Wappumaraton 2011 - maratontreeniä asenteella

Kello on 01:58 ja alkaa väsy painaa. Takana Heittokala Tarantellan kokopitkä kalamaratontreeni. Pyöristellen 22:30 - 22:20 treeneissä. Välillä hetki nukuttiin ja pitsat naamariin vetästiin. Reissu alkoi Espoon Karhusaaresta, jatkui pikku tirsoilla, aamulla Karkkilankoskille, josta Espoon pitkäjärvelle. Pitsat himasa lärviin ja kohti ruutinkoskea, josta suvannon kautta viime maratonin turvansaanti paikalle viimeistelemään tosiasia että takki oli tyhjänä. Mitä jäi käteen? Lukematon määrä kiiskiä, puolitusinaa särkiä, kaks pasuria, sekä yksi ahven. Saalis ei ollutkaan se mitä lähdettiin hakemaan. Vedenkorkeudet & kylmyydet oli tiedossa, eivät luvanneet hyvää. Jokien virtaukset vielä suht kovia. Pohjoistuuli jne.. no en tiedä mistä puhalsi :) Emäntä läpäs testin hyvin. En tunne kovin montaa naista jotka lähtisivät junttikuteet päällä pyörimään ympäri eteläistä Suomea vavat ojossa vappuaattona. Kalastamaan oppii kalaa saamalla. Maratoonia oppii kisaamalla. Kukaan ei ole niin urpo että treenaisi maratoonia suorittamalla maratoonia. Heittokala Tarantella piti oman kuntopuntarinsa saavutti asetetut tavoitteet. Nyt voi luvata että annamme kalamaratonissa kaikkemme. Kalamaraton on siitä mielenkiintoinen kisa että kaikkensa antamalla voi flopata kuin vihreät viime vaaleissa. No mutta jos kaikki natsaa niin saletisti 20 paukkuu. Kello on kohta puoli kolme ja aamulla odottaa silakanlitkaus, kivinilkanpilkinnän ohella. Jos teille sopii niin sovitaan että tämä on prologi ja jatkan tekstiä kun aiwot ovat saaneet hieman lepoa. Nää on niitä ihania hetkiä kun joku uusi harrastus vedetään överiksi. Toivottavasti meidän lajikalastus harrastus ei tyssää kuin ac deliriumin blogi. Öitä :) P.S. Kuvia tuli otettua 94kpl matkan varrelta, joista kokoilin tommosen 44 kuvan albumin tonne linkin taakke.