Fongausvuosi lähestyy loppuaan

On jouluaatto ja pikkuhiljaa pakko luovuttaa 40 rajan metästys (vapavälinein suusta koukutettuna, Suomen rajojen sisäpuolelta). Lopullinen saldo taitaa jäädä 39 + 1 haavilla. Paljon lähemmäks ei kuninkuusrajaa (40) piäse rikkomati. Kuvia en näköjään tosta mateesta laittanutkaan ni laitetahan ny sit.

Erälehden artikkelin innoittamana suunnattiin Weksun kans salaiselle (Pennasen/Salosen -vinkkaamalle) mestalle keravanjoella. Ensin kuitennii kävästii seukkasaares pilkkii mustatokkoi ja huimat 1kpl särkiä mateen syätiks. Ei siinä kauaa kerenny särjenpalat keravassa marinoitua kun ekan kerran kellot kilajas. Tokalla kilkatuksella olikin sitten elämäni ensimmäinen made matkalla kohti rantsua. Irtihän se piäs kun nostin ilimaan ja eiku Jonathan Edwardsin oppien mukaan kolmiloikalla perään. Just ennen wooteria nappasin niskasta kii ja fongo nro:39 ohjattiin rantsuun kuvattavaks. Siinäpä hyvä laji syksyiseksi jokikalastukseksi.

Tainionvirral kävästiin kans joulukuun alkupuolel mut ei uusia fongoja. Kivisimpun nappasin kyl rantsusta haaviin. Pari haukee sentäs sai kelatakkin.

Kerettii myö samal reisul ihastelee emäsalon tyrskyiki.

Lopullisesti kausi päätetään laituripilkkireissulle 31.12-1.1. jossa avataan myös seuraava fongausvuosi apinan raivolla. Sieltä (turuun saaristosta) nousevat teistit ja elaskat heti kättelyssä. Huomenna ehkä viel kävästään jossai virppailemassa, mut eiköhän tän kauden voi hyvinkin pitkälti taputella fongailujen puolest sinetöidyks.
Ja muuten millonkohan sitä pilkitään kuoretta seukkasaarenseläl? Sanohan se? 7 plusastet lupailtu lähipäivänä.

Ai niin kävästiihä myö viime viikonloppuna siä turuuski päi. No muutama fotone sielt viä.

Nähtiihä myö tuol niit silakanlitkaajiakin ja yhen silakankin hyö näyttivät saavan. Pittää vientää varmaan pohojaonget ja litkat valmiiks pilkkitouhujen lisääks. Tervetuloa Fongausvuosi 2012! Valmiina ollahan!

Mustatäplätokon onkimestaruuskisat 11.9.2011

Päivää ennen kisoja suunnattiin ydinkeskustaan tarkistaa mitä lajeja tiedetyillä täplismestoilla liikkuu. Ja eiku biili parkkiin ytimeen ja tutkii rantsui. Oli aika ylläri kun heti ekas mestas näky 20cm vedes lukuisia n.30mm tokkoi. No ei jääty lirkkimään ku ajatus oli satsaa pariin parhaaseen mestaan. No hilpastii munaravia parikilsaa tohon suuntaan ja saavuttiin Veksun salaiselle mestalle. Ja eiku isoo koukkuu ja ennätystäplistä reppuun. No ei ihan. Nelosen koukul tuli hyvin täplist , mut pientä ku mikä.

Täplist nousi kohtuu tahtiin ja laskettiin et kisas 10/ tunti / tyyppi vois olla mahdollista. Ok eli nyt meil oli supermesta ni aateltii treenaa varapaikka. Paineltiin jonkun toisen satatäböwarmalle salaiselle mestalle kolera-altaalle. No siel tahti oli hiljasempi ja laskettiin et täst vetelis 5 / tunti / tyyppi. Mestan heikkoutena oli muut häiritsevät lajit.

Ja tuplasti ton kokonen katko normiongest , normi 0,18 siiman. Pieniä olivat täplikset tuolakin mut edelleen iso koukku kelpas.

Homma alko olee paketissa. Asiaa nopeutti 5 tuntia kestänyt kusihätä. Ja eiku hilpastii katajanokalle kilsan päähän kusel ja onkii lisää tokkoi. No maratoonin "salainen" tokkolaiturinjämä olikin purettu. Vetäsin siit kuitenkin yhen täpliksen ja sit tokko vei välineet koloon ja siimat poikki ja eiku himaan hioo sotasuunnitelmaa.


Koitti Sunnuntai 11.9.2011 ja MUSTATÄPLÄTOKON ONKIMESTARUUSKISAT

Välineet olivat tikissä ja puheistapäätellen koko joukkue OV mukaanlukien oli valmiina iskee kuolettavan iskun täplispopulaation ytimeen. Ja eiku maittavan mäkkäriaamiaisen kautta honkiksee tzoomailee kui kaameita tyyppejä on meidän ja pokaalin välis. No sopivast oli jengii ja sopivan rentoo meininkii. Sännättiin sit tuhattajasataa ekana matkaan mut sunnuntain kunniaks ryömitettiin tokana onkimestalle. Jansson oli ajanut varmaan ylinopeutta. Eiku kamat levällee ja syöttii veteen. Siinä sitä sitten oltiin. Liian hitaasti tuli tokkoo. Treeneist sai ihan eri kässärin. Onnex rouva repi sellasen jytkyn et kisa oli joka tapaukses plussanpuolel.

Siin se jytky komeilee ja en turhaan kutsu rouvaa hillomunkkionkijaksi. 4 Tuntii itse kalastusta on todella lyhyt aika. Samas paikas jumiteltiin , hauskaa oli , mut mä en ollut tyytyväinen täplismäärään. Puolet hiljasempi tahti ku treeneis. Eli tultii tokaks joukkuekisas 71 tokol. Rouva pokkas ykkössijan suurinkala-sarjas. OV oli yksilösarjan kolmas tuloksel 33 tokkoa ja mie hyvänä kutosena 24 tokol.

Kisan aikana mulle alko avautuu täplisten onkimisen salat. Asiaa varmasti auttoi että kattelin vierest miten OV (kalamaraton voittaja 2011) ja Jari Tuiskunen (Erälehden kolumnisti & fongarikurko) täpliksiä kurittivat. No ens kerral ollaan satatäbäwarmasti saletisti valmiimpia kuritus puuhiin. Hauskaa oli ja kiitokset osanottajil. Vuos on aina pitkä aika odotel kalamaratoonii niin tämä hieman lievensi tuskaa. Voittajat sai siis 93 täplist. Emännän jytky oli 20,0cm ja 97.9g. OV oli yksilökisan 3. ja mie 6. Ja eiku matoa koukkuun ja kalaan ... soronoo

Pikavisiittiä Porlassa

Lauantaiaamuna 3.9. lähettiin ajois kohti Porlan järvikeskusta. Silmissä kiiluivat miljoonat helpostikoukutettavat 5-piikit. Pienehkön reittisekoilun jälkeen (ajettiin mm. prisman parkkihallin läpi) löydettiinkin lohjanjärven rantsuun. Lirkit tanaan ja haavit ojoon. Pilkkisaappaat tietyst jalas koko kesän ollu. Lähdettiin suorittamaan fongausmarssi kohti kalanviljelyaltaita. Saavuttiin altaille ja näkyikin kultasäyneitä heti kättelyssä. Ja eikun soitto mestarifongarille että mihinköhänpäi pitäs marssia.

Saatiin koordinaatit ja oltiinkin jo aiwan vieres. Madot jonkkaan ja 10 5-piikkiä hyökkäs heti kimppuun. Tästä tulee helppoa kuin heinänteko. Ja paskat. Parituntii katoin kui miljoonilla eritavoilla 5-spigut yrittivät ahtaa 26 numeron koukkuu kitusiinsa siinä onnistumatta. Naisväel alko olee tekemisenpuutetta. Kello alkoi tikittää.

Lirkkijän taustatuki.

Pikkuhiljaa piti hivuttaa haavia jordaaniin että edes sais kuvattavaksi sen perkeleen 5-spigun. Vapavälinein Suomenennätys 39mm ja haaviten 45mm. Jos mä oisin saanu viettää tos mestas pari vuorokaut ni oisin rikkonu molemmat. Eli ainakin yks yli 45mm näky ja useampi yli 39mm sen parin tunnin aikana mitä vierailtiin mestal. Haavitsin sit tommosen 40mm kuvattavaks.

Kivannäköne otus! Illaks mentiin viel vanhankaupunginlahdel yrittää gepardille haukee mut mullehan se ainokainen tuli. Keli oli mitä mainioin. 40 lajia vuodes voip unohtaa täx wuuex.

Satatäböwarmasti wimone pikahelppo Fongo Kivennuoliainen

Eilen 24.8. mietittii et joskos vaik läksis vanhankaupungin suvannolle kattelee oisko nousukalat saapunu  mestoille meuhkaamaan. No sinne suunnattiin mut hiljasta oli. Bongattiin ainoostaan koho-onkijoita vanhankaupunginkoskella. En muista millo ois koskel viimeks käyny ettei onki-jurpoja liikkeellä. Pitkäkoski pursuaa näit heeboja ja tuskin suomea ymmärtäisivätkään. Kuvas taustal jurpot.

No joo ei kohde fisui läiskimäs ni aateltiin et joskos kävästäs illan hämärtyes sipoonjoel tsiigailee kivennuoliaisten ottihalukkuuksia. Peli mestoil saavuttiin ehkä puol tuntii liian aikasin koska ei näkyny nuoliaasia. Iski jo pelko puseroon et vesi on noussu ja fisut huuhtoutunu mereen. Suunnittelin jo lähettäväni hätäviestin alan guruille, mut sit iski pimeys ja nuoliaiset ryntäs ulos koloistaan. Ei niit muuten liian valosal löydä. Täys pimees niit oli sit joka pualel. Ahnaasti ryystivät syötit koukkuineen töttörö-suihinsa.

Siin se nyt sit kimaltelee elämäni eka kivennuoliainen. Vuosifongo numero 37. Pari mä toin himaankin , iskin pakkaseen ja kuvailin päivänvalos tänää. Mut nii romu kamera et ei parempaa kuvaa tullu, mut laitetaan ny kuva.

Siih

Siihen tais lopullisesti loppuu helpot fongot. Jatkos kädää morjestaa 5-piikkei lohjal ja jos viel jaksaa ni madetta ja ankeriasta tilanteen mukaan. Ehkä sitä hietatokkoo viel kerran. Ei taida 40 fongoo nähdä päivän valoo tänä vuonna.

Ankeriaat IV toisix vimone Ankerias yö taikka vimonen.

Olin pitäny 5 päivän kalastus paussin ja hinku oli kova päästä fisuun. Oli lauantai ilta (20.8.) kun kurvasin tilapiilin kasinon parkkiin Jäkeen. Rantsussa heiluikin tuttu hahmo Veksun muodossa ja eiku syöttikaloja onkii. En kerenny kauaa ongiskel kun kirjaimellisesti puskasta ilmestyi pari ankeriaan onkijaa lisää. Nikuloiden klaani oli liikkeellä. Viitisen särkee taisin onkii syöteiks kun aattelin et tänä yönä satsataan matosyötteihin kun kalat ei oo kelvannu. Kybält olikin jo pilkko pimiää. Kellot kalkatteli aika ajoin pasureiden ja sorvien muodossa. Muutama lahna ja särki tais rantsus käydä kans. Parempi oli keskittyy kavereiden kans jutusteluun kuin tuijottaa kohoja ja kelloja. Yö oli tyyni ja kuivahko. Vasta 02:00 tuli mieleen ekan kerran että oiskohan pitäny pukeutuu paremmin. Jossain vaihees Nikulat sai tarpeekseen ja jäätiin Veksun kans raivol kyttää vaboja. Nikuloiden lähöst ei kauan kerenny kuluu kun meikän vapa notkahti niin et luulin et vähintään ankerias on kii. Haavii ei ollu mut Veksuhan sen fisun nappas handuihin lähempää tarkastelua varten. Suutarihan se siellä. Otettiin suutari puis. Ei turha reissu siis. Jotain kiehtovaa tuossa vihreessä limanahkasäkissä on.

200 matoa oli hurahtanu ja aurinko alkoi nousemaan. Ankeriaan suhteen pikkasen toi mesta epäilyttää mut ei voi urputtaa kun on mustaa valkosel et siitä sitä nousee aina kun saletisti natsaa. Seuraava reissu ankeriaan peräs suunnataan vanajanreitil jos nyt enää Ankerias nappaa. Jos nyt tulevana viikonloppuna hakis kivennuoliaisen niin se ois jo fongo nro 37. Nelkyt ois niin lähellä mut niin kaukana. Kai se sit on tuhat kertaa siistimpää vetää se nakerias kun tarpeeks on päätä seinään hakannu? Hietatokot taitaa uida jo talvehtimis syvyyksil. Madetta vois pohjaonkii kalanpaloil vantaanjoest. Ei samperi. Usko neljäänkybään horjuu. Ens vuon natsaa kyl saletisti.

Poltinkoski, Kyrösjärvi ja miljoona säynettä

Pyhiinvaellus säyneiden perässä jatkui kalakaverin vinkin perusteella Ikaalisten seuduille. Nyt olis pakko saada säynettä sillä säästöt on hukattu kalojen perässä suhailuun. Kesän toinen lomaviikko oli vielä palkaton joten saldot on tuhottu pitkäksi aikaa. Perjantaina 12.8. suunnattiin auto kohti Ikaalisia ja mökki saatiin n. 14:00 keskustan läheiseltä leirintäalueelta. Aluksi suunnattiin kaupoille ja kalalupien perään. Kyrösjärven lupa irtosi kalastustarvikeliikkeestä ja Poltinkosken lupa Mansocamppingiltä.

Päätettiin aluksi suunnata Poltinkoskelle. Parkkis löytyikin helposti ja hyökkäsin salamana kyselee paikallisilta säyneiden liikkeistä ja myllyistä ja traktori-istuimista. No juu ei ollu säyneitä näkyny ja myllytkin olisivat pikku ryteikön takana. No eiku kamat kantoon ja ryteikköjen läpi myllyil. Täältä piti säynettä irtoavan.

 Maisemat oli kivat ja fiilis korkeel. Nyt irtoo säynävää. Pian saatiin huomata että hauki on liikkeellä.

 Heti alkajaisiksi irtosi reissun suurin 2+kg hauki. Pisti todella kivasti vastaan. Myllymonttuun heiteltiin vain jigejä ja lippoja. Peruketta en käyttänyt koko reissulla ja yksikään kymmenestä hauesta ei katkonu siimoja (0,16 kuitu). Emännältä hauki katkoi siimat ainakin kerran.

 Fiilis oli korkeel , täälhän on kalaa! Ja kohta ne miljoonat säyneet irtoo :)))
Juu ei irronnu ja aateltiin lähtee vuokraa soutuvene kyrösjärvel. Ja skitit siel mitää veneit ollu ku tyyni keli ja kaikki 2KPL veneitä oli varattu. Kiva Kiva se niistä suur Kuhan uisteluista.

 Aateltiin onkii täkykaloja pohjaonkiin ja sehän yllätti kun koho-onges 34cm 460g Ahven. Eli meikäläisen uus ahven rekoordi. Viskelin pohjaonkii sinne tänne salakan ja särjenpaloil ja jigittelin pitkälle yön pimeyteen. Muutaman kerran tais kellot kilkattaa mut mitään ei tullut ylös. Ja eiku nuksuu ja aamul hakee ne säyneet.

Pohja/koho-onki mestoi. Mialuummin ois kuhaa uistellu tyynel kelil.

 Aamulla palattiin myllyn alle ja pikku hiljaa alkoi iskeytymään tajuntaan että täältä ei irtoo kuin haukea. Siispä siirrytään leppäskoskelle. No siellähän merkki vaihtui ja ylös alkoi tulemaan tosi kiukkusta kirbeliä. No se vähän lohdutti kun säyneet hukasa.

 Emännän 700grammanen

 Ukkelin 1,04kg ja pirtein kilon kirre ikinä. Luulin joku 3kg hauki spurttaa. Ihmetys oli suuri kun pikku sintti tuli näkyviin.

 Jossain vaihees sai koskikalastus riittää ja aateltiin lähtee kyrösjärvelle siltojen alusia kokeilee säyneen toivos. No hiljasta oli.

 Siirryttiin taas auringon laskies mökkirantaan jigittelee, onkii ja lusikoimaan. No lusikalla se reissun ainut kuhilas nous ja minkä kokonen , huh huh

Siin se ny si o. Hyvä lopetus koko reissul. Päätettiin et lähetää heti aamust himaa. Täältä mitää säynet löywy. Tällä hetkel ihan luovutus fiilis sen suhteen et bongais 40 kalalajia vuodes. 36 kasassa ja ideat ja rahat loppu. Jos ei joku kivennuolijainen, hietatokko, made tai ankerias ala pikku hiljaa nousee niin aletaan keskittyy ens vuoteen ja varsinkin pilkkimisessä kehittymiseen. Jos ei tulevana viikonloppuna irtoo kivennuolijainen tai ankerias niin sit luovutan.

Rekoordien jälkeen

Mitäs kaikkee sitä onkaan puuhailtu? No ton viime tekstin jälkeen lähettiin samana yönä hakee hietatokkoo. Luulin jo löytäneeni semmoisia kunnes RKTL antoi tuomion että mustatokkoja ovat.

Suomenlinnaan lähdettiin kiukulla hakee säynettä, mut kiukku laantui ja oli todella rentouttavaa fiilistellä hienois maisemis ja mahtavas kelis. Hymy oli taas pitkästä aikaa naamalla vaik ei säynettä tyrskyisistä salmista löytynytkään.

Välil kerettiin hakee fongoja myös naisväelle. Rouval Allikkosalakka ja Gepardille elämän eka Hopearuutana.

Kesän vimonen reissu suunnataan luoteis-pirkanmaalle jossa mökkeillään kyrösjärvellä ja kalastellaan lähi koskilla. Tavoitteena on löytää kauan kaivattu säyne. Kyrösjärvestä myös ankerias, made, sulkava ja kuhaennätys. 36. lajia kasassa ja puuttuvat 4 pitäs repiä kiukulla. En tiedä jaksaisko tällästä rumbaa toista vuotta peräkkäin. Jos nyt sais säyneen ja sit yks kivennuoliaispaikka natsais niin eiköhän se ankerias ja made kaiveta jostain. Hietatokot kuulemma siirtyneet syvemmälle ja pitäs melkeen sukeltamalla mennä onkimaan niitä. Joitain öitä voi uhrata tietyst kampelalle kun tos kotivesillä liikkuvat. Mitäköhän ne kyrösjärven muikut muuten syä. Kelpaiskohan perholitka tai joku minikoukku litka? Ja eiku kamoja pakkaamaan. Soronoo ja Matti kukkaroon laita!