Kaksi yötä jouluun on...

Kuinkas moni tätä blogia lukikaan? Palkitaan heti kättelyssä eräällä tiedolla. Korviin kantautui tieto silakoiden katoamisesta. Kaveri oli litkannu 6kg , sit 3kg ja pari päivää sit 0 silakkaa. Pakko oli lähtee totee tilanne. Kun päästiin pelimestoille alkoi armoton litkaus. Väsäsin tiätyst myös pohjaonget ja pilkit kuntoon. Puoles tunnis alko pelko iskee puseroon että mitä jos tää on tätä lauantaina kisassa. Ei ketään missään ja sadat litkaajat oli kuihtunu muutamaan sitkeeseen sissiin. Paula lähtikin omatoimisesti urkkimaan tietoa missä silakat luuraa. Kuulemma tuntiin yksi silakka ja sissin tavoite oli että 4 pitää saada että saa leivänpäälistä. Tunti kun oltiin ihte litkattu niin todettiin tosiasia että silakkaa ei ole. Onko syynä vesien kylmentyminen vai painuiko koko parvi kutupaikoille. No tämä asia ei nyt tule yllätyksenä tämän blogin lukijoille. Myös kivinilkka oli kateissa. Pohjaonki tuotti huimat yhren särjen.

Kisareitit ja suunnitelmat alkaa olee lopullisesti lukkoon lyötyjä. Tämä jengi hakee lisä energiaa nopeesta kympistä ja sekös jos mikä potkii persauksille tätä ylivoimakaksikkoa vaikeina hetkinä. Silakka voi olla muutaman joukkueen kompastuskivi jos helpoimpia lajeja pidetään itsestään selvyyksinä. Kuinka kauan tuhlata silakkaan, siinä viime hetkille pohdittavaa. Mitenköhän tän päivän sateet vaikutti Vantaan ja keravan virtauksiin. Pakko nekin on käydä viel huomen toteemassa tai aikaa voi hukkaantua turhanpäiväisiin "pakkosaadaturpaa"-sessioihin. Toivottavasti muistetaan kuvata kisassa aina kun kerkenee ja sais blogiinsa ensimmäisen kalamaraton raportin. Oikeesti näillä tiedoilla mitä päästä löytyy niin olen tyytyväinen jos 18 lajia saadaan kasaan. 20 pidetään tavoitteena kuitenkin. No mutta tsemppiä kanssakisaajille ja toivotaan että "-fiasko" ei liity millään muotoa tulevan raportin otsikkoon. Son Soronoo!!

Stressi iskee

Kelit alkaa olee kohillaan ja kalassa pitäs olla. Iltavuoro 14-22 pistää ukkelin vielä kukkumaan puoliltaöin ja aamulla on kuuppa jumissa. Asiaa ei auta viimeöinen täyspitkä kalamaratonpainajainen, jossa yö hukattiin mutuparven perässä ja auringon noustessa lajeja oli kasassa 9.

Blogia pitäs päivittää ja fillarin pitäs jo kulkee kohti vantaanjokea. Matojen pitäs lillua vesistöissä maksimaalinen aika, jotta saisi edes pienen käsityksen, missä mikäkin laji luuraa. Fongatakko vaiko treenatakko kalamaratooniin. Miksi fillarin etukumi oli tyhjentynyt? Pysyykö ilma ees hetken jos pumppailee. Jäänkö raahaamaan fillaria kalakamojen kera. Myöhästynkö töistä?

Asiaa ei myöskään auta että kalakamat lojuu missä sattuu ja puolet auton takakontissa jossain 6km päässä. Paljonko evästä tarvii jos 4 tuntia kalassa ja 8 duunissa putkeen. Ja vaikka mitä muuta pyörii mielessä. Noin 11 päivää kalamaratooniin ja tää lupaa hyvää. Kuukaus sit oli selvää että tavoite on 20 lajia. Nyt pyörii enää mielessä mikä on vähimmäismäärä mikä on hinnalla millä hyvänsä otettava että kehtaa itseään lajikalastajaksi kutsua. Ei tää kyl himas stressaamal etene.

Wappumaraton 2011 - maratontreeniä asenteella

Kello on 01:58 ja alkaa väsy painaa. Takana Heittokala Tarantellan kokopitkä kalamaratontreeni. Pyöristellen 22:30 - 22:20 treeneissä. Välillä hetki nukuttiin ja pitsat naamariin vetästiin. Reissu alkoi Espoon Karhusaaresta, jatkui pikku tirsoilla, aamulla Karkkilankoskille, josta Espoon pitkäjärvelle. Pitsat himasa lärviin ja kohti ruutinkoskea, josta suvannon kautta viime maratonin turvansaanti paikalle viimeistelemään tosiasia että takki oli tyhjänä. Mitä jäi käteen? Lukematon määrä kiiskiä, puolitusinaa särkiä, kaks pasuria, sekä yksi ahven. Saalis ei ollutkaan se mitä lähdettiin hakemaan. Vedenkorkeudet & kylmyydet oli tiedossa, eivät luvanneet hyvää. Jokien virtaukset vielä suht kovia. Pohjoistuuli jne.. no en tiedä mistä puhalsi :) Emäntä läpäs testin hyvin. En tunne kovin montaa naista jotka lähtisivät junttikuteet päällä pyörimään ympäri eteläistä Suomea vavat ojossa vappuaattona. Kalastamaan oppii kalaa saamalla. Maratoonia oppii kisaamalla. Kukaan ei ole niin urpo että treenaisi maratoonia suorittamalla maratoonia. Heittokala Tarantella piti oman kuntopuntarinsa saavutti asetetut tavoitteet. Nyt voi luvata että annamme kalamaratonissa kaikkemme. Kalamaraton on siitä mielenkiintoinen kisa että kaikkensa antamalla voi flopata kuin vihreät viime vaaleissa. No mutta jos kaikki natsaa niin saletisti 20 paukkuu. Kello on kohta puoli kolme ja aamulla odottaa silakanlitkaus, kivinilkanpilkinnän ohella. Jos teille sopii niin sovitaan että tämä on prologi ja jatkan tekstiä kun aiwot ovat saaneet hieman lepoa. Nää on niitä ihania hetkiä kun joku uusi harrastus vedetään överiksi. Toivottavasti meidän lajikalastus harrastus ei tyssää kuin ac deliriumin blogi. Öitä :) P.S. Kuvia tuli otettua 94kpl matkan varrelta, joista kokoilin tommosen 44 kuvan albumin tonne linkin taakke.

Ympyrä sulkeutuu

Kun keväällä 2009 aloin tutkimaan, mitä tarkoittaa kalamaraton, huomasin klikkailevan itseäni yhä useammin siloneulojen sivuille. 2009 keväällä oli tilanteessa jossa virvelöinti oli jäämässä taka-alalle ja olin varma että perhokalastus on selvä jatkumo kalastus harrastukselleni. Pikku hiljaa selailtua tulevaa raamattuani, ymmärsin että kehittyäkseen, ei ole pakko luopua mistään. Silojen-blogi potki tämän eksyneen lampaan uusille urille. Nyt 2 vuotta lajikalastusta harrastaneena en voi muuta kuin kiittää tätä Luoteis-Helsinkiläistä triioa, siis tämä duuokin on Luoteis-Helsingistä. Miten kuvailisin,: "käsittämättömän koukuttavaa tekstiä" kuvaa ehkä parhaiten tätä , kun odottaa hetkeä kun siloneula on päivittänyt blogiaan. Kalamaraton, siloneulat , skes, maratonkisaajat, fongaussivuston lukijat, ac delirium.... olette synnyttäneet parissa vuodessa karun ja kulmikkaan lajikalastusjoukkueen Heittokala Tarantellan. Nyt ymmärrän miksi olisi koulussa pitänyt opetella kirjoittamaan. 34 vuotiaana lukion käyneenä olen vasta lukenut 3 kirjaa : pikku prinssi, jumala armahtaa  minä en (tony halme), mostarintien liftarit. Miksi tämä vuodatus, no siksi kun hetki sitten katsoin että on tullut blogille uusi lukija, jos tunnistin oikein, siloneulan Mitri. Ympyrä sulkeutuu.

Siika-apinat selästä , kamera kotona

Lajikalastajalle siika-apina könyää pikku hiljaa selkään kevään edetessä. Sesonkiluonteinen siikapiste on haettava tiettyyn aikaan tietystä paikasta. Ennen tätä päivää takana oli kolme MP reissua siikarannoilta. Karhusaari oli taas tänäänkin rantoja myöden täys siikailijoita. Asiaa eivät auta tyypit jotka valtaavat 50metrin pätkän kolmella vavallaan. Johonkin oli kuitenkin ängettävä ja sopivasti löytyikin nuorimies joka oli lähtenyt matkaan vain yhden vavan kanssa. Uskaltauduimme n. 20 metrin päähän ja viritimme vehkeet. MP reissut olivat tehneet tehtävänsä ja painuin samantein Jennan kanssa keräämään leviä ja ötököitä Jennan bravuuri-ötökkäsoppaan. Kauan ei keretty rakkolevää repiä kun kuulin kuinka kuiskaamalla huudetaan. Emäntä ei halunnut huutaa niin kovaa että kuuluisi 20 metrin päähän mutta huusi tai kähisi kuitenkin: KELLOT SOI!!! Vuoden eka siika ja se tuomittiin Paulan siiaksi. Seuraavan tunnin sisään kiskoinkin vielä itselleni ja Jennalle siikapisteen. Jennan siian tunnistaa siitä että Jenna on sitä lyönyt pihdeillä pattiin. Sitten pitikin jo lähteä viemään lapsukainen tuutimaan. Todella piristävä pikareissu siianonginnan ja ötökkäsoppien maahan.

Testikuva

Heittokala Tarantella - Historia

Blogineitsyys on menetetty. Eilen lueskelin kalamaratoniin liittyviä kirjoituksia ja kirjoittelin vihkoseen muistettavia asioita. Vihkosen tarkoitus oli kerätä yhteen tiiviiseen pakettiin hajanaista, mutta tuiki tarpeellista tietoa stadilaisista veden asukeista. Alitajunnassani olin jo aikaisemmin kehitellyt mielikuvaa omasta blogista, jonne kiteyttää harrastuksemme ydin. Kalastusta olen harrastanut pienestä pitäen ensiksi onkien kesät nurmonjoella Lapuallapäin. Vähän isompana n. 10 vuotiaana sain kokeilla isäni umpikela-virveliä ja muistan sen hetken ikuisesti kun ensimmäisten 3 heiton sisään nappasi nuotiossatummennettuun lippaan elämäni ensimmäinen hauki. Hauella taisi olla mittaa n. 35 cm ja painoa jotain +300g , mutta tämä jätkä oli myyty. Lapuan mökillä jaksoin sukuloida 17 vuotiaaksi asti, aina kalastellen, kunnes sanavarastooni alkoi ilmestyä veellä alkavaa stadilaista perus kielioppia. Tässä vaiheessa ymmärsin vetäytyä sukulaisteni parista. Ehkä jonain kesänä käyn verestämässä muistoja näin 17 vuoden tauon jälkeen. Teini-iässä, kaverini Pasi, kutsui minut usein kesäisin Joutsaan suonteelle virppaamaan calico-catillä puolenkilon puikuloita. Parikymppisenä kalastus jäi taka-alalle. Eräällä oluensävyttämällä suomenympärireissulla ystäväni Marko pysäytti ryhmärämän Heinäveden läheisyyteen , karvion koskelle kalaan. Tapahtui aikuisikäni tärkein hetki kun 1+ kilon taimen puri krapulaisen vaiko humalaisen lusikkaan. Elämäni ensimmäinen taimen ja mikä taistelu ja sitten se hetki kun tajusin että kalastus on hauskempaa kuin oluen litkiminen. En muista mikä oli vuosi , ehkä 2002-3. Sen jälkeen kalastus alkoi vallata ajatusmaailmaani kohti totaalista mullistusta. Vantaanjoesta tuli henkireikä jossa seisoin parhaimmillaan 100 päivää putkeen (2006 isäni kuoltua). Jälkeenpäin ajattelen että voikun olisin tiennyt kalamaratonista aikaisemmin. Yksinäistä oli piiskata kuravantaan kuohuja. 2006 ensimmäinen vaimoni näytti ovea ja siitä seurasi vain hyvää. Tapasin kalastustasietävän hillomunkkionkijavaimosen. Hän saa kertoa itse itsestään ja mitä kalastus hänelle merkitsee.
               Miten sain kuulla kalamaratonista? Etsiskelin siianongintaan liittyviä artikkeleita(kevät 2009) netistä ja avasin POKA:n sivuston josta löytyikin hyödyllistä tietoa. Availin POKA:n blogin vanhempia tarinoita ja ihmettelin otsikkoa kalamaraton, joku teekkaripilamaraton vai... no ei vaineskaan. Jätkä oli myyty. Kalamaraton on kisa minua varten. Ei ole väliä missä kalastan (ojassa) mitä kalastan (piikkikala) millä kalastan (risunpätkällä). Minua kiinnostavat yhtälailla liejutokko ja mutu , kuin Kymin taimen ja lohi. Tässä kohtaa pitää mainita että digikuvaaminen on minulle tärkeää. Jos tulevana viikonloppuna saisin Kymiltä 10kg kalan jonka luvallisesti saisi pitää ja syödä, luultavasti kuvaisin sen ja päästäisin pois. Kalamaraton 2011 kolkuttaa ovella, vielä 37 päivää. Yritän saada blogin rullaamaan... keksiä järkeviä aiheita.... järkevään järjestykseen. Emäntä saa kertoa myös omat mielipiteensä. Mietin juuri että ketkä kaikki tätä oikein lukevat. Tarvitaanko selvitystä että mikä on kalamaraton tai fongaus. Kalamaraton on vuorokauden mittainen lajikalastuskilpailu toukokuussa, jota ainakin meikäläinen odottaa 364 päivää vuodesta. Fongaus on taas vuoden mittainen lajikalastuskilpailu. Tarkoituksena molemmissa on vapavälinein koukuttaa kaloja näytille.