Apinoiden kuningas , kuhhoo pystyllä Linloonlahdelta 3.3.2012

Pitkä duuniviikko takana ja ei päässy ku kahtena arkipäivännä pilikille. Lauantai aamuna kuhanmetskaus-kuume oli aika lailla pahimmasta päästä. Aamupäivä arpoiltiin niin pilkkimestaa kuin ipanan hoitajaa. Kaikki järjesty ajallaan ja jäälle lompsittiin puolenpäivän jälkeen. Kohde oli vaimon keksimä ja erinomainen heitto. Ekaa kertaa pilikille Linloonlahdelle. Keli oli upea. Aurinko paistoi ja ainoa harmitus oli Paulan unohtuneet pilkkisaappaat. Onneks löyty jotku varasaappaat et päästiin jäälle. Jään pääl oli pahimmillaan 30cm vesi-loska kerros. Löyty sielt myös kuivempaakin kohtaa ja kelkkauria. Himas olin kattonu syvyyskartoist että missä ne kuhat oikein luuraa. No ainakin ne parikymmentä pilkkijää meidän lisäks , istuivat juuri siellä minne kartan mukaan oisin menny. Vieressä syvää ja pysyttiin alueella 2-8m. Kierreltiin luotoja ja etittiin rinteitä.

Muut pilkkijät taikka 15 lähintä pilkkijää olivat asettuneet kahteen jonoon. Huvitttavan näkönen muodostelma meit siel oli. Sellanen 15 pilkkijää kun laitetaan V-kirjaimen muotoon. Meidän jono tos yläpuolises kuvas.

Kaukana taustal näkyy toinen jono. Varmaankin paikalliset ties mitä teki. Jonossa on hauska pilkkiä. Näky siin kerran kun edellä oleva pilkkijä nosti jonkun 40cm laihan kalan ja juoksi edelläolevalle näyttämään. Kuhastusfiilikset oli korkeal. Uittelin itte 4-8 sentin pystyi isoil värikoukuil ja toukkanipuil. Kiiskiä eivät isot koukut häirinneet.

Kolmisen tuntia kun oli pilkitty niin alko olee aika selvää mitä merkkejä löytyy. Kiiskee, särkee ja ahventa. Särjet oli suuria ja 15 ahvenesta 2 kohtuu kokosia. Kiiskiä nous kuudes tunnis joku 40, särkiä 15. Päivä vaikutti täydelliselt. Ainoostaan se kuha puuttu. Maisemat oli täydellisiä ja aurinko lämmitti.

Ei sitä huvita enää edes itkee sitä kuhaa. Täydellinen pilkkipäivä. No alkohan ne emännän varpaat sit palelee, mut taisteli urhoollisesti ja veti yllättävän vähäl valituksel päivän. (Himas ku katottii emännän varpait ni todella kaksvärinen jalkapöytä ja umpijääsä viel tunnin autossa istuskelun jälkeen.

Isoja särkiä sielt tulee. Paljon kivempi kuhastaa kun tulee edes väärää merkkiä.

Tos vaihees oli tullu emännäl kipuraja vastaan ja pakattiin kamat. Yhteisymmärrykses kuitenkin.

Tosi nasta pilkkireissu takana ja jutut karkasivat jo huomiselle kuhanmetskaukselle. Odotukset ovat korkealla. Tilastollinen pakko et huomen jompikumpi nappaa kuhan. Linloo on siisti kesämesta ja ehkä vieläkin siistimpi talvimesta. Suosittelen kopasee. Kaikennäköst mestaa löytyy ja eiköhän sielt kaikennäkösii kalalajeiki uiskentele. Mulla vaan on joku kirous päällä. Ennen reissuu kävin hakee 2.3.2012 ilmestyneen URHEILUKALASTUS-lehden 2/2012 . Etsin sielt mainintaa mun liejutokost ja löytyhän se...

Mut löyty sielt muutakin. Löyty tosi mielenkiintonen kuhanpilkintä artikkeli , useamman sivun mittanen ja niillä opeilla mentiin tää ja huominenkin päivä. Huomenna natsaa saletisti. Uskokaa pois! :)) Kohta jätän blogittamatta jos ei kuhaa irtoo.

26.2. Pystyllä kuhhoo

Alunperin tarkoitus oli lähteä vetää toka reissu sipoonlahel tasuril ku eka vejettii pystyl. Lauantai-iltana kuitenkin facebook tsättäilyn seurauksena olin vakuuttunut että sipoonlahen kuhilaat purevat saletisti pystyyn. Facebookista irtos myös hyödyllinen vaihtoehtoinen parkkisvinkki. Ei tarvinnu enää pelätä eriksnäsin parkkiksen kaaosta. Ja eiku pilikille. Parkkikselta johti polku jäälle ja eiku asiaan. Aluks aateltii kokeil morril onks paikal pasureit tai muita mielenkiintoisii lajei. No ei ollu. 1 Abbo sielt nous. Vettä oli taas ihan tarpeeks jääl. Piti tarkkaan kattoo mihin reppunsa asensi. Pilkkipaikka oli taas kerran outo mesta ni kauan aikaa tuhraantu liian matalalle. Piti painuu sillan toisel puolel ennenku löyty ees 2 metrii syvää. 

Kelkkauria oli vaikka muille jakaa. Kuivempi ja kevyempi kävel. Morril kopastiin siis alkuun joku parikyt minsaa eli pystyä tuli taas tarpeeks uitettuu. Päivän pysty oli taas nautilus värikoukul ja toukkanipul. Se on käsittämätöntä miten aika kalastuspuuhissa kuluu. Mä tuijotan sitä vavankärkee ja tunteja o valmiina koukuttaa sitä ekaa pilkkikuhaa ikinä. Mestaa yritin kyl vaihtaa tiheeseen. Mut ku ei tuu mitään ni ei tuu mitään. Loppuvaihees sitä tulee sit riuhdottuu sitä pilkkii et mikä niit kuhilait vaivaa, mut suurimman osan ajasta yritin pitää liikkeet verkkaisina. Värisytellä, pompotella hissukseen , nostella , laskeskella. Ja miettii mitä sitä tekee väärin. Ja kello oli taas armoton, ja eiku ipanan hakuun. Himas katkera maku pukkas suuhun. Aurinko paisteli ja keli mitä mainioin. Onneks saatiin järjesteltyä asiat niin että kolomelt olin seukkasaaren parkkiksel ja valmiina rämpii parikilsaa jäätäpitkin hietsuu. 

Hikihän siin hommas tuli. En oo kartalta mitannu mut puol tuntii siin kai rämmittii täysil uppohanges. Hyvin hengästynyt ukko loppujen lopuks laski jakkaran jäähän ja päätti et tästä otetää kuha. Ja jatketaan sitä nautilus+värikolmihaara+toukkanippu-linjaa.

Eli nyt oltiin asian ytimes. Viime talvena joku paikallinen guru neuvo mut tohon paikkaan ja sano et oli tost just tasuril kuhan nostanu. En sillon jaksanu rämpiä toho, mut nyt siinä sit oltiin. Ton tolpan vieres oli hyvin lähel jopa 5 metrii syvää eli kivahko rinne mis kuhilaiden metskata. Klo:15:27 alotin tost ja seukkikseen päin lähin 17:00. Yhen kerran joku isompi ku iso kiiski oli kii. Siimasta kerkesin sitä parimetrii nostaa ennenku irtos. Kylä harmitti kun ties kuin harvas kuhastukses o tapahtumat.

Keli oli todella mainio. Tuuli oli aika kova mut IMAXIT piti tuulen loitol. 10-15min viihdyin aina yhel reijjäl ja siksakkii rintees.

Nyt ku tos o kävässy ni uskon että voipi olla ihan kohtuullinen mesta kuhilaille. Tuskin jää viimiseks.

17 aikaan lähin sit kohti seukkasaarta. Aurinko alkoi laskee ja muut pilkkijät kadota. Kohta olin ainoo pilikkijä ja seuranani vain hyvin harvat jäällähiihtelijät. Kello tais ol jotai 18:30 kun pakkasin kamat.

Saihan sitä taas ukko olla pilikillä. Jos ei oo kalasa ni ei saa kalaa. Haluaisin viel uskoo et jos ahkerasti käy oikeis mestois kalasa, oikeil välineil, oikeeseen aikaan, et joskus jonku kalan sais. Et joskus sen kuhan pilikillä sais.

Kamat pakattu ja kotimatka alkaa. Ajatuksissa siintää seuraava kopasu. Duunit jurppii päähän ku häirittee mun kuhan metskausta. Mut kai se on duunis käytävä et osaa sit arvostaakki niit kaloi mitä ehkä joskus saa jos joskus duuneilta kerkee pilikille. Oiskohan se tasurin vuoro seuraavaks. Tätä kirjoittaessa on jo torstai-ilta.

Eilen kerkes duunin jälkee pari tuntii kopasta munkan rantsui lahnojen toivos. No tuli 3 abboo ja 2 kiiskee. Duuniviikon kun katkasee keskiviikkona parintunnin pilkil ni sitä kelaa et mikä päivä, mikä valuutta ja ei ne duunit sit niin pahalt enää tunnukkaa. Huomen perjantai ja hyvää kelii luvannu viikonlopuks. Minnekköhä sitä lähtis pilikille ja kopastaankohan viel kertasee sitä madetta. Soronoo sano fongojensa seppä! 

Mateenpilkintä prkl!

Päiväl oli taas kaikennäköst hommaa ni aateltiin lähtee madepilkil auringonlaskun aikoihin. Joskus neljänaikaan kurvattiin tutuil mestoil seukkasaareen ja rämmittiin pelipaikoil. Kartoist oli tietyst tutkittu et mist ne mateet ny vois sit seilailla. Kova pohja ja pari metrii syvää. Löyty juu. No aluks aateltiin pilkkii syöttikaloi. Kauaa ei tarvinnu Paulan taaskaan pilkkiä kun Paulan vuoden kuudes fongo: Kiiski oli tosi asia.

En kerenny ite ees laskee pilkkii veteen ku toi oli jo kuvattavana. Sellasta tapahtuu yllättävän usein tässä porukassa. Syöttikaloi nyittii siin puolisen tusinaa, ahventa ja kiiskee. Aateltiin sit kun kerta oli viel niin valosaa et vedetää ny alkajaisiks se elämän eka pilkkikuha, ihan kummalle vaan. Paula nappas pilkikseen itte koristelemansa tasurin ja mie Nautiluksen 5 senttisen pystyn, värikoukul ja abbon silmän maustettuna. Paula maustoi toukilla tasurinsa. No hiljasta oli. Kuhan pyynnin lopputulos 1 kiiski ei ihmetyttäny taaskaan.

Jossai vaihees alko sit hämärtää ja siirryttii kiiskenpäällä maustettuihin ryöstäjiin ja iskettiin seukkiksen mateiden miljoonapopulaation ytimeen. No voi herranpieksut että oli taas niin tylsää. Tylsää siks että kukaan tästä jengistä ei usko että tos hakuammunnal mateen pilkkimises ois mitään järkee.

Lisäuskoa pitää jotenkin tohon saada niin mukana kulkee pohjaonki kiisken palal. Jos ny nappais ees joku minimade. No mut ei todellakaan tullut mitään. Huomen lähetää sit vähän kauemmaks kuhaa jahtaa. Fongoi alkaa molemmil olee sen verran et voidaan molemmat uittaa täl kertaa vaik tasurii kun viimereissu uitettiin pystyjä tyhjää pyytämäs. Parempaa saalista huomiselle sit. Menee runoilufiilikset totaalisestti. Tarvii fongoi tai homma ei etene.

4. päivä

Surkee sää päätti päivän ohjelman meidän puolest. Hoidettiin siin turhia(tuikitarpeellisia) virastoasioita kaupungilla. Iltapäiväl keli alko kuitenkin paranee ja päätettiin et käydäänkö viel kerran hakkaa päätä seinään ton lähijärvemme kans. Eli kyse on Espoon pitkäjärvestä, josta kesäisin nousee kohtuudella esim sorvaa. Paikallisilta on myös kuultu hurjia tarinoita kuinka verkot pullottaa kuhilaita. No eiku menox. Saavuttii rantsuu ja ei ketään jääl. Syynä todennäköisesti 20cm vesisohjokerros jään pääl. Jää oli kuitenkin 20cm paksuist eli kahlaa vaan. Alotettiin ekaks tunti morril matalast ja tunti tasureil syväst. Ja lopputulos munat pataan ei yllätys.

 Onneks joku vanha polku oli jäätyny et pysty istuu siel sohjos. Heti jos poikkes polult ni humpsahti 30cm vesisohjomonttuun. No tulipahan nautittua raittiista ilmasta. Ja päätettiin et kyseinen järvi ei kuulu meidän pilkkikohteisiin vaik läheisyydellään ärsyttääkin. Toivottavasti keväiset auringonpaistepilkit on kohta ovella. Silloin naatiskellaa olosta jossain meren jääl. Saalista tulee vaiks hurumycket mut se ei ees oo silloin pääasia.

3. päivä

Pilkkiloman kolmannen päivän tehtävä oli tipauttaa jo useamman tunnin kivinilkka-apina selästä. Eihän se paljoa paina mut klo:11 piti olla jo menos Paraisille luovuttaa mökin avainta. Onneks tuli nukuttua sen verran huonosti että pomppasin jo 06:30 kolistelee kamoja kuntoon. Aamusta oli tulossa aurinkoinen ja sen aisti jo kauan ennen auringonnousua. Seiskan jälkeen oltiin jo menos mestoil.

Todella hiljasta oli kalojen suhteen. Pariin tuntiin tuli 1 kpl mini ahvenia, siinä kaikki. En nyt tarkalleen muista kellon aikoi mut oisko jotai kymmenen mais sit tullu se kauan kaivattu kivinilkka. Just sillä hetkellä vaihdoin 1-haaraseen koukkuun. Oisko 3-haara ollut jotenkin liikaa varovaiselle syönnille. Tiärä häntä? Todellakin pistin pileet pystyyn. Viel ois vajaa tunti aikaa noukkii se Kuha-apina (eli elämän eka pilkki-kuha, täysin käsittämättömän kokonen apina siihen nähden kauanko oon sitä metskannu 3 talven aikana).

Ihana otus... joka kerta!

Ja eiku rantsuun päi. Kivinilkka tuli 25metrist ni nyt siirryin 10 metrin syvyyteen uittaa tasuria kuhan toivos. Naisväkikin saapui ihmettelee ja lätkäsin tyypeil pilkit kouraan. Duraceelilt puuttui viä härkis mut eiköhän se junttihärkis sit koukuttanu ihtensä mun tasuriin jee.

Eli tasuril härkis 10 metrist!

Naisväki nyki tasaseen tahtiin abboo ja minäkin viel yhe. Sit tuli kello tarpeeks ja käsky kävi et menox ny! Otin viel pari kuvaa kun kamat survoin reppuun.

Ja kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi vaikka kuha ja lahna. Ehkä made tai sorva. Nähtäväks jää. Ja koskaan ei voi tietää mikä sieltä tulee, mut taivas varjelee. Voikohan helsingin vesiltä saada ryöstäjäl mateen? sano se! Ehkä se pilkkimade pitää jättää tulevil vuosille? Huomen kuhaa, ylihuomen kuhaa ja madet , joo niin met teemmä :) soronoo!!

Pilkkiloma 18.-22.2.2012 Toinen päivä

Tokan pilkkipäivän aamu sarasti Salossa kun lumimyräkkä yltyi yltymistään. Maittava aamiainen Salon Cumuluksessa lärviin ja auto kohti airiston miljoonia helppoja kivinillkoja. Kun joskus pyryn keskeltä suoriuduttiin mökkikylään niin 100 metriä ennen mökkiä auto juuttui hankeen (auraamaton tie). No eiku minilappari kouraan ja aamujumpaks 8 x 3 metrii alue lumettomaks. Jee päästiin hangesta yli. Ihan ei mökin eteen päästy kun metrinen lumivalli katkoi tien. Auto jätettiin roskakatoksen eteen. Kamat mökkiin ja hiluvitkuttimet pyyntikuntoon. Tuuli oli ihan käsittämättömän kova. Nyt pääsis uudet IMAXin lämpöhaalarit testiin. No miehän säntäsin munaravia yksikseen pelipaikoil kun kerta aikainen pilkkijä kivinilkan nappaa. Jee ei naurata vielkään. Naisväki suuntas viel Paraisil shoppailee. Ja eiku mestoil.

Noh mestoil odotti kiva ylläri kun 30cm jäänpäälinen hanki oli 100% kyllästetty vedellä. No eiku kairailee jään vahvuuksia. Pidin muuten koko päivän kirjaa montako kairanpyöräytystä tarvittiin. Kaikki osuivat 9-11 väliin. Lapparin varrel sai hyvin jäänpaksuuden mitattuu ja aika lähel 20cm joka puolel. Olin varautunut suurempiin heittoihin virtauksista johtuen. Kauaa ei muuten ekaa kalaa tarvinnu venail. Härkäsimppuhan se sielt pikana bongattiin.

Sitten seuraskin pitkä hiljanen jakso kunnes pääsin niin lähel vastapäistä kalliorantaa että olikin enää 10 metrii syvää ja abboo alko nousee. Yhe kerran testasin simppusyvyyden vetämäl pilkin ulos avannost kävelemäl pois päin. 30 askelta tarvittiin eli vajaa 30 metrii syvää. Abboi ois varmaan taas tullu vaiks hurumykket jos ois kiinnostanu. No ei kiinnosta. Veksukin sattui soittelee joskus ja mainitsin että kohta siirrytään kivinilkka jahtiin. Siitä tuli sit semmone et haluis pikana unohtaa. Varmaan 4 tuntii kuuesta tuhrasin kivinilkkajahtiin. Ei siin mitää ellei toi naisväki ois pyörähtäny mestoil ja nostanu molemmat kivinilkkoi. Paula otti härkäsimpun kans. Duraceeli vetäs siis elämän ekan kivinilkan ja koko jengin ekan täl reissul.

Naisväel ei kauaa nokka tuhissu ku tarvittavat lajit oli yläällä ja eiku mökki kutsui. Meikäläine pääs siis yksin taas raivoisasti yrittää kivinilkkaa ja nyt oli ottipelikin tiedos. Ja fitut sielt mitää tullu pari tuntii pyörin siin 15 metrin säteel ja mitää kivinilkkaa tullu. Aurinko laski ja pimeys ajoi ukkelin saunaan ja syömään. No pikasesti ne hoidettiin alta pois ja eiku elämän ekalle mademetskaus käväsylle. Mökin eteen parin metrin veteen koputtelee ryöstäjää ahvem mausteel ja pohjaonki ahvenenpalal viereen. No siin on todella tylsää puuhaa ainakin jos vettä on 30cm jään pääl ja saappaat o jotai 40mc korkeet. Reppuu ei voi uittaa eli seisoen pitää pohjaa koputel.

Ekasta madereissus vois sanoo et parempi kun menee jonkun osaavan kans jonnei mis on mateit. Tos touhus tuli sellane ankerias dejavuu. Ei niiku minkään maailman uskoo omaan tekemiseensä. Noh toista tuntii siin hieroin ryöstäjän koukkuu kovaan pohjaan ja venasin et kilikellot sois. No ei soinu.

Kello o puol ykstoist ja eiku nuksuu kun aikasin aamul o treffit kivinilkan kans. Ei kai toikaan ny sit täysin turha päivä ollu. Hemmetin nopeest ne vaan menee. Joku laji ku alkaa ketuttaa ni siinä unohtuu muut ja sit hakataan päätä seinään. Ei tarvinnu kuhaa, kampelaa, siikaa paljo yritel. Soronoo ja unta palloo!!

Pilkkiloma 18.-22.2.2012. Ensimmäinen pilkkipäivä

Kauan kaivattu loma alkoi ja suuntasimme aamusta kohti Saloa. Silmissä kiilsivät tuhannet pasurit ja miljoonat lahnat. Polte pilikille oli käsittämättömän kova. Asiaa ei helpottanut että pääsimme lähtemään hotellilta kohti merta vasta klo:13:00. No matka ei ollut Vuohensaareen pitkä. Jo parkkipaikalla kuume iski totaalisesti polvet notkolleen kun paikallinen pilikkijä kantoi 3kg haukea autoon.

Ilma oli pilvinen, pakkasta nelisen astetta , tuuli 6m/s ja vettä jäänpäällä maksimissaan 20cm. Duracel-Gepardin läsnäolo aiheutti pientä päänvaivaa vesisohjossa suunnistamiseen. Noh jokunen kuivahko pläntti löytyi ja eiku pilikille. Aikaa kului ja aloitettiin normaalit keskustelut "Ompa Hilijasta" , Samatien Duracelli veti ahvenan jäänpäälle. 

Seuraava ahvena osui Paulalle ja joskus hyvin pitkän ajan pääst mullekin tuli kala, Pasuri. Fongo numero 10 tälle vuodelle. 

Noh kalantulo oli hilijaasta ja asiaa ei auttanut että vedetön jää oli kairattu reikäjuustoks. Sitten tapahtui jotain mikä oli odotettavissa eli Duraceelin käämit ja pärevarastot kärähtivät kertalaakista. Gepardin nopeudella Duracelin hahmo hävisi jonnei parkkipaikan suuntaan. Paula joutui pakkaamaan kamat ja säntäämään perään. Noooh siinä sitä sitten oltiin. Ja eiku kamat kantoon ja kahlaa 20cm wooteris. Ihmetys oli suuri kun 50 metrii kahlattuani huomasin että kuorikerros alkoi kantaa. No eiku jakkara jäähän ja pilikille. Olimme aloittaneet 1,5m syvältä ja nihkeetä oli. Nyt 2,5 metrii syväs 50 metrin pääs oli aivan eri meininki. Jatkuvaa nypytystä hopeamorrissa ja pasuria ja särkeä puski syliin. 

Jossain vaihees alko särjensukuset riittää ja siirryin kuha/hauki-pilkkeihin ja kalanpala-pohjaonkeen. No siitä ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Kun ilta alkoi hämärtää sain puhelimitse käskyn varautua syömäänlähtöön. Aattelin et viel muutaman minuutin voi morria uittaa ja sehän kannatti. Nimittäin siellä särkien ja pasureiden seas ui ihana Kuore. Kyllä piristi mieltä. Otin juuri kuvaa kuoreesta kun rannasta alkoi hirvee älämölö että ukko veks sielt jäält ja vähä pikana. Ihan jees fiilis jäi avauspäivästä. Huomenaamul suunnataan Airistolle kurittaa härkäsimppui ja kivinillkoi. Erittäin paljon huolestuttaa luvattu myrsky, mut mitäs sille voit. Jäällä jäällä säälläku säällä :) Nyt o pilikkiloma!

12.2.12. Kuhan perässä Sipoonlahdella

Eilinen emisreissu antoi lisäuskoa itseemme että kalantuloa ei voi estää, oli paikka mikä tahansa. Päätettiin lähtee pyhäpäivän kunniaks kuhaisalle Sipoonlahdelle. Aamun edetessä ja Sipoonlahden lähestyessä tuli selväksi että sääennustaminen on verrattavissa lottoamiseen. Lumipyry sakeni sakenemistaan kun saavuimme täyteenahdetulle eriksnäsin parkkikselle. Usko kuhafongoon oli korkealla ja reppu täynnä präniköitä pakkaspäivien pilkkiostoksia. Viritelmiä löytyi kaiken näköistä ja kokoista. Fiilis oli kuitenkin sellainen että tänään mennään vain pystypilkeillä. Tänään nautilus avaa taivaan portit.

Tämä reissu oli siis eka pilkkireissu kyseiseen paikkaan meidän jengiltä. Ainoona ohjenuorana Kalakerho Siloneulan blogitekstien rivienvälistä nyhdetyt vinkit. Ja eiku keskelle tuulista lahtee ja syvältä, oli päällimmäinen ajatus.

Tosta alotettiin ja parituntii sahattii poikittai lahtee ees taas. 10 minuuttii kauempaa ei yhel reijjäl  viivytty. 5-8cm pystyi uiteltiin ja väri-kolmihaarakoukuis 6 toukkaa.

Tohon kohtaan lopetettiin ja just tolla hetkellä seurasin katseella tiiviisti kun kaveri kävi nostaa 60 metrii mun naaman edes verkot. 3 kalaa verkoista irrotettiin. Isoin vaikutti vajaa kiloselta kuhalta. Noh , meidän saalis jäi yhteen pulskaan kiiskeen . Rouvalla alko tulla vilu ja päätettiin että surkee keli oli sulkenut kuhilaiden suut. 10 muutakin pilkkijää pakkas kamat 20min sisään. Liekö muilla samat mielessä. Noh se pilkkikuha nousee sit ku nousee ja jos ei nouse se jigitetään kalamaratoonissa 50cm mittasena.

Aikaa ipanan hakuun oli vielä reippaasti niin aateltiin että nyt kun on enää 97 päivää kalamaratooniin niin lähetää haistelee kevään etenemistä vanhankaupunginkoskelle.

Ihan selkeesti tosta se kevät siis alkaa. Melkeen tuntuu jo miljoonien kutuvimpojen tuoksu. Onneks kaikki pilkki-härpäke-ostokset eivät kuitenkaan mene täysin hukkaan sillä kyllä noilla jäillä vielä melkein pari kuukautta pilkitään ihan simona. 4. pilkkireissu vasta tälle talvelle takana. Kello alkaa tikittää et enää 8 viikkoo aikaa pilikkiä enneku siirrytään kampelanmetskaukseen siianonginnan ohel. Kuhanpilkkimisestä en tiedä sitten yhtään mitään. Vain mitä erälehdissä on kirjoitettu. Mateen kans täs tulee kiire kun ei oikein saa järjestettyä koko jengiä pimeellä jäälle. Jos se made nyt sit jää ni mä revin sen pohjaongel kevättulvien aikaan vantaanjoest. Tulevaa kalamaratonia odotan suuremmalla innolla kuin koskaan aikaisemmin. Heittokala Tarantella pieksee suuren osan jengeistä 2:lla alkavalla lajimäärällä. Psyykkauksen voi aloittaa vaikka treenit on vielä jäissä.

Viel ois 5 työpäivää et ois 5 päivän pilkkiloma. Silloin täytyy tulla tulosta. Ehkä pitää ottaa joku mökki pilkkimestojen vierest että saa rauhas toteuttaa unelmaa... saletisti 40 natsaa tänä vuonna.