Lajikalastajalle siika-apina könyää pikku hiljaa selkään kevään edetessä. Sesonkiluonteinen siikapiste on haettava tiettyyn aikaan tietystä paikasta. Ennen tätä päivää takana oli kolme MP reissua siikarannoilta. Karhusaari oli taas tänäänkin rantoja myöden täys siikailijoita. Asiaa eivät auta tyypit jotka valtaavat 50metrin pätkän kolmella vavallaan. Johonkin oli kuitenkin ängettävä ja sopivasti löytyikin nuorimies joka oli lähtenyt matkaan vain yhden vavan kanssa. Uskaltauduimme n. 20 metrin päähän ja viritimme vehkeet. MP reissut olivat tehneet tehtävänsä ja painuin samantein Jennan kanssa keräämään leviä ja ötököitä Jennan bravuuri-ötökkäsoppaan. Kauan ei keretty rakkolevää repiä kun kuulin kuinka kuiskaamalla huudetaan. Emäntä ei halunnut huutaa niin kovaa että kuuluisi 20 metrin päähän mutta huusi tai kähisi kuitenkin: KELLOT SOI!!! Vuoden eka siika ja se tuomittiin Paulan siiaksi. Seuraavan tunnin sisään kiskoinkin vielä itselleni ja Jennalle siikapisteen. Jennan siian tunnistaa siitä että Jenna on sitä lyönyt pihdeillä pattiin. Sitten pitikin jo lähteä viemään lapsukainen tuutimaan. Todella piristävä pikareissu siianonginnan ja ötökkäsoppien maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti