Viikonlopun fongoja 27,28.4.

Paineltiin lauantai-iltana pimeyden laskeuduttua lirkkimestoille. Weksulta oltiin kuultu varoituksen sanat että Hoonot Tuulet, ja huonothan ne tuulet olivat. Joku 4-5m/s puhals tuuli vastapalloon ja kuljetti sameaa vettä mestoille. Vesi oli myös pienehkössä laskusuunnassa ja roskaa riitti. No mut kun mestoil asti oltiin niin kiukul yrittää. Paula nykäskin uuden lajin kätösiinsä, mut mä hidastelulla pilasin fongon kun ekan kuvan räpsähtäessä 3-piikki sätkäs ittensä jonkkaan.

Käsittämättömän tiheä sumu vyöryi mestoille ja otsalampunvalossa ei näkynyt kuin valkoista höyryä. Laineet liplatti ja vesi roiskui kivistä. Ei meinannut tulla mistään midistä. Oltiin jo luovuttamaisillaan, mutta anoin vielä pienen lisähetken, että viel minuutti tosta kohtaa. No sieltähän yks simppu sit nousi. Eli lajipiste 13. vuodelle 2013. 

Sunnuntai vedettiin salaista Kalamaraton-Hys-Hys_Treeniä ja treenit päätettiin Vanhankaupungin suvanolle. Loisto keli olikin täyttänyt rannat kalastajista.

Blogin kirjoittaminen hankaloituu satatäböllä Kalamaratonin lähestyessä. Todellakin haluais kunnian kaikista miljoonista treenitunneista. Mutta ainoo palkinto reeneistä tulee itse kisassa. Jos menee kisat perseelleen niin se on tuhansien tuntien duunin menemistä hukkaan. No onneksi kalassa aika ei mene ikinä hukkaan. Aina oppii jotakin uutta. Vaikka että mitä tästä paikasta ei tule.

Soronoo ja lippu korkealla kohti Kauden Kohokohtaa!

Siikailua 25.26.27.4 ja taimen havaintoja

Torstaina 25.4. aamulla tehtiin pikapisto uuteen paikkaan lauttasaaressa. Duunit häiritsivät taas siikatalkoita oikein urakalla. Keli oli mainio ja vierestä nousikin parit siiat. Meille ei suotu kuin raitista ulkoilmaa. Jos ois ollu aikaa niin olisi sitä siikaa alkanut nousemaan.

Mikäs siinä auringonpaisteessa köllötellä ja punoa maratonjuonia.

26.4 Päätettiin ottaa uutta suuntaa ja aamupäivä omistettiin hienostosiioille Espoon puolella. Suuntana oli Karhusaari. Oltiin mestoilla vasta vaille ysi, mutta tilaa löytyi kuitenkin. Ennen meidän tuloa oli joku vetässy 5 siikaa, mut me ei sen pari tuntisen aikana nähty kenenkään kiskovan kalaa rantaan.

Aika kului nopeasti eikä kelikään ollut parhaasta päästä. Kerran kellot kilkattivat mutta kala ei terttunut. Rantavedestä bongasin monisukasmadon, joka on siikojen herkkua.

Iltavuoroviikon aamukalastukset ovat sellasta hosumista, ettei siinä paljoa kerkee nautiskella. Ompahan kuitenkin kuuppa jumissa vähistä yöunista ja duunissa aika kuluu nopeasti kun ei tajuu mikä maa mikä valuutta.

Ja sitten koitti se ihana viikonloppu

27.4. Lauantai-aamuna kello herätti 04:30. Yöunet jäi taas muutamaan tuntiin, mutta viikonloppu iskee sellasta energiaa kroppaan että oksat pois. Ja eiku ajoissa mestoille. Oli siel toinenkin aikanen onkija auringon noustessa. No ei sen pilvimassan läpi mitään aurinkoa aistinut. Toisella onkijalla oli jo 2 siikaa yläällä kun me alotettiin omat sessiot. Vierestä nous kolmas. Sitten alkoi meidänkin vavat notkua.

Paulalle saatiin Fongo numero 9. pois kuleksimast.

Seiskan kasin välil kerättiin siikaonget pois ja mä lähdin yksin metskaa taikkuu Larun etelä-rantsuille. Paulalla oli muita menoja.

Uimarantsu oli mukavan tyyni ja eiku viskoo lusikoita.

Perhostelijat kansoittivat uimarannan vierustaa. En nähnyt heidän väsyttelevän Taimenia tai mitään muutakaan. Tallinnan lautat aiheuttivat mukavia virtauksia rantamatalassa. Juuri tälläisten laivavirtauksien jälkeen iski kevennettyyn lusikkaan alamittainen Taimen. Fongo numero 12. tälle vuodelle.

Alamittaisesta otan fongon, koska voin kuvitella minkä määrän joutuisi tässäkin kohteessa kiskoo alamittasia, että saisi sen mitallisen.

Kello veteli vasta jotain kymmenen ja päivä oli tuonut molemmille fongoja. Kyyti tuli tilauksesta paikallee ja lähdettiin punomaan lisää juonia samalle illalle. Eli kohta mennään taas.

Sorit vaan jos yö-unien vähyys näkyy tekstin tason romahtamisena. Mut näillä mennään ja huomiseen! Soronoo ja fongoja pöytään.

Pikapisto Laruun ennen duunia 24.4.

Kello herätteli viiden aikaan vesisateen ropistessa ikkunaan. Hetki piti kelaa et onko täs mitään järkee. Teetä huiviin ja eikun menoks. Kuuden jälkeen saavuin pelipaikoille ja yksi onkija mestoilla ja juuri siinä ainoossa paikassa mihin olin menossa. No ei se mitään. Oma vaparivistö parhaan mestan vasemmalle puolelle.

Joku tunti siinä tais mennä kun naapurilla kellot kilkattivat ja siika nousi nostattamaan fiiliksiä. Tunnit kuluivat ja fiiliksetkin hyytyivät. Lisää onkijoita valui mestoille ja vaparivistöä riitti. Aallokko oli kohtuu kovaa ja vavat niiailivat vaikeuttaen tärppien havainnointia.

Kattelin viereisiä onkijoita ja ihmettelin miksi ne kattovat mua, Onko joku taas lukenut blogia. Olin kuulevinani jotain kilkatusta ja oletin että naapurin kellot soi. Lähdin tarkastelemaan omia vapoja ja naapuri huusi että sul on kala. Ota pois kun alkaa toi kilkatus kyrsimään pikkuhiljaa, kun omat kellot ei soi. Säntäsin pitkin hemmetin luikkaita kiviä kohti kauimmaisia vapoja ja siellähän vapa notkui. Ilman saikkua päästiin takas tasaselle uusi fongo vuodelle 2013 käsissä. Numero 11. Siika.

Kohta kello vetelikin viittä vaille tuplajuusto ja oli lähdettävä valmistautumaan duuniin lähtöön. Seuraavaksi sitten se kampela. Joo Joo. Soronoo! Ai niin se kalamaratonkin tulee sellasta vauhtia syliin että mitäköhän käy. Vesien lämmöt tässä eniten huolestuttaa. Kohta alkaa maraton hiljaisuus... kattellaan sit mitä julkaistaan. 24 päivää ja lähtölaukaus pamahtaa. 

Auringonpaistetta ja hauki havaintoja 21.4. Hartola osa III

Siitä se lähti niin kuin edellistekstissä lupasin, Mökkirannasta. Aurinko paistoi ja keli oli tyyni. Yöllä pakkanen oli käynyt -3 asteessa ja rantaheinikossa jääriite rahisi. Ja eiku jigiä jordaaniin ja pitkin pohjaa pompottelee. Emäntä siivos mökkii ja roudas kamoja autoon ja minä senkus paiskoin jigiä. Ei sitä kauaa tarvinnu heitellä. Ehkä alle 10 heittoa kun tärähti. Tuntui taas reilu kiloselta fisulta. Nyt se fongobongo pois kuleksimasta.

Pikku haavitsemis sekoilujen jälkeen fongo numero 10. punnittiin lukemiin 1,2kg. Reissu oli pelastettu.

Kattelin et porottava aurinko oli saanut ötökät liikkeelle ja päätin nappasta yhden laiturilta kuvattavaksi. Eiköhän niille jalokaloillekkin purtavaa siis löydy.

Kello näytti jotain 09:30 kun otin viimisen kuvan mökin laiturilta. Kyllä sielu lepää sitä katsellessa.

Paulalle piti siis saada kans haukifongo ja suunnattiin avainten luovutusten jälkeen kirbelimestoille. Mä alotin perhostelut pintureilla ja Paula alkoi naaraa vihernieriää. Keli oli niin upea että ihmeteltiin missä ihmeesä muut fisustelijat olivat. Täysin omassa rauhassa saatiin fiilistellä.

Paulalla alkoi jiginuitto sujua ja eikä aikaakaan kun hänen fongo numero 8. oli kuvattavana rannalla. Mä heittelin lippoja ja lusikoita kirrelle ja ajoittain perhostelin pintureilla ja loppu reissusta tinseleillä.

Vähän jäi kaivelemaan miksi tinselit eivät kelvanneet hauille. Paula nosti vielä toisenkin hauen ylös asti. Tämän lisäksi molemmat karkuutettiin yhdet. Jossain vaihees paula onnistui hukkaamaan luottojiginsä ja oli aika ottaa uutta suuntaa. Fongobongot oli taskussa ja ei me paljoa enempää kalareissulta toivota. Yksi uusi fongo molemmille niin se on siinä.


Aateltiin et kun kerta kello on vasta vaille 13:00 niin hilpastaas 180km lauttasaareen hakee siikapongoa ettei ihan pääse tatsi katoamaan.

No ei siin taas nokka kauaa tohissu kun 16:00 maissa viriteltiin siikaonkia Larussa. Paras mesta oli miehitettynä ja jouduttiin tyytyy sekunda mestoihin. Kuten arvata saattaa katteltiin kun vierestä nostettiin 2,5 tunnin aikana 3 noin 0,5kg siikaa.

Oltiin jo päätetty et kohta lähetään himaan niin sit se paras mesta vapautui. Päätettiin vetää viel 45min siinä. No eihän sitä sit siikaa meille suotu. Mut olipahan mielenkiintoista kun viereinen siianonkija tuli kysyy et ootsä  se Tarantella? No oonhan mie. Kaveri oli vaan sattunut lukemaan blogiani.

Totaalisen täydellisesti otettu viikonlopusta kaikki mahdollinen hyöty irti. Tosi mieltäylentävää kärventää naamaria kevätauringossa. Huomenna jaksaa taas täböllä sietää leipäduuneja. Fongaaminen kyllä kävis fyysisenä suorituksena duunista. Jos joku siitä maksais niin kyllä mä sen 8 tuntia päiväs voisin kalastella.
Toivotaan et tänä keväänä siianonginnan sivutuotteena nousis elämän eka kampela. Nyt pitää jo kelailla, mitkä on ne lajit, jotka määräävät, pääsenkö neljäänkymmeneen suustakoukutettuun Suomen vesistöistä, tänä vuonna. Jotain listaa mielessäni hahmottelin: Kampela, Toutain, Karppi, Ankerias, Lohi. Kattellaan vuoden lopussa nousiko jotain noista.

Hyvä että vantaanjoen virtaus lähti laskusuuntaan. Kalamaratooniin aikaa vajaa kuukausi. Kerkeekö vesi lämmetä 12 asteiseksi? Tulviiko joet? Missä karpit? Ja eikun suunnittelunkukkas-vihkonen käteen ja punomaan juonia. Soronoo ja ens viikonloppuun!

Hartolan Tainionvirta, koskikalassa osa II , 20.4.2013

Tainionreissun toisen päivän aamuna, auringon ensisäteet iskeytyivät tajuntaan verhojen raosta. Pakko oli sännätä ulko-ovelle ja nähdä auringonnousu virralle päin. Kauaa ei kuuppa jumittanut kun raikas kevätilma selkeytti ajatukset ja sisäinen kello sanoi, että on aika lähteä kalaan. Edellisiltaista Ekonkosken kopasua ei paljoa analysoitu vaan ajatukset olivat jo kirremestoilla Vanhanmyllynkosken yläpuolisella, kalastusalue kakkosen loppuosassa.

Pienehkön reittisekoilun jälkeen löydettiin parkkipaikka ja suoritettiin pikamarssi mestoille missä tuoksui evämakkara. Jotenkin taas kerran pääs käymään niin että mökin pihassa tehtiin analyysi kuin kylmä ilma ja pieleenhän se meni. Pelipaikoilla tuuli nimittäin 10m/s ja puuskissa 14m/s (Ilmatieteenlaitoksen mukaan). Nopeasti tajus että perhosteluista ei tulisi mitään. Marssiessamme mestoille nähtiin kyllä pari perhostelijaa piiskaamassa vastatuuleen.

Kohdekaloina pidettiin Kirree ja haukee. Virpaten siis edettiin pellonreunaa. Siimanpäähän sidottiin kaikennäköstä lippaa, lusikkaa ja vaappua.

Aika kului ja räkä poskella piiskattiin vastatuuleen. Kyllä siinä vilu alkoi tulla. Jossain vaihees alettiin jo puhumaan lounas mestasta. Pieni hetki keskustelun jälkeen iski puolen kilon hauki lippaani ja metri rantsusta sätki ittensä irti. Ei fongobongoa prkl. Fongari ei tarvitse vuodessa kuin 2kpl haukia ylös asti. Vuoden ekan ja kalamaratoonissa toisen. Loput luupäät saavat sätkiä ittensä mielellän irti.

Lounassuunnitelmat pistettiin hetkeksi jäihin ja uudella vimmalla naarattiin sitä vuoden ekaa puikulaa. Persukset huurussa lähdettiin valumaan kohti parkkista nälän ja vilun runtelemina. Sen vertas oli kuitenkin energiaa että jaksettiin vielä käydä kuvaamassa Vanhanmyllynkoski eli kalastusalue kolmonen.

Kalastusalue kolomonen on pieni koskipätkä, mikä näkyy alla kuvassa. Ihan mielenkiintonen, mutta nyt meitä kutsui kebabit.

Kebabit nassussa paineltiin mökille vetää pitempiä kalsareita jalkoihin ja otettiin kompassista uutta suuntaa. Seuraava kohde oli kalastusalue nelonen. Alla kuva nelosen parkkikselta laavulle ja koskelle päin.

Nelonen on kans pieni koskipätkä ja yläosan ollessa varattu, päätimme aloittaa ihan laavun tuntumasta. Laavun vieressä koskeen yhtyi runsasvirtainen oja joka puski multaa koskeen ja värjäsi veden. Heiteltiin aikammekuluksi loppuliukua ärsyvärisillä lipoilla ja lusikoilla.

Jossain vaihees päätettiin siirtyä kosken yläosaan vaikka mestat olivat varattuja. No Pari perhoukkoa vinkkasivat meille että tulkaa vaan tänne kun ovat lopettamassa juuri. Kertoivat myös niskalla havaitusta kalasta. No eiku sinne sit.

Sen verran oli tuuli tyyntynyt taikka puista sai tuulensuojaa, että oli aika uitella uusia perhoja. Yläosassa vesi oli vielä sen verran kirkasta että fiilikset täysin menneet. Uittelin liitsejä ja pintureita, mutta ei mitään kontakteja kaloihin. Kuvattiin parit perhostelu videot, mutta kyllä soisi, että kalastusvideossa näkyisi myös kaloja. No ei näkyny.

Pakkohan se oli jossain vaiheessa uskoa et ei täältä mitään kalaa tule. Eivät olleet edellisetkään saaneet koko päivänä mitään. Kamat kasaan ja punomaan uusia suunnitelmia mökin lämpöön.

Mökkirantsussa tuuli oli täysin tyyntynyt ja päätin vielä heitellä virpalla hauen toivossa. Ekaks lippaa, sit lusikkaa ja sit jigii. Sininen jigi ei kelvannut, mutta keltaista vietiin päivän pisimmän taistelun verran. Noin 6 sekuntia oli reilu kilon hauki kiinni. Olin jo lähes varma uudesta fongosta. Jigikoukku oli kuitenkin pitkä ja ohutlankainen. Hauki repi ittensä irti ja koukunkita oli suurentunut parilla sentillä. Pari minuuttia tän jälkeen tärppäsi taas. Armottomasti piiskasin virtaa kunnes mökiltä kuului ankara käsky jättää hauet rauhaan ja painua saunan lämpöön. No saunomiset hoitui pikana sillä hauettomuus sai tuskanhien otsalleni. Ja eiku pihalle. Piiskaamaan virtaa.

Saunomisten jälkeen hauet olivat kaikonneet ja tuntiin ei tapahtunut mitään. Alkoi olla jo pimeää kun viimeiseksi tapahtumaksi kirjattiin irti purtu jigin pyrstö. Tietysti ainoo keltainen kalajigi pakista. Päätin kalastussessiot jigin pyrstön ihailuun.

Huomenna jatkan auringon noustessa siitä mihin illalla jäätiin. Jo se nyt on prkl jos ei yks hakki kohta rimpuile kuvattavana. Huomenna otetaan hauki. Se on jämpti! Öitä!

Keväinen koskikalastus sessio. Day 1 , Ekonkoski 19.4.2013

Perhostelemaan tänne piti tulla, mutta paikan päälle saavuttaessa, tuuli oli yltynyt kohtuu navakaksi. Päätin vetästä ekan illan virpalla. Pieni pelko oli persuuksissa että mitenköhän tainiolla tulvii tähän aikaan. No vesi on korkealla, mutta niin ihanan kirkasta verrattuna edelliseen vantaankosken kopasuun. Ajomatkalla ajoittain sateli, mutta kalastuksen alkaessa pilvien rakosista alkoi arska paistaa. Ensimmäisen päivän ilta omistettiin Ekonkoskelle. Tavoitteena Hauki, Harjus, Taimen ja kirre. Päätin uitella lippaa, lusikkaa ja vaappua. Ensiksi siimanpäähän sidottiin BeteLottoo...

Aattelin et otetaan kuva ennen ensimmäistäkään heittoa

Käytiin siis kaikki normi mestat läpi ja lähdettiin ylävirtaan kokeilee uusia mestoja. Sieltä täältä löytyikin mukavia kaislikon reunustoja, joissa vois kuvitella pikku haukien lymyävän.

Ylävirrassa oli pikkasen syvempää ja tuli koluttua horneteilla monttuja. Tuloksetta.

Mut hei ei näis maisemis paljo duunistressit paina.

Viiminen kuva on kohti jääsjärveä. Siellä niitä haukia ainakin pyörisi. Huomenna vedetää perhokalastajan ryysyt niskaan ja suunnataan kohti tuntemattomia tainionvirran mutkia. Sinne missä tuoksuu jalokalat. Virppa vaihtuu 5-6 ja 7-8 luokan vermeisiin. Lotot vaihtuu pintureihin ja hornetit liitseihin. Huomenna tulloo kallaa!!! Soronoo menninäiset ja wompatit!

Jäätilanne Vantaankoski , 14.4.

Luottamus kalantuloon oli niin huippuluokkaa, että päätin jättää haavinkin kotiin. Eli sunnuntaina 14.4. kävin suoristelee siimoja Vantaankoskella puolilta päivin. 10 kuvaa kertoo enemmän kuin 10000 sanaa. Säästän lukijoita jälleen kerran negatiivis-sävytteisiltä itkuilta. Kuvista ainakin selviää miten jäät lähtee ja miten virtaus kasvaa. Aika mestari pitää olla että tuolta kalan nappaa. Itte uittelin pinkkiä katkaa perhovavalla ja sinistä lusikkaa virpalla. Meinas unohtua mainita et eipä kelvannu prepaid-liittymä luvanostoon. Onneks sattu olee kaks kännyy mukana.

 Jos tuolta kuvittelis oikeesti kalaa tavotella niin tosta montusta vois pohjaa raapimalla yrittää. No mut tulipahan ulkoiltua ja ensviikonloppuna sit pärähtää ellei kohdekoskellakin tulvi. Joka tapaukses tollasta maitokahvia tuskin virtaa siellä jossain mistä haetaan Harjus, Taimen , Hauki , Kirre :) Siis ensviikonloppuun , Soronoo!

P.S. Ja mitäköhän ne virtaukset ovat 18.-19.5.?