Translate

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kesälomien jälkeen... missä mennään?

Pari päivää miettinyt miten aloittaisi tekstin. Pitkä tauko pistää runohanat kiinni ja hienot hetket eivät välttämättä rekisteröidy blogiin ansaitsemassaan loistossa. Lomia vietettiin kuukausi putkeen ja nyt on kerennyt jo homehtua leipätyössä toista viikkoa.

Emäntä pamautti heti lomien alkuun Karppifongon kun odoteltiin lähtöpäivää etelän lämpöön. Ilman suurempia odotuksia ongittiin Helsingin rajojen sisällä karppia lähinnä kalamaratoonit mielessämme.




Jo joutui armas aika ja tuli aika lähteä sinivalkoisin siivin kohti välimeren kirkkaita vesiä. Fiksuna miehenä ajattelin että kai ne välimeren kalatkin PowerBaitin kumitoukkia purevat, mutta luulo oli väärä.

Tuli taas kerran käräytettyy olkapäät. Tästä on tullut selkeestikin perinne. Kun saa ongen käteen ja näkee kalat niin ei tuu ajateltua kuinka se punainen väri kuumottaa olkapäitä loppu loman. Tekotoukat eivät siis kelvanneet millekään lajille ja suosittelen käyttämään esim katkarapuja.




Rodini-puistossa käytiin tsiigailee karppeja ja näkyihän niitä taas. Vesi vain heijasti niin pahasti että kuvat eivät oikein onnistuneet. Kiva kuitenkin vaeltaa hetki varjossa.


Tällä kertaa kalastus ei ollut niin tapetilla Rodoksen auringon alla. Kiva oli vaan löhötä biitsillä tai Poolilla lataamassa akkuja. Ainakin meikäläisen henkinen jaksaminen tarvii ajoittain yliannostusta SolarPoweria. Asiaa auttaa myös, että mun ja duunimestojen väliin asennetaan tarpeeks monta tuhatta kilometriä. Thank you Rodos ja eiku takas Suomen maalle.

Matka jatkui kohti Paltamon yötöntä yötä. Mukaan otettiin jopa talousvaaka uutta Seipin Suomenennätystä varten. No seipeistä ei näkynyt jälkeäkään. odotukset olivat korkealla myös kiehimänjoen kuhakarkeloiden suhteen. No ei siel uinut ainuttakaan kuhaa. Kuvassa Kiehimänjoki laskee Oulujärveen. Vuosi sitten kuhia nous niin paljon kuin ois napannu nostella. Oltiin muutama viikko liian aikaisessa.


Mökkirannasta käytiin öisin uistelemassa ja ihmetys oli suuri kun Jesse-vaappuun puri ensimmäinen mittakuha uistelemalla Oulujärvestä.

Pieneltä näyttää kuvassa 50cm 920g Kala.


Uistelemalla nousi myös ahventa ja haukea. Voiko tosta nyt enää lomailut mennä paremmaksi?


Eräänä päivänä päätin suunnata läheiselle Varisjoelle harjuksen perään. Kauaa en kerenneyt yksikseni piiskata jordaania kun seuraan liityivät paikalliset Harjuspäälliköt Kalle & Sauli. Etelän miehelle on jotenkin käsittämätöntä , että pyydetään liittymään seuraan. Vantaanjokea kun 10 vuotta piiskaa niin ei tulisi mieleenkään lähestyä kymmeniä kalastajia, jotka kyttäävät omaa vuoroa parhaille mestoille. Ennakkoluulottomasti lähdin kuitenkin jätkien messiin. Ensimmäiseksi opin, että vähintään joka toinen sana on Pöljä. Kieliopillisesti en ole satavarma oliko kyseessä adjektiivi vai onko Pöljä vallannut suuremman osuuden paikallisesta kieliopista. Pöljä tilanne piti hymyn herkässä



Pikkasen harmittaa että jätkien poseerauskuva on pöljästi tärähtänyt.

Varisjoki mutkittelee Kivesjärven ja Oulujärven välissä useamman kilometrin. Meidän kolmen kopla tahkosi virtapaikkoja varmaan kolmatta kilometriä. 50-100 metrin välein löytyi herkullisia paikkoja tavoittaa Harjus. Sauli veteli ensin nenäni edestä 2 Harjusta ja Kalle kiersi veistä haavassa ottamalla vielä yhden lisää. Jossain vaihees jätkiäkin alkoi harmittaa mun Harrittomuus ja pääsin jatkuvasti parhaille paikoille jätkien opastamana. 4-5 tuntia oli takana ja lähdettiin takas kohti Hakasuon Myllyn parkkipaikkoja. Kopastiin vielä parhaita paikkoja ja lainasin Kallelta sopivampaa perhoa.


Viimesillä hetkillä perhoa vietiin ja en ollut uskoa että Harjus se minunkin siiman päähän eksyi. Kuvauksen jälkeen alkoi sataa lähes kaatamalla ja suoritettiin pikamarssi kohti Myllyä.


Kiitokset Kallelle ja Saulille opastuksesta. Harjus oli fongo numero 38. ja jätkätkin kiinnostuivat ainakin kuuntelemaan mitä kalabongaus oikein on.

Emäntä soitteli saunaan ja kiire oli kova. Kiire loppui kuin seinään kun Myllyllä kävi selväksi että olin jättänyt autoon valot päälle ja akku oli täysin tyhjä. Piti siinä tupakka sytyttää ja tuumata hetki ennenkuin uskalsi lähteä joelle etsimään lisävirtaa autoilijoilta. No onneksi ensimmäinen kaveri vastasi samantein että tottahan toki sulle järjestetään virtaa. Lande on mahtavuutta kuten myös Landet. Hiljaseksi vetää Helsinkiläisen. Ehkä eläkevuosia vietetään sitten kalastellen Landella. Siellä missä aistit Suomalaisuuden juuret. Siellä missä tunnet olevasi kotona. Kiitti Kalle & Sauli hienosta retkestä Harjuksen perässä.


Eipä aikaakaan kun löysimme itsemme saimaan kanavalta miekkasärjen perästä. Ei siellä ollu miekkasärkiä eikä paljon muutakaan kalaa. Alunperin 2 päivän onkisessioksi suunniteltu pysäkki lyhennettiin yhteen. Ja matka jatkui kaverin mökille ruokolahdelle. Ruokolahdella uisteltiin ilta ja yö jigitettiin syvänteitä ja lirkittiin madetta rantsusta. Ainoot tapahtumat olivat 2 kivisimppua lirkkimällä.


Matka jatkui kohti Karvionkosken kuohuja. Yhden 43cm taimenen käytin haavissa ja päästin pois. Jälkeen päin mietitiin että rasvaevä taisikin olla vain istarille kasvanut rusto ja tietysti se oli se ainut 4 päivän reissun ruokakala.


Eräänä yönä päätin tiirailla lampun valossa mökkirantaa. Tämä kannatti ja kolmatta vuotta putkeen Made on vuosifongonumero 39!


On heinäkuu ja sivutaan ennätystä. Vuotta on vaikka millä mitalla jäljellä. Seuraavat kohdekalat ovat Karppi, Ankerias, 5-piikki ja kampela. Luulisi 40 suustakoukutetun rajan rikkoutuvan tänä vuonna. Palataan viikonloppuna taas asiaan. Kireitä lukijoille! Soronoo!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

8.-9.6. Piikkareita ja villasukkia

Lauantai 8.6. aurinko porotti hellejakson viimeisiä kertoja. Ilmat olivat kylmenemässä, mutta vielä kerkeis kärventyä. Loisto kohde kärventymiselle on Hausjärveläinen HYShys-lampi. Sieltä löytyy fongarille piikkarii ja rutkuu. Perheen pienimille mahdollisuus uimiseen.

Uimakamat olivat messissä, mutta kun saavuttiin lammelle niin ei se keli enää niin helteinen ollut. Ja eikun asiaan eli piikkaria metskaa. Tutut kuviot ja onget veteen.



Pakko oli käyttää tilaisuutta hyväksi ja laittaa Duracelli kuvaamaan. Voi elämä sitä kuvien määrää mikä kameran muistikorttia kuritti. Gepardin lailla Duracelli lauko 110 kuvaa sekunnissa.



Piikkareita ei kauan tarvinnut hakea. Kymmeneen minuuttiin kaikilla kolmella komeili uusi vuosifongo Piikkimonnista. Mulla numero 37. Paulal 27. Duracellil tais tulla vasta vuoden kolmas.


Ongittiin kuitenkin ihan kokonaiset 15 minuuttii ja Duracelli vetäs ainokaisen Ruutanan. Hänelle fongo numero 4.


Tohon oli hyvä päättää maratoonarimainen lajinhaku rasti.

9.6. oli tarkoitus täydentää Elis-Arkistoa vähintäänkin viidellä lajilla. Kohteina olivat Turska, Nokkakala, Isosimppu, Vaskikala ja Kampela. Merireissua oli suunniteltu varmaan vuoden ajan tai ainakin aktiivisemmin 6 kuukauden ajan.

Meitä oli 3 jannuu lähös eliksiä jahtaa, sekä kippariks hommattu Kalakettu.

www.kalakettu.fi

Opas alan eliitistä ja välineet sen mukaiset.

Lauantai ilta venähti pitkälti sunnuntain puolelle kun virittelin viimeisiä fongaushärpäkkeitä. Reilu nelisen tuntii unta palloon ja kello herätti. Markku ja Weksu kurvasivatkin kohta pihaan ja eiku matkaan. Kohdesatama ei ollut kaukana. Kirkkonummen alueelta startattiin ulommas. Linkistä liikkuvaa kuvaa.

http://www.youtube.com/watch?v=HysB66muJUU

Ensimmäinen laji oli Turskan pilkintä. Suosiolla vaihdoin himasta raahatun siikavavan Weksun jäämeri-vapaan. Syvyyttä ei ollut huimasti jotain 30m jos oikein kuulin tuulessa ja tuiskussa. Pilkillä oli painoa 250g. Pilkkiin kalanpala syöttiä ja pilkin ylle koukkulitka. Ja eiku veivaa ylös alas. Kaiku lupaili kaiken näköistä hirviösilakoista metrin monstereihin. Vaan eivätpä pilkkimme kelvanneet.



 Pyörittiin aikamme hehtaarin alueella ja veivattiin ranteet saikkukuntoon, mutta ei nypyn nypyy. Oli aika vaihtaa lajia. Alunperin suunnitelma oli 8 tunnin reissusta. Turskaa pilkkiessä ei vielä tiedetty, että Nokkakala-projekti veisi koko loppureissun. Isosimppu, Kampela ja Vaskikala -välineistö sai lojua venheessä rauhassa. Ja eiku nokkista metskaa.  Siirtymiset paikasta A paikkaan B hoitui kätevästi nupit kaakossa.


http://www.youtube.com/watch?v=aEqSK43MW7M

Videokamera veti ekaa kertaa jonkun häiriön " Recording error" ja kalastuksesta en saanut haluamaani pätkää.

http://www.youtube.com/watch?v=QE-nuHMMC8E



Aallokko oli siedettävää ja yksinoikeudella ryntäsin keulakorokkeelle horjumaan. Täytyy myöntää että 6-7 tunnin tasapainoilu pisti pohkeet spagetiksi.

Nakeltiin mitä ihmeellisempiä Nokkakalaviritelmiä luotojen ympärillä. Ja kun luoto oli kertaalleen koluttu kolmen piiskaajan voimin niin pikasiirtymä seuraavalle mestalle. Kyllä kerkes kaikennäköistä viehettä ja uittotyyliä ja koukkutapsia esitellä Nokkikselle. Mikään vain ei kelvannut.



Tässä legendaarinen Markun villasukka (Silk Hook) , siis silkkilankarulla jonka pitäisi sotkeutua Nokkiksen hampaisiin. Vaan eivätpä olleet niin nälkäisiä, että olisivat purreet kiinni. Yhteensä 5 Nokkakala havaintoa tehtiin. Nokkakalat seurasivat eleettömänä torpeedona vieheitä ja säntäsivät metrin etäisyydellä syvyyksiin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin näin Nokkakalan ja hetki oli extreme-fongarille sykähdyttävä. Adrenaliini valui ja pumppu hakkasi.



Keli oli mainio ja melkein oli riittävästi vaatetta päällä. Kuvista ei aisti kylmää puhuria. Maisemat olivat täydellisiä jos kalastajalta kysytään. Varmaan ois hauki purru jerkkiin jos ois halunnu taikka taimen truttaan jos vedenlämmön perusteella se olisi haettu.





Elämme mielenkiintoisia hetkiä kun blogin päivitys on pois kalastuksista. Taas pitäisi olla menossa, mutta pitäisihän kaikesta keretä jotain kirjoittamaan. Reissuista saisi vaikka kuin hyviä raportteja jos niitä kirjoittelisi synkkänä syysiltana. Mut mun on mentävä kalaan. Tsorit :)

Nokkakala-projekti on nyt saanut alkusysäyksen ja emme lepää ennenkuin nokkis on kaikkien kolmen fongarin listoilla. Näkemisiin. Ja kiitokset. Markku, Weksu ja Kalakettu!




tiistai 4. kesäkuuta 2013

Puronieriää ja Ankerias-viritelmiä 1.-2.-6. Hammonjoki &Tuusulanjärvi

Oli aika laulaa Jo Joutui Armas Aika. Duracell Gepardin koulu oli taas fiksuuuksissaan päättänyt sijoittaa kevätjuhlan lauantaille. Laulettiin laulut ja pokattiin todistukset. Muutama kuva ja sitten asiaan. Kello veteli jo jotai kohti 11 aamupäivällä.

Kesälomalainen vaihtoi osoitetta ja pari Tarantellaa suuntasi Hammonjoelle koppasee pari heleppoo fongoo. Just joo heleppooo.

Reitit oli tuttui. Luvat hoituu kätevästi. Hammonrasti suoritettiin jo kuin vanhat tekijät. Edellisiltä vuosilta oli ottiperhot tiedossa. Tiesin miten erottaa vedenalainen Harjus Puronieriästä jne... Lasten leikkiä siis taas kerran.

Saavuttiin mestoille. Tuttu tervetuliais-toimikunta oli vastassa.


Moikattiin laavulla harvinaista näkyä. Perhosteleva pariskunta. Tai kun oikein miettii niin yleensäkin kalastava pariskunta. Vaihdettiin havaintoja päivän mittaan kalastuksen lomassa.


Kesä parhaimmillaan jo 1.6. Nopeasti kuitenkin huomasin että vesi on sameampaa kuin edellisillä reissuilla. Ei pystynyt erottamaan missä Harjukset luuraavat.



Puronieriät olivat kuitenkin otillaan ja niitä kiusattiin jonkun aikaa ja Fongot 36. ja 26. taskuun. Tein havainnon kilon kirjosta ja Paula yritti aikansa pinturilla. Mä kokeilin liitsillä ja lopuks Paulakin veteli liitsillä. Ei kelvannut mikään.

Fongo 36. Puronieriä.

Paula koukutti reissun isoimman Purkkarin.

Fongo 26. Puronieriä


Harjuksista ei niin mitään havaintoo ja jossain vaihees oli luovutettava ja lähettii suunnittelee sunnuntain reissui.

Tuusulanjärvi 2.6. Kevyt 14 tuntinen fisus. 


Paulal oli sunnuntaina muita menoja niin suuntasin auton kohti Järvenpäätä n.11:00. Kun saavuin Tuusulanjärven ottimestoille, niin tajusin et tääl on joku 27 varjos ja pitäis hillua ainakin 12 tuntii rantsus. Ja eiku fiksuna hakee viereisestä kaupasta aurinkovoidetta ja 2 litraa juomista. 

Pakko oli etsii se pieni varjoinen kohta rantsusta, mikä vielä hetken suojasi armottomalta porotukselta.


Kohteena olivat Karppi ja Ankerias. Ongin teleskoopilla ämpäriin täkykaloja. Aloitin Pohjaonginnan Yhdellä kalanpalalla, yhdellä Boiliella hair-rigis (taikinapallo dipattuna hunajaan) + yhdellä maissi/ mato-pohjaongella. Heitin mäskiksi kohtuu määriä maissia , kalapellettejä, vaniliinipelettejä. Jauhojakin oli messis, mutta eipä napannut houkutella enempää vääriä merkkejä paikalle.



Sorvat olivat kohtuu isoja ja yks piti punnaa. 290g.

  
Weksukin saapui mestoille joskus 15:00 aikoihin. Aurinko porotti ja varjo oli mennyttä elämää. Oli aika kärventää kroppa rantakuntoon. Ja kävihän meidän sessiota piristämäs joku ihme Pasurikatapultti. Tarina meni näin: Mä olin viel yksin rantsus kun joku etelä-eurooppalainen jäbä tuli viereen. Kyseli jollai vaikka romaniankielel asioita eikä ymmärtänyt mitään kieltä. No kielimiehenä ymmärsin et jätkän mielestä mulla on liikaa vapoja ja mun pitäs lainata yhtä hänelle. No aattelin et eikai täs nyt suurempaa vaurioo voi käydä ja lainasin hiilikuitu-teleskooppii jäbälle. 

Hyvin nopeesti tuli selväks että kalat pitää singottaa yhdellä repäsyllä 10 metrii olanyli. Weksukin pääs nautiskelee näytöksestä. En nyt viitti pistää kaverin naamakuvaa kun ei ole lupaa kysytty. Kala mikä jannul on käsis on mun onkima, mut jannu pyys mua ottaa kuvaa. Siis jannu halus et mä otan omasta lahnasta kuvan, omalla kameralla, kun hän pitää sitä :) All right ei kai siinäkään mitään pahaa. 

Jannu veteli reiluun tuntiin varmaan kassillisen pasuria ja lähti sitten perheensä kans syömään. Jotkut osaa arvostaa fisuruokaa. Mähän näen vain ne ruodot. 





Hauskaa oli koko reissu n.12:00-02:00.... 14 tuntii Ankeriaan ja Karpin perässä. Mikäs tos kärventyes. Ajoittain nostelee pasuria, sorvaa, lahnaa rantsuun ja unelmoi fongoista ja elämän bongoista.


Tulihan se iltakin joskus ja keli oli mahtavan tyyni. Huippu keli, Huippu seura ja Reissusta ei mitään valittamista.



Auringonlaskun jälkeen lisäilin  lopulta joka onkeen kalanpaloja. Luottamus oli ja on kova, että tuolla ui kohdekaloja. Toivottavasti pääsee pian uusix. Mut hydäreist ei niin välii.

http://www.youtube.com/watch?v=qH1NIjSgKTQ&feature=youtu.be

Linkistä pääsee katsomaan videopätkää hyttysistä. 

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Katse tulevaisuuteen... 26.5.2013

Tänään 26.5.2013 meitä siunattiin mustatokko fongolla. Maratonin jälkeiset, seuraavan maratonin treenit voi nyt hetkeksi unohtaa. Uskomme että vesienlämmöt vastaavat vielä maratonin ajankohtaa ja näin ollen kuvan kaveri tulee nousemaan treenien osoittamasta kohdasta maratonissa 2014.


Tänä vuonna kisassa puuttumaan jääneitä lajeja: Mustatokko, Liejutokko, Säyne, Toutain, Karppi. Näitä siis kisassa yritettiin, mutta eivät nousseet. Uskon, että kolmekin näistä lajeista voisi sinetöidä paikan kolmen joukossa. Ensimmäistä kertaa on tosissaan puhuttu ääneen Kotkan valloituksesta. Podiumsijoitus riittäisi meille, että tyytyväisenä voisi lähteä 2015 toteamaan kuinka vaikeaa Kotkassa on menestyä.

Fongaus Bongauksia löytyy mustatokon jälkeen 35 tälle vuodelle. 40 suustakoukutettua on jo melkein satatäböwarmasti saletisti natsannut. Pakkofongailuista voisi pitää vapaata vuoden 2014 ja keskittää kaiken energian lopullisen tavoitteen saavuttamiseen. Siis sijoitus 1-3 Kalamaratonissa 2014.

Mitäs siitä neljästäkympistä siis puuttuikaan? 1. Piikkimonni 2. Puronieriä 3. Harjus. 4. Made 5. 5-piikki Muita : Karppi, Ankerias, Kampela, Nokkakala, Turska, Isosimppu, Lohi, Nieriä, Miekkasärki, Rautu jne...

lauantai 25. toukokuuta 2013

Toutainpiina ohi tältä vuodelta - Suvannolla loiskii

Viikko kulunut maratonista ja vapaa viikonloppu. Kalamaraton 2014 treenit oli saatava täydellä höyryllä käyntiin. Takana iltavuoroviikko duunissa ja aamupäivät paikkailtiin maratonhässäkän aiheuttamaa univajetta. No ei sitä täysin aamuja nukuttu viikolla, vaan suunnittelunkukkas-vihkosessa sivut alkoivat täyttyä. Tähtäin on selkeästi Kalamaraton 2014, eikä esimerkiksi 40 suustakoukutettua fongoa tälle vuodelle.

Mustatokkoa emme ole koskaan maratonissa saaneet ja tähän täytyy tulla muutos. Aamulla pakattiin kamat ja lähettiin ruoholahden täplishelvettiin. Ensiksi käveltiin molemmat puolet päästä päähän ja yritettiin saada telepaattinen yhteys mustatokkoihin. Jostain syvyyksistä olimme kuulevinamme täplistenruntelemien mustisten hätähuudon.

Eiku vehkeet veteen. Täplistä nous 1kpl/2min tahtiin ja Paulalla käväs 700g Lahnakin näytillä. Jotenkin alkoi tuntua että kisassa tämmöinen lottoaminen ei vain vetele. Onget lojuivat vedessä ja käytiin läpi treenikuvioita. Yksi laji erottui kiireellisyydellään, nimittäin toutaimet eivät enää kauan suvannolla hillu.

Siispä suvannolle. Paula lähti asioille ja ukko pääs kiukulla repii toutsii niinkuin 2 kevättä tässä on jo pidempään rimpuiltu. Ilman toutsia siis. Nyt olo oli kuitenkin luottavainen, sillä vierestä on päässyt seuraamaan, millä ja miten Toutsit saadaan haaviin asti. Aloitin taas hakemaan oikeaa viehettä niin että vaihto 10 minuutin välein. Toutsit loiskivat ajoittain siellä täällä heittoetäisyydellä.

Pari tuntia siinä tais vierähtää. Kerkesin haavitsemaan muille kalojakin. Eräs ukkeli ei uskaltanut nostaa kilon lahnaa muurille. Ja eiku apuun. Toinen haavitseminen olikin mielenkiintoinen kun isä ja poika olivat muurilla kalassa ja pojan jigiin iski yli kilon kuha. Kuha oli kuulemma pojan ensimmäinen ja isän hätä suuri saada haavi jostain. Juoksin 30 metrin päästä tuomaan haavia. Poju sai komean kuhan :)

Ehkä joku yläkerrassa seurasi mun haavitsemisurakkaani, koska kohta alkoi tärähdellä. Ensin tärähti niin että ranteissa tuntuu vieläkin. Toutain pläjäyttii kuvaan kiinni ja suoristi koukun ja irtos. Fiilis oli korkealla. Nyt on oikea viehe, väri, uinti, uittotyyli. Ja eiku jarrua löysemmälle ja toistamaan mitä tein. 10 minuuttia kerkesin heitellä kun Tärähti taas. Pari sekuntia ja tuntui kuin ois irronnut. Pari sekuntia ja tärähti pysyvästi kiinni. Ei voi oikein verratta iskua muihin kaloihin. Toutsi tuntuu todella kiukkuiselta elämänmuodolta.

10 metrin päässä kala ja aloin hapuilla haaviani. Olin niin innoissani että kädet tärisi ja aivot löi tyhjää. Varmasti näytti todella koomiselta huojua muurinreunalla toisessa kädessä haavi ja toisessa virppa jota nyki kiukkuinen toutsi viime metreille asti. Onneksi eräs vierestäkatsoja huusi että tarviitko apua. Kyllä tarvitsin sillä tämän kalan halusin ylös. Kaveri oli ammattimainen haavitsija ja Toutsi tuli ylös. Kiitin sydämellisessti kaveria ja kysyin vielä voiko hän nappasta vielä kuvan.


Siinä se nyt lepää. En uskalla taaskaan arvioida kauanko on tätäkin kaveria etsitty sen ensimmäisen toutsin jälkeen. Tämä siis elämäni toka toutsi ja Eka Stadilainen Toutsi mulle ikinä :) Mittaa fisulla oli 58cm ja painoa 1,93kg. Eli uus rekoordi kuitenkin. Vuosifongo 34. Enään 6 lajia neljänkympin haamurajaan :)

Tästä on hyvä lähteä iltatreeneihin. Soronoo ja fongoa tulloo!! :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Mätäjoella 24.5.2013 Myrkkyvuodon jälkeen - elämää etsimässä

Kalamaratonin jälkeinen iltavuoroviikko oli taas niin uuvuttava että vesien äärelle päästiin vasta perjantaina duunien jälkeen. Kai se vaatii oman aikansa, että kroppa tottuu normaali rytmeihin 3 viikon univajeen jälkeen.  Suunnitelmat olivat selvät. Tarkoituksena oli löytää ihan mikä tahansa elävä otus pinnan alta, myrkkyvuodon alapuolelta.

Kamera muutttaa hämärän valoisaksi. Saavuin mestoille vaille 23:00.


Ensimmäisiä havaintoja olivat vedenkorkeus ja virtaamat, jotka olivat reilusti kasvaneet sateiden ja HSY:n vesijuoksutuksien johdosta. Seuraava havainto oli voimakas tärpätin haju joka keskittyi kapeikkoihin ja patoihin. Ensimmäisenä oli mielessä etsiä eläviä kaloja, joita oli joka reissulla löytynyt joka puolelta. Aivot eivät vaan käsitä miten kaikki voisi olla tuhottu. Kun näin kuolleiden matojen massat rannoilla ja pyörimässä akanvirroissa, niin ymmärsin kuinka totaalista tuhotyö on ollut.


Päätin haravoida 400 metrin matkan, jolta normaalisti valokeilaan osuisi 30-50 kalaa. Paikat olivat jo tuttuja ja tiesin mitä etsiä.






Lisääntynyt virtaama ja vedenkorkeus oli kuljettanut kuolleet kalat alemmaksi jokea. Valokeilaan osui tutkittavalta pätkällä vain yksi raato.



400 metrin matka oli lohdutonta katseltavaa. Ei mitään elämää.  Päätin vetää saman matkan takaisin päin. Mihinkään ei ollut kiire ja uppouduin valokeilan lumoihin. Onneksi haravoin saman matkan takaisin. Olin jo luovuttanut elämän suhteen kun valokeila tavoitti kalan. Sydän sykki ilosta. Veikkaan että näkemäni kala oli kestänyt koko Shelsoll A 100 kylvyn ja selvinnyt hengissä alueella, missä lähes kaikki ovat kuolleet. 

Toivo elää!!! Palataan asiaan kun tärpätti lakkaa tuoksumasta. Toivottavasti kalojen ruokaa olisi myös selvinnyt vuodosta hengissä. Toivotaan että joskus löytyisi tutkijoiden raportteja pieneliöiden kohtaloista. Tämä oli vain hajanaisia havaintoja Mätäjoesta 24.5. myrkkyvuodon jälkeen, Kalabongarin silmin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kalamaraton 2013 - Kuka määrää täällä?

En olisi ikinä uskonut, että puolen vuoden maraton-höyryämisen jälkeen, Paula sanoo matkalla Honkaluotoon, että ei me tehdäkkään niinkuin olet suunnitellut. Ukko hiljeni kerta laakista, mutta lupasi harkita asiaa. 2 minuuttia harkittuani, puolen vuoden reitityssuunnitelma heivattiin ikkunasta pihalle, Siilitien metroaseman kulmilla. Oli siinä Ukolla pala purtavana pari tuntia ennen starttia. Aivokopan 1 kilotavun matikkaprosessori veti syntax errorit kun paniikissa yritti laskea matka-aikoja. Pakko oli buutata aivot ja alkaa laskemaan. 10 lajin näyttö lensi samaan suuntaan VKS:sien ja Viikinlampi-alotusten kanssa. Samaan syssyyn yöksi varatut eväät saivat kunnian tulla syödyksi valoisalla. Tähän uuteen suunnitelmaan ei pikaruoka-mättölät olisi tarpeeksi pikaisia. Hiljalleen aloin toipua shokista ja aloin ymmärtämään uuden suunnitelman valoisia puolia. Komento oli muuttunut ja Paula määräsi tahdin.

3 viimeistä viikkoa oli tullut treenattua ankarasti joka päivä. Kroppa huusi Hoosiannaa kun aamulla aikaisin kalaan, kalasta iltavuoroon duuniin ja duunista yön pimeyteen lirkkimään. Treenit olivat menneet yli odotusten monen lajin osalta. Esim meille niin mystinen Säyne notkui 4 kertaa siimanjatkeena. Lahnaa nousi kolminkertainen määrä edellisvuosiin verrattuna. Mustatokkokolo oli löytynyt. Liejutokot löytyivät ja olo oli luottavainen. Olo oli niin luottavainen, että viime hetken reittimuutos hyväksyttiin yksimielisesti. Treenien perusteella alkuperäinen tavoite 27 lajia muutettiin 28 lajiin. Sijoituksellisesti tähtäsimme sijoille 6.-3.

Sanoin ennen kisaa Paulalle että mun pitäis höyrytä 10 vuotta ennenkuin keksisin näin nerokkaan suunnitelman. Annoin reitille täyden tukeni.


Uuteen suunnitelmaan ei myöskään kuulunut kuvaaminen. Hyvin harvat olivat ne kerrat kun kisassa kaivettiin kamera esiin. Nyt lähdettiin tekemään oikeasti tulosta. Vuosi sitten kuvittelin että annoin treeneissä kaikkeni niin nyt vedin tuplasti kovempaa. Jos olisin halunnut nukahtaa hetki ennen kisaa niin ei olisi ollut mikään ongelma. Treenien runtelema kroppa pilkki jo ennen lähtöä ja haukottelin taukoamatta. Tästä on hyvä lähteä vetämään vuorokausi täysillä, nukkumatta, puutteellisin eväin.

Lähtölaukaus kajahtaa! Salosen Juhan reaktio on nopeampi kuin puoli-unisen kroppani. Salonen säntää edelläni kuin Karibu tundralla. Pinnistän kropasta kaiken että pysyisin perässä. Sytkäri lentää laiturille kolisten ja pumppuni vetää rytmihäiriön. Kännykkäkö lensi? Pakko kääntää katse taakseni. Sytkäri... jääköön sinne. Hyvä hetki pitää pieni tauko tupakoimisessa. Juoksen aloituskohtaan. Onget veteen. Seipi nousee 12:09. Ongimme hetken vielä ja ylös tulee salakka ja ahven. Lähdetään menee. Tuli mitä pitikin tulla.

Seuraava pätkä on sitten sen verran HYSHYS että päätettiin Paulan kanssa pitää omana tietonamme. Ajelemme ympäri Helsinkiä ja poimimme lajit uudessa järjestyksessä. Kaikki meneekin putkeen kunnes kohteena on Lahna. Edellispäivien treeneissä niitä nousi runsaasti. Mikä siinä lahnassa taas mättää. Onko laskenut vesi tukkinut Lahnojen suut vai puuttuuko syöteistämme tupakan katku? Lahnan kohdalla puhuimme ensimmäisestä PUMMISTA. Kaikki muu oli natsannut saletisti. Lahna luovutettiin ja seuraavaksi löysimme itsemme VKS:n muurilta vimpaamasta.


Muurilla oli taas ihan tarpeeksi viuhuvia siimoja. Vierekkäin ei päästy onkimaan. Hetken kuluttua kuului riemun kiljahdus kun isompi kala kokeili Paulan vavan kestävyyttä. Vimpako se siellä nousee? Ei prkl sehän on lahna :) Seuraavaksi notkuu mun vapa. Vimpa nousee heti perään. Ollaan taas kisassa mukana. Vielä haetaan Allikkosalakka ja sit käydään 10 lajin näytös.


Vimpa oli sen verran massiivinen että oli pakko punnaa. Vaaka osoitti lukemaa 390g. Ja eikun Viikinlammel. Olin viritellyt sellaisen ottipelin että kävelin rantsuun ja 4 sekuntia ja menoksi. Oli siinä taas muilla ihmettelemistä. Tarantellat lähti kohti Honkista.

Kello veteli jo vaikka mitä kun lyötiin 17 lajia tunnistukseen.


10 lajin näytölle tuli ajaksi 18:50. So Whot, kuultiin että oltiin aivan kirkaimmassa kärjessä.


Siitä vaan tunnistamaan lajeja ja purkamaan meidän hyshys-reititystä.

Matka jatkui mätikselle. Joen pinnan peitti joku ruskea schaiba. Mun minivaapuni eivät olleet iskussa. Onneksi Paula otti virppavastuuta ja koukutti 20 minuutin jälkeen suurimman mätishaukemme ikinä.


Ja kuvan hymyä riitti pitkälle kisaan. Lajeja kasassa 18 ja Kalapuikkojen kanssa hallittiin kärkipaikkaa.

Seuraavaksi suunnattiin silakan perään. Litkan avaamisessa kesti ja niin kesti silakallakin. Muurilta ei noussut silakkaa. Lisäsin litkaan ohutpeltisen hopeisen Professoriuistimen ja juostiin sillalle. Yksi lasku ja yksi silakka ylös. Laji 19 ylhäällä.

Seuraavaksi liidettiin kohti treenattua täpliskohtaa ruoholahdessa. Moikattiin Käpylän Jaria ja kuultiin ettei nouse edes täplistä. No eikun onget veteen ja 3 min ja täplis ylös. Kehoitettiin Jaria siirtymään meidän mestoille.Ruoholahden kanavalla oli kymmenittäin maratoonilaisia ja taisivat ihmetellä että mitä me siel kävästiin paris minuutis hakemas. Lajeja kasas 20.

Tuhatta ja sataa paineltiin seuraavaksi voimakkaita tunteita aiheuttavaan mestaan mätikselle. Tarkoitus oli lyödä jengille luuta kurkkuun ja aiheuttaa hämmennystä muissa joukkueissa. Kohteena oli uusi laji Helsingin maratooniin ja ajatuksena oli ottaa tämä yökala valoisalla. Kun saavuttiin mestoille niin ei satanut mutta salamoi ja jyrisi. Astelimme autolta kohti hot spottia ja luontoäiti päätti pistää sellaisen ukkosmyrskyn niskaan että hetkeen ei tullut mistään mitään. Pisarat loiskivat pinnasta korkeuksiin ja mahdotonta oli nähdä pinnan alle. Aikani kiertelin mestoilla ja sateen vähetessä siirryin takas tarkoille koordinaateille. Uusi laji Helsingin Kalamaratonhistoriassa oli käsissäni.


Nähtäväksi jää miten laajasti Teknos puhdisti Kivennuoliaisen kartalta. Asiaa en jätä tähän vaan aion käydä lähitulevaisuudessa selvittämässä.

Lajeja 21 kasas ja siirryimme kai ensimmäistä kertaa kärkeen. Tiukkaa oli vääntö kalapuikkojen kanssa. Ei voi olla satavarma. Fiilis oli huippu ja tiesimme että kuhaa ei ollut tullut treeneistä, mutta päätimme käydä rentoutumassa jigittelyn parissa ennen raivokasta lirkkiyötä. Ukkosmyrskyn jälkeen Kuhamestoilla vallitsi mitä mahtavin keli. Meri oli tyyni ja auringonvalon rippeet kajastivat kaukaisuudessa. Hymyilimme ja välillä nauroimme. Sanoin että koskaan en ole ollut näin rentona kisassa.

Kun kello löi tarpeeksi, oli siirryttävä lirkkimestojen suuntaan. Tultiin rantsuun ja kuultiin OV:ltä että liejutokkoapina könyää selkämyksiin. Sanoin et eiku mennää hakee se ekana pois. Joo puolet pimeästä ajasta etin liejutokkoa ja jätin kaiken muun lirkkimättä. Liejutokko PUMMATTIIN vaikka se oli treeneissä nälkäisempi kuin hietatokko. Lopulta oli siis pakko lirkkiä Hietatokko, Kivisimmppu, Kivinilkka ja Mutu. Mustatokkoja ei näkynyt missään. Vesi oli laskenut niin alas että treenikolo oli ilmassa. Taas tuli PUMMI mustatokosta. Lajeja oli kasassa 25 ja eiku suunnattiin kisan ekalle lämpimälle aterialle. ChicosBurgerit lärviin ja karppaamaan. Kaikki oli niinkuin pitikin. Karppi näyttii 5 cm ilmassa selkänsä ja melkein törmäsi kohoon. Mutta miksi ei kelpaa olemattoman pieni, vahva koukku, syötin peitossa. Ei vaan mene aina jakeluun. 2 tuntia vierähti siinäkin. PUMMI mikä PUMMI. Ja eiku suvannolle n. 05:30 puuttuvan kuhan perään. Välillä vetelin lusikalla toutsia, mutta tuloksetta. Väsymys alkoi painaa toden teolla. Jigitin, mutta pilkin. Kokemus sekin. 2,5h oli jigitelty ja pakko oli tehdä jotain eri tavalla. Siirryttiin tois pual jokke ja siel se kuha venaskin.


Kun nostettiin kuhaa ylös niin katoin et ei juma se on hieronu pyrstöstään pari sentiin veks. Ja eiku mittanauha kehiin. 42cm thank you ja Kiitos. Laji numero 26 handussa.

Kuhan ja Kirbeli härdeemin väliin mahtui erinäisiä säyne viritelmiä, jotka tuottivat tuttua PUMMI leimaa.

Loikataas suoraan kirbeli härdeemiin. Ensimmäistä kertaa päätettiin ottaa kirbeli onkimal. Olin viritellyt mielestäni hyvät vehkeet ja ei siinä kauan mennyt ku kirbeli sinetöi lajimääräksemme 27. Koska liejutokko oli monelle niin vaikea, olimme tyytyväisiä itseemme ja totesimme että pääsimme tavoitteeseen.



Vaikka väsymys ylsi kisassa rekoordi sfääreihin niin silti olimme rennompia kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä meidän oli vuoro ottaa hetkellisesti vastuu Luoteis-Helsinkiläisestä Letkeästä kalastuksesta. Tänä vuonna suurin harmituksen aihe oli kisoista puuttunut Siloneulojen joukkue.

Vasta kun tulokset julkistettiin niin kuulimme sijoituksemme. Viides sija lämmitti mieltä ja saimmehan hetkellisesti kokea miltä tuntuu painella kisan kärjessä. Nyt kun sitä pääsi maistamaan, ei meitä pysäytä enää mikään. Seuraava tavoite ei voi olla mikään muu kuin palkintopallille.

Kiitokset Järjestäjille, avustajille ja kanssakisaajille. Tää on paras harrastus ikinä.

Onnittelut AC Deliriumille, Kalapuikoille ja Kuningaskalastajille kärkisijoista. Mutta lisäisin pienehkön kehoituksen varovaisuuteen nimittäin vuoden päästä voi tuuli käydä Podiumilla.



KIITOS KIITOS KIITOS! :) Kaikille kaikesta!