Synttäbileet Airistolla

Mitäs sitä muuta vois synttälahjaksi toivoa kuin viikonloppu Airistolla.  Jäätilanteesta ei ollut harmainta aavistusta ja matkaan lähti kairakin. Kun perjantaina saavuttiin auringon laskiessa mestoille, niin kaira kädessä käytiin rantsussa totee, et ei paljon olkapäät rasitu kairaillessa tänä viikonloppuna.

Perjantai ilta omistettiin saunomiselle. Arkiaherruksen murjomat kropat hoivattiin isku kuntoon lauantai aamuksi. Polte oli näköjään kova kun piti 06:00 pompata pystyyn ja alkaa virittelee tapsipilkkejä ja sivutapseja.

Viikon kestäneet yöpakkaset olivat kuitenkin luoneet heikon jääkannen laiturille asti.

Päällimmäisenä ajatuksena oli ottaa pinnat ahvenesta, härkäsimpusta ja kivinilkasta. Päätettiin ottaa heti kättelyssä 2 tunnin pilkkifongauskisa Paulan kanssa. Molemmat revittiin aika pikaseen silakkafongot, mikä hiukan tuli yllätyksenä. Hieno aloitus kuitenkin.

Ei mitään kääpiö-silakoita.

Kisa jatkui ja seuraavaksi mulla tarttui tapsipilkkiin härkis.

Härkiksiä tuli koko reissulla kymmenkunta ja kokoluokka oli harvinaisen kääpiöitynyttä.

Härkisten jälkeen Paula siirtyi johtoon Ahvenella. Kuittasin kuitenkin tilanteen kohtuu kokosella Kuoreella.

Kisa päättyi 3-3.

Kisan jälkeen saunottiin ja lähettiin vetää synttäpitzaa Paraisille. Masut täys kurvattiin takas Airistolle ja eiku takas laitureille. Törmättiin muuten fongareihinkin laituril. Ensimmäistä kertaa nähtiin livenä Iso-O ja pikku-O. Heillä oli armoton simputus meneillään ja elämänpisteitä ropisi. Nice!!

Paula nyki ylös kans kuoreen.

Ja meikä poika sai vihdoinkin sen vuoden ekan ahvenen. Jopas kestikin.

Kolmipiikkejä oli yllättävän vähän. Sain kuitenkin yhden ylös asti.

Suurin ihmetys oli puuttuvat kivinilkat. Olikohan niillä kutupuuhat käynnissä vai mikä oli vikana. Kiva oli pilkkiä taydellisessä kelissä , -10-12C pakkasta , tyyni, aurinkoinen keli. Elämän mahtavuuksia :)

Paulalle uusina fongoina Härkis ja Silakka. Mulle uusina fongoina Silakka Härkis Kuore ja Abbo. Kivasti on luvattu pakkaskeljä eteläänkin. Eiköhän sitä päästä jo ens viikonloppuna kairailee.  Ja eikun kohti uusia reissuja. Soronoo!! Son moroo!!

2014 käyntiin

Mitäs sitä keksisi tälle vuodelle? Takana kolmen vuoden fongausurakka tuloksilla 39, 39 ja 41. Tavoitteet on saavutettu ja olemme luvanneet itsellemme välivuoden pakko-fongaamisista. Mutta kun ei osaa olla fongaamatta. Fongaus matkaa mukana ulkoillessa. Kiva lähteä ulkoilemaan luontoon kun on selvät reitit, kuviot, päämäärät. Helpompi siis nousta sohvan pohjalta ylös.

Viime viikonloppuna saimme hinattua ahterimme ylös sohvalta ja suuntasimme Jokimateen kuvat silmissä lähijoelle. Syötit haettiin kalatiskiltä ja siinäkö syy madettomuuteen? Ei irronnut siis madetta heti kättelyssä. Ehdittiinhän me kävästä myös Vanhankaupunginlahdella jigittelemässä haukeakin, mutta ei irronnut sitäkään.

Tälle viikonlopulle oli siis jo vaikka mitä apinoita selkämykset täynnä. PAKKOhan se nyt jotain fongoja on saada listalle PRKL :) Hienosti siis alkoi tämä Pakkofongoton vuosi :)

Eiku kamat kasaan ja kohti keskustan kampelavesiä. Välineiksi pilkit ja pohjaonget. Ja alkoihan sitä tulostakin syntymään. Ennenkuin olin saanut edes pohjaonkea kasaan niin Paula roikotti jo Kuorefongoa pilkissään. Aika epeli.

Virittelin vehkeet kuntoon ja pääsin itsekkin pilkkimään. Paula nyki jo ahventa ylös tässä vaiheessa.

Aloin puristaa vapaa ja ei nypyn nypyy pilkissä. No mutta 3-piikit uivat pinnassa aivan rannassa. Virittelin pienemmän koukun ja BOOM! 2014 fongaus-lista oli avattu.

Keli oli mainio. Tyyntä ja hissukseen leijaili pakkaslunta. Kalat eivät kuitenkaan olleet syönnillään. Kun päätettiin lähteä niin löytyihän sieltä pohjaongesta sitten se ihana Kiiski vuoden toiseksi fongoksi. Kiva oli kävästä Pakkofongailemassa vastoin suunnitelmia. Ei kaduta yhtään.

 Viikoksi on luvattu pakkasta ja kohta päästään vähintäänkin luukin lammikoille pilkille. Kohti kevätpilkkejä ja Hiihtolomareissuja. Jossain kaukaisuudessa Kalamaraton 2014 tuikkii tähtiloisteena taivaanrannassa.

Lisää Fongoja ja raitista ulkoilmaa lukijoille kans. Son moro!

Ennätyksiä Ennätyksiä... Aurinko paistaa vuoden pimeimpään aikaan.

8.11.2013 kamat oli pakattuna hyvissä ajoin. Duunissa hikoilin tuskasta millon kello armahtaa mut kalamehtälle. Suoraan portista autonkyytiin ja nokka kohti Säkenöivää SaloCityä. Ihmetys oli suuri kun kurvailtiin Salon ytimeen, että mikäs tälle uinuvalle kaupungille nyt on tullut kun ruuhkaa kuin kehillä konsanaan. No jälkeen päin kuultiin että tuhannet marssivat 9.11. sairaalan puolesta Salossa. Mahtuipa Salon viikonloppuun vielä tanssikilpailuitakin. Hotelli oli täyteen buukattu. No mutta meidän suunnitelma oli yöpyä Salossa, että pääsee ajoissa Airistolle Simppujahtiin. 

Salossa huitastiin hotla-aamiaiset nassuun ja singahdettiin pikataival Airiston aalloille. Kummastus oli taas suuri kun laiturilla heilui kolmisenkymmentä kalastajaa. Nopeasti tajuttiin että silakkaahan ne on litkaamassa. Rynnittiin läpi litkaajamassan kohti laiturin päätyä ja ihmeteltiin kun litkat nousivat ylös täysinä kuin keväällä konsanaan. Meillä oli vaan simput mielessä.

Hiljasta oli simputtaminen. Ei maistunu pilkit ei jigit. Tylsää touhua kun vierestä revitään ämpäritolkulla kalaa.

No mutta fongariltahan löytyy muuntautumiskykyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lätkäsin pilkin ylle tapsiin pari kiiltävää koukkua ja eiku täyttää kassia Silakoilla. 9 kappaletta vetelin niitä pilkillä vaikka sitten mateelle syöttikaloiks. Litkamiehet täyttivät ämpäreitä kuin parhaaseen aikaan keväällä.

Tosin ihmetys oli suuri kun puoliltapäivin silakat lakkasivat syömästä kuin seinään ja kaikki alkoivat pakkailemaan kamoja samaan aikaan.

Lähettiin siis kohti Stadia, mut fongareilla on aina mutkia matkassa. Itsekkään niistä ei etukäteen tiedä ennenkuin autolla ollaan kohilla. Ja eiku tiukka oikee Lohjalle. Se ärsyttävä 5-piikki puuttuu viäläkin. Pelättiin tietysti että taas kolmannen kerran olisi rakennustyömaan aidat meidän ja fongojen välis. Onneksi ei ollut. Päästiin uusitulle rantareitille.

Näky oli hiukan masentavan hämmentävä. Lammikot silmin kantamattomiin kuivina.

Onneksi löytyi jokunen lätäkkö. Ja eiku 5-piikki mehtälle. Raivoisaa yritystä ja unelmien päätös reissulle. Uusi Fongoennätyslukema 41 oli totta. Kun 5-piikki nappasi syötin niin ihmettelin että ompas iso. Piti oikein kädessä ihmetellä että onko oikeesti 5-piikki.

Ja eiku mittaa esiin ja lukemaa Faceen. En muistanut paljon 5-piikin ennätyslukemat olivat.

Siinä se nyt möllöttää. Uusi tuleva Suomen Ennätys jos ei joku Urvelo lähe tän blogitekstin innoittamana rikkoo sitä. Vanha vapavälinein ennätys oli 48mm ja haavi ennätys 51mm.

UUDET SE-LUKEMAT

53MM

Fisu venaa pakkases et pääsee RKTL:n kätösiin. Erä-lehden kisaankin aattelin ilmottaa jos ne suostuis olee yhteyksissä muhun. 

Olipahan NASTA viikonloppu .... Soronoo seuraavaan kertaan. Haetaan varmaan emännälle made-fongoo.

Pätkä Pitkäkoskea 1.9.2013

Naisväki suuntas aamusta uimahallille ja mihinkäs minä sitten? No tietysti Vantaanjoen Pitkäkoskelle. Jos uistimeni sattuvat lentämään sinne minne tähtään, niin siitä voi syyttää miljoonia treeniheittoja Pitkäkoskella. Ylivoimaisesti eniten olen aikaani tuhlannut tuohon pätkään Vantaanjoesta. Kattelin säätiedotuksista, että vois olla sateen mahdollisuus ja lätkäsin kahluukamat niskaan. Kahluukamat johdattivat minut tällä kertaa Pitkäkosken ehkä parhaalle pätkälle.


Pitkäkoski alkaa maantiesillan yläpuolisesta pohjapadosta. On syyskuun ensimmäinen päivä ja todennäiköisesti joessa on jo nousukalaa. Hetki siltakuvan ottamisen jälkeen padon yläpuolella hyppäs jotain isoa ilmaan. Harmillisesti näin vain pärskeet kun joku iso mäjähti pintaan korkeuksista.

Yleensä kannan mukana virppaa ja perhovapaa. Ekaks heittelen mestat perholla ja perään virpalla. Alotin padolta viskelee hopeista streameria ja perään punasta hornettia. Padon alla ei tapahtumia. Sillan alapuolelta alkaa pienehkö virtapätkä, joka laskee suvantoon. Virran niska on ollut hyvä kirjopaikka keväisin ja alkukesäisin. Suvannon puolelta olen sen sijaan saanut elokuussa 2009 suurimman taimeneni 2,7kg.

Suvannolla vaihdoin perhoksi wolframi-painotteisen puna-musta-putkiperhon ja virpalla uitin erilaisia Lotto-lippoja ja Onni-vaappuja. Ensimmäinen tapahtuma oli pikku hauen-pulikka. Kiertelin suvannon rannan puolelta pitkin litimärkiä ryteiköitä. Tämä ryteikkö pitää useimmat kalastajat parhailta paikoilta pois. Muutenkin paras pätkä (Suvannolta ---> riippusillalle) on parempi edetä kahluukamoilla. Ranta on aika ryteikköistä ja parempi heittää virppaa/perhoa rannasta irti kahlaten.

Ja tulihan sieltä nopeasti saalistakin. Tumma Lotto-lippa, josta alla myös kuva,  oli päivän paras viehe. Kirre oli alle kilonen ja sätki ittensä irti niin aattelin, että uikoot takasin. Aattelin et jos kerkeen ottaa kuvaa ni sit kerkeen. Siihenhän se kirre sit jäi poseeraamaan ihan urakalla.

Siitä se sit lähti pirteenä takas koskeen. Siellä se vie tilaa taimenilta ja tuo iloa jollekin toiselle kalastajalle. Tänään oli mielessä kalastuksen ilo ja nautinto ennemmin kuin puukon heiluttelu.

Alla ottipeli. Ottipeli olikin loppureissun aivan ylivoimainen. 3 tärppiä niin että näkyi 1-2kg kalan kylki. Pikku hiljaa alkoikin ripottelee vettä ja kyllä siellä tuli litmäräksi kastuttua.

Ja olihan sitä jo 4 tuntia kalasteltu.

Siellä niitä kaloja on. Kahluuvermeet jalkaan ja hakemaan pois. Aina on mahdollisuus saada nousukala siimanpäähän. Rauhoitus alkaa vajaan parin viikon päästä, joten eikun mestoille. Sateet nostaa virtauksia ja kasvava virtaus laukaisee kalojen nousuhalut.

Välillä ihan vaan kalastusta. Pikku kalaa oli runsaasti koskessa. Kun huuhtelin haavin niin haavinpohjalle ui 5 pikku salakkaa:) Ahvenet näykkivät perhoa jäämättä kiinni ja särjet ja salakat mussuttivat jotain pintahilsettä. Fongarikin osaa kalastaa :)

Lopuksi kuva viime viikonlopulta enkka ahvenesta. Ahvenella painoa 550g ja mittaa 36cm. Seuraavaksi ehkä palataan fongauksen pariin 5-piikki-mehtällä. Soronoo!!! :)

Purotalkoot Pakkalassa , Krakanojasta Pakkalanpuroksi 19.8.2013 Kuvagalleria

Duunista pääs luistaa suoraan lapparin varteen sorakasojen keskelle. Eipä tuu mieleen milloin viimeksi ois niin monta tuntia lapioinu/ kärränny soraa. Meikäläisen ekat purotalkoot ja ihan nasta keikka. Hyvää jengii ja hyvä fiilis. Alla muutama kuva taimenen pelastus talkoista. Soraa jordaaniin ja vesi selkeytyy ja hapettuu. Mätimunat ei delaa hapettomaan mutapohjaan. Puron ilme muuttui ja tylsähkö tasavirta muuttui kohisevaksi puroksi.

Avauspuheenvuorossa hankkeen kummi Jasper Pääkkönen

Ensimmäiset ämpärilliset soraa.

Pikkuuse lapioitavaa , matkaa purolle 30m.

Lähtötilanne

Soraa mestoille. DHL edustettuna.

Isojen kivien asettelua

Nälkä pääs yllättämään. Onneksi oli purtavaa tarjolla.

Parempi jättää kuvaamiset ammattilaisille.

Linkki ammattilaisen ottamiin 50 kuvaan:

http://www.tuomasheinonen.com/blog/krakanoja-pakkalanpuroksi-kunnostalkoot-kaynnistyivat-19-8-2013/

9.-11.8 Ankerias tuumailua ja Sprintti Kalamaraton

Perjantaina 9.8. duunin jälkeen ampaistiin kohti Bodomin Ankeriailla kyllästettyä lätäkköä. Bodomille kun suunnittelee vakavissaan Ankerias reissua, on muistettava, että kaikki ei mene kaikilla aina ihan suunnitelmien mukaan, varsinkin jos tarkoitus on viettää yöt murhaniemessä. Tällä kertaa ajattelimme saada niemelle uutta ja positiivisempaa kaikua.

Päätimme virittää välineet ja syötit huippuunsa ja lisättiin myös vapojen määrää. Tällä kertaa tarkoitus oli ihan oikeasti ottaa Ankerias pois kuleksimasta. Fiilikset olivat korkealla ja olimme kuulleet rohkaisevia tarinoita Bodomin katiska Ankerioista.

Ankeriasongelle on parempi ottaa frendi mukaan. Välillä kului tunteja ilmaan mitään tapahtumia. Sitten kun tapahtui, niin siellä täällä kilisi kellot. Ensimmäisenä yönä yhtä siimaa lähettiin viemään. Vastaisku ei koukuttanut kalaa. Ehkä hosuttiin taas.

Tokana yönä mäskättiin tuplasti mestoja. Viereisiltä Venäläisiltä Ankeriaanonkijoilta kuultiin että olivat viikko sitten saaneet ankeriaan ylös asti. Neuvoivat jopa mihin kannattaisi veneellä mennä kokeilemaan, mutta yön pimeydessä en aivan ymmärtänyt koordinaatteja. Venäläisillä oli myös joissakin vavoissa vain herneitä syöttinä. Itse en tähän syöttiin tahdo uskoa.

Nuoriso temmelsi niemissä koko yön. Poppi raikasi ja Basso jumputti niin , että maa tärisi. Venäläisetkin osasivat sanoa että ei tästä tuu mitään. Ei tullutkaan. Toisen yön saldo oli matonipulla läski-särki ja kalanpalalla 48,5cm kuha. Hetken nostattivat sykettä että josko nyt se Ankerias on siellä. Kuvia ei tullut otettua kuin pikku risunuotiosta.

 On Bodomissa ankeriaita. Toinen juttu on kuka niitä vetelee vapavälinein.

Ja eiku pari tuntii unta palloon ja kyyti oli tulossa hakemaan Sprintti Maratoniin. Kelit olivat kohdillaan. Porukkaa oli enemmän kuin edellisvuonna. Nyt oli sen verran väkeä, että alkoi tulla jo kisa tunnelmaa. Kisa alkoi ja laahustimme sillalle. Muut taisivat aloittaa koho-ongilla ja ihmettelivät kun nostin pohjaongella pikaisesti Lahnan ja Täpliksen. Salakan otin jo sitten koholla, mutta sorva ei koho-onkeeni löytänyt. Ympärillä kuitenkin nousi sorvia ja hukkasin varmaa 30min ennenkuin älysin vaihtaa paikkaa. Menin paikkaan jossa ei ollut kaislikkoa ja yritin pasuria, ahventa ja särkeä. No ensimmäisenä tuli sorva ja kyllä vähän harmitti se kaislikonreuna Sorvailu ilman sorvaa. Nopeasti tuli myös Ahven ja tein ratkaisun, että kamat jää tähän ja juoksen kalojen kanssa tunnistuttamaan viittä lajia. Mulla oli kutina, että olen kärkipäässä. Ja niinhän siinä kävi että mun 12:01 tuodut 5 lajia olivat kisan nopeimmat. Toisiksi nopein aika oli OV:n 12:03.

OV tulikin rantaan etsimään mua 5 lajin näytön jälkeen ja lähdettiin kiertää mustikkamaata. Kohteina olivat särki, pasuri, kiiski, hauki , kivisimppu ja seipi. Kierrokselle kului lähes koko kisa-aika ja säkkiini oli ilmestynyt vain särki. Tulin takas honkaluotoon ja muitten saaliita tutkailemalla päädyin onkimaan Pasurini Mikko Joensivun vierestä. Mikolta kuulin myös Seipien läsnäolosta. Koska kiiskiä ei näyttänyt kenellekkään nousevan, niin vietin viimeisen kisatunnin seipipaikoilla.

Loppujen lopuksi jäin tuohon seitsemään lajiin. Yhdellä lajilla jäätiin ykkössijasta, koska mulla sattui olemaan nopein femman-aika. Timi Laitinenhan sen ainoon kiisken kisas sit vetikin vielä viimeisillä kisaminuuteilla.

Onnittelut 8 lajia saaneille Timille ja Juhalle. Kolmossija lämmittää kuitenkin mieltä. Kiitos kanssakisaajille. Ja kiva oli huomata, että nuorisosarja oli kasvanut suuriin mittoihin.

Kisakuvia voi katsella seuraavasta linkistä :

http://www.tuomasheinonen.com/blog/sprintti-kalamaraton-kalastuskilpailun-kuvia-11-8-2013-paivalta-honkaluodolta-ja-mustikkamaalta/

KALAMARATON SPRINTTI TULOKSET 11.8.2013

TULOKSET (järjestys samalla tuloksella ratkaistiin aikaperusteella)

Aikuisten sarja

1. Timi Laitinen 8 lajia (ässä KIISKI) 12.28

2. Juha Salonen 8 lajia (ässä KIVISIMPPU) 12.29

3. Antti Saarikoski 7 lajia 12.01

4. Olli Varhimo 7 lajia 12.03

5. Roope Jansson 7 lajia 12.49

6. Janne Lampinen 6 lajia 12.33

7. Veijo Nikula 6 lajia 14.42

8. Mikko Joensivu 6 lajia (ässä SEIPI) 15.00

9. Fredik Kankare 6 lajia 15.05

10. Ari Ahtiainen 5 lajia 14.22

11. Kristian Kankare 5 lajia 14.43

12. Seppo Kankare 5 lajia 15.27

13. Tapio Keisteri 5 lajia 15.29

14. Otto Alanen 5 lajia 15.35

15. Timo Salo 5 lajia 17.00

16. Piia Sieppi 4 lajia 17.00

17. Janne Partanen 4 lajia 17.00

Nuoret alle 15vuotta

1. Sonja Lampinen 5 lajia (ässä VIMPA) 14.23

2. Aksu Ora 5 lajia 14.44

3. Oliver Alanen 5 lajia 15.35

4. Valtteri Ahtiainen 5 lajia 15.45

5. Robert Ristoja 5 lajia 15.57

6. Olivia Salonen 4 lajia 17.00

7. Lauri Hekkilä 4 lajia 17.00

8. Ahto Hekkilä 1 laji 17.00

40 kriisi ja 40 suustakoukutettua vapavälinein + Tuuskin monsterit

Myönnän, että olen hiukan kilpailuhenkinen. Alkusysäyksen  neljänkymmenen ristiretkelleni antoi ystävämme Jerry Tapion facebook heitto " No nelkythän löytyy jo stadin vesistä". Ensimmäistä kertaa lähestyin tuolloin, 2 vuotta sitten , kolmenkympin rajaa. Jerryn heitto sai haastemaisen kaiun takaraivooni. Ennen kuin voi vetää 40 stadista, on kyettävä ylipäätänsä rikkomaan 40 raja. Kun pääsen neljänkympin kuningasten kerhoon, voin tasapuolisesti väitellä kuinka hankalaa voisi olla 40 lajia stadista, saati suustakoukutettuna.
     
    Viime vuonna jäätiin toista kertaa putkeen lajimäärään 39, kun sekä Toutain ,että Karppi, päättivät pysytellä loitolla listoiltani. Silloin ensimmäistä kertaa olin varma, että 40 tulee rikkoutumaan. Sehän oli matemaattisesti laskettavissa. Vuonna 2013 täytyisi saada Toutain tai Karppi ja rajarikkoutuisi. 25.5.2013 notkui stadilainen Toutain käsissäni. Nyt oli vain kyse, mikä laji olisi numero 40. Minkälainen muistikuva rajan rikkomisesta jäisi loppu elämäksi.

Reilu viikko sitten huomattiin, että kerettäis käydä Porlan lammikoilla nappaamassa 5-piikki numeroksi 40. Porlaan päästiin ja ajoittain 5-piikit kävivätkin pinnan yläpuolella. Mutta oliko alitajunnassa että numero 40 sopisi paremmin jollekkin muulle lajille. 5-piikki jäi saamatta. Turhaan ei kuitenkaan Porlassa kykitty koska Paula rikkoi ensimmäistä kertaa 30 rajan.

Mikä olisi sopiva laji rikkomaan tuon himoitun kurkorajan. No tietysti majesteettinen Karppi tietysti. Sen verran näissä hommissa on x-factoreita, että majesteettisen kokoiset Karpit unohdettiin. Lähdettiin kartoittamaan stadin karppeja. Mestat olivat selvät. Tonteille on viskottu useita kiloja mäskiä tänäkin vuonna. Paula on sieltä Karppibojonsa tälle vuodelle jo onkinut.

Ja eikun Perjantaina 2.8.2013 suoraan iltavuorosta 20:00 maissa matkaan. Kelit lähentelivät täydellistä. Kohtuu tyyntä ja hellettä. Tutuille mestoille mäskiä ja kerta kerralta hiotummat viritykset pyytämään. Kun onget olivat pyytämässä. Sytytin tupakan. Katsoin vedenpintaa josko jossain näkyisi uintivanaa taikka pilkahtavaa evää. Aurinko laskeutui kerrostalojen taakse. Oli kulunut 15 minuuttia kun alkoi tapahtua. Otin vavan käteeni ja kala koetteli siimaa kolmesti 5 metrin syöksyn verran. Paulalle ei tarvinnut sanoa, että tuu haavitsemaan. Haavinainen oli salamana rannassa. Minuutin nautiskelun jälkeen karppi keikkui haavissa.

Tää Rivipeilikarppi olikin paljon rauhallisempi kuin edellinen Paulan saama. Aivan kuin tyyppi ois tajunnut, että nyt kuvataan ja sille ei voi kukaan mitään.

 
Kaunis yksilö. Fongo numero 40. vapavälinein suustakoukutettuna, suomen vesistöistä, kalenterivuoden aikana. (7kk 1d 21h) Kolmen vuoden ristiretki tuli päätökseensä. Olo oli kevyt. 5 kuukautta vuotta jäljellä ja kaikki loput fongot ovat vain plussaa. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen voin nyt kalastella ilman pakkofongoneurooseja.

No eipä siinä kauaa kulunu ku ajatukset siirtyivät Ankeriaaseen ja olihan jo seuraava päivä...

3.8. TUUSULANMEREN YÖ

Alustavasti piti lähteä 20:00 ajelee kohti Jäkee, mut oikeesti ei malttanu odottaa ja niinpä läksin 19:00. Valoisalla on hyvä viritellä vehkeitä ja onkia täkykaloja ankeriaalle.

Sorsan perkeleet tekivät heti selväksi kuka täällä syö maissipuurot pohjasta. Siivekkäät ystävämme lähentelivät ärsyttävyydellään vihaisia joutsenia. Vihaisia sorsat eivät olleet. Täysin päinvastoin, täysin pelottomia. Koskaan eivät sorsat ole esittäneet niin suurta roolia kalareissusta.

Aluksi ongittiin tarpeeksi pikkukaloja ankeriaalle ja viriteltiin ankerias ja karppiviritelmiä. Jos joku havaittiin huonoksi niin eiku vaikka koko viritys aivan uusiksi. Odoteltiin että rannat vapautuivat kaljoittelevista nuorista ja vallattiin n.50m matka rantaa vavoillamme.

Aurinko laski, mutta ei ollut kylmä. Hyttysetkin olivat kumman hiljaa. Ajoittain kellot kilahtivat ankeriasongissa, mutta tämä yö ei ollut ankeriaiden...

Ei siinä kauaa mennyt kun alettiin tehdä havaintoja hissukseen lipuvista selkäevistä ja mäskillä kohti pintaa nousevista pyrstöistä. Mä en siinä vaiheessa ollut vielä niin karppien peräs. Yhes vavas oli mulla maissit, joita sai 5 minuutin välein lisätä nälkäisille pasureille.

Aika kului ja keskustelun aiheeksi ponnahti useammin ja useammin paljonko meillä on vielä aikaa. Odoteltiin jo aamun valaistumista. Mielessäni luovutin jo ankeriaan saamiset. Keskusteltiin niitä näitä ja

BOOM!!!! Baitrunneri huutaa täysillä Weksun vavassa. Weksu syöksyy vavalle ja minä hapuilen haavia. Matalassa poukamassa ryntäilevä kala nostaa mahtavia aaltoja rikkomatta veden pintaa. Iso on kiinni. Iso ainakin minun mittapuulla. Kala syöksyy kohti rantaa vasemalle meistä. Alkaa pikku hiljaa väsyä. Hypin rantakivillä ja onnistun ujuttamaan karpin haaviin pikaisesti. Koskaan eläessäni en ole nähnyt niin suurta Karppia. Mahtava elämys olla mukana tilanteessa, vaikka kaverin karppi.

Kysyn Weksulta : 6 kiloa? Weksu vastaa et no ei oo.

Karppi punnataan köykäisellä pyyheliinalla. Puntari näyttää 6,45kg. Upea otus. Ensimmäinen Nahkakarppi minkä livenä näen. Sykkeet ovat korkealla. Nyt alkoi mullakin tulla mieleen että elämäni suurin kala on ollut 4,7kg hauki. Rikkoutuisikohan rekoordit tänään?

Karpin jälkeen seurasi taijanomaiset parituntia kun seurasimme isoa karppia mäskillä. Kyykyssä kuiskailimme, milloin karppi nappaa syötin. Karppi ei napannut syöttiä, mutta intensitetti, jolla toivoimme kalan nappaavan oli jotain ennen kokematonta. Kyykkyasennossa kytättiin karppia, hetkeksikään ei voinut päästää katsetta harhailemaan. Siirryin aina sen vavan luo, jonka syötin, kuvittelin karpin nappaavan.

Kello 05:00 saapui perkeleen sorsalauma suoraan karpin päälle ja karkoitti kalan pois. Voi Jumalauta että mä kirosin niitä sorsia. Alettiin pakkaa kamoja. Tää tais nyt olla tässä.

Mul oli kamat kasas ja Weksun kamat autossa. Päätin viel poltaa tupakan ja siin höpöteltiin ja oltiin just lähös. Kuitenkin huomattiin et sorsat hävis ja mäskille oli lipumassa vähintään kuuden kilon karppi. Weksu sai mut suostuteltuu viel kokeilee yhel weksun vaval hetken aikaa.

Ja 10 minuutin pääst siima kiristy ja karppi lähti säntää. Samalla Weksu säntäs autolle hakee haavii. Minä taas ihmettelin miksi jarru ei kiristy. Mun keloissa on takajarru, mut weksun kelas olikin etujarru. Veivasin jotai väärää mutterii ja Karppi paineli 20 metrii lumpeikkoon. Weksu tuli rantsuun ja sano et mähän sanoin et se on etujarrullinen. No ei siinä tilanteessa voinu ku tsiigaa sitä ohjusta ja kuunnella sitä kelan huutoa. Helevetin magee elämys ekaa kertaa elämässä. Varmaan 60-70m syöksy yhteen menoon.

Peli ei ollut menetetty. Karppi oli 20 metrii lumpeiden seassa, mutta oli jo pikkasen väsähtänyt, että sain sitä tulee pinnassa niin, ettei se sotkeudu lumpeisiin. Weksukin huomas et kohta se tulee lumpeista ulos. 2 kertaa Karppi kierähti pinnalla että tajus minkä kans sitä taistellaan. Oli enää metri lumpeista pois. Nyt viimeinen vetäsy. Ja Räps! Koukku irtos huulesta. Voi elämä. Ois nyt tullut näytille. Satavarmasti taistelin elämäni isoimman kalan kans. Hieno hetki.

Ei muuta ku ens kerralla jarrut säädetään valmiiksi kuuden kilon kaloille ja uutta yritystä. Tosta reissusta ei todellakaan voinut muuta kuin innostua entistä enemmän ison Karpin onginnasta. Palataan asiaan kun rekoordit paukkuu.

Tää on taas yhteen putkeen kirjotettu, eikä ny jaksa ees kirjotusvirheitä ettii.