Teijon Matildanjärvi

En viitti alottaa et ensikertalaisen kopasu vaan keskitalvinen järven kopasu. Pikkasen on nimittäin kitkerän katkera maku hakusanoilla: Keskitalvi, pienehkö järvi, pilkkiminen. Meidän jengi on keskittäny suurimman osan pilkkireissuistaan varsinkin tammikuulle. Mikä siin järviekosysteemis on et kaikenkarvaiset otukset vajoavat täyskoomaan? Koko viikon siis guugletettiin hakusanoilla Teijon Matildanjärvi, kaikki mahdollinen ja mahdoton informaatio, mitä netti sisuksistaan sylkee. SchaichsseDuunit ei tuntuneet viikol niiku missään ku aivot raksutti nettidataa viikonlopulle. Perjantain duunis oli miesvajausta ja mestat nitku tavaramäärän alla. Ei tuntunu missään. Meikä liisi puolmetrii ilmas. Viikonloppu oli täydellisesti suunniteltu. Mikään ei voi mennä vikaan.

Perjantai 25.1. .... Tultiin saunasta. Fiilikset katossa. Elämä ei vois olla ihanampaa. Jos se ois ihanampaa, se ei olis yhtään ihanampaa, koska sen ihanampaa ei voi olla.(lainattu henkilöä Kyösti Pöysti från Pasila).

Ja paskat. Fisumobiilin jarrupalat levis. Jarruttaessa metallinen rahina. Ei uskalla ajaa, ettei tuu isompaa laskua. Great, on perstai ilta ja aamul pitäs lähtee klo:08:00. No ei lähetty. Puolivalvottiin yö ja aamul soitettiin ensimmäiseen päivystykseen klo:08:00. Viesti oli et ehkä kerkee joskus iltapäiväl joku kattoo autoo. Ei kiitos, thanks for nothing. Voi vitalis. Google savuumaan vuokra-autofirmoi. Heti natsas. klo:10:00 oli vuokrabiili alla ja Teijon Matildanjärven kirrenhakureissu voi alkaa.

Ajon aikana ihmeteltiin miks kaikki Mersut ja bemarit tulee pers edel vastaan meidän mopoautoo. No kiire oli näköjään kova. 12:00 oltiin Matildanjärven parkis. Huikee fiilis. luvat kännyy, kuteet niskaa ja eiku täyttää kassit lohilla.

Reitit olli mietitty ja alotettiin keskeltä saarten läheisyydestä. Huomattiin et kanssapilkkijöitä löytyy huimat 1kpl. Näinköhän sitä evämakkaaraa nousee joka tuutista. Epäilys heräsi, mut ankaran orjallisesti seurattiin taktiikkavihkosen koukeroita. Vesi oli tummaa ja järvi matala. Suosittiin hiukan enemmän ärsyvärei. Pilkit ja maisemat vaihtuivat kun tunnit kuluivat. Nostokoukkujakin löytyi matkasta ensimmäistä kertaa. Jossai vaihees Paulan tapsipilkin morrii kävi joku tökkäsee. Jesh! nyt ollaan asian ytimes. Ja fukit! Se oli se reissun kohokohta siinä jos kalallisesti mitataan. Ja rahallisesti ei edes uskalla laskee kilohintaa tolle tökkäsylle.

 Mitään muuta eloa tos järves ei ollu. Kierrettii kaislarantoi ja porattiin etukäteen haukimestat ja tehtiin vaik mitä taikatemppui. Sitt ei muuta kiitosta herunu ku lumimyräkkä niskaan. Neljän jälkeen meidän jengi oli totaalisen kypsä pilkkii keskitalvella pienehköllä järvellä. Ei persaus mitä shcaibaa. No mut hei, kyllä mä ymmärrän mikä arvo on liikkua erämaa-maisemmissa hyvässä seurassa. Yläkroppa timmiytyy hyvää tahtia kun kairaa aamusta iltaan 8 minuutin välein 2 reikää. Ja tulihan sielt hotlalletuomisina armoton nälkä, mikä kuitattiin Salon Cantina Antonios valkosipulileivil ja Big Hungry -burgeriaterial. Nyt on lauantai-ilta ja klo:07:30 on huomen hotla-aamiainen ja siitä suunnataan pilkkijän taivaaseen, nimittäin merelle! Sieltä nousoo Kuhaa , Haukee , Lahnaa , Salakkaa. Ja jos ei nouso niin jotakin nousoo kuitennii koko ajan. Ja se on se kiva homma tässä aiheessa. Soronoo ja kirreitä!

20.1. Täsmäisku SeukkaSeläl ja tulosta tulee

Joskus pitää jonkun verran suunnitella tekemisiään. Pilkkifongoilu-polte oli särkireissun jälkeen vielä sen verran huipussaan, että oli parempi käyttää ilta seuraavan reissun suunnittelemiseen. Kohteena oli Seurasaarenselkä ja kohdefongona Kuore. Mietin että mistä tää polte johtuu, ni en voi syyttää muuta kuin kalasaalis.comin pilkkifongoilu kisaa. Vuos sit jäin kisas kaus kärestä tuloksel 9 lajia. Voittaja tais vetää jotai 13. Joo eli siis kaivelin lauantai-iltana taktiikkavihkosen esiin ja aloin piirtää reittiä selälle. Kävin läpi mitä pilkkejä käyttää ja millasista syvyyksistä Kuoretta haravois. Pilkkivavat viritin vimosen päälle ja virittelin sivutapsit valmiiks. Kuorefongo here I come!

Tosta se lähti. Voiko enään kauniimpaa keliä toivoa. Suunnitelmat olivat kristallin kirkkaat. Aloitin viime vuosina hyväksi havaituilta koordinaateilta. Olo oli luottavainen. Silppuabboo nous harvakseltaan ja kaikki sivutapsis. Miksi? Välil meni pitkiäkin aikoja et ei mitään. Ei haitannu, olo oli luottavainen koko reissun ajan. Parissa tunnissa olin edennyt reittiä n.400 metriä. Keskimäärin 8 minuuttii reijäl. Seuraava reikä 20 metrin päähän.

Puolisen kilsaa oli reikäjonoo takana ja saaliina vain abboo. 2 suurinta olivat selvästi suurempia n.200g. Takaraivossa kävi välillä ajatus tasurin uittamisesta, mut onneks pysyin suunnitelmissa. Ja sehän palkittiin piakkoin. Tärppi oli jollai tavalla tuttu, mutta ihmetys oli kuitenkin suuri kun kivinilkka saapui säteilemään elämääni. Muistan tärpin. Kaks vetäisyä ja ei potkuja ylösnousemuksen aikana.

Ihana Nilkka. SeukkaSelän eka Nilkka mulle ikinä. Kiva että lähivesiltäkin löytyy diversiteettiä. Olo oli letkee. Tästä eteenpäin kaikki fongot ois plussaa. Pidättäydyin taas suunnitelmissa ja haravoin Kuoretta eri syvyyksistä ja eri kerroksista. Tos sillan al oli muuten 20 senttii teräsjäätä. Odotin et ois ollu heikompaa. Seukkaseläl jäätä oli varmaan 30-40 senttii. Yht`Äkkiä keli muuttu aivan päälaelleen. Kivasti blosas ja muutenkin siistii tsiigail näköalapaikoil kun LuontoÄiti Määrää! Nappasin muuten pikku viteopätkänkin just enneku näkyvyys katos.

En sit tiedä toimiiks toi viteo kun en ole ennen laittanu näit. Kirjotelles ei ainakaan pyöri.

No mut jos ei pyöri ni alla semmonen kuva et eiköhän siitä aisti mitä tapahtu.

Lähin takaspäi selälle ja seurasin sellast railoo mikä jatku ja jatku vaan. Suunta oli otettu aloituskoordinaateille. Joskushan sinne päästiin ja fiilis huippu vaik mitää kuoretta näkynykkään. Sit yhel reijjäl nous kaks isoo kiiskee. Niitä siin ihmettelin ja taas nyki. Terävämpi ku kiiski, mut ei rätätätä niiko ahven. Ei Jumaleissön! Son KUORE! :D Ta Daa! Ja eiku Bileet pystyy. Alotuskohasta Kuore, niiko monena aikasempanakin vuotena.

Päivä oli täydellinen. Aurinko laski kun fongoja ropisi. Mut hei kyyti oli tulos noutamaan vast tunnin pääst. Eiku Simona virittelee Tasuri-MegaKurkulla.

Tasuri-MegaKurkku siks ku Seukkaseläl ei tod uiskentele Kuhia siellä täällä. Ne pitää houkutella jostai viereisistä lahdista paikalle. No tuli sielt yks tärppi tunnis mut ei haitannu. Oli jo pimeää ku pakkailin kamat. Taas kerran täydellinen fongailuBongailu päivä. Tuli fongot 6 ja seiska. Näillä kalasaalis.comin pilkkifongoilukisan jaettu ykössija ainakin hetkeks. Ja eiku suunnittelee ensviikonloppuu. JESH! :D

Kaveria lainaten: " Ehkä sekopäisin Särjenhakureissu"

19.1. Pahimmat pelot kävivät toteen ja heräsimme lauantai-aamuun 25 asteen pakkasessa. Vantaalle näytti 29 pakkasta ja tais tonne Porvoon suunnille näyttää kans lähemmäs 30. Noh venailtiin sit muutama tunti ja pistettii lämppärit huutaa autoon pariks tunniks. Joskus klo:11 mais päästiin matkaan kohti Porgååta. Matkalla mittari näytti -26 ja Porvoon mäkkärin parkis -24. Great! No kohteena oli kuitenkin Emäsalon särjet. Emiksen parkis ei ollutkaan enää ku -23.

Tos piti alkuu postailla. Taustalla entiset työnantajat Kilpilahdessa. Ja eiku mestoil.

Tonne kaislojen viereen paineltiin ekaks. Siks kun sielt sitä särkee nous viime vuon.

Siel mittää särkettä ollu. Silppuahvenaa prkl.

Noh eiku laitettii Emäntä edelle ottaa särkivainu. No eipä tarvinnu emännän ku laskee pilkki alas ja nostaa ylös ni siinä oli särki prkl :) Okei sanoin et toi vapa mulle heti ja mä tuun repii särkeni samasta avannosta.

Noh siinä sitten tahkosin itteksee tunnin verra tyhjää. Puolet ajasta kahel vaval. Naisväki oli huurruttanu persuuksensa ja tyypit häippäs hyvis ajoin autolle.
Mulla pääs usko ja toivo loppuu särkifongosta. Puhelin ringas et nyt häivytään. No mä sanoin et ei ku viel viis minuuttii. 5 minuuttii kulu ja olin juuri lopettamaisil ni sit nypytti pikkase. Armoton vastaisku ja tuntu erilaiselt ku silppuabbo. Särki näyttäytyi reijäst ja meikäpoika pisti pileet pystyy. Hypin tasajalkaa ja huidon käsillä ilimaan. Oli siin taas varmaan kanssa pilkkijöil ihmettelemist.



Eli siis mitä häh täh. Ajeltiin siis toistasataa kilsaa hakee särkifongo parinkympin pakkases. Aziaa!!

FONGO numero 5 , Särki

Valkjärvi 12.1. Toinen yritys + 13.1. Espoonlahti

Sen verran jäi ensimmäinen reissu kaivelemaan mieltä, että ajatukset singahtivat Valkjärvelle pitkin arki aherrusta. Jokaista työpäivää kuumotti armoton tuska päästä pilkkifongoilemaan. Lauantain kohteeksi oli valittu Valkjärvi ja sunnuntaille suunta lauantain saaliin perusteella. Valkjärvestä piti käydä fongaa ainakin kiiski, ja särki, ehkä kuha tai hauki.

Mestoilla olltiin hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Pakkasta tais aamulla olla jotai 13 astet. Keli oli kuitenkin tyyni ja oltiin hommattu ekaa kertaa jotai käsien ja jalkojen lämmitys pussei. Pussukat muuten tulivat ihan tarpeeseen. Reittisuunnitelma oli piirretty tällä kertaa järven etelä päähän. Joku uimaranta siin tais olla. Oiskohan ollu joku Tiuran-ranta tai jotai. Tosta kallioseinän vierest alotettiin pilkkirupeama joka päättyisi vasta kun aurinko laskisi puiden taakse. Seinämän vieres oli heti varmaan 5 metrii syvää. Odotukset olivat korkealla. Meil oli tahtina pilkkii 5-10min yhel reijäl ja sit painelle 15m eteen päin. Eteen päin tarkoitti aamupäivällä että kierrettiin ton poukaman reunoja. Hiljasta oli ensimmäiset 6 reikää. Pilkkeinä oli pikku pystyt joiden alla monofiilitapsil morrit. Syöttinä pari kärpäsen toukkaa. Kun mentiin tarpeeks matalalle niin lopulta alkoi nousta pikku silppu-ahventa. Silpuista ei paljoo viittiny pakkases ottaa kuvia. Mutta saipahan Paula ylös yhden kuvattavankin.

Kiva piriste, mut ahvenfongot löytyy molemmilta. Puuttuvat lajit loistivat poissaolollaan. Kyllä me kauan aikaa uhrattiin matkalla poukaman päähän. Välillä ryystettiin kuumaa mustikkakeittoa. Poukaman pääs vaihdettiin lajia ja iskettiin pilkeiks tasuria ja helmiräsäsiä. Mä tavottelin tasuril kuhaa tai haukee ja Paula räsäsil haukee. No se ei ollu hauska pätkä ulos poukamasta. Ei tainnu tulla kalana kalaa, ei nypyn nypyy. Lopuks vedettii pitkä pätkä kohti Lahtelan vai lähtelän uimarantaa, jossai meidän biili oli parkis.

Pakkasta oli tos vaihees 14 mut kivasti aurinko piristi mieltä ja ehkä jopa hieman lämmittikin. Pilkkijöitä oli järvellä melkein parikymmentä. Mitäköhän ne muut veteli kun meille suotiin vain ahvenaa. Eteläpää oli fongojen suhteen pettymys. Oltaispa menty vaan pohjoispäähän metskaa puuttuvaa särkee. Sinne mistä Paula sen repi 6.1. Tuol kuvan oikees nurkas oli joku posse ja aateltii lopuks kopasta niitten vasemmanpuoleinen nurkka. No ei sielt mitää tullu. Oli aika lopetella. Aurinko painui puitten taa ja lähtiessä auton mittari näytti 15 pakkasta. Hetki kiroiltiin puuttuvia bongoja ja sit optimistisina suunnattiin katse Sunnuntain 13.1. Espoonlahen kopasuun. Sieltä irtoo ainaki Pasurii :)


Espoonlahti 13.1 Pasurikarkelot merellä. 

Valkjärven jäiden pauke ja ulina kaikui vielä korvissa kun suunnattiin sunnuntai-aamuna kohti Espoonlahden miljoonia Pasureita. Muistissa oli vielä hyvin viime kevään särkikala karkelot kyseisestä mestasta. Tavoitteet oli asetettu tälle viikolle niin että pärjäisin edes alkuvaiheessa Pilkkifongokisoissa Kalansaalis.comissa. Pärjäämiseen tarvittaisiin sunnuntailta ainakin 3 fongoa. Odotukset olivat korkealla ja askeleet kiihtyivät kun kuulimme merijään paukkeen.

Siellä se siintää. Espoonlahti ja tuhannet kiisket ja särjet. Pakkasta ei ollut kuin 9 aamutuimaan. Tuuli tuiversi jotai 5m/s ja se pikkasen pisti näpit jäätymään, verrattuna lauantain -13 ja tyyneen keliin. Ja sit päästiin jäälle. Ja eiku viime keväänä hyväksitodetuille Pasurimestoille. No ei sielt kuulunu midist. Paula tietyst repi pikana kiisken ja Pasurin, mut mulle tais tul joku huuhaa mini ahven ekaan puoleen tuntiin. Voi sköndä, Särkikalat eivät siis ole keväästä talveen paikoillaan.

Siin se ny on. Paulan fongo numero 4. Pasuri. No en mä ny heti lannistunu. Fisut vaan piti ettii. Ja niinhän me etittii. Ja arvatkaas mistä ne löyty? No eka sain Kiisken. Fongo numero 3.

Kiisken jälkeen rupes löytyy. Nimittäin paineltiin keskelle lahtee syvälle. Sielhän ne Pasurin jurpot köllötteli.

Niitä tulikin sitten joka laskulla. Parikyt ku oltii revitty ni todettii et ei tääl mitää Särkee oo. Piti taas ottaa uutta suuntaa.

Tos loppu vaihees lakkas kiinostamasta potkii niitä takas reikään. Kaikki pasureit. Ei särkii eikä muitakaan puuttuvia. Otettii uus suunta ja vaihettii tasureihin ja lähettii kaislikoitten reunaan metskaa haukee ja kuhaa. Siel mitää haukii ja kuhii edes ole. No loppu reissu vedettiin sit tuloksel Ana 1 ahven ja Paula 1 Kiiski. Nämä siis tasureil. Hiljast oli, mut olihan niit uusii fongoi. Tavoitteet oli viides fongos tänä viikonloppuna, mut neljään jäätiin. Ihan OK tunnelmat kuitenkin. Pakkasetki loiveni jonnei 7 asteesee reissun aikana. Ja eiku valmistautuu kärsii taas 5 päivää duunis ja sit pääsee taas fongojen perää. Jostai pitäs se särki hakee. Ja Kuha ja Hauki ja Kuore ja Made ja Lahna. Hillotella salakka joo joo. Irtoiskohan jostai Kirre hmm....

6.1. Nurmijärven Valkjärvellä

5.1. kävästii Luukinjärvellä toisen ja viimeisen kerran hakkaa päätä seinään. Aateltiin että ensimmäisen reissun 2 kiisken perusteel ei voinut mestaa tuomita. No toisen reissun 1 kiiski, kahdelle pilkkijälle, parissa tunnissa, paristakymmenestä reijästä, sinetöi Luukinjärven lopullisesti pois meidän pilkkikohteistamme.

Kotio päästyämme alkoi armoton guugletus. Käytiin läpi lähiseutujen järviä ja lampia. Lopulta päädyttiin suunnittelemaan 6.1. sunnuntaille koko perheen pilkkireissu Nurmijärven Valkjärvelle.

Guuglesta käytiin läpi järven hoitosuunnitelmat pdf-tiedostoina ja kaikilta kalastusfoorumeilta kiteytettiin olennaista tietoutta alitajuntaan. Löytyihän sitä kaikenlaista ihmeellistä jorinaa 8 kilon monneista ankeriasiin jne.. :)

Järven tila on kohentumaan päin, tästä esimerkkinä esim kuoreen lisääntyminen. Järvi on kohtuu kokonen. Rantaviivaa 8 km. Syvyyttä 12 metrii. Sieltä kuulemma pilkkiperholla nousee siikaa. Sieltä keskeltä, syvältä, hapettimen lähettyviltä. Viikontakaa löyty jopa kuva 1,2kg pilkkikuhasta kyseiseltä järveltä. Pikku haukia pitäs olla kans paljon. Sehän fongarille passaa.

Siloneulojen blogistakin löytyi pari reissuu tonne noin. Jätkät repiny jottai kukkoahvenia 70kpl jollai reissul, keskipainolla 20g. Mut me tahotaa fongoi ja bongoi.

6.1. Aamu valkeni pikku pakkasessa. Muistaakseni perheelle tuli mainittua että koittakeeha pukeutua ettei heti olla näpit turtana ja varpaat huurussa. Piti mun ottaa mukaan näitä itselämpiäviä pussukoita, mut kuka ny semmosia ois muistanu. Tossahan ne pöydäl odottaa seuraavaa reissuu.

No joo päästin matkaan ja järvikin löytyi. Rantauduttiin näköjään pohjoispään leirikeskuksen alueella. Suunnitelmissani olin piirrellyt kuvioita eteläpäähän. No mutta ensimmäinen kerta ni eiku jäälle ja satametrii rantsust ekat reijät. Jäätä oli yli 20cm ja jää oli tasavahvuista. Odotin heikompaa laatua. Paulalle pilkki kouraan ja ittelle mestat 5 metrin päähän. Pilkittii pienil pystyil ja siimatapseis pikku morrit kärpäsentoukil. Jossain vaihees pelkäl morril. No mut Heti ensimmäinen reikä antoi ainakin Paulalle mahti saalista. Tyyppi repi ahventa ja jopa särjen ennenku ukko sai midistä.

Duracell Gepardilla oli taas muut puuhat mieles. Tyyppi paukutti lapparia jäähä ja raastoi pulkalla ympyrää pilkkijöiden ympärillä että varmasti kalat tietää että ketkä tulivat kylään. Luottamus oli kova ja tahti sen mukainen. Porattii jäätä joka suuntaan eri syvyyskäyrille. Alku oli ihan lupaavaa, mutta tahti hiljeni samaan tahtiin kun naisväen palelu lisääntyi. Loppujen lopuks saatin jotai 20 fisua joista 19 pikku abboo + 1 särki. Mä sain n.7 abboo tästä läjästä. Paulalla tais olla parempi pilkkiviritelmä. Toukat olivat todella tuoreita ja energisiä. Välillä kokeilin kolmihaarakoukkuun montaa toukkaa, mut ei tainnu tulla mitään. Parhaiten toimivat pienimmät morrit.

Siinä se nyt siintää, Valkjärven ulappa pohjoispäästä katsottuna. Mesta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja ansaitsee useamman käväsyn ennen tuomioita. Tonne keskelle se pitää painella ja hillotella siika tai kuore syvyyksistä. Käsittämättömän kova on taas tuska päästä pilikille. Toivotaan ettei ensviikonlopun -13 asteen ennustukset toteudu. Pitäs päästä aamusta iltaan istuu jakkaralla. Joku -5 ois ihan tarpeeks. Tai no pukeutumiskysymyshän tuo on. Pilikillä on kiva istuskella ja pohtia esim: tulevan kalamaratonin taktiikkaa, välinehuoltoa, kisaajahuoltoa, logistiikkaa, johtamistaitoa, reittisuunnitelmaa, Suvannon potentiaalia, Stadilaista Toutainta. OHO! , mites se nyt ajatus taas karkasi ;) Siis oltiin Valkjärvellä, ja varmasti siellä vielä uudestaan. Eihän me edes yritetty Kuhaa, Siikaa, Haukea, Lahnaa, Kirreä, Taimenta, Kuoretta. Mestassa on mainiota potentiaalia. Jäät alkaa kohta merelläkin kantaa, Great! Parhaat pilkkiajat vielä edessä, kevät, maraton, kesä.... Kylä elämä on ihanaa kun fongata oivaltaa!

Perinteinen Fongaus Uusivuosi Airistolla

Pari kuukautta sitten käännettiin katseet tulevaan bongausvuoteen ja sovittiin fongausmiittinki uudeksivuodeksi Airistolle. Kokoonpano oli lähes sama mutta pikku lisäyksenä jengiin liittyi Duracell Gepardi. Säätiedotukset eivät luvanneet hyvää, eikä asiaa auttaneet joulukuun lopun myrskyt ja leudot kelit. Jäätä ei ollut nimeksikään kun sunnuntaina 30.12.2012 edessämme aukeni myräköivä Airiston laiturikompleksi. Sunnuntaina ei paljoa keretty pilkkimään ennen pimeyden laskeutumista. Siinäpä hyvä selitys omalle nollasaldolle sunnuntaille. Paulahan härkäsimpun nykäs samantein kun pilkkinsä veteen pudotti.

Weksu oli ollut ajoissa liikenteessä ja laiturit notkuivat ahvenia sekä simppuja. Mökin avaimet piti hakea Paraisilta 16:00. Ilta rauhoitettiin saunan lämmitykselle ja mökkiin kotiutumiseen.

Mites sitä Uudenvuoden aattoa muuten viettäisikään kuin fongailemalla bongausvuoden viimesiä rippeitä ja maltamattomana odottaa uuden bongailuvuoden alkua. Läksimme kohtuu ajoissa päivän valaistuessa Weksun kanssa kohti laitureita. Hetkellisesti keli oli täysin siedettävä. Odotukset olivat katossaan. Kohteena olivat Ahvenet, Särjet, Härkäsimput, Kivinilkat, Kuoreet, Silakat, Kampelat, Kuhat, Teistit, Partasimput, Elaskat, Nokkakalat, Lohet jne... No ei taaskaan mennyt ihan niiku Strömsöössä. Pari tuntii mä taisin pilkkii tyhjää ennenku ensimmäinen kala oli ylhääl. Tais olla Ahven. Tokakin tais olla samaa merkkiä. Ei paljoo ollu kuvausfiiliksiä. No kolmas fisu ansaitsi tulla kuvatuks. Tässä vaihees Weksul tais olla jo 20 fisuu pitkin laitureit ja ämpäreit.

Nihkeetä oli simputus kun joskus niihin kypsyy totaalisesti. No aattelimpa vaihtaa lajia ja iskin keltasen jigin pilkiksi ja lähdin naaraa pohjaa kuhien toivos. Siellä mitään kuhia ole. Simppuja siel o. Ja ne mitää matoja pure ku Jigiä!

Tämä kuva on Uudenvuodenpäivän simpusta kun ei itse tullut otettua aaton jigisimpuista kuvia. Lisätään kun weksulta tulee postina kuvat.

Kyllä pikkasen ihmetytti miksi simput ottivat jigiin eivätkä mehukkaaseen kastematonippuun. Aaton saldonani oli 3 simppua joista 2 jigillä. Weksu tais nykästä kans 3 simppua aattona.

Siinäpä niitä Anan ja Weksun Simputtimia. Tästä oli hyvä lähteä Paraisille täyttää massut Pitsalla. Weksu tais olla dieetillä ni joutu tyytyy kebabbiin. Illan pimeydessä paineltiin paukuttaa pommit Airiston taivaalle. Hyvä oli fongareiden köllötellä mökissä ja valmistautua uuteen kalabongaus vuoteen.

Mökki alkoi valaistua ysin pintaan 1.1.2013. Keli oli taas sen vertas karmaiseva, että naisväkeä ei voinut vähempää kiinnostaa suunnata laitureille. Onneksi kuitenkin mulle suotiin vajaa tunti avata saldot. No ei siinä menny ku 3 minuuttia kun jigisimppu oli ylhäällä.

Siis tämä samainen yksilö. Kello näytti 10:09 ja naisväki antoi mulle viel hetken aikaa yrittää muita fongobongoja. Weksu oli karannut näkymättömiin laivanrähjän taakke. No ei mulle enää irronnu mitään. Tavoitteet tuli just ja just täytettyy ja jigeilyistä jäi ihan jees fiilis. Kiitoksia Weksulle hyvästä seurasta ja tervetuloa vuoden 2013 kalalajit!!! Soronoo ja kireitä kaikille!!!

(Weksulta tuli kuvat ja löytyihän sieltä aaton jigisimppukuva)

Blogin elvytystä ja jokimadetta

Edellinen teksti taitaa löytyä viime toukokuulta. Jossain mentiin siis metsään. Maratonin jälkeen fiilikset oli huipussaan ja fongoja taskut täys. Luottamus oli kova ja odotukset pilvissä. 

         Jälkeenpäin ajatellen on helppo sanoa että syyllistyttiin taas hakemalla hakemaan fongoja. Joskus pitäis vaan rennosti fiilistellen pyydellä. Kaksi kaverusta, Toutain ja Karppi, sinetöivät meikäläisen riimireppuni lopullisesti ja läppä lakkas lentämästä. En nyt jaksa tarkistella montako reissua ja päivää Karpin ja Toutaimen peräs mentiin. No 13 päivää on villi veikkaus. Aattelin et 40 suustakoukutettua on menetetty juttu. Hölmöltähän toi nyt tuntuu kun saldo on 39 tällä hetkellä ja vuotta vielä pari kuukautta jäljellä.
Eli nyt sivutaan ennätystä 39+1 jossa tänävuonna puuttumaan jääneet karppi ja toutain on korvattu 5-piikillä ja säyneellä. 

         Jokimade Kervååsta ja toivo 40:stä elää

Lokakuun loppu , aamuaurinko , keravanjoki

Weksua ootellessa oli hetki aikaa fiilistellä kamera kourassa. Aikataulut pitivät ja Weksukin raahautui rantaan. Kamat kantoon ja haistelemaan missä mateet luuraa. Asiaa auttoi viime syksyinen keravan haravointi mademielessä. Pakkasta tais aamulla olla 6 astetta ja huomasin että vaikea on ylipukeutua jos tehtävänä on päivystää paikallaan. 

Edellisvuotisten kokemusten johdattelemana päädyttiin paikkaan mistä nous ainut made. Tästä on hyvä aloittaa.

Pientä ryteikköö, mutkia, varjoa, hidas virta ja syvyyttä. Näin tää pääteltiin jo viime vuonna. Tärkeetä näis jutuis on tietysti hyvä seura. Parikin tuntia voi hurahtaa helposti ilman elämää, jolloin usko omiin taitoihin, välineisiin, sekä syötteihin, hiipuu. Mutta tällä reissulla puhalsi uudet tuulet. Ensimmäisen kerran vapa heilahti 30 minuutin kohdilla. Syke nous ja varpaat alkoivat lämmetä. Syöteiksi olimme weksun kanssa löytäneet pakastimen perukoilta: salakkaa, mustatokkoa, silakkaa ja pasuria. Se niistä tuoreista syöteistä. Madot hylkäsin jo viime vuonna. 

Palttiarallaa tunti ja 26 minuuttia kerkes mennä ennenkuin pöytäkirjaan alkoi tulvia tapahtumia. Kalanpalat olivat tehneet tehtävänsä. Hidas virta oli kerennyt kuljettaa kalanpalojen tuoksun kauas alavirtaan. Vastassamme oli mateiden armada.

Siellä täällä kilisi kelloja, mutta ensimmäinen ylös tullut osui weksulle. 

Kokoluokka oli näköjään taas samaa kuin viime vuonna. Weksun Lotalotaa ei kauaa kerenny kuvailee kun omatkin kellot kilkatti. Eikun madetta rantaan.

Sieltähän se tuli meikäläisen fongoBongo 39 tälle vuodelle. Päästiin ottamaan tuplamade kuvaa. Molemmat Lotat olivat kevyesti huulesta kii ja vapautus kävi helposti. Ja eiku onget takas pyytämään. Varovaisia olivat tärpit mutta runsaslukuisia. Eivät vaan jääneet kiinni. Yksi sentäs päätti imasta koukut persuuksiin ja saatiin kolmas madetus näytille. 

Reissun alkaes mietin miten tää reissu vois voittaa viime vuotisen Elismade-reissun. No tietysti sillä että tulee useampi ku yks ylös. Siinä se nyt keikku reissun kolmas. Sitä ei enää pystynytkään hengissä vapauttamaan. Siitä tuli opetusmateriaalia kaikille sunnuntaikävelijöille, jotka ihmettelivät että mitä ihmettä me luulemme saavamme tuostakin ojasta.

Aateltiin että kun tää on niin helppoa niin kokeillaan jostai muualtakin. No siihen se helppous sitten päättyi. Ei kilahdustakaan muualla eikä kilahtanut enään aloituskohdassakaan kun palasimme. No ei haitannu. Lokakuinen keravanMade-reissu oli taas mennyt aivan nappiin. Kiitoksia Weksulle taas kerran mahtavasta seurasta.

Nyt alkoi taas kädet kouristelee ja tuli pakottava tarve puristaa vapaa. Takana on 2 pohjaonki-reissua Kampelan peräs saaliina 2 ahventa. Great! :) Mut vielä uskon että 40 suustakoukutettua rikkoutuu tänä vuonna.