuvaiheessa Pilkkifongokisoissa Kalansaalis.comissa. Pärjäämiseen tarvittaisiin sunnuntailta ainakin 3 fongoa. Odotukset olivat korkealla ja askeleet kiihtyivät kun kuulimme merijään paukkeen.

Siellä se siintää. Espoonlahti ja tuhannet kiisket ja särjet. Pakkasta ei ollut kuin 9 aamutuimaan. Tuuli tuiversi jotai 5m/s ja se pikkasen pisti näpit jäätymään, verrattuna lauantain -13 ja tyyneen keliin. Ja sit päästiin jäälle. Ja eiku viime keväänä hyväksitodetuille Pasurimestoille. No ei sielt kuulunu midist. Paula tietyst repi pikana kiisken ja Pasurin, mut mulle tais tul joku huuhaa mini ahven ekaan puoleen tuntiin. Voi sköndä, Särkikalat eivät siis ole keväästä talveen paikoillaan.

Siin se ny on. Paulan fongo numero 4. Pasuri. No en mä ny heti lannistunu. Fisut vaan piti ettii. Ja niinhän me etittii. Ja arvatkaas mistä ne löyty? No eka sain Kiisken. Fongo numero 3.

Kiisken jälkeen rupes löytyy. Nimittäin paineltiin keskelle lahtee syvälle. Sielhän ne Pasurin jurpot köllötteli.

Niitä tulikin sitten joka laskulla. Parikyt ku oltii revitty ni todettii et ei tääl mitää Särkee oo. Piti taas ottaa uutta suuntaa.

Tos loppu vaihees lakkas kiinostamasta potkii niitä takas reikään. Kaikki pasureit. Ei särkii eikä muitakaan puuttuvia. Otettii uus suunta ja vaihettii tasureihin ja lähettii kaislikoitten reunaan metskaa haukee ja kuhaa. Siel mitää haukii ja kuhii edes ole. No loppu reissu vedettiin sit tuloksel Ana 1 ahven ja Paula 1 Kiiski. Nämä siis tasureil. Hiljast oli, mut olihan niit uusii fongoi. Tavoitteet oli viides fongos tänä viikonloppuna, mut neljään jäätiin. Ihan OK tunnelmat kuitenkin. Pakkasetki loiveni jonnei 7 asteesee reissun aikana. Ja eiku valmistautuu kärsii taas 5 päivää duunis ja sit pääsee taas fongojen perää. Jostai pitäs se särki hakee. Ja Kuha ja Hauki ja Kuore ja Made ja Lahna. Hillotella salakka joo joo. Irtoiskohan jostai Kirre hmm....

6.1. Nurmijärven Valkjärvellä

5.1. kävästii Luukinjärvellä toisen ja viimeisen kerran hakkaa päätä seinään. Aateltiin että ensimmäisen reissun 2 kiisken perusteel ei voinut mestaa tuomita. No toisen reissun 1 kiiski, kahdelle pilkkijälle, parissa tunnissa, paristakymmenestä reijästä, sinetöi Luukinjärven lopullisesti pois meidän pilkkikohteistamme.

Kotio päästyämme alkoi armoton guugletus. Käytiin läpi lähiseutujen järviä ja lampia. Lopulta päädyttiin suunnittelemaan 6.1. sunnuntaille koko perheen pilkkireissu Nurmijärven Valkjärvelle.

Guuglesta käytiin läpi järven hoitosuunnitelmat pdf-tiedostoina ja kaikilta kalastusfoorumeilta kiteytettiin olennaista tietoutta alitajuntaan. Löytyihän sitä kaikenlaista ihmeellistä jorinaa 8 kilon monneista ankeriasiin jne.. :)

Järven tila on kohentumaan päin, tästä esimerkkinä esim kuoreen lisääntyminen. Järvi on kohtuu kokonen. Rantaviivaa 8 km. Syvyyttä 12 metrii. Sieltä kuulemma pilkkiperholla nousee siikaa. Sieltä keskeltä, syvältä, hapettimen lähettyviltä. Viikontakaa löyty jopa kuva 1,2kg pilkkikuhasta kyseiseltä järveltä. Pikku haukia pitäs olla kans paljon. Sehän fongarille passaa.

Siloneulojen blogistakin löytyi pari reissuu tonne noin. Jätkät repiny jottai kukkoahvenia 70kpl jollai reissul, keskipainolla 20g. Mut me tahotaa fongoi ja bongoi.

6.1. Aamu valkeni pikku pakkasessa. Muistaakseni perheelle tuli mainittua että koittakeeha pukeutua ettei heti olla näpit turtana ja varpaat huurussa. Piti mun ottaa mukaan näitä itselämpiäviä pussukoita, mut kuka ny semmosia ois muistanu. Tossahan ne pöydäl odottaa seuraavaa reissuu.

No joo päästin matkaan ja järvikin löytyi. Rantauduttiin näköjään pohjoispään leirikeskuksen alueella. Suunnitelmissani olin piirrellyt kuvioita eteläpäähän. No mutta ensimmäinen kerta ni eiku jäälle ja satametrii rantsust ekat reijät. Jäätä oli yli 20cm ja jää oli tasavahvuista. Odotin heikompaa laatua. Paulalle pilkki kouraan ja ittelle mestat 5 metrin päähän. Pilkittii pienil pystyil ja siimatapseis pikku morrit kärpäsentoukil. Jossain vaihees pelkäl morril. No mut Heti ensimmäinen reikä antoi ainakin Paulalle mahti saalista. Tyyppi repi ahventa ja jopa särjen ennenku ukko sai midistä.

Duracell Gepardilla oli taas muut puuhat mieles. Tyyppi paukutti lapparia jäähä ja raastoi pulkalla ympyrää pilkkijöiden ympärillä että varmasti kalat tietää että ketkä tulivat kylään. Luottamus oli kova ja tahti sen mukainen. Porattii jäätä joka suuntaan eri syvyyskäyrille. Alku oli ihan lupaavaa, mutta tahti hiljeni samaan tahtiin kun naisväen palelu lisääntyi. Loppujen lopuks saatin jotai 20 fisua joista 19 pikku abboo + 1 särki. Mä sain n.7 abboo tästä läjästä. Paulalla tais olla parempi pilkkiviritelmä. Toukat olivat todella tuoreita ja energisiä. Välillä kokeilin kolmihaarakoukkuun montaa toukkaa, mut ei tainnu tulla mitään. Parhaiten toimivat pienimmät morrit.

Siinä se nyt siintää, Valkjärven ulappa pohjoispäästä katsottuna. Mesta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja ansaitsee useamman käväsyn ennen tuomioita. Tonne keskelle se pitää painella ja hillotella siika tai kuore syvyyksistä. Käsittämättömän kova on taas tuska päästä pilikille. Toivotaan ettei ensviikonlopun -13 asteen ennustukset toteudu. Pitäs päästä aamusta iltaan istuu jakkaralla. Joku -5 ois ihan tarpeeks. Tai no pukeutumiskysymyshän tuo on. Pilikillä on kiva istuskella ja pohtia esim: tulevan kalamaratonin taktiikkaa, välinehuoltoa, kisaajahuoltoa, logistiikkaa, johtamistaitoa, reittisuunnitelmaa, Suvannon potentiaalia, Stadilaista Toutainta. OHO! , mites se nyt ajatus taas karkasi ;) Siis oltiin Valkjärvellä, ja varmasti siellä vielä uudestaan. Eihän me edes yritetty Kuhaa, Siikaa, Haukea, Lahnaa, Kirreä, Taimenta, Kuoretta. Mestassa on mainiota potentiaalia. Jäät alkaa kohta merelläkin kantaa, Great! Parhaat pilkkiajat vielä edessä, kevät, maraton, kesä.... Kylä elämä on ihanaa kun fongata oivaltaa!

Perinteinen Fongaus Uusivuosi Airistolla

Pari kuukautta sitten käännettiin katseet tulevaan bongausvuoteen ja sovittiin fongausmiittinki uudeksivuodeksi Airistolle. Kokoonpano oli lähes sama mutta pikku lisäyksenä jengiin liittyi Duracell Gepardi. Säätiedotukset eivät luvanneet hyvää, eikä asiaa auttaneet joulukuun lopun myrskyt ja leudot kelit. Jäätä ei ollut nimeksikään kun sunnuntaina 30.12.2012 edessämme aukeni myräköivä Airiston laiturikompleksi. Sunnuntaina ei paljoa keretty pilkkimään ennen pimeyden laskeutumista. Siinäpä hyvä selitys omalle nollasaldolle sunnuntaille. Paulahan härkäsimpun nykäs samantein kun pilkkinsä veteen pudotti.

Weksu oli ollut ajoissa liikenteessä ja laiturit notkuivat ahvenia sekä simppuja. Mökin avaimet piti hakea Paraisilta 16:00. Ilta rauhoitettiin saunan lämmitykselle ja mökkiin kotiutumiseen.

Mites sitä Uudenvuoden aattoa muuten viettäisikään kuin fongailemalla bongausvuoden viimesiä rippeitä ja maltamattomana odottaa uuden bongailuvuoden alkua. Läksimme kohtuu ajoissa päivän valaistuessa Weksun kanssa kohti laitureita. Hetkellisesti keli oli täysin siedettävä. Odotukset olivat katossaan. Kohteena olivat Ahvenet, Särjet, Härkäsimput, Kivinilkat, Kuoreet, Silakat, Kampelat, Kuhat, Teistit, Partasimput, Elaskat, Nokkakalat, Lohet jne... No ei taaskaan mennyt ihan niiku Strömsöössä. Pari tuntii mä taisin pilkkii tyhjää ennenku ensimmäinen kala oli ylhääl. Tais olla Ahven. Tokakin tais olla samaa merkkiä. Ei paljoo ollu kuvausfiiliksiä. No kolmas fisu ansaitsi tulla kuvatuks. Tässä vaihees Weksul tais olla jo 20 fisuu pitkin laitureit ja ämpäreit.

Nihkeetä oli simputus kun joskus niihin kypsyy totaalisesti. No aattelimpa vaihtaa lajia ja iskin keltasen jigin pilkiksi ja lähdin naaraa pohjaa kuhien toivos. Siellä mitään kuhia ole. Simppuja siel o. Ja ne mitää matoja pure ku Jigiä!

Tämä kuva on Uudenvuodenpäivän simpusta kun ei itse tullut otettua aaton jigisimpuista kuvia. Lisätään kun weksulta tulee postina kuvat.

Kyllä pikkasen ihmetytti miksi simput ottivat jigiin eivätkä mehukkaaseen kastematonippuun. Aaton saldonani oli 3 simppua joista 2 jigillä. Weksu tais nykästä kans 3 simppua aattona.

Siinäpä niitä Anan ja Weksun Simputtimia. Tästä oli hyvä lähteä Paraisille täyttää massut Pitsalla. Weksu tais olla dieetillä ni joutu tyytyy kebabbiin. Illan pimeydessä paineltiin paukuttaa pommit Airiston taivaalle. Hyvä oli fongareiden köllötellä mökissä ja valmistautua uuteen kalabongaus vuoteen.

Mökki alkoi valaistua ysin pintaan 1.1.2013. Keli oli taas sen vertas karmaiseva, että naisväkeä ei voinut vähempää kiinnostaa suunnata laitureille. Onneksi kuitenkin mulle suotiin vajaa tunti avata saldot. No ei siinä menny ku 3 minuuttia kun jigisimppu oli ylhäällä.

Siis tämä samainen yksilö. Kello näytti 10:09 ja naisväki antoi mulle viel hetken aikaa yrittää muita fongobongoja. Weksu oli karannut näkymättömiin laivanrähjän taakke. No ei mulle enää irronnu mitään. Tavoitteet tuli just ja just täytettyy ja jigeilyistä jäi ihan jees fiilis. Kiitoksia Weksulle hyvästä seurasta ja tervetuloa vuoden 2013 kalalajit!!! Soronoo ja kireitä kaikille!!!

(Weksulta tuli kuvat ja löytyihän sieltä aaton jigisimppukuva)

Blogin elvytystä ja jokimadetta

Edellinen teksti taitaa löytyä viime toukokuulta. Jossain mentiin siis metsään. Maratonin jälkeen fiilikset oli huipussaan ja fongoja taskut täys. Luottamus oli kova ja odotukset pilvissä. 

         Jälkeenpäin ajatellen on helppo sanoa että syyllistyttiin taas hakemalla hakemaan fongoja. Joskus pitäis vaan rennosti fiilistellen pyydellä. Kaksi kaverusta, Toutain ja Karppi, sinetöivät meikäläisen riimireppuni lopullisesti ja läppä lakkas lentämästä. En nyt jaksa tarkistella montako reissua ja päivää Karpin ja Toutaimen peräs mentiin. No 13 päivää on villi veikkaus. Aattelin et 40 suustakoukutettua on menetetty juttu. Hölmöltähän toi nyt tuntuu kun saldo on 39 tällä hetkellä ja vuotta vielä pari kuukautta jäljellä.
Eli nyt sivutaan ennätystä 39+1 jossa tänävuonna puuttumaan jääneet karppi ja toutain on korvattu 5-piikillä ja säyneellä. 

         Jokimade Kervååsta ja toivo 40:stä elää

Lokakuun loppu , aamuaurinko , keravanjoki

Weksua ootellessa oli hetki aikaa fiilistellä kamera kourassa. Aikataulut pitivät ja Weksukin raahautui rantaan. Kamat kantoon ja haistelemaan missä mateet luuraa. Asiaa auttoi viime syksyinen keravan haravointi mademielessä. Pakkasta tais aamulla olla 6 astetta ja huomasin että vaikea on ylipukeutua jos tehtävänä on päivystää paikallaan. 

Edellisvuotisten kokemusten johdattelemana päädyttiin paikkaan mistä nous ainut made. Tästä on hyvä aloittaa.

Pientä ryteikköö, mutkia, varjoa, hidas virta ja syvyyttä. Näin tää pääteltiin jo viime vuonna. Tärkeetä näis jutuis on tietysti hyvä seura. Parikin tuntia voi hurahtaa helposti ilman elämää, jolloin usko omiin taitoihin, välineisiin, sekä syötteihin, hiipuu. Mutta tällä reissulla puhalsi uudet tuulet. Ensimmäisen kerran vapa heilahti 30 minuutin kohdilla. Syke nous ja varpaat alkoivat lämmetä. Syöteiksi olimme weksun kanssa löytäneet pakastimen perukoilta: salakkaa, mustatokkoa, silakkaa ja pasuria. Se niistä tuoreista syöteistä. Madot hylkäsin jo viime vuonna. 

Palttiarallaa tunti ja 26 minuuttia kerkes mennä ennenkuin pöytäkirjaan alkoi tulvia tapahtumia. Kalanpalat olivat tehneet tehtävänsä. Hidas virta oli kerennyt kuljettaa kalanpalojen tuoksun kauas alavirtaan. Vastassamme oli mateiden armada.

Siellä täällä kilisi kelloja, mutta ensimmäinen ylös tullut osui weksulle. 

Kokoluokka oli näköjään taas samaa kuin viime vuonna. Weksun Lotalotaa ei kauaa kerenny kuvailee kun omatkin kellot kilkatti. Eikun madetta rantaan.

Sieltähän se tuli meikäläisen fongoBongo 39 tälle vuodelle. Päästiin ottamaan tuplamade kuvaa. Molemmat Lotat olivat kevyesti huulesta kii ja vapautus kävi helposti. Ja eiku onget takas pyytämään. Varovaisia olivat tärpit mutta runsaslukuisia. Eivät vaan jääneet kiinni. Yksi sentäs päätti imasta koukut persuuksiin ja saatiin kolmas madetus näytille. 

Reissun alkaes mietin miten tää reissu vois voittaa viime vuotisen Elismade-reissun. No tietysti sillä että tulee useampi ku yks ylös. Siinä se nyt keikku reissun kolmas. Sitä ei enää pystynytkään hengissä vapauttamaan. Siitä tuli opetusmateriaalia kaikille sunnuntaikävelijöille, jotka ihmettelivät että mitä ihmettä me luulemme saavamme tuostakin ojasta.

Aateltiin että kun tää on niin helppoa niin kokeillaan jostai muualtakin. No siihen se helppous sitten päättyi. Ei kilahdustakaan muualla eikä kilahtanut enään aloituskohdassakaan kun palasimme. No ei haitannu. Lokakuinen keravanMade-reissu oli taas mennyt aivan nappiin. Kiitoksia Weksulle taas kerran mahtavasta seurasta.

Nyt alkoi taas kädet kouristelee ja tuli pakottava tarve puristaa vapaa. Takana on 2 pohjaonki-reissua Kampelan peräs saaliina 2 ahventa. Great! :) Mut vielä uskon että 40 suustakoukutettua rikkoutuu tänä vuonna. 

Kalamaraton 2012 - Kiukulla kohti kärkeä

Kalamaraton 2012 on takana ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Vieläkin aivot raksuttaa, että mitä siis tapahtui. Selkee ohjenuora tän vuotiseen kisaan oli mittauttaa tasomme kun annamme kaikkemme, niin treeneissä, kuin itse kisassa. Päivittäiset maratonpalaverit aloitettiin kun kisaan oli 77 päivää jäljellä. Lähes joka päivä taktiikka-vihkoseen kirjattiin mitä mietteitä tuleva kisa aiheuttaa. Joka päivä ei kannata ajatella että miten se mustatokko otetaan kun on ulkona pilkkikelit. Vihkonen tarjoaa avun tähän vaivaan ja ajatuksenjuoksu on proaktiivista. Kestävää kehitystä niinkuin joka tuutista tuputetaan.

Jotta voidaan sanoa että annamme kaikkemme treeneissä, on anottava kesälomaa viimiselle viikolle. Loma varmistuikin TOSI ajoissa eli jotai viikko ennen viimistä viikkoo. Great! Lomilla päästiin itse asiaan. Kellon ympäri kalassa ja kaiken näköstä nous ja kaiken näköstä helppoo jäi nousematta.

Treeneis nous vain yks Turpa (540g), mut eikö sen perusteel jo voi pitää pinnaa varmana. JuuJoo! Lahnojakin saatiin treeneis vain 3 ja treenei oli vaik millä mitalla. Muistan eräänkin viikonlopun kun hilluin kalasa 18 tuntia (la-su). Parhaimmillaan vedettiin jotai 12 tuntisii kalastuksii treenilomal. Joku päivä hajautettiin osiin : aamukala, päiväkala ja yökalastus.





Mihin kahen tyypin jengi pystyy maratonis parin vuoden kokemuksel. Siis jos tosissaan yrittää. Kiukul, raivol taikka vaikka väkisin. Tällä hetkellä ymmärrän ainakin, että esim lahnan metsästyksessä 3 on parempi. Tavoitteet hioituivat viikkojen vieries sijoituksellisesti suunnilleen kympinsakkiin ja lajimääräisesti keskiarvoltaan lukuun 23. Haluttiin siis selkeästi mustaa valkoiselle että Tarantellat on vakavasti otettava kärkipään jengi. Treenien antia oli että synkkä pilvi leijaili seuraavien lajien yllä: Turpa, Törö, Mustatokko.

Vihdoin koitti keväinen lauantai aamu Honkaluodossa. Ainoa harmituksen aihe oli Vesa Karsikkaan poisjäänti kisasta. Nyt oltiin hiukan pallo hukassa että mihin seuraan liitymme odottelemaan lähtölaukausta. Onneksi löytyi ainakin yksi kamerataitoinen ottamaan meistä joukkuekuvan. Kuvaajana SKES-Taimentiimin Juha Salonen.

Tyylin piti olla armeijamainen - ollaan tosissaan- mut jokainen päätelkööt itse alkoiko kanssakisaajat tutisemaan. Helsingin kisaan osallistui ennätysmäärä joukkueita, 57 jos oikein muistan. Monta päänahkaa on pudotettava jos mielii kympin sakkiin.

Kisaan osallistui myös Peltsin kipparoima joukkue nimeltä Erätulilla. Toi taitaa olla ainut kuva missä Peltsi viuhahtaa kameroiden keskellä. No kyllä me nyt ainakin noi voitetaan :D !!!

Lähtölaukauksen pamahtaessa tapahtui ensimmäinen moka. Säntäsin kehäraakkina entisenä pikajuoksijana täysillä Varhimon Ollin perään. 15m kerkes matka etenee ja reisi revähti. Ei kehdannu alkaa nilkuttaa ni hölkkäsin loput satametriä autolle. No meil oli hemmetin hyvin treenattu alotuskohta ja sinne ei autoo tarvittu. Kiiruhtamisesta oli kuitenkin oma hyötynsä sillä Helsinki Anglerssit olivat päättäneet aloittaa samasta kohdasta. Alotuskohta määräytyi jo vuosi sitten kun havaitsimme että Paulalla on käsittämätön kyky haistaa missä seipit seilaa. Keli oli mainio ja tunnelma katossa. Nopeasti alkoi kalaa nousemaan. Ahventa, särkee, salakkaa, pasurii. Pohjaonkikin toi kiisken. Jossain vaihees Anglersseille riitti ja pääsimme aivan rauhassa keskittymään tärkeimpään... ja sieltähän se irtosi ja vielä kaksin kappalein. Ja ei todellakaan mulle.

Kamat pakattiin hetki Anglerssien jälkeen ja lähdimme ottamaan läheisestä kivikosta 3-piikkiä. Muutama minuutti ja piikki oli lirkitty. En ihan vieläkään muista miten päädyimme suvannolle kun koko kevät oltiin pidetty Viikin Allikkosalakka-lammikkoa toisena kohteena. No suvannolle jouduttiin. Ja päädyttiin sorvakulmaan nopean sorvan perään. Samaan aikaan mestoilta löytyi Tremenssiä, Erätulta ja Siloneulaa.

Tonne mestaan ne nopeat pisteet sitten tyssähtivätkin. Mutta kun kerta oltiin tonne päädytty niin hukattiin sit varmaan 30min yhes Sorvassa. Kaloja oli Sorvan jälkeen kasas 8 ja päätimme ottaa muurilta nopean vimman. Siloneuloilta kuulimme kuitenkin varoituksen sanoja.

                                                        

 Muurilta saatiin tilaa ja varmaan seuraava 30min tuhraantui vimpaan. Yritin myös kuhaa jigil muurilta mut ei, vaikka kuin pärskivätkin heittoetäisyydel. Siitähän mä yhen treeni-mitta-Kuhan oli nostanut. Mut joo eiku tuhatta ja sataa viikinlammel ottaa nopeesti monta kalaa. Ei me oltais tarvittu ku Altsusaltsu, mut aateltiin onkii viel muutakin kivaa. No 30min sinnekin sit varmaan tuhraantu ja ylhäällä AltsuSaltsu ja Hopsu. Lajeja kasas 11 ja täyttä häkää Honkiksee kellottaa aika kymmenen lajin näytölle. No ajaksi tuli 15:45. Jäljessä oltiin aikatauluja. Joku siinä perässä laahaamises on että alkaa hosumaan ja mistään ei tuu mitään.

Ekat 11 lajia ajassa 15:45

Oli vuorossa töttörö mesta siellä missä tuoksuu tuplajuustot. Mielestäni oli viritellyt sellaisen ottihärpäkkeen millä parhaiten töttöröö irtoo. Kokemukset töröstä perustuivat täysin järvempään korkeudelle missä niitä voi katsekontaktilla riuhtoo ylös minkä sielu sietää. No tällä joella virtaus oli luokkaa tsunami tötörö-kaupungissa. Tällä hetkellä tiedän oikean tekniikan ja välineet. Silloin oli pienestä kii etteikö törö tarttunut. Onkihärpäkkeessä oli pari pienehköä heittoa jotka aiheuttivat ensimmäisen pummin kisaamme. Jos olisimme jaksaneet vakoilla Anglerssien Roopea vielä 5 minuuttia niin olisimme nähneet miten ammattilaiset töröpinnansa noukkivat.

Kun Törömestalt päätettii lähtee bongaa fisuhampparii niin sinnehän Anglerssit seuras peräs 5 min viiveel. Melkein ois pitäny hälytyskellojen soida että paremmilla välineillä uusiks.
 No kisan jälkeen käytiin kokeilee että kuinka helppo no helppohan se kun  osaa. Kisan jälkeen käytiin siis onkii molemmille töröpinnat lievittämään armotonta tuskaa, minkä tää pummi aiheutti.

Töröapina selässä könysimme kohti läheistä Hauki/Turpa mestaa. No sieltä ei mitään tullu ja varmaan 40 min hukattiin. Kirosanojen osuus tuotetusta puheesta alkoi nousemaan. Pakko oli kelaa mistä meidän jengi elää, no tietysti bongoista. No eiku haetaa helepot pinnat niemenmäestä. Käsittämätöntä miten tappiomieliala muuttuu kun saa pari pinnaa nopeesti lisää. Mulle 10-piikki pikana ja Paula hillotteli normi-ruuttarin. Niemenmäes kalasteltiin yhes tremenssin ja MaraKalattoman kans.

MaraKalattomilla tais olla Hauki hukas. Eivät tienneet keltä kysyivät neuvoa. Meitsi kun asuu 1km päässä mestasta josta nousee haukee niin että 5 min on liian kauan. Koittakaas poijaat muistella mitä neuvoin :) No meillähän oli Lahna hukasa ja lahnaa kuulemma nous niemenmäest. No ongittiin siin sit lahnaa kun olo oli pummien jälkeen taas pirteä :) Sielt mitää lahnaa tullu. Ehkä innoissani yritin jotai kahen kilon Lahnaa jättimadol. No joo eiku seuraavalle Hot Spotille... Mesta on niin HYSHYS että :) Päästiin  meitsin erikoisosaamisen alalle eli Kuhan Jigaukseen. No eka oli huolestuttavan hiljasta. Sitten joskus kun aateltiin että luovutetaan ja otetaan kuha muualta niin jigiä vietiin. Luulin että tulee mittakuha mut eiku 39cm oli ensmäinen. No kiva kuha sentäs liikkuu. Hetki meni ja seuraava kuha mitattiin 37cm. Hei väärä suunta! No mut Sitte seuraskin yks kisan parhaista hetkistä kun 41cm kuha rantautui. Tais siinä joku huutokin päästä ilmoille. Viime keväänä kahdestakymmenestäyhdeksästä kuhasta vain 2 oli mitallisia. Sillä tiedolla olimme onnemme kukkuloilla. Kello tais olla viittä vaille silakka ja lajeja tais olla kasassa 14. Kuhasta saatiin taas uskoa itseemme.

Kaapelin Pervomessut olivat kuitenkin aiheuttaneet parkkipaikoille kovaa kysyntää. Litkamestoil ei yhtään vapaata paikkaa. No aateltiin hakee nopeet Täplis ja Lahna läheisestä kanavasta. No Täpliksiä nous mut mikä niit lahnoi oikeen vaivaa?

Ehkä oltiin hiukan liian myöhäs. Kaikki pummit sun muut oli taas kertautuneet jatkopummeil. Silakat kuitenkin olivat pirteitä ja nostimme pikana yhden fototettavaksi.

Hetki pilkittiin nilkkaa ihan varmuuden vuoks mut katseet oli jo käännetty täydellisen kelin lirkkiyöhön. Ne tyypit jotka kisas lirkkivät ensimmäistä kertaa niin heitä odottaa pikku ylläri pylläri kun laineet liplattaa ja vesi on sameaa. En muista kymmienien lirkkiöiden kokemuksella yhtä täydellistä keliä. Paljoo ei ois tarvinnu syötin heiluu niin liejutokot jäis saamatta. Lirkkimestoilta irtos kaikkee paitti mustatokkoo. Muistatteko tekstin alusta, kun treeneistä jäi synkkä pilvi lajien Törö, Turpa ja mustatokko , ylle? Eli ei tullut yllätyksenä, mutta tuli kuitenkin. Kai niistä nyt yks ois pitäny tsägäillä?

 Lirkittiin siis kalat: Mutu, Kivisimppu, Kivinilkka, hieta-ja liejutokko. Lajimäärämme 21 (klo:01:30) oli jo päätä huimaava jos vertaa edelliseen ennätykseen 18. Päätimme kävästä ABC:n yöpalan jälkeen honkikses tunnistuttaa tokkoi. Honkikses oli sellanen härdelli menos et lyötiin tokkopussi Varhimon Ollille kouraan ja pyydettiin tunnistus apua. Oikein OV lajit tunnisti ja tiesimme että meillä on 21 lajia kasas ja puuttuu kaikenlaista helppoa. Ekaks päätettiin hakee helppo karppi. No niin oli moni muukin päättänyt. Siellä mitään karppeja ui. Ei edes mun hienot pop-up-mansikka-boiliet kelvannu. Aamu alkoikin sarastaa ja keräiltiin kamppeitamme kasaan samoihin aikoihin kun Siloneulat luovuttivat oman karppauksensa Ja Deliriumit tulivat aloittamaan. Meitä kutsui mätiksen hauet. Se jos mikä on mun alaani. Mentiin mestoil. Ja kun 4min oli virpannu niin huolestuin et mitä fiddua? No en kerenny loppuun asti kiroo kun hauki puri ja 5 min siihen uhrattiin. Odotin jo ekal heitol hakkia. Mä tunnen ton Mätiksen ekosysteemin.

Lajeja kasas 22 ja kello jotai 04:30, nyt ois reilusti aikaa hakee sitä lahnaa. Mut oli liian aikaista. Ja eikun mustatokkoa lirkkimään toiseen päähän stadii. Onneks kadut oli hiljasii. Kuuden aikaan lopetettiin mustatokon metskaus ja siirryttiin Lähes tuhoon tuomittuun Operaatio-Lahnaan. Operaatio lahna käynnistyi Ruoholahdesta jatkuen Laajalahdelle jossa vaihdoin kolmeen pohjaonkeen. Sieltä Lahna-Sightseeing jatkui Suvannolle, josta siirryimme täysin tuntemattomaan kohtaa kulosaaren lähistölle. Aika alkoi loppua kesken ja Lahna oli vienyt meiltä lähes koko sunnuntain. Esim satavarma Törö jäi lahnan takia hakematta. Onkilaitteeni hajoaminen oli merkki kun sanoin Paulalle että nyt mennään kohti honkaluotoa. Pakkasin onkea ja Paulakin oli jo lähtö aikeissa. Silloin kohoa vietiin ja ei JUMAKAUTA sieltä tuli se saamarin lahna, jota teki mieli pussaa ja kuristaa. Lajimäärä nousi kahteenkolmeen. Mikään ei vie sitä enää meiltä pois. Oltiin tyytyväisiä itseemme. Hemmetin väsyneinä päätimme jättää kirjon onkimisen väliin ja ajankuluks virppailla. Kirjo härdeemi sotii täysin meidän käsitystämme vastaan millaisissa paikoissa kalastelemme. Meidän yksimielinen viesti on että Maraton ja Stadionki erotetaan. ****KIRJO/STADIONKI-AVAUTUMINEN poistettu. Pistetään väsymyksen piikkiin.

Onnittelut Deliriumil jälleen kerran. 30 rajapyykki saavutettu.

Meidän tasomme on juuri tuo 23 lajia ja sijoitus 10/57. Näköjään kun kisan vetää verenmaku suus niin tunnelmakin on outo. En osaa kuvailla. Ehkä tuli yllätyksenä muiden joukkueiden kova taso. Mä tiedän että pikku hienosäädöllä pystytään paljon parempaan.

Ehkä meikäläinen kaipais sitä kuuluisaa Siloneulalaista Letkeyttä mun kalastuksiini. Kirjataan tämä taktiikka-vihkoseen.

Vimoseks kuvaks sopii tämä. On ne vaan niin siistejä otuksia. Siisti niitä on metskata. Joskus sitä vaan geenit muistuttavat kuinka näitäkin metskattiin kivikaudella henkensäpitimiksi. Ajoittain adrenaliinin tulvahdukset yllättävät ja aggressiivisesti haetaan saalista, että perhe pysyisi hengissä. Niin siis joskus kivikaudella. Joskus menee sekasin.